//Alaotsikko: Harry/Kalkaros, k15,
Nimi: 3 kertaa kun Harry löysi itsensä Kalkaroksen sängystä.
Kirjoittaja: Hevu
Pairing: Selvästikin Kalkaros/Harry, tavallaan.
Rating: k-11
Varoitukset: seksuaalinen hyväksikäyttö
A/N: tehty 3 kertaa – haasteeseen.
Huispausmestaruus
Harry Potter juhli Tylypahkan pihamaalla juuri voitettua huispausmestaruutta.
Juhlista tulikin melkoisen rajut joidenkin salakuljetettua sinne kermakaljaa ja tuliviskiä.
Harry kittasi juomaa muiden mukana, kunnes hänen askeleensa alkoivat horjua ja häntä alkoi oksettaa. Hän hoiperteli lähimpään pusikkoon ja yrjösi sinne.
’’Kuka siellä?’’ kuului humalainen ääni jostain pusikon takaa.
Harry kurkisti pusikon taakse ja näki Kalkaroksen makaamassa nurmikolla kädessään pullo, jossa oli mitä ilmeisimmin tuliviskiä.
’’Potter’’, Kalkaros urahti. ’’Sinuahan tässä kaivattiinkin. Mutta nyt kun olet shiinä, liity ihmeessä sheuraani.’’
Harry totteli ja kompuroi professorinsa viereen.
’’Tiedätkö mikä minua shapettaa, Potter? Se, että juuri teidän piti voittaa huispausmestaruus. Otas huikka’’, Kalkaros sanoi ja tarjosi pulloaan.
Hörpittyään aikansa Kalkaroksen kanssa tuliviskiä, heiltä alkoi löytyä yhteistä jutunaihetta, ja he kikattelivat yhdessä puskan takana.
Harry heräsi aamuvarhain, ja hän huomasi makaavansa jollain pehmeällä. Hänen päätään kivisti kun hän yritti muistella eilisiltaa, muttei muistanut siitä kuin puolet. Jossain vaiheessa häneltä oli ilmeisesti mennyt muisti. Silloin hän muisti Kalkaroksen, ja hänellä oli omituinen tunne siitä, että joku katseli häntä. Lisäksi hän tunsi olevansa alaston.
Harry käänsi katseensa oikealle, ja huudahti järkytyksestä huomattuaan, että Kalkaros katseli häntä suupielet pienessä virneessä.
’’Mitä tämä meinaa?’’ Harry kiljaisi ja veti peittoa tiukemmin ympärilleen. ’’Mitä minä täällä teen?’’
’’Etkö muka muista?’’ Kalkaros kysyi imelästi.
Jokin alkoi raksuttaa Harryn aivojen perukoilla.
’’Tämä oli virhe!’’ Harry parahti, juoksi ulos Kalkaroksen huoneesta niin pian kuin suinkin pystyi, kompastellen vähän väliä peittoon, jonka hän oli kietonut ympärilleen.
Kalkaroksen lemmenjuoma
Kalkaros hyräili tyytyväisenä työhuoneessaan, hämmennellen samalla noidankattilassaan olevaa vaaleanpunaista seosta, joka pulputti hiljaa liedellä. Hän kurkisti pataan ja nyökkäsi hyväksyvästi, ja kuvat viimeyöstä tulvahtivat hänen mieleensä. ’’Erinomaista.’’
Harry istui aamiaispöydässä, tökkien puuroaan hajamielisesti lusikalla. Hän oli vaiennut visusti hänen ystäviensä udellessa, missä tämä oli viettänyt viime yön.
’’Potter’’, joku sanoi hänen takanaan. Harry hätkähti tunnistaessaan tuon lipevän äänensävyn.
Hän kääntyi hitaasti ympäri ja tuijotti Kalkarosta silmät levällään. Myös kaikki lähellä istuvat rohkelikot käänsivät katseensa professoriin, eivätkä siis huomanneet hänen seuraavaa liikettään, kun hän vaivihkaa lorautti jotakin vaaleanpunaista nestettä Harryn kurpitsamehuun.
Harry odotti, että Kalkaros sanoisi jotakin, mutta Kalkaros pysyi vaiti. Sen sijaan hän iski Harrylle silmää niin nopeasti, että sitä tuskin huomasi, tai voisi kuvitella sen olleen vain pakonomainen refleksi. Muut eivät kiinnittäneetkään siihen mitään huomiota, mutta Harry tiesi, että niin oli tapahtunut, kalpeni monta astetta ja nielaisi kuuluvasti. Sitten Kalkaros jatkoi matkaansa.
Harry kääntyi takaisin aamiaispöydän puoleen, kulautti mehulasinsa tyhjäksi ja irvisti, kuin se olisi ollut jotain väkevämpää.
Yhtäkkiä hänet valtasi jokin aivan päinvastainen tunne kuin äsken, hän tunsi miltei leijuvansa pilvissä. Harry seurasi katseellaan Kalkarosta, joka käveli ripein askelin ulos suuresta salista, ja hänet valtasi voimakas tunne lähteä perään. Ja niin hän tekikin.
Myöhemmin Harry havahtui kuin unesta, vaikka oli ollut aivan hereillä koko ajan, ja huomasi jälleen kerran olevansa Kalkaroksen huoneessa, siinä samassa pehmeässä sängyssä kuin aiemminkin. Hän pälyili ympärilleen ja huomasi Kalkaroksen hymyilevän hänelle ilkikurisesti kuin lapsi, joka oli tehnyt salaa jotain kiellettyä.
’’Miten minä tänne jouduin?’’ Harry ihmetteli.
’’Hups, vaikutus taisi lakata.’’
’’Vaikutus, minkä vaikutus?’’ Harry kysyi paniikin vallassa.
Kalkaros nosti pientä lasipulloa, jossa oli puolillaan jotain vaaleanpunaista nestettä ja hymyili maireasti.
Harry pongahti salamana ylös sängystä ja tuijotti kauhistuneena professoriaan. Kalkaros nosti peittoa vieressään, taputti lämmintä paikkaa, josta Harry oli juuri noussut, ja katsoi tätä maanittelevasti.
’’Sinä huumasit minut!’’ Harry huudahti järkyttyneenä. ’’Miten sinä saatoit? Älä kuvittelekaan, että saisit minua tänne enää toiste!’’
Jälleen kerran Harry pinkoi ulos huoneesta niin nopeasti kuin vain kintuistaan pääsi.
Uneton yö
Harry makasi valveilla omassa sängyssään Rohkelikkotornissa, saamatta unta.
Hän ajatteli vain Kalkarosta ja heidän yhteisiä hetkiään.
’’Katala Kalkaros’’, Harry murahti ajatuksissaan. ’’Kehtasikin lorauttaa sitä litkua mehuuni.’’
Yhä uudelleen Harry näki mielessään kuvan Kalkaroksesta ja hänestä, jakamassa sängyn, eikä hän saanut sitä pois mielestään. Pikkuhiljaa hänen huulilleen nousi virnistys.
’’Seksikäs Kalkaros’’, hän ajatteli tahtomattaan, ja upeakroppainen kuva hänen opettajastaan putkahti hänen mieleensä.
’’Olkoon, en kestä tätä enää!’’
Niinpä Harry nousi ylös sängystään, hipsi hiljaa ulos huoneesta, ulos Rohkelikkotornista, alas linnan portaita aina tyrmiin saakka, jossa Kalkaroksen työhuone sijaitsi. Harry huomasi ovessa pienen kullatun nimikyltin, johon oli kaiverrettu nimet; Professori Severus Kalkaros. Harry koputti oveen arasti ja melkein heti kuului kehotus; ’’sisään’’.
’’Kas, Potter. Käveletkö unissasi?’’
’’Jotain sinne suuntaan’’, Harry vastasi epävarmasti.
Kalkaros teki tilaa Harrylle vieressään ja Harry kömpi sänkyyn.
’’Tästä ei sitten puhuta kellekään’’, Harry varoitti.
’’Usko pois, Potter, ei tulisi mieleenikään.’’
’’Hyvä. Pistä nyt töpinäksi ennen kuin muutan mieleni.’’
Kommentit tervetulleita.
