Tittle: Kasino
Author: Zagero
Beta:
Rating: K-11 //: Arte muokkasi ikärajoja Finin uusiin sääntöihin vastaaviksi.
Pariting: H/D, Hrm/R, H/R, H/Hrm, R/B,
Genre: Drama, romance, slash, het, action, piilo-angst
Disclaimer: Tarinan henkilöt kuuluvat J.K.Rowlingille, ja minulla oikeus mielikuvitukseeni.
Summary: Loisto ja kimallus, lasien kilinä ja ihmisten nauru, he eivät olleet jättäneet elämää taakseen viimeisen taistelun jälkeen. Sitä olisi ollut turha toivoa.
A/N: Voihan herran jestas mitä meikäläinen on taas vaihteeksi alkanut tekemään. Tähän haasteeseen siis lähdin mukaan aivan tietoisesti, mutta se mitä tästä syntyi, ryöstäytyi täysin käsistäni. En olisi koskaan uskonut, että kirjoittaisin tämän kaltaista tekstiä näistä henkilöistä. Nyt tosin kuvittelen nämät henkilöt tällaisina - samoin kuin heidän tulevaisuuttaan. Sisältää siis kovastikin paljon käännytystä uskomaan siihen mitä mie olen kirjoittanut.
Sanat siis inspiroivat suuresti, vaikka en uskonutkaan, että saisin näin aikaisin tätä aloitetuksi. Otin kappaleen vain kuunneltavaksi ja siitä se sitten lähti. Olen hyvin pahoillani.
Kasino
Suurikokoinen sali välkkyi ja sädehti valosta, kimaltelevia pintoja siellä täällä. Kauniita pukuja, joissa oli paljetteja ja ne hohtelevat valosta. Ihmisten naurua, puhetta. Salissa kaikuvaa musiikkia, lasien kilinää. Paikka vaikutti taianomaiselta, vaikkei taikoja koskaan ollut nähnytkään.
Naiset korkeissa koroissa ja miehet kiiltopintaisissa kengissään kävelivät nauraen pitkin poikin suurta tilaa. Salin katto oli korkealla ja sen pinta kiiltävä, heijastava, peili. Monia miehiä suorissa housuissa, valkoisissa paidoissa ja liiveissä, sekä naiset lyhyissä hameissa ja avokaulaisissa valkoisissa paidoissa juoksivat palvelemassa ihmisiä. Valheellisia, kauniita hymyjä lähes jokaisen ihmisen kasvoilla.
Kolmikko astui sisälle yhtä varmasti kuten joka ilta aiemminkin. Ensimmäisenä kulkeva mies, tummine hiuksineen ja vihreine silmineen suoristi puvuntakkinsa hihat ja nosti kauluspaitansa kaulukset ryhtiin katsellen suoraan salin keskikohtaan. Hänen jäljessään kulki kaksi ihmistä, nainen sekä mies. Punatukkainen mies katseli oikealle puolelleen tarkkaillen ihmisten liikkeitä, pitäen käsiään suorien housujen taskuissa. Nainen hänen vieressään näytti tyrmistyttävältä, kuten aina ennenkin - musta, lähes ihonmyötäinen puku korosti tuon naisen jokaista vartalonmutkaa ja korkeat korot toivat hänen päälakensa samalle tasolle miesten kanssa ja tältä kauniilta päälaelta lähti ruskeista hiuksista koottu ryöppyävä kampaus.
Heidän sisälle tulonsa sävähdytti ihmisiä ja sai aikaan ihailua. Nämä kolme olivat jo siihen tottuneet. Se tapahtui joka kerta, aivan kuten he halusivat. Tämä kaikki, he eivät olleet jättäneet elämää taakseen viimeisen taistelun jälkeen. Sitä olisi ollut turha toivoa.
Koko juttu Voldemortista - ja kaikesta siihen liittyvästä oli ollut vain alkua. Ihmiset olivat peloissaan, kukin pelkäsi oman henkensä puolesta. Ja nämä kolme tekivät hulluja lupauksia toisilleen. ”Jos me selvitään tästä, me ei koskaan saada erota”, ”Kun tämä on loppu, me ei saada jäädä murehtimaan kenestäkään”, ”Me voidaan alkaa tekemään jotain yhdessä, niin kuin ollaan ennenkin tehty”
He olivat alkaneet suunnittelemaan tätä kaikkea sen jälkeen kun olivat päässeet kauaksi koulusta, kauaksi tutuista ihmisistä. He eivät olleet aluksi suunnitelleet sitä aivan tällaiseksi. Aluksi mielessä oli ollut joku rauhallisempi homma, mutta he eivät kestäneet enempää rauhallisuutta jahdatessaan hirnykkejä. He halusivat, jotain sellaista, missä saisi kokea koko elämän yhdessä päivässä - kaikki elämän ilot ja surut. He olivat saaneet lähes kaiken.
Ihmisten kirkuminen ja valittaminen oli vaihtunut nauruun ja iloiseen puheeseen vajaassa viikossa. He eivät jaksaneet auttaa muita, he halusivat pois siitä ahtaasta tunteesta, jota koko taistelu oli herättänyt. He päättivät ostaa hotellin sekä kasinon.
Heti koko ostamishässäkän jälkeen he olivat remontoineet toisen kerroksen omaan käyttöönsä. Kolme tilavaa huoneistoa, rahaa paloi, mutta he eivät välittäneet. Heistä oli tullut mitä turhamaisimpia, julkeita. Ja kuinka vanhoja he olivat? Kukaan ei uskonut että homma tulisi menestymään hyvin - aluksi se ei sujunutkaan.
Ennen kuin hotelli kasinoineen ja muine hienouksineen alkoi tulla suosituksi, tämä kolmikko tarvitsi rahaa. He olivat Harryn rahoilla ostaneet tämän puljun työntekijöineen. Samalla he olivat tehneet äänettömän sopimuksen siitä, ettei taikoja käytetty enää. He olivat sentään lähes parhaimmat taistelijat - mutta pakkohan heidän oli olla, muuten he olisivat melko varmasti kaikki kuolleina ja kuopattuina.
Kolmikko siis tarvitsi rahaa, mistä sitä saisi? Hotelli ei tuottanut, eikä heillä ollut varoja muuhun. He olisivat jääneet häviölle, jos olisivat myyneet koko roskan. Muuta vaihtoehtoja ei ollut - keikkoja pimeän aikaan, vierailuja luvattomasti rikkaiden asuntoihin. He tulivat ja menivät, kuten halusivat, eivätkä koskaan jääneet kiinni. Siitä ei olisi pelkoa. Tämä kolmikko oli hyvä kaikessa minkä aloittivat.
He eivät tuoneet kaikkea sitä, mitä olivat hakeneet pimeän aikaan, päivän valoon ja toimivat hyvin salamyhkäisesti. Samalla kun kolmikon varallisuus nousi, alkoi myös hotellista tulla suositumpi. Ha aloittivat tavan, he tulivat kasinolle joka päivä samaan aikaan, tekivät saman. Se toimi joka kerta, jopa kanta-asiakkaat hämmästelivät heitä.
He laskivat kolmeen. He lähtivät kukin omaan suuntaansa, kukin hakemaan saalista. Kukaan ei olisi uskonut sitä, millainen Ronista oli tullut. Itsevarma mies, joka pystyi lumoamaan kenet tahansa. Hän sai kenet tahansa lankeamaan jalkoihinsa ja rukoilemaan yhtä yötä - jos vain halusi. Kukaan ei osannut tai pystynyt kieltäytymään. Ron oli saanut myös Harryn pauloihinsa - useamminkin kuin kerran. Harry oli valittanut himosta ja nälästä, kun he olivat päätyneet yöksi samaan sänkyyn, hän oli täysin yllättynyt kaikesta kokemuksesta, jota Ronilla oli ja janosi lisää. Janosi lähes koko ajan lisää.
Hermionestakaan ei olisi uskonut sitä, mitä hän teki. Terävillä aivoillaan ja sukkelilla ajatuksillaan nainen oli jo useamman vuoden suunnitellut yölliset retket suuriin taloihin ja mahtaviin saleihin. Ainoastaan tällä saralla Hermione ei loistanut. Hän oli myös viettelijä, joskaan ei niin hyvä kuin Ron, vaikka sai miehen jalat veteliksi. Hän hurmasi ajattelullaan ja terävillä kommenteillaan sekä ulkonäöllään. Hän oli ainoa nainen, joka sai Ronin anelemaan armoa missä tilanteessa tahansa.
Harry taas ei ollut perimillään paljoa muuttunut, joskin hänestä oli tullut paljon itsevarmempi. Häneen luotettiin kolmikosta kaikkein eniten. Harry osasi olla vakava, miettiä asioita. Hän oli kolmikosta se, joka viimekädessä päätti, tehtiinkö enää yhtään yöllistä retkeä. Myös Harry osasi vietellä ihmisiä, mutta ei Hermionen ja Ronin tavoin metsästänyt saalista itselleen. Hän odotti, että joku tulisi hänen luokseen.
He osasivat yllättää joka ilta hotellilla vierailevat ihmiset. He järjestivät milloin mitäkin tapahtumaa, joka ilta jotain erilaista, mutta mikään ei liittynyt taikuuteen suoraan. Yhtään taikaa ei ollut langetettu koko rakennuksessa tai sen mailla, eikä siellä koskaan taikoja langetettaisi. Kolmikko ei suinkaan halunnut eroon taikamaailmasta, ei.
Tämä kaunis ja valheellinen maailma oli avautunut kolmikolle yhden ihmisen kautta. Tämä perhe, puhdasverisiä velhoja ja tunnettuja myös jästien maailmassa. He olivat tunnettuja kaikkialla. Perheen poika, platina blondi, Draco Malfoy, oli ollut ”avain” maineeseen.
Oli arvattavaa, että entiset viholliset päätyivät yhteen. Oikeastaan tämä oli suunniteltua, ei ollut sattumaa, että hotelli alkoi tuottaa paremmin yhtä aikaa yöllisten seikkailujen kanssa. Kaikki oli tarkkaan suunniteltua. Malfoy oli saatava käymään hotellilla, Harryn oli vieteltävä poika. Asia vaati hieman järjestelyjä, mutta nämä kaksi verivihollista viettivät yön samassa huoneessa - tulos: seuraavana viikonloppuna lähes koko Malfoyn lähipiiri oli pitämässä hauskaa hotellilla.
Harryn ja Dracon suhde kesti puolisen vuotta. Suhteen loppu vastasi hirmumyrskyä. Draco oli suunniltaan, ’ketään puhdasveristä ei jätetä tällä tavoin’, hän sanoi. Kuin leikatakseen Dracon sydämen irti tämän rinnasta, Harry kertoi viimeiseksi sanoikseen Dracolle suunnitelmasta. Jättäessään Dracon raivoamaan asuntoonsa Harry oli haistavinaan verta.
Reaktiot olivat sitä, mitä he ihmisistä hakivat. Dracon raivoaminen Harrylle, Blaise kiemurtelemassa Ronin jaloissa anellen yötä, Mollyn kauhu kolmikon suunnitelmien suhteen. Se oli osa syy siihen miksi he lähtivät tekemään tätä. Myös se, miten erilailla ihmiset käyttäytyivät sängyssä, pidättyväisyys, intohimo, raivo.
Ron oli lähtenyt rahakoneiden luokse ja etsi silmillään uhria, kuitenkin välillä vilkuillen kohti Harrya ja Hermionea. Heidän suunnitelmansa vieraiden varalle olisi kohta laitettava toimeen.
Harry oli kulkenut salinkeskiosaan, jossa pelattiin korttipelejä rahasta suurilla panoksilla. Hän vilkaisi Roniin ja nyökkäsi.
Hermione näki miesten vaihtamat katseet baaritiskiltä ja tilasi juoman. Hänen kasvoilleen syttyi häikäilemätön hymy, joka kertoi siitä, että illasta oli tuleva unohtumaton.
Harry kiipesi ketterästi tyhjälle pelipöydälle samaan aikaan kuin salin valot himmenivät hiukan. Sali välkehti vieläkin valosta, sen kiiltäväpintaiset pöydät, pelikoneet ja lasit heijastivat vähäistä valoa kuten myös osa vieraiden puvuista. Harryyn kohdistettiin valo - kuten myös Hermioneen ja Roniin. Ihastuneita huokauksia kuului ympärisalia. Harryn ei edes tarvinnut kehottaa ihmisiä hiljentymään.
Harry puhui selvällä ja kuuluvalla äänellä pelipöydältä, kaikki kuuntelivat hänen ohjeitaan illan varrelle. ”Hyvää iltaa vieraat”, Harry aloitti varmasti, saaden muutamia taputuksia suosionosoitukseksi. ”Olette tulleet vierailemaan hotellimme ehkä vuoden jännittävämpänä päivänä. Kuten tiedämme, se ei suinkaan ole halloween, sillä olemme keväässä. Pelaamme tänään, ja hieman huomisenkin puolella”, muutamia naurahduksia salissa. ”peliä, jonka olemme teidän iloksenne keksineet. Koska on ystävänpäivä, olemme valinneet tiukan linjan. Pelin nimi on ’Suudelma tai kuolema’. ”
Sali täyttyi hetkessä kuherruksesta, sillä peli kuulosti selvästi hyvin mielenkiintoiselta. Tosin Harry, Hermione ja Ron tiesivät, ettei se olisi kovinkaan ihmeellinen. ”Pelin säännöt ovat seuraavat: Te, juuri te vieraat, olette koko jutun ydin ja juuri. ’Suudelma tai kuolema’ toimii hyvinkin yksinkertaisesti. Kyselette toisiltanne ’Suudelma vai kuolema?’, ja mikäli saatte vastaukseksi sanan suudelma, suutelette toisianne, mikäli vastaukseksi tulee kuolema, kiikutetaan heti kuoleman sanojalle lasi, joka sisältää kuolema -nimisen juoman - vahvan juoman. Ken kuoleman sanoo, se juo lasillisen. Emme suosittele juomaan näitä juomia kovinkaan montaa, sillä kestävinkään viinapää ei tule tätä juoma kestämään kovinkaan montaa lasillista.” Salissa kaikui nauru.
Ron puhui seuraavaksi nojaten pelikoneeseen. ”Annan teille esimerkin, näytän kuinka tämä toimii. Se on hyvin yksinkertaista.” Ron tarttui lähellä seisovan neitokaisen käteen ja kääntyi tämän puoleen. Valokeila kohdistui nyt kahteen henkilöön. Ron kumartui kysymään ”Suudelma vai kuolema?” neidon korvan juureen ja sai vastaukseksi ”Suudelma.” Kuten Harry oli juuri neuvonut, Ron ja neitokainen suutelivat. Harry kiinnitti kansan huomion itseensä samalla kun Ronin valokeila pikkuhiljaa hälveni ja lakkasi olemasta - suudelma jatkui.
”Näin tapahtuu, kun saatte vastaukseksi ’Suudelma’. Me emme määrittele millään tavalla minkälainen suudelma on, sen te määrittelette itse. Kuitenkin, jos saatte…” Hermione jatkoi Harryn lauseen loppuun. ”… vastaukseksi ’Kuolema’, te ette saa suudelmaa. Tapahtuu siis näin.” Hermione katseli hetken ympäriinsä, käveli juron näköisen miehen luo ja kysyi kysymyksen - ”Suudelma vai kuolema?”. Mies vastasi jurosti, vain sillä tavalla, jollainen on ulkonäön perusteella mahdollista ”Kuolema.” ja sai käteensä hyvin nopeasti pienen lasin. Mies joi juoman nopeasti, mutta hetken kuluessa tämä horjahti, muttei kuitenkaan sillä tavalla, että olisi kaatunut ja astui askeleen taemmas irvistäen samalla.
Hermione katsoi miestä hetken ja kääntyi sitten katsomaan Harrya, joka jatkoi puheellaan ”Kovinkaan montaa juomaa ette kestä. Älkää loukkaantuko mistään tänä iltana - se vie osan huvista pois. Unohtakaa mustasukkaisuus! Pitäkää hauskaa tänään. Myös henkilökunta osallistuu tähän peliin. Lopetamme leikkimisen neljän aikaan yöllä ja siitä me pidämme kiinni. Kuolema -juomat tarjoaa talo. Nauttikaa!” Taputuksien saattelemana Harry hyppäsi alas pöydältä, valot palasivat ennalleen ja kiihkeä kuhina täytti tilan. Hetkessä sali täyttyi suutelevista pareista ja kilisevistä laseista.
Harry, Hermione ja Ron tiesivät kaikki, ettei mennyt kauaa, että ensimmäiset vastahakoiset olisi kuljetettu huoneisiinsa selviämään. Makeita unia heille. Kaarrellen ympäri salia kukin näistä kolmesta sai monia kysymyksiä. Joka ikiselle vastaus oli sama, suudeltiin monesti.
Harry oli rantautunut pelipöydän ääreen, jossa pelasi melko korkeilla panoksilla. Pelipöydän ympärillä oli käynyt muutamia uteliaita ja jotkut olivat kyselleet kysymyksiä, mutta pääosin baarin ja pelikoneiden läheisyydessä kuherreltiin olan takaa. Hermione tuli Harryn viereen istumaan ja kysyi kysymyksen. Harry katsoi naista silmiin ja hymyili. Vastaus oli ”Suudelma.” He molemmat tiesivät satuttavansa toisiaan, repivänsä sieluja hajalle. Kipu oli heille välillä mukavaa vaihtelua, mutta ei tänä iltana. He olivat liittäneet pelin vahvasti menneisyyteen. Ehkä Harryn elämän kipeimpiin hetkiin, uhkailut ankeuttajan suudelmasta olivat olleet pelille lähtökohtana.
Toisaalla Ron oli suudellut monia, mutta pysähtynyt katsomaan Harrya ja Hermionea. Hän ei suinkaan ollut kateellinen, hänen ei tarvinnut. He olivat ystäviä, eivätkä he voineet riskeerata koko hotellia ja yöllisiä retkiä hassujen suhteiden takia. Harry ja Hermione erkaantuivat, Hermione lähti kohti baaritiskiä ja jäi sinne miesten - ja naisten piiritettäväksi.
Tänä iltana vieraina ei ollut kovinkaan monia velhoja. Heitä oli aina välillä vierailemassa, mutta tänään heitä oli harvinaisen vähän. Normaalisti joka viikonloppu oli muutama perhe, kymmenisen sinkkua ja muutama rikas vierailemassa hotellilla, mutta nyt heitä oli vain kourallinen. Mitä he nyt jästihotellissa tekisivät - taiat oli kielletty, eikä taikasauvoja saanut alueelle ollenkaan.
Riehakas nauru ja ilkikuriset katseet täyttivät salin vuorostaan. Ihmisten aiheuttama hälinä, musiikki jota kuului kaiuttimista, oli nautinnollista melusta pitävälle. Naurun remakoita kuului sieltä täältä ympäri salia. Harry nautti olostaan pöydän vieressä seuratessaan peliä ja pelatessaan. Hermione oli kadonnut väen paljouteen ja Ron kuljeskeli laiskan oloisesti ympäri salia vastaten jokaisen kysymykseen hymyillen, eikä hän ollut juonut yhtäkään kuolemaa.
Ihmisiä tuli ja meni, mutta koko hotellissa leikittiin. Kaikki vahtasivat kelloa, ehtiikö vielä käymään huoneessa kahdenkeskisellä käynnillä, vai täytyisikö tyytyä suutelemiseen. Molemmat kelpasivat kuitenkin. Salissa oli melko riehakasta ja viereisessä isohkossa salissa, jota diskona pidettiin, olisi melkein voinut kutsua strippiluolaksi.
Peli ei ollut avautunut pelaajille niin syvästi kuin sen keksijöille. He katselivat hieman säälien noita ihmisiä, vaikka he olivat arvanneet tuloksen jo suunnitellessaan peliä. Suudelma, jota pelillä haettiin takaa, ei ollut lainkaan tällainen, vaan kovin ikävä. Ehkä he olivat valinneet kuoleman unohduksen sijaan helpottamaan. Kuolema oli tälle kolmikolle liian helppo. Heidän suunnitelmiinsa ei kuulunut kuoleminen, kuoleminen oli liian helppoa. He kulkivat ympäriinsä kuin kuolema ikään, mutta eivät siitä välittäneet. He eivät aikoneet kuolla. Repiä toisensa kappaleiksi sisältä kyllä, mutteivät kuolla.
Keskiyön hetki, tuona synkkänä yönä, kuoleman kuun valaistessa taivaalla, juhla oli parhaimmillaan. Oli unohdettu tavallinen ystävänpäivä vaaleanpunaisine lahjoineen ja ryhdytty moderneiksi. Peli pysyi asetetuissa rajoissa, mutta sai uusia ulottuvuuksia. Kaikki kävi hujauksessa, aika hupeni liian nopeaan. Vain neljä tuntia aikaa.
Harry oli vaihtanut pelipöytää moneen kertaan, saanut ihmisiä vajoamaan jaloiltaan ja juonut melkein kaikkea muuta kuin kuolemaa. Tuota miestä väsytti jo, mutta se ei saanut näkyä. Heidän olisi oltava ylhäällä vielä pitkään, valvottava omalla tavallaan hotellia pimeydessä. Aika oli kiiruhtanut pari tuntia eteenpäin sellaisella vauhdilla, että olisi ajan luullut jossain vaiheessa loppuvan.
Hermione oli vieraillut muutamien vieraiden kanssa makuuhuoneen puolella. Hän ei koskaan laskenut sitä, kuinka monen kanssa oli illan mittaan käyskennellyt ja päätynyt sänkyyn, vaikka tuntui siltä, että ennätys oli jo tänään rikottu moneen kertaan. Hän oli huomannut sen, että Ron ei ollut vieraillut kovinkaan monen makuuhuoneessa. Hermione hymähti.
Vajaa tunti aikaa jäljellä. Viimeiset ihmiset, jotka olivat pystyssä, alkoivat miltei vauhkoina kysellä kysymyksiä. He eivät halunneet pelin loppuvan vielä. Kolmikko oli pelaamassa samassa pöydässä viiden muun ihmisen kanssa. Ilta yleensä päättyi siihen, että he nousivat pelipöydän ääreltä, laskivat korit pöytään ja lähtivät huoneesta. Se oli merkki henkilökunnalle - sulkemisaika, ’ei te ette voi pelata enää lisää. Älkää enää laittako koneeseen rahaa, pitää lähteä nyt’.
He istuivat pöydän ääressä vartin peliajan päättymisen jälkeen ja lähtivät kävelemään toiseen kerrokseen. He eivät puhuneet, kaikki toistui rutiinin mukaan. Kun he olivat päässeet hissillä ylös, oli hotelli rauhoittunut lähes äänettömäksi. Harry ja Ron kävelivät Hermionen takana käytävää pitkin kohti kolmea ovea. Hermionen asuinalue oli hotellin länsipääty, Ron piti etelänpuoleista sivua omanaan ja Harry pohjoisen. Hermione oli jo lähes ovellaan kun Harry kysyi Ronilta ”Suudelma vai kuolema?” ja sai Hermionelta heidän viattomalta tuntuneen kouluaikaisen kikatuksen ja naurahduksen sekaisen vastauksen ”Peliaika loppui jo”, ja nainen oli jo omassa huoneessaan.
Harry katsoi Ronia ja kuroi matkan umpeen heidän välillään. Suudelma, jonka he jakoivat, ei sisältänyt hiukkaakaan rakkautta tai kaipuuta saatikka pyyntöä, se oli lähes neutraali. Se oli sellainen, joka repi rikki jotain sisältä - kaikilta heiltä kolmelta. Se oli samanlainen kuin lupaus, jonka he aina jakoivat hississä. ”Huomenna ei enää tätä, lähdetään pois. Ei tätä tällaista jaksa kukaan. Ei voida jatkaa näin. Huomenna lähdetään pois.”
Tyhjät lupaukset jäävät soimaan taustalle, niitä ei huomioida. Huomenna sama rumba uudestaan uusilla aiheilla ja suunnitelmilla, rutiineilla. Harry ja Ron erkanivat huoneisiinsa ja kävivät nukkuman. He lupasivat itselleen ja toisilleen repivänsä sielunsa kappaleiksi, ennen kuin he pysyisivät jättämään tämän kaiken taakseen.
*
A/N: o.O’ Ei meikäläiselle saa tuollaisia sanoja antaa. Olen piilotellut muutamia juttuja tekstiin, enkä enää muista osaa. Lukekaa ajatuksen kanssa, se vaatii sitä. Jotensakin outo ja samalla onnistunut juttu. En mie tiedä…
Anelen ja pyytelen anteeksi sanojen lähettäjältä. Sinä et varmaankaan odottanut ihan tällaista…
Mest lyrics:
"Kiss Me, Kill Me"
One, two, three
A tragedy that's built on destiny
It left you with everything but
Blood from the knife that I cut your heart out with
Now relax, close your eyes, what comes next is the surprise
This valentine is doomed
The smell of blood has filled this room
If I could do it all again
I would change most every single thing
I would let you
Kiss me
Kill me
Your kiss is torture
But killing me would be too easy
Our tragedy
Seems to be killing everything it sees
Like death itself
This valentine still looms
In the darkest hour, the killing moon
If I could do it all again
I would let you
Kiss me
Kill me
Your kiss is torture
But killing me would be too easy
Kiss me (You're all I'm wanting)
Kill me (This feeling's haunting)
Your kiss is torture
But killing me would be too easy
Killing me would be too easy
Your eyes unwind the tragedy of our lives
My eyes went blind
Believe when I say
Hell burns bright
When this night dies
Hell burns bright
Kiss me
Kill me
Your kiss is torture
But killing me would be too easy
Kiss me (You're all I'm wanting)
Kill me (This feeling's haunting)
Your kiss is torture
But killing me would be too easy
Kiss me (You're all I'm wanting)
Kill me (This feeling's haunting)
Your kiss is torture
But killing me would be too easy
Killing me would be too easy
Too easy, too easy, too easy, too easy
//Tätä on parikin jo kysellyt. One-shotiksi tämä on suunniteltu, enkä varmaankaan jatkoa tähän ala enää kirjoittelemaan. Vaikka kuinka kinuaisitte.
