-A-: Kiitos kommentistasi.
Luku 8.
Tyttöjen pahaksi onneksi, ruokana oli myös siirappitorttuja.
”Mikähän heillä nyt kestää? Tavallisesti he ovat ensimmäisinä ahmimassa”, Rose sanoi, otti omenan ja alkoi rouskuttaa.
”En minä vaan tiedä.. Luultavasti Siriuksen hiukset ovat lähteneet rajun tyynysodan aikana”, Lily ehdotti. Tytöt kikattivat, mutta lopettivat sen, kun Kelmit astuivat saliin uupuneen näköisinä.
”Tai pikemminkin toivottavasti ne olisivat lähteneet”, Lily mutisi itsekseen. Kelmit istuivat tyttöjen viereen.
”Huomenta Lily”, James huikkasi hymyillen.
”Se on Evans sinulle”, Lily murahti, mutta James ei vähästä hätkähtänyt.
”Aaah, loistavaa, siirappitorttua rankan tyynysodan jälkeen”, Sirius keskeytti ja otti lautasen täynnä siirappitorttuja itselleen. James teki samoin.
”Otetaanko Sarvihaara aikaa?” Sirius kysyi ja virnisti odottaen malttamattomana päästä käsiksi siirappitorttuihin.
”Kuutamo, oletko valmis?” James kysyi ja laittoi siirappitorttuja lisää lautaselleen.
”Aijjuu… Odotas…” Sanoi Remus, joka oli juuri uppoutunut keskusteluun Gwenin kanssa.
”Odota”, Teresa sanoi Remukselle, joka oli käynnistämässä kelloa. ”Arvaan, että Sirius voittaa”, Teresa jatkoi ja hymyili Siriukselle, joka iski silmää.
”Ja minä arvaan että James voittaa” Lily huudahti.
James ei voinut uskoa korviaan. Miksi Lily veikkasi hänen puolesta, kun tiesi että Sirius voittaisi joka tapauksessa.
”Tehdään sitten niin, että vedon häviäjä joutuu suutelemaan jompaakumpaa meistä”, Sirius virnisti.
”EIKÄ! Ei me nyt tässä teitä ruveta lääppimään,” tytöt vastasivat yhteen ääneen kauhistuneina.
”Ei sen tarvitse tapahtua tässä, eikä heti”, James vastasi rauhallisena. Tytöt vilkuilivat toisiinsa, mutta päättivät suostua.
”Me pysymme tämän jutun ulkopuolella”, Rose ja Gwen sanoivat yhteen ääneen. Peterkin hivuttautui kauemmas.
”Sota… Alkaa… NYT!” Remus huusi ja jatkoi omaa syömistään.
Sirius ja James mussuttivat aina vain lisää ja lisää siirappitorttuja. He eivät irroittaneet katsettaan toisistaan hetkeksikään.
Sirius hörppäsi kurpitsamehua saadakseen siirappitortut laskemaan paremmin alas ja meinasi tukehtua, mikä antoi Jamesille etumatkaa. Teresa hakkasi Siriuksen selkää, ja Lily kannusti Jamesia minkä ehti.
Sirius murahti voitokkaasti kun tunki jo viimeistä torttua suuhunsa, mutta James oli samassa vaiheessa. James päätti pinnistellä, vaikka tiesi, että hän saisi suudelman Lilyltä, kun häviäisi. Tai no, riippuu kumman hän valitsisi.
Sirius oli viimein syönyt viimeisen torttunsa, mutta pureskeli sitä vielä suussa. James mietti saisiko hän Siriusta hämäytettyä jotenkin. Yhtäkkiä McGarmiwa tuli saarnaamaan henkilökunnan pöydästä Siriukselle liiasta syömisestä, ja vaati selitystä.
Sirius yritti puhua, mutta McGarmiwa ei saanut mitään selvää, joten hän joutui kysymään yhä uudelleen ja uudelleen.
James pureskeli yhä nopeampaa sillä aikaa, kun McGarmiwa sätti Siriusta. James sai suunsa tyhjäksi, ja näytti suutaan Remukselle, joka nyökkäsi hyväksyvästi.
”JES!” James huusi ja oli salaa McGarmiwalle todella kiitollinen. Hänen huuto sai Siriuksen ja McGarmiwan kääntymään häneen päin.
”Ei!” Sirius huusi, kun oli saanut vihdoin suunsa tyhjäksi.
Teresa katsoi Lilyä, joka näytti vahingoniloiselta.
Teresa kirosi mielessään Siriuksen. Miksi hän oli mennyt häviämään?!
”Anteeksi, McGarmiwa. Olen vain voittanut syömiskilpailun”, James sanoi kypsällä äänellä ja kumarsi McGarmiwaa.
”Riittää Potter. Ei enää syömiskilpailuja, tai joudun määräämään sinut ja Mustan jälki-istuntoon”, McGarmiwa katsoi tuimasti ja lähti poispäin, mutta Sirius ehti huikata:
”Mitenkäs sinulla ja Dumbledorella menee?” Hän kysyi viattomalla äänensävyllä.
”Minun ihmissuhteeni eivät kuulu oppilaille, kiitos vain. 10 pistettä pois Rohkelikolta”, McGarmiwa ärähti, mutta James ei voinut olla huomaamatta hänen punastumistaan. McGarmiva kääntyi takaisin lähteäkseen.
”Näitkö Anturajalka, hän punastui. Taitaa hänellä sittenkin olla jotain säpinää vanhan kunnon Dumbledoren kanssa”, James virnuili.
”Ainahan niillä on ollut, todella sopivaa, paitsi että McGarmiwa voi olla liian suuri ja lihakas pala purettavaksi Dumbledorelle”, Sirius sanoi ja iski silmää.
”MINÄ KUULIN TUON!” McGarmiva huusi ja koko sali oli kääntynyt katsomaan häntä. ”Musta ja Potter, jälki-istuntoa minun huoneessani viikko, alkaen tänään kymmeneltä!” Hän jatkoi ja lähti suupielet nytkien ja hattu vipattaen pois Suuresta Salista.
”Noniin, tipuset. Aika rientää ja meidän täytyy kyllä nyt lähteä”, James leperteli.
”Hyvästi neidit”, Kelmit sanoivat, kumarsivat ja lähtivät rinnakkain kohti poikien makuusaleja.
”Mennäänkö mekin?” Gwen kysyi ja katseli samalla Kelmien menoa.
”Aijjaa, minkä takia?” Teresa kohotti kulmiaan.
”Ihan huviksi vaan”, hän vastasi.
”Gwen hei, kyllä me tiedetään että sinä tykkäät Remuksesta!” Tytöt kikattivat. Gwen mulkaisi heitä.
”Ja minä tiedän, että Teresa tykkää Tylypahkan komeimmasta pojasta, Lily huispaajasta ja Rose pienestä ruskeatukkaisesta pojasta”, hän sanoi kostonhimoinen ilme naamallaan.
Sillä aikaa Kelmit olivat saapuneet poikien makuusaleihin.
”Mitäs me tänään tehdään? Tunneillekkaan ei jaksa mennä”, James kysyi ja lötkähti sängylle.
”Minä käyn nyt kumminkin vessassa, koska nyt vasta siirappitortut tuleekin”, Sirius ilmoitti virnistäen, otti joka maun rakeita ja sulkeutui vessaan.
”Minä ja Peter menemme ainakin tunneille”, Remus ilmoitti kun katseli Jamesin kierimistä sängyssä.
”Menkää vaan! Me jäämme tänne Sarvihaaran kanssa pitämään hauskaa. Sano opettajille että meillä on kuume tai jotain!” Sirius huikkasi vessasta.
”Nyt sinne ei voi enää kukaan mennä, kun Anturajalka on käynyt siellä”, Peter mutisi haikeana.
”Se on hänen ominaishajunsa”, James vastasi virnuillen.
Kun Peter ja Remus olivat lähteneet, James kuljeskeli poikien makuusalissa syöden suklaasammakoita.
Sirius tuli vessasta röhisten ja istui sängylleen syömään joka maun rakeita.
”Minulla on idea”, hän mumisi suu täynnä rakeita.
”Kerro Anturajalka. Mennäänkö kiusaamaan Ruikulia?” James kysyi toiveikkaasti.
”Ei, vaan jotain parempaa”, Sirius sanoi ja iski silmää.
”Taidan arvata… Pullonpyöritystä?” James katsoi häntä kysyvästi. Sirius nyökkäsi ja otti toisen kourallisen joka maun rakeita, ja laittoi ne suuhunsa kertaheitolla.
”Täällä tänään, tytöt mukaan. Teresan täytyy myös päättää, kummalle hän antaa suudelman”, Sirius sanoi.
”Toivottavasti sinulle”, James vastasi ja otti suklaasammakon ja haukkasi siltä pään irti.
”Toivottavasti…” Sirius virnuili. ”Tunnit muuten loppuvat kohta. Aloitetaanko keskiyöllä? Kääkän jälki-istunnon jälkeen”, hän jatkoi.
”Joo aloitetaan vaan. Muistat kai mikä tehtävä sinun täytyy antaa Lilylle?” James kysyi silmää iskien.
”Tietysti. Kuinka voisin unohtaa”, Sirius vastasi virnuillen.
”Todella rasittava päivä!” Teresa nalkutti. Tytöt olivat saapuneet muotokuvalle ainakin seitsemän kirjaa laukuissaan.
”Koiramakkara”, Gwen sanoi muotokuvalle, joka heilahti sivuun.
Sirius ja James istuivat nojatuoleissa oleskeluhuoneen takan edessä.
”Hei tytöt! Tulkaa käymään!” James huusi ja viittoili heitä istumaan. Tytöt vilkaisivat toisiinsa, mutta menivät silti.
”Mitä asiaa?” Lily kysyi, kun hän istui (ihme kyllä) Jamesin viereen.
”Sitä vain”, Sirius nousi ylös ja jatkoi sitten, ”Että poikien makuusalissa pullonpyöritystä tänään keskiyöllä. Ja Teresa, sinun pitää olla silloin päättänyt, kumpaa suutelet”, Sirius virnisti.
”Kyllä minä nyt jo silloin olen sen päättänyt!” Teresa tiuski.
”Miten vaan, mutta nyt menemme jälki-istuntoon, joten näkemiin tipuset!” James leperteli ja lähti Siriuksen kanssa muotokuvalle, ja sieltä kohti McGarmiwan kansliaa.
”Vai että tipuset..” Tytöt sanoivat yhteen ääneen ja jäivät tuijottamaan lämpimästi lepattavaa tulta takassa.
A/N: Kommentit olisi TODELLA mukavia!