Title: 10 sekuntia
Author: Lansu
Beta: Eioo
Genre: Fluff, humour
Pairing: Lily/James
Rating: S
Disclaimer: Rowlingin hahmot, minun tarinat, enkä hyödy mitään. (Paitsi hyvällä tuurilla kommentteja)
A/N: Kello on yksi, pistäkää sen piikkiin tekstin laatu
. Tällä ei ole mitään ideaa, paitsi millaista on suudella, minkä voisin kuvitella näin... Tälläinen lyhyt ja näppärä, mitä voi kymmenessä sekunnissa tapahtua.
Lämmin, päättäväinen ja kysyvä katseesi porautuu silmiini. Otat askeleen lähemmäksi minua ja seisomme jo nenät vastakkain.
Mitä minun pitäisi seuraavaksi tehdä? Ajattelen hädissäni,
käännynkö ja juoksen karkuun? Ei, sinähän haluat tätä, pieni ääni piipittää päässäni. Nyt olet jo kumartunut lähemmäksi ja sulkenut silmäsi.
Äiti! Mieleni haluaa purskahtaa nauruun ajatellessani noin, mutta eihän se oikein olisi soveliasta. Vai olisiko? Jos nyt rupean käkättämään kuin hilpeystysloitsun alaisena, mitähän sitten tapahtuisi? Ei, hiljaa, tai ainakin purskahdan hysteeriseen nauruun.
Ahaa, mitä jos kurkotan hieman ylemmäksi! Teen hätäpäätöksen ja kurkotan pari tuumaa ylemmäksi. Miten huuleni pitää olla? Pitäisikö niiden olla törröttää supussa kuin pusukalalla, vai ihan vain näin normaalisti niin kuin nytkin, hieman raollaan? Vielä voisi juosta karkuun... Ei, en minä juokse karkuun, en missään tapauksessa. Kurkotan vielä tuuman ylöspäin. Noin, nyt on vain puoli tuumaa huuliemme välissä ja tunnen jo toisen hengityksen ja kaikki mahdolliset, mitä nyt voi tuntea.
Hetkinen, en minä tuota halunnut tuntea, varsinkaan
nyt! Merlinin parta sentään, ei kuukautisia juuri nyt! Nyt minä
haluan, totta vie haluan juosta karkuun! Nyt todella tiedän mistä tulee sanonta "Aina väärään aikaan". Hetkinen, koska minulla viimeksi oli? Lasken nopeasti päässäni päiviä. 28 päivää? Miten joku voi osata valita näin huonon päivän!
Ei, nyt pitää toimia.
Suljen silmäni samalla kun huulemme kohtaavat ensitutustumisen. Jämähdän silkasta hämmästyksestä ja nautinnon tunteesta, etten osaa kerta kaikkiaan tehdä mitään. Aivoni tanssivat ripaskaa ja kuulen hääkellojen soinnin jossain kaukana.
Pitäisikö minun kietoa kädet toisen niskan taakse kenties? Niin aina elokuvissakin tehdään. Niinpä nostan käteni ja laitan ne ristiin toisen niskan taakse ja painaudun toisen syliin.
Onko hän tosiaan noin hermostunut? Päättelen toisen sydämen lyönneistä, samalla liikuttaessani huuliani epämääräisesti toisen huulia vasten. Mitä minä teen, voi ei, pitäisi saada happea vaikka tässä onkin vallan mukava olla.
Epämukava piikittely tuntuu jalassani varsin raivostuttavalta mukavaan hetkeen.
Miten kaikki voi mennä täydellisesti pieleen ensisuudelman aikana, tuhahdan ja koitan unohtaa sen, että happeni loppuu, menkkani alkoi juuri ja pitäisi stressata tuleeko läpi ja jalkani pistelee.
Kyllä se tästä, ajattelen lohdullisesti.
Kloks.
Mukavaa, nyt onnistuin kolauttamaan hampaammekin yhteen! Merlin kuolkoon...
Haluat selvästi erkaantua tilanteesta kauemmaksi.
Hyvä, haluan happea. Vedän pääni hiljalleen taaksepäin ja silmäni avattuani kohtaan suklaanruskeat silmät, joissa on iloinen tuttuakin tutumpi kelmin virne.
Fin.
A/N2: Nyt painun pehkuihin. Kommentteja? Älkää olko turhan tarkkoja, ensimmäisiä (oikaistuna ensimmäinen ficci) ficcejä.
