Name: Uskoton [Lyrics Wheel]
Raiting: S
Pairing: Sirius/Remus
Genre: lievä angst? Lievänlievä romancehkous. Olevinaan songfic.
Author: Geiha/Rebecca Lupin
Beta: elfin [size=59](kiitos hälle. Shir muuten, muttakun on jo muutenkin niin kiireinen. :<)[/size]
Summary: Remuksen ja Siriuksen täydellinen suhde kääntyy kuitenkin Remuksen mietteisiin ja tuumimisiin, oliko sittenkään järkevää ryhtyä tähän — tähän epävarmaan suhteeseen. Eikä Remuksen salaisuudet ihmissuteuteenkaan vielä loppuneet, sillä hänellä on hieman muutakin kerrottavaa.
A/N: Lukekaa ficci ja miettikää, kuinka kieroutunut on minun ja elfinin mieli, kun lyömme (tai syömme) päämme yhteen, miettiessämme, minkä juonen tähän ficciin keksisimme, Rihannan Unfaithful -kappaleen sanoista. Mukana oli aimoannos mielikuvitusta ja pervoutta - näin luovasti me ficin juonen saamme kasaan! Eli toisinsanoen elfin keksi kanssani tätä """juonta"""... Mikä se sitten lieneekin.
Lisäksi vihaan / inhoan tätä paritusta - miksi kirjoitan tästä? Pakkohan sitä on kirjoittaa jostain, jota inhoaa. Eli tulen kirjoittamaan joskus H/D:täkin. .__. voi tuska.
PS. Lukekaa_ihan_alusta_sillä_loppu_spoilaa_ja_pahasti. Älkää älkää edes vilkaisko loppuun !!!!
Saattaa olla liian lyhyt.
PS. Se loppu -- ystäväni pakotti. Ei minun vika. :< elfin siis.
_______
Katselin maata, seistessäni paikoillani ja nojaten seinää vasten. Olin niin syventynyt mietteisiini, ettei minua toisten tuijotukset paljoakaan kiinnostaneet. Minä tiesin — olin erikoinen jollain tapaa. Tuijotteluihin olin jo tottunut, lähinnä sen takia, että kuljin monien tyttöjen ihastuksen kanssa, käsi kädessä. Sain pettyneitä, vihaisia, hyökkääviä mulkaisuja, kun taas Sirius sai surullisia, haikeita ja tavoittelevia katseita. Minua tultiin tunteitteni takia inhoamaan, ympäri koulua.
Mutta enää, en ollut varma tunteistani tätä poikaa kohtaan. Hän oli mukava, hauska ja joskus ajattelevainen, mutta ajat ovat muuttuneet, vaihtaneet täysin suuntaansa, vaikka olimme kulkemassa kohti täydellisyyttä. Jommankumman oli lopetettava tämä tuska — mutta pian minulta kysyttäisiin, mikä tuska? Meillä ei ollut riitoja, kinoja tai mitään, mikä voisi suhdetta vahingoittaa. Ainoa, mikä sen teki riitojen puolesta, oli minun heikko mieleni ja ajatusmaailmani. Mietin monimutkaisia asioita enemmän, kuin oli tarkoitus. Mietin jokaisesta eri tilanteesta, ajattelin kaikkia mahdollisuuksia ja seurauksia... Jokaisen tuloksena huono tulevaisuus ja surkea suhde. Ainoastaan minä tiesin, miksi.
Sirius sanoi minulle monesti, kuinka hän rakastaa minua. Olen sanonut tuon rankan lausahduksen hänelle kerran, enkä silloinkaan tiennyt, sanoinko sen tosissani. Ja nyt tiedän sen varmaksi, että en sanonut sitä tosissani, vaan ainoastaan sääliäkseni häntä, kuinka paljon satuttaisin, jos kertoisin totuuden. Voi, tätä tuskaa! Olin muuttunut luonteeltanikin niin paljon tämän suhteen aikana. En minä ole melkein koskaan tätä aiemmin valehdellut näin. Mutta mistä minä tietäisin, mikä on rakkautta, en minä ole sitä koskaan tuntenut.
Tunsin kaukaisuudessa hellän suudelman huulillani. Vastasin siihen, sillä arvasin, keneltä tuo suukko oli. Avasin silmäni ja totesin mielessäni arvaukseni todeksi. Pitkä ja komea, mustahiuksinen poika hellitteli minua käytävällä, eikä hän välittänyt ohikulkevista ihmisistä ja heidän järkyttyneistä, surullisista, haikeista ja vihaisista katseistaan. Ei minunkaan kuulunut välittää, mutta välitin. Yritin laskea katseeni ihmisistä, heidän hyökkäävistä katseistaan ja lauseistaan, mitä he heittelivät. Sirius ei tunnetusti niistä välittänyt vaan yritti nostaa katseeni häneen ja suudella, mutta estin häntä, sanoen selitykseksi sen dramaattisesti tutun pahan olon. Hymyilen varmuuden vuoksi, jotta hän uskoisi tekosyyni ja totta kai tekosyyni meni täydestä. Hän lupautui saattamaan minut Sairaala Siipeen, mutta kieltäydyin nätisti hänen lupautumisestaan. Tämä komea ja romanttinen poika oli ihmeissään käyttäytymisestäni, mutta sanoi sitten olevan löydettävissä oleskeluhuoneessa. Nyökkäsin kuuliaisesti ja lähdin Sairaala Siiven käytävää pitkin, jotta näyttäisin meneväni sitä kohti, mutta varmistettuani, että Sirius oli kadonnut kylmistä, julmista käytävistä, käännyin kulmauksesta ja lähdin kohti tuntematonta, tietämättä omaa päämäärääni.
I don't wanna hurt him anymore,
I don't wanna take away his life,
I don't wanna be...
a murderer
En voinut jäädä Siriuksen seuraan, sillä tunteeni olivat liian sekaisin, kuten myös ajatukseni ja mietteeni, kuin soppaa kulhossa. Olisin saattanut sanoa ajatuksissani jotain, joka satuttaisi häntä — ihmistä, joka on tulisesti ja syvästi rakastunut toiseen. Minä en tiedä, kuinka paljon se satuttaisi, mutta koska olen lukenut ja kuullut paljon siitä asiasta ja pystyn sen itsekin kuvittelemaan. Sanathan satuttavat enemmän, kuin fyysinen väkivalta, niin väitetään.
Muistan, kuinka minulle jankutettiin jatkuvasti, ettei suhteeseen kannata ryhtyä, mikäli ei siihen ole tarvetta tai halua ja varmuutta ja ennen kaikkea tunteita. En näköjään ole sitä kehotusta ottanut kuuleviin korviini, sillä nyt tässä seison — keskellä tyhjyyttä; kysymyksiä täynnä olevassa maailmassa, vailla vastauksia; suhteessa ilman tunteita; valehtelun valtakuntaa; loukkauksien sorinaa. Miksi kaikki tämä vaiva? Miksi kaikki tämä valehtelu ja salailu?
»Remus?»
Hätkähdin ajatuksistani ja nostin katseeni. Sirius, huolestuneen näköisenä. Nousin penkiltä, jolle olin ajatuksissani istuutunut. Tajusin nyt jääneeni kiinni ensimmäisestä, pienestä valheestani.
»Anteeksi Sirius. Minä tahdoin vain olla hetken yksin», minä sanoin todenmukaisesti, mutta valheiden ketjuni takia lisäsin: »ja ajattelin, että voisit tehdä läksyt, joten jättäisin sinut rauhaan.»
»Ah, olisit heti sanonut, rakkaani.» Sirius leperteli. Minua oksetti, mutta pidin ilmeeni normaalina, jotten satuttaisi häntä ilmeilläni ja kertoisi ulkoisesti, miten tunteeni oikeasti häntä kohtaan olivat. Hymyilin kuitenkin nopeasti ja olin kääntynyt lähteäkseni pois, mutta Sirius kaappasi minusta kiinni ja veti itseään vasten. Saman tien tunsin hänen kuumat huulet omiani vasten ja hän suuteli minua intohimoisesti. Jätin tällä kertaa vastaamatta. Hetken suudelmaa jatkaen, Sirius kuitenkin huomasi, etten minä siihen vastannut, ja irrottautui.
»Mikä nyt on?» hän kysyi, katsoen minuun harmailla silmillään.
»Sirius.. Minun on kerrottava sinulle jotain...» sanoin hiljaa, kuljettaen katsettani kylmissä lattialaatoissa, jotka antoivat minulle lisävoimaa totuuden kertomiseen. Totuuden, joka satuttaisi häntä, aivan kuin puukottaisin häntä selkään. Ei tämä minustakaan ollut helppoa.
A lie I didn't have to tell,
Because we both know,
where I'm about to go,
and we know it very well...
Hiljaisuus valtasi meidät, kuten on yleensä totuttu sanomaan. Sirius hiljentyi kuuntelemaan, mitä minulla oli sanottavanani. Melkein tunsin hänen kauhunsa ja pelokkaan tunteensa ja tiesin, että hän tiesi mitä minulla oli aikeina sanoa. Pelkäsin pahinta, mitä voisi sanomisillani tehdä: tappaisin hänet sisältäpäin ja tuhoisin tämän suhteen lisäksi myös meidän tiiviin ystäväsuhteen ja minut karkotettaisiin valheideni ja satuttavien sanojeni takia ystäväporukasta. Mutta olivatko he silloin minun ystäviäni? Kerron totuuden ja sillä selvä. Enempää en voi enää tehdä, miettiä tai ajatella.
»Sirius, tämä on minulle hyvin, hyvin vaikeaa.» sanoin viimein, ja kun vilkaisin poikaa kasvoihin, huomasin hänen komeissa kasvoissaan sen kauhun tunteen, minkä pelkäsinkin näkeväni hänen kasvoillaan; hän tiesi täsmälleen, mitä minä aion sanoa. »Olen miettinyt tätä hirveän, hirveän kauan. Päädyin siihen tulokseen, että...En ole sinun rakkautesi arvoinen, sillä minä en rakasta sinua, vaikka olen niin sinulle joskus sanonut. Minä en tiedä miksi, mutta siitä alkoi minun valheidenvanani. Minun on turha olla sinun kanssasi, jos en tunne sinua kohtaan mitään...En rakkautta, en ihastusta. Olet suudellut, hellinyt ja hyväillyt yhtä parasta ystävääsi. Ystävääsi, joka vannoi rakastavansa sinua, vaikkei rakastanut. Mutta Sirius, minä vannon, että häpeän valehteluani, aivan tosissani! Minä vannon, että olen tätä asiaa pitkään miettinyt ja pohtinut... Eikä maailmasi kaadu, vaikka minä lähdenkin elämästäsi. Tässä koulussa on niin paljon tyttöjä, jotka palvovat maata jalkojesi alla; sinulla on valinnanvaraa. Minulla ei ole. Ei mitään. Enkä tarkoita pelkkää seurustelujuttua vaan myös ystäviä. Minä menetän teidän kaikki, sillä satutan sinua sanoillani — James tulee vihaamaan minua tästä hyvästä, sillä hän on paras ystäväsi. Peter tulee vihaamaan, sillä ihailee sinua. Kaikki koulun tytöt tulevat vihaamaan minua, sillä vein heidän kynsistään sinut.»
Huomasin Siriuksen ilmeen vääntyvän suuntaan jos toiseenkin; hän ei osannut päättää, mitä ajatella tai sanoa. Kerran tai pari, hän pudisteli päätäänkin hieman, viestittäen, ettei kykene uskomaan sitä, mitä juuri hänelle sanoin. Lasken katseeni hänestä, sillä minuakin alkaa sattua, huomatessani, kuinka paljon häntä satutan, pelkillä lauseilla, jotka rakentuvat julmista sanoista. Luulen, että hänen ajatuksensa rakentuvat pian yhtä tummasta väristä, mikä hänen sukunimensäkin oli. Pelkään, että hän syventyy masennukseen tai jotain muuta hirveää.
'cause I know that he knows I'm unfaithful
and it kills him inside
to know that I am happy with some other guy
I can see him dying
Kun Sirius pian minuutin, ellei toisen, kuluttua huokaisi, ollen valmis kertomaan, mitä hän nyt tunsi. Minun ei tarvinnut kuulla, sillä tiesin sen. Pettymystä, surua, vihaa, kostoa... En kestänyt enää.
»Mutta Sirius, ennen kuin aiot sanoa minulle jotain hirveää, minun on kerrottava vielä jotain, jota olen salannut kauan.» sanoin nyt, vaikka tiesin tämän olevan todella paha virhe. Sirius kuitenkin katsoi suoraan minuun kuuliaisesti ja ollen pelkkänä korvana. Hän ei osannut odottaa enää mitään hirveämpää tai suurempaa asiaa, kuin suhteesta eroaminen. Hän osasi odottaa jotain paljon pienenpää ja lievempää, mutta todellisuudessa tämä asiani tulisi järkyttämään hänet.
Our love his trust
I might as well take a gun and put it to his head
Get it over with
I don't wanna do this
Anymore, anymore
»Sirius, minulle on samantekevää, tahdotko kostaa minulle tämän tekemäni jälkeen ja käyttää hyväksesi tätä tietoa, minkä sinulle nyt kerron, mutta muista, minä totisesti toivon, ettet tee sitä. Tulen kärsimään riittävästi ilman kostoasi, sillä tiedän, että kostosi tulisi olemaan hirveämpi, kuin millään sanalla voisi sitä kuvata.» sanoin ja hieroin käsiäni yhteen, jotta rohkeus palaisi ja jännitys lieventyisi.
»Sillä Sirius», aloitin taas, nostaen katseeni tähän ja katselin hänen viilenneitä ja surullisia silmiään, »minä olen nainen.»
because I'm gone again
and to him I just can't be true
