Jumalattoman seksikäs paras ystävä
Author: Radokettu
Betareader: Kommando
Genre: slash, oneshot
Pairing: Sirius/James
Rating: K-11 [color=blue/Angelina muokkasi[/color]
Summary:On kesä ja Sirius tulee vierailemaan Jamesin luo. Ja mitäpä siitä sitten seuraakaan?
A/N: Oli kiva auringonpaiste, niin vähemmästäkin inspiroituu. Kirjoitin tämän alkuun paperille ja koneella sitten muokkailin muutamaan otteeseen.
Suuren omakotitalon vielä suuremmalle nurmikentälle levitetyllä pehmeällä viltillä makasi tummatukkainen nuorukainen. Hän makasi viltillä nauttien olostaan täysin rinnoin. Aurinko paistoi kirkkaansiniseltä taivaalta, jonka läpi seilasi välillä muutamia pehmeänvalkeita repaleisia pilviä. Oli kesäkuun puoliväli. Viltillä pojan vieressä oli vaatekasa, aurinkorasva ja loitsukirja, jota hänen oli ollut tarkoitus lukea. Lämpö oli kuitenkin vienyt mukanaan ja kirja unohtunut nauttimaan auringonpaisteesta, yhtä lailla kuin omistajansakin. Ainut vaate, mikä verhosi pojan ruskettunutta vartaloa, olivat mustat bokserit. Hänen silmänsä olivat suljetut ja suu aavistuksen verran raollaan. Nauttiessaan kesäisestä helteestä, puiden huminasta tuulessa ja lintujen etäisestä laulusta, ei poika huomannut saaneensa yllättäen seuraa.
”James, vanha kamu. Sinustahan on auringonpalvoja tullut”, naureskeli saapunut seura. Äänen seurauksena James havahtui takaisin ajatuksistaan maan päälle. Hänen silmänsä avautuivat ja tapasivat toisen tummatukkaisen pojan, jolla tosin oli yllään hieman enemmän vaatetta. Liikaa, jos Jamesilta kysyttiin. Hän ei ymmärtänyt kuinka kukaan kykeni selviämään moisesta kuumasta kesäpäivästä yllään tuollainen määrä vaatteita.
”Sirius”, James tuhahti ja ummisti silmänsä. Pieni hymy hiipi varkain hänen huulilleen.
”Nautitko olostasi, James?” uteli Sirius ja asettui istumaan viltille ystävänsä viereen.
”Hmm”, mutisi James viitsimättä raottaa silmiään.
”Minä huomaan”, hymyili Sirius ja katseli ystäväänsä hymyn karehtiessa myös hänen huulillaan. He olivat Jamesin kanssa nähneet toisensa viimeksi muutama viikko sitten, kun kesäloma oli alkanut ja Tylypahka tyhjentynyt oppilaista. Se oli pitkä aika lähestulkoon erottamattomille ystävyksille, jotka jakoivat kaiken. Sirius huomasi Jamesin ruskettuneen näiden kuluneiden viikkojen aikana. James näytti komealta, kuten aina. Sirius pohti usein sitä, miksi James tahtoi vain muuan rohkelikkotytön, Lily Evansin, kun hän olisi ulkonäkönsä ja luonteensa puolesta saanut kenet tahansa. Kenet tahansa, paitsi juuri tuon edellä mainitun tytön. Toisaalta se ei ollut ihmekään, sillä he molemmat nauttivat haasteista. Ehkä Lily Evans oli James Potterille vain yksi haaste muiden joukossa. Sirius huomasi yllättävän katkeruuden hiipivän hänen mieleensä ajatellessaan Jamesia, joka suorastaan kuolasi Lilyn perään. James oli pässi, ja voisi avata vihdoin silmänsä, sillä Lily ei suinkaan ollut ainoa vaihtoehto Jamesin elämänkumppaniksi.
Hetken molemmat pojat olivat hiljaa, täysin omiin ajatuksiinsa hukkuneina, kunnes James viimein avasi sekä silmänsä että suunsa: ”Mitä teet täällä, Anturajalka?”
”Tulin tapaamaan sinua, tietysti.”
James irvisti. ”Sen minä jo päättelin.”
”No, ei minulla muuta syytä ollut.”
”Tuliko ongelmia perheesi kanssa?”
Sirius naurahti. ”Minulla on aina ongelmia perheeni kanssa.”
”Mutta jotain erityistä?”
”Ei James, ei mitään erityistä. Kuule, sinä olet minun paras ystäväni. Halusin vain tulla tapaamaan sinua.”
”No, mitä tehdään? Keksitäänkö jotain hauskaa ja mennään tapaamaan Peteriä? Tai Remusta, kumpaa vain, minä en välitä. Pääasia on se, että saan tekemistä”, Sirius ehdotti kun hiljaisuus oli jälleen vallannut ystävykset. Ilmeisesti aurinko imi heidän voimiensa lisäksi myös halun keskustella.
”Minua väsyttää”, James murahti kuulostaen valittavalta pikkulapselta. Sirius epäili sen olevan tahallista.
”Älä ole höhlä, vaan nouse ylös”, hän kannusti ystäväänsä.
”Mm, päätä särkee.”
”No ei tuo auringossa makaaminen siihen ainakaan auta.”
”Eikä sinun mäkätyksesi.”
”Minä en mäkättäisi, jollet sinä olisi tylsä.”
”Mm, vielä viisi minuuttia, jooko?” aneli James.
”Ei käy, minä pitkästyn”, protestoi Sirius pyöritellen silmiään.
”Se on sitten sinun ongelmasi”, James totesi olkiaan kohauttaen. Hänen otsaltaan valui yksinäinen hikipisara ja aurinkorasva kiilteli hänen tummalla vartalollaan auringonsäteiden osuessa siihen.
Sirius katseli Jamesia uudestaan, tällä kertaa tarkemmin. Tämän jäntevä ylävartalo kuin huusi tulla kosketuksi, ja huulet olivat jälleen raollaan, kuin kutsuen Siriusta.
’Suutele minua, suutele minua, suutele minua!’ näytti James huutavan. Sirius kumautti itseään otsaan.
’Minä olen idiootti’, hän ajatteli. ’Idiootti, idiootti, IDIOOTTI! Tämä on väärin.’
Sirius kuitenkin tiesi ajattelemattakin, ettei voinut ajatuksilleen mitään. Olihan hän sitä yrittänytkin, useampaan otteeseen. Vääränlaiset ajatukset Jamesista eivät vain jättäneet häntä rauhaan.
Sirius siirsi katseensa vilkkaasti pois edessään makaavasta pojasta. Hän tutkaili suurta ja hienoa omakotitaloa hieman kauempana. Se oli Jamesin koti. Paikka, jota Siriuskin usein kutsui kodikseen. Hän ei tuntenut kuuluvansa oman perheensä luo. Ilkeiden vanhempiensa taloon, jossa kukaan ei ollut tippaakaan samalla aaltopituudella hänen kanssaan. Jamesin talo sen sijaan oli täynnä rakkautta. Onnellisuutta. James oli onnekas omistaessaan sellaiset vanhemmat. He toivottivat Siriuksenkin aina tervetulleeksi. Nyt talo näytti tyhjältä. Sirius epäili vanhempien olevan poissa. Hän antoi katseensa vaeltaa takaisin Jamesiin. ’Hänellä on niin kauniit kasvot. Äh, lopeta. Hän on minun paras ystäväni. Vaikkakin kovin hyvännäköinen ja suudeltava sellainen. Mutta silti, en minä halua antaa käsieni vaeltaa hänen kuumalla, hikisellä vartalollaan, enkä tahdo suudella hänen pehmeitä huuliaan. Eivät ystävät tee niin.’
”Sirius?” James mutisi.
”Öh – niin?” Sirius koetti kuulostaa tavalliselta, huolettomalta itseltään.
”Mikä sinun tuli?” uteli James silmät edelleen ummessa. Sirius nielaisi niin kuuluvasti, että pelkäsi Jamesin huomanneen sen.
”M – miten niin mikä minuun tuli?” hän uteli tekopirteästi.
”No, yleensä et luovuta ennen kuin saat tahtosi läpi. Ajattelin vain, että jos mieleesi tuli jotakin erikoista.”
’Selvä. James tietää. James tietää minun likaiset ajatukseni. Mitä minä teen?’ huusivat Siriuksen ajatukset ja säntäilivät hädissään ees taas hänen päässään.
”Umm, Ei tullut. Ajattelin vain – ” että sinä olet jumalattoman seksikäs paras ystävä ” – että voisin kai minäkin sitten koettaa tuota auringonottoa – kerran sinä tunnut siinä niin kovasti nauttivan”, sepitti Sirius mielestään aika uskottavasti.
”Jaa, no – sitten sinun pitäisi varmaankin kuoriutua ulos tuosta vaatekerroksestasi”, James kehotti.
”Öö – tuota...” yritti Sirius vastata, mutta tunsi kaiken itsevarmuutensa karanneen.
”Etkö osaa vai? Ehkä minun pitäisi sitten hiukan auttaa sinua siinä?”
’Ei epäilystäkään. Jamesin äänessä oli taatusti vihjaileva sävy. Mitä minä teen, mitä minä teen. Voi Merlin, auta minua!’
”Tuota – ei tarvitse”, Sirius änkytti ja napitti vaivalloisesti vihreän kauluspaitansa auki. Alta ilmestyi valkoinen hihaton paita.
”Jestas, etkö sinä paistu noissa kuteissa?” ihmetteli James.
Sirius ei viitsinyt vastata. Hän heitti paidan päänsä yli ja siirtyi sitten farkkujensa kimppuun. James katseli häntä – nälkäisesti? Siriuksen valtasi pieni paniikki. Hän oli sotkeutua nappiensa kanssa.
’Rauhoitu. Minä vain kuvittelen. Näen sellaista mitä haluan nähdä. Ei kun siis – en halua!’
Sirius selviytyi housuistaan ja kävi makaamaan viltille.
”Sinuna laittaisin aurinkorasvaa, mikäli et tahdo polttaa ihoasi”, James opasti.
”Aurinkorasvaa?” Sirius toisti. ’Mistä helvetistä minä tiedän mitä sillä tehdään!'
”Hm, anna minä”, James totesi ja otti käteensä maassa maannen purkin.
Siriuksen valtasi kauhu. James sen sijaan avasi purkin täysin tyynesti ja kaatoi kämmenelleen paljon valkoista rasvaa. Hän hieroi käsiään yhteen kuin lämmittääkseen niitä entisestään, ja – Siriuksen kauhuksi (ja peitellyksi iloksi) painoi ne sitten maassa makaavan pojan vatsalle. Sirius puri huultaan, jottei olisi huokaissut. Jamesin kädet olivat tulikuumat ja ne tuntuivat hyvältä hänen ihoaan vasten. Aivan liian hyviltä. Ne saivat Siriuksen sekaisin. Jamesin levittäessä rasvaa ympäriinsä Siriuksen vartalolla, tämä puri huultaan lujempaa. Kädet piirtelivät kuvioita liukuessaan pitkin Siriuksen lihaksikasta vartaloa, aivan kuin James tahallaan härnäisi häntä. Aivan kuin James tietäisi, mitä Sirius oli hetki sitten ajatellut. Mutta eihän se ollut mahdollista, eihän? Sirius tunsi olevansa taivaassa. Kuumassa ja Jamesintäytteisessä sellaisessa. Tätä hän oli toivonut niin pitkään, ettei jaksanut enää edes muistaa. Ilmassa heidän ympärillään leijui aurinkorasvan tuoksu ja lämpö oli vallannut joka kolon. Siriuksen teki mieli kiemurrella Jamesin käsien alla ja kiskoa tämä lähemmäs itseään. Hän ei tiennyt kauanko tätä taivasta enää jatkuisi, sillä Jameshan saattaisi lopettaa milloin vaan, eikä Sirius tiennyt mitä olisi sitten tehnyt. James tuskin näki tilanteessa mitään erikoista, hänhän vain – opasti Siriusta. Aivan, opasti Siriusta aurinkorasvan käytössä. Jamesin käsien valuessa hänen alavatsaltaan reisille Sirius kuitenkin unohti päätöksensä siitä, että hänen täytyisi ryhdistäytyä ja ottaa ohjat omiin käsiinsä. Hän tyytyi vain puristamaan silmänsä tiukasti kiinni.
”Sirius?” James mutisi hiljaa.
”No?” suhahti Sirius yhteen painettujen huuliensa välistä.
”Oletko sinä – ihan kunnossa?” Jamesin ääni kuulosti käheältä. Se sai Siriuksen menettämään itsehillintänsä viimeisetkin rippeet. Hän tarttui Jamesia ranteista ja repi tämän väkivaltaisesti päälleen. Huulet kohtasivat toisensa nälkäisinä ja Sirius antoi huokauksen vihdoin valua suustaan suoraan Jamesin suuhun. James siveli allaan makaavan Siriuksen kylkiä ja irrottautui suudelmasta täysin yllättäen. Sirius näytti närkästyneeltä ja tunsi olonsa pettyneeksi, jopa hieman vihaiseksi. Viha kuitenkin kaikkosi Jamesin kuiskatessa hiljaa hänen nimensä. Vastaukseksi siihen Sirius mutisi ”James”.
”Minä taisin keksiä meille tekemistä. Mutta masennutko, jos se ei sisällä Peteriä eikä Remusta?” James uteli viitaten Siriuksen aiempaan ajanviettoehdotukseen.
”En sitten vähääkään”, Sirius hymähti ja tunsi hymyn leviävän kasvoilleen. James hymyili takaisin ja painoi sitten huulensa jälleen malttamattoman Siriuksen huulille. Tällä kertaa kumpikaan ei vetäytynyt pois.
***
”James?”
”No?”
”Ei tämä auringonotto sittenkään ole hassumpaa.”
”Hm.”
//Sprig muokkasi ikärajan oikeaksi.
