RAKKAAT LUKIJAT, TÄSSÄ TEILLE 12 LUKU! Enjoy.
Luku 12. Korvakorujen salaisuus”MITÄ?!” Lily karjui keskellä Suurta salia McGarmiwalle, kun tämä oli kertonut naamiaisten peruuttamisesta.
Lily oli odottanut naamiaisia sinä vuonna enemmän kuin mitään muuta, eikä hän sallisi niiden peruuntuvan.
”Kuulit oikein, Evans. Äläkä nosta meteliä tästä, minulle tulee päänsärkyä”, McGarmiwa murisi ja lähti tallustamaan kohti Suuren Salin ovia.
Lily mulkoili vielä viimeisen kerran hänen perään, mutta päätti siitä huolimatta lähteä rohkelikkotorniin.
Lily ei voinut uskoa tätä. Hänen parasta päiväänsä koko lukuvuodessa ei toteutettukaan. Lily saapui murheen murtamana muotokuvalle, jolle lausui salasanan.
”Mikäs meidän valvojaoppilasta noin masentaa?” Lihava leidi kysyi huolestuneena samalla, kun Lily harppoi yli kynnyksen.
”Ei mikään!” Hän vastasi äkäisesti.
”Hyvä on. Unohda että kysyin”, Lihava leidi sanoi loukkaantuneena ja jatkoi sokerirottien pyydystämistä taulussaan. Lily ei välittänyt, vaan painui päätä pahkaa tyttöjen makuusaliin, luoden ärtyneitä katseita muihin oppilaisiin. Hän nousi portaat, avasi oven, ja kaatui sängylle itkien. Oli Lilyn onni, että muut tytöt olivat vielä tunneilla.
”Missä Lily on?” James kysyi huolestuneena tytöiltä Suuressa Salissa lounaalla, jolloin oli taas ruokana siirappitorttuja, jota James ja Sirius niin suuresti himoitsivat.
”En ole nähnyt tänään, minäkin olen huolissani”, Rose sanoi ja otti palan lakritsitankoa, jota oli tänään jälkiruokana.
”Kylhlä shinä Liloin vieläh hnäät, Jahmes”, Sirius mutisi suu täynnä siirappitorttua, että meinasi ihan yrjötä. ”No, eikö maistu?” Sirius jatkoi ja antoi siirappitorttulautasta lähemmäksi Jamesia. Hän pudisti päätään ja näytti erittäin alakuloiselta, mutta Sirius vain kohautti olkiaan, ja jatkoi syömistä.
”Eikö sinulla ole lainkaan tunteita?!” Teresa huusi raivokkaasti pöydän toisesta päästä osoittaen, että oli kuunnellut heidän äskeistä keskusteluaan.
”Ehkä, ehkä ei, mutta minun tunteeni eivät kuulu raivostuttavalle nuorelle neidille, joka elää epäilyksen varjossa”, Sirius sanoi selvästi loukkaantuneena katsoen Teresaa silmiin.
”Auts, tuon täytyi sattua!” Gwen ajatteli kauhistuneena. Teresa näytti siltä, että olisi aikonut sanoa jotain, mutta hän ei huutanutkaan takaisin, vaan häipyi Suuresta Salista sanaakaan sanomatta, kyyneleet valuen silmissään.
Remus ja Peter vaihtoivat katseita, mutta jatkoivat vain syömistä. Sirius näytti ihmeellisen tyyneltä, mutta samalla hyvin maseentuneelta.
”Minä menen nyt tunneille, tulkaa perässä”, Rose sanoi pelästyneenä ja antoi Peterille pikaisen pusun ja lähti Salista.
Gwen ei todellakaan tiennyt mitä tehdä. Hän tiesi, että Lily mökötti pari kerrosta ylempänä tyttöjen makuusalissa sen takia, koska ei olisi naamiaisia, eikä hän voisi tanssia Jamesin kanssa.
Hän tiesi, että Rose ei lähtenyt tunneille, vaan Teresan perään.
Viimeisin asia, jonka hän tiesi, oli, että Sirius oli ottanut Teresan korvakorut jollain keinolla, ja Teresa oli nyt suuttunut siitä. Gwen kyllä ajatteli, että Teresa oli hieman ylireagoinut koruista, mutta hänelle korut ja elämä olivat sama asia. Gwen päätti selvittää korvakorujen salaisuuden ja pyysi Siriusta vetäytymään sivummalle hänen kanssaan. Sirius suostui.
”Mitä sinä täällä teet?” Lily kysyi huolestuneena huomatessaan, että Teresa löntysti itkien tyttöjen makuusaliin kompastuen maton reunaan ja kaatuen lattialle naamalleen, mutta hän ei noussut siitä ylös.
”Teresa, voi hyvä luoja!” Lily huusi ja nousi sängystään nostamaan Teresan ylös.
”Ei, Lily. Tässä on hyvä”, Teresa mutisi ja Lily laski hänet alas takaisin lattialle hämmästyen. Teresa naurahti ja viittoili Lilynkin makaamaan lattialle. Lily ajatteli, että mitä muutakaan hän voisi vastata tuohon. Siinä he sitten olivat. Tylypahkan velhokoulun tyttöjen makuusalissa makasi tunkkaisella lattialla kaksi ystävystä, joilla molemmilla oli omat murheensa.
”Miksi ihmeessä sinulla on Teresan korvakorut?” Gwen kysyi vakavana Siriukselta heidän kävellessään käytävillä, Jamesin, Peterin ja Remuksen mennessä tunnille ennen heitä.
”Se on salaisuus”, Sirius vastasi ärtyneenä ja oli omissa maailmoissaan.
Rose oli erittäin epätoivoinen. Hän ei löytänyt Teresaa mistään. Hän oli tutkinut tyrmät, pöllölän, Suuren Salin, jokaisen käytävän ja mennyt jopa rehtorin kansliaan. Rose päätti, että ei saisi ryhtyä epätoivoiseksi Peterin takia. Hän keksi mennä tutkimaan piha-alueet.
”Sirius kiltti, minun tarvitsee tietää se Teresan tähden! Hän on ihan murtunut!” Gwen anoi häneltä.
”Hyvä on, mutta sinun täytyy luvata yksi asia. Sinä et saa kertoa kenellekkään tästä, etkä varsinkaan Teresalle!
”Minä lupaan”, Gwen sanoi iloisesti. Vihdoin hän saisi tietää, mitä korvakoruille on tapahtunut.
”Onko sinulla suklaata?” Teresa kysyi Lilyltä, heidän maatessaan pari tuntia lattialla keskustellen ongelmistaan.
”Mihin sinä sitä tarvitset?” Lily kysyi hämmästellen.
”Suklaahan niin sanotusti lievittää surua”, Teresa mutisi katsoessaan kattoon. Lily nyökkäsi ja lähti hakemaan suklaata.
Teresa otti lähellä olevasta laukustaan mp3. soittimen, se oli todella hyödyllinen jästien kapistus. Hän laittoi sattumanvaraisesti biisin, joka oli nimeltään Cascadan Ihme. Hän makasi hiljaa lattialla kuunnellen tarkasti joka sanan laulusta.
”Poika tapaa tytön
Olit unelmani, maailmani
Mutta minä olin sokea
Petit minua selkäni takana.
Joten ollessani omillani
Tunnen itseni niin yksinäiseksi
Vaikka tiedän sen olevan totta
Rakastan silti sinua.””Mitä makua, minulla on tummaa suklaata, valkoista ja maitosuklaata”, Lily huusi oleskeluhuoneesta ja hänen äänensä kantautui heikon oven läpi tyttöjen makuusaliin.
”Ihan sama!” Teresa huusi takaisin, ja jatkoi kuuntelemista.
”Tarvitsen ihmeen
Haluan olla tyttösi
Anna minulle mahdollisuus nähdä,
Että olet luotu minua varten.
Tarvitsen ihmeen
Ole kiltti, anna minun olla tyttösi
Vielä jonain päivänä näet sen voivan tapahtua minulle.”Teresa itki. Hän ei voinut olla ajattelematta Siriusta näiden lauseiden aikana.
”Päivin ja öin
Olen aina rinnallasi…”
”Sinä olet siis mitä tehnyt?!” Gwen huusi kauhistuneena Siriukselle täyttä kurkkua.
”Aivan oikein arvasit”, Sirius virnisti.
”Koska tiedän varmasti
Rakkauteni olevan aitoa ja tunteideni puhtaita…””M-m-mutta mehän olemme näin nuoria vasta!” Gwen kuiskasi, koska ei halunnut enää herättää huomiota.
”Minä en anna sen häiritä”, Sirius vastasi.
”Joten yritä vain
Syytä ei tarvitse kysyä…”
”Ne ovat samaa sarjaa kuin hänen korvakorunsa…” Sirius mutisi ylpeänä. Gwen toivoi ettei Sirius sanoisi seuraavaa lausettaan.
”Koska tiedän sen olevan totta
Rakastan yhä sinua.””… Aion kosia häntä.”
A/N: Pahoittelen luvun lyhyyttä. Eli kommentteja tulemaan, tai jatkoa ei tule!
