Author: Bulla
Paring: ei ole
Rating: G(eneral) / S
Genre: wannabe-huumori
Fandom: Artemis Fowl
Warnings: Kirjoitettu ilman betaa, keskellä yötä, äärimmäisessä väsymyksessä.
Summary: Joku on onnistunut poistamaan HALin tietokannasta kaikki viimeisen viikon poliisiraportit, ja raporttien laatijoiden pitää kirjoittaa ne uudestaan. Pääosassa Holly Short ja aina yhtä hurmaava Trouble Kelp.
A/N: Kaikki ovat täysin OoC.tä. I’m so very sorry. Kill me. Ja ei, Hollyn tai Troublen titteli ei oikeasti ole kapteeni, mutta nyt on. Ja kyllä, oletin, että keijut kestävät paremmin väsymystä, kuin ihmiset. Ja kyllä, komentaja Root on elossa. //Edit. 11.07.07: Parantelin hieman oikeinkirjoitusta ja pilkkuvirheitä, samoin asettelua. Yhä tehty uskomattoman väsymyksen alaisena, forgive me.
Ehkä hieman liikaa kahvia?
Tilanne HALissa oli hallitsematon. Joku älykääpiö oli onnistunut tuhota viimeisen viikon kaikki tietokoneille tallennetut raportit ja nyt ne piti tehdä uudestaan viikon loppuun mennessä. Holly Short, joka ei millään halunnut viettää vapaataan rustaamassa paperitöitä, oli ollut yhtäjaksoisesti kirjoittamassa jo lähes kolme vuorokautta.
Asiat eivät olleet hyvin myöskään Trouble Kelpillä. Hänkin oli ollut jo hyvän aikaa työpaikallaan, nenä kiinni papereissa. Hän havahtui nirvanastaan johon oli vajonnut, kun jokin tömähti puuta vasten. Hän katsahti ylöspäin ja näki huoneen toisessa nurkassa kapteeni Holly Shortin paukuttavan päätään pöytäänsä varsin kovakouraisen näköisesti.
"Mitä sinä teet?" Trouble kysyi hieman tarpeettomasti.
"Yritän pitää itseäni tajuissani", kuului väsymyksestä heikko ääni Hollyn huulilta.
"Tuolla menolla tajusi on mennyttä", Trouble huomautti ja Holly lopetti, huomattuaan tämän itsekin.
"Olet oikeassa", Holly huokaisi, hieroen otsaansa.
"Pidetäänkö se lakisääteinen kahvipaussi, jota komentaja Root ei suostu hyväksymään?" Trouble kysyi virnistäen ja Holly nyökkäsi helpottuneena, mutta hymyili sitten ilkikurisesti:
"Sinä maksat. Minä suojasin sinun takalistoasi hiisiltä koko viime viikon, etkä ole vieläkään osoittanut yhtään kiitollisuutta." Trouble hymyili ja nyökkäsi:
"Totta kai. Mutta saanen huomauttaa, että minun takalistoni suojaaminen on sinun työtäsi."
"Työtä, josta maksetaan aivan liian vähän", Holly huomautti ja nousi ylös, verrytellen jäykkiä lihaksiaan. Sitä se 12 tunnin jatkuva istuminen sai aikaan. Hän horjahti hieman, sillä ei voinut täysin hallita puutuneita jäseniään, mutta ottaen tukea pöydästä pysyi pystyssä.
"Oletko kunnossa?" kuului Troublen hieman huolestunut ääni. Holly nyökkäsi ja hieroi silmiään:
"Olen. Se on vain tämä väsymys. Minä en edes enää tunne sitä. Jaloista puhumattakaan."
He laahustivat kohti kanttiinia, kun Holly kysyi:
"Kuinka kauan sinä olet ollut täällä?"
"Ai tällä hetkellä? Mietitään... Kohta neljä vuorokautta. Nukuin kylläkin hieman kaksi vuorokautta sitten", Trouble sanoi ironisesti tyytyväisenä ja Holly naurahti:
"Onnekas. Minä en ole nukkunut sekuntiakaan viimeiseen 72 tuntiin."
"Vannon, että jos tapaan sen neron, joka deletoi työmme, hänen kasvonsa ovat hetken päästä hieman erinäköiset..." Trouble mutisi ja haukotteli leveästi.
"Aivan, ellen minä saa häntä ensin käsiini. Lupaan isäni haudan kautta, että se tyyppi ei näe tervettä päivää koko loppuvuonna..." Holly valitti ja hänkin haukotteli.
He istuivat pöytään kaksi höyryävän kuumaa espressoa edessään. Ainoa hyvä keksintö koko ihmiskunnassa oli kahvinsuodatus, Holly ajatteli, kun hörppäsi mukistaan ja värähti tuntiessaan kuuman nesteen valuvan alas hänen kurkkuaan. Hän nojautui taaksepäin puisessa tuolissaan ja mutisi silmät puolittain kiinni:
"Voisin nukahtaa tähän niin helposti.."
"Älä nyt kuitenkaan nukahda, ellet halua tehdä niitä papereita koko viikonlopun."
"Tällä hetkellä se kuulostaa hemmetinmoiselta idealta”, Holly parahti, mutta ryhdistäytyi kuitenkin, juuri parahiksi nähdäkseen Lili Frondin tepsuttavan heitä kohti.
“Ihailijasi tulee”, hän mutisi Troublelle, jonka naama vääntyi irveeseen ja hän suhahti nopeasti:
“Piilota minut! Ammu minut! Tee jotain!” Mutta Holly vain virnisti vahingoniloisesti, kun Lili saavutti heidän pöytänsä.
“Hei Lili”, hän tervehti äänellä, joka tihkui sarkastista iloisuutta, joka jäi kuitenkin Frondilta huomaamatta.
“Hei Holly!” hän huudahti iloisesti ja veti tuoli Troublen viereen, katsoen miestä pirteänä:
“Mukavan hiljainen yö, vai mitä?”
“Ei, jos olet tehnyt töitä viimeiset neljä päivää tauotta”, Trouble mutisi, piiloutuen kahvikuppinsa taakse. “Ai niin, joku onnistui tuhoamaan raportit. Onneksi minulta ei kadonnut kuin yksi ja sekin oli nopea kirjoittaa. Holly hymähti:
“Olet onnekas. Minulta meni 20 ja Troublelta vielä enemmän.”
“Voi parkoja”, Lili huudahti niin vilpittömän myötätuntoisella äänellä, että Hollyn piti peittää väsynyt tirskahduksensa, joka puolestaan aiheutti Troublessa suurta huvitusta. Niinkin paljon, että hän puri nyrkkiään, ollakseen hiljaa.
Mutta teidän täytyy ymmärtää, että kun kaksi menninkäistä on valvonut yli kolme vuorokautta putkeen, hysteria on väistämätön. Ja niinpä Lili Frond sai seuraavan kolmen minuutin todistaa kahden HALin ansioituneimman poliisin väsynyttä naurunpurkausta.
Kun Holly viimeinkin selvisi, hän ryhdistäytyi uudelleen ja henkäisi syvään, yrittäen rauhoittaa itsensä. “Anteeksi, Lili. Ei mitään henkilökohtaista, väsymys vain hieman painaa päälle. Melkein toivoisin, että jotain pahaa tapahtuisi ja pääsisi tekemään jotain järkevämpää.”
“Vaikka tainnuttamaan hiisiä? Tai vielä parempaa, peikkoja!” Trouble innostui, mutta Lili näytti kauhistuneelta:
“Tuo on kauhean ikävä aihe puhua.”
“Anteeksi, Lili, jos häiritsin hattaramaailmaasi”, Holly pahoitteli ystävällisellä äänellä. Jopa Lili kuitenkin ymmärsi, että tämä oli loukkaus ja hän nousi tuolin jalat kirskuen:
“Minun pitää mennä.” Holly vain heilautti kättään välinpitämättömästi ja siemaisi lisää kahvia. Minä tahansa muuna päivänä hän olisi varmasti tuntenut omatunnon pistoksen, mutta nyt hän oli aivan liian väsynyt välittääkseen.
“Sinähän osaat olla pisteliäs”, Trouble sanoi lähes ihailevasti.
“Häiritse minua, kun haluaisin nukkua ja saat tuta saman kohtalon, kuin Lili-parka”, Holly kuittasi. Trouble vain hymähti, ennen kun palasi itsekin kahvinsa pariin.
He istuivat kymmenen minuuttia mukavassa hiljaisuudessa, kunnes Chix Verbil päätti tuhota sen.
“Holly, kultaseni”, hän huikkasi ja lähti harppomaan heitä kohti.
“Miksi aina minä?” Holly mutisi tuskastuneena, mutta Troublelta ei myötätuntoa herunut Lili Frondin jälkeen. Holly kuitenkin keksi hyvän tavan karistaa Chix pois. Kun ilmahinen pysähtyi heidän eteensä, Holly kiepautti aseensa esiin ja näppärästi kiepsautti tulitehon täysille. Täysin vakalla kädellä, hän tähtäsi Chixiä silmien väliin, samalla kun hörppäsi kahviaan.
“Askel lähemmäksi, Verbil ja olet mennyttä”, ja hän sanoi tämän kaiken hyvin vakavasti. Minkä Chix näytti tajuavan. Hän nosti kätensä ylös antautuakseen ja sanoi:
”Selvä, aivan miten neiti kapteeni haluaa.”
“Neiti kapteeni haluaa”, Holly nyökkäsi ja Verbil otti muutaman askeleen taaksepäin ja sanoi sitten hiljaa:
“Tulinen. Minun makuuni.” Ei kuitenkaan tarpeeksi hiljaa, sillä Holly heitti häntä äkkiä pöydällä lojuneella haarukalla, joka osui Chixin onneksi kahva edellä häntä otsaan.
“Hei, varo vähän. Tuo olisi voinut sattua!” hän valitti ja Holly nosti kulmakarvojaan:
“Niin. Tajusitko pointtini?”
Ja Chix tajusi.
Ilmahisen lähdettyä, Holly käänsi huomionsa takaisin Troubleen joka katsoi häntä mielenkiintoisella ilmeellä, joka oli sekoitus huvittuneisuutta, ihailua ja sääliä Chixiä kohtaan.
“Katso ja opi, Kelp”, Holly virnisti.
Kun he olivat tulossa takaisin huoneeseensa, he näkivät käytävällä Troublen pikkuveljen, Grubin, joka istui huolestuneen näköisenä muovituolilla.
“Mitä sinä siinä teet, Grub?” Trouble kysyi ja toinen hätkähti mietteistään.
“Ai hei Troubs. Holly. Mietin vain, uskallanko mennä kysymään komentajalta yhtä juttua. Hän on minulle hieman vihainen, koska onnistuin poistamaan joitain raportteja viime viikolta.”
Hänen sanoillaan oli suuri vaikutus, hänen epäonnekseen siis. Hollyn pienet kädet puristuivat nyrkkiin ja Troublen kurkusta pääsi eläimellinen murahdus.
“Se olit sinä?” Holly kysyi varoittavasti ja Grub nyökkäsi hämmästyneenä.
“Se on siis sinun vikasi, että me olemme olleet täällä yli kolme vuorokautta, tekemässä viime viikon raportteja uudestaan?” Trouble varmisti. Epäröivä nyökkäys.
“Sinä olet kuollut, Kelp”, Holly totesi yksinkertaisesti ja Grub perääntyi hitaasti, vain huomatakseen, että hänen veljensä ja Holly seurasivat häntä. Hän vinkaisi ja sprinttasi nopeasti käytävää pitkin kohti pelastusta.
Hänen epäonnekseen Holly ja Trouble olivat nopeampia.
Ja Grub sai koko seuraavan viikon kuulla siitä, että Holly Short oli hakannut hänet. Ainoa lohtu oli siinä, että Chix Verbil tuntui pitävän sitä suurena saavutuksena, että Grub oli saanut Hollyn jahtaamaan itseään tunnin ympäri Poliisitaloa.
The not so happy ending.
A/N: Häpeän, myönnetään, mutta minun pitää saada tämä pois omatunnoltani. Nyt se on pois. Kiitos. Elän kommenteista. Mutta pyydän, ottakaa huomioon, että tämä on tehty keskellä yötä. Järkevyys on liikaa odotettu. Ja minä säälin Chixiä. Holly ja Trouble on väkivaltaisia.
//11.07.07 Ja tässä se oli, ensimmäinen julkaistu Artemis Fowl-ficci Bullalta. Aika historiallista. Oli pakko laittaa tänne uuteen Finiinkin. Ihan vaan jos joku nyt välttämättä haluaisi lukea. Ja lainaan itseäni Offtopicista:
KOMMENTOIKAA! Tai muuten etsin selville missä asutte ja kärrään aamulla pihallenne lauman kaksivuotiaita, ripulipaskapieruja ja varpusia.
