Luku 4. (vihdoin täällä)Tylypahkan pikajuna lähestyi lähestymistään kohti porttia yhdeksän ja kolme neljännestä. Rosen mahassa kutkutti. Nyt ei voinut enää perääntyä. Scorpius oli sanonut vanhemmilleen viettävänsä joululomansa Tylyphkassa. Sanonut, että hänellä oli paljon rästissä olevia tehtäviä, jotka täytyisi saada hoidettua pois alta ennen seuraavaa lukukautta. Rose katsoi kuvajaistaan junan hämyisestä ikkunasta ja sipaisi punertavan hiuskiehkuran kasvoiltaan.
Voi luoja. Miten ikinä tulen selviytymään tästä illasta, Rose ajatteli.
Saati sitten koko viikosta. Isä saa takuulla raivarin, ja silloin koko joulu on pilalla. Miksen minä vain kirjoittanut kirjettä… ’’Miten menee kamu?’’ Albus kysyi istahtaen serkkunsa viereen keskeyttäen tämän ajatukset.
’’Hei, Abe… Mietin tässä vain…’’
’’Vanhempiasi? Älä huoli, Rosie. Hyvin se menee’’, Albus lohdutti ja kietoi kätensä tytön harteille. ’’Me kaikki olemme tukenasi. Usko pois.’’
’’Kunpa voisinkin’’, Rose huokaisi. ’’Kunpa voisin kurkistaa tulevaisuuteen ja nähdä, että kaikki sujuu hyvin.’’ Hän kohautti olkiaan. ’’Ehkä olisi hyvä valmistella jokin puhe ensin, pakottaa heidät kuuntelemaan ja antaa heidän sitten tehdä päätöksensä.’’
’’Sinun on parasta keksiä puheesi nopeasti, sillä me juna hidastaa jo vauhtia.’’
’’Mitä?!’’ Rose huudahti ja katsoi ulos ikkunasta. Juna tosiaan hidasti vauhtiaan, ja asemalaiturit välähtelivät ohitse. Rosen sydän hypähti kurkkuun.
’’Oletko valmis?’’ kysyi Hugo joka ohitti siskonsa käytävällä.
’’En ole’’, Rose vastasi pahoinvoivasti. ’’Missä Scorpius on?’’
Hugo kohautti olkiaan ja katosi käytävällä olevaan ihmisvilinään. Rose otti laukkunsa junan tavarahyllyltä ja ahtautui sitten hänkin täpötäyteen käytävään. Rose toivoi, ettei hänen isänsä saisi sätkyä keskellä juna-asemaa. Jos Rose jotakin inhosi niin julkisia, nöyryyttäviä yhteenottoja isänsä kanssa. Mutta asemalla ei ollutkaan vastassa heidän vanhempansa, vaan James Potter ja Fred Weasley.
’’Fred!’’ Hugo huudahti ja riensi serkkuaan vastaan. He tekivät salaisen kättelynsä ja vaihtoivat pikaiset kuulumiset odotellessaan muuta seuruetta.
’’Hei! Mitä ipanat?’’ James tervehti joukkiota.
’’James, jos et lopeta tuota ’’ipanoittelua’’ vannon, että saat maistaa peikonjalkasieni-herjaani!’’ Lily kivahti. Muut nauroivat.
’’Ja hän on tosissaan, James, usko pois!’’ Albus hekotti.
’’Mitä te muuten täällä teette? Luulin että vanhempamme hakisivat meidät’’, Hugo sanoi.
’’Heillä on vielä jouluvalmistelut pahasti kesken’’, Fred vastasi.
Rose vilkuili ympärilleen ja huomasi Scorpiuksen heidän takanaan hieman erossa muista. Rose viittoi häntä lähemmäksi.
’’Fred, James, tässä on Scorpius. Hän tulee meille jouluksi.’’
‘’Miten menee?’’ Fred sanoi ja hän ja James kättelivät häntä kohteliaasti.
’’Scorpius…’’ James sanoi. ’’Olenko kuullut sen nimen joskus?’’
’’Hän on… Malfoy’’, Rose sanoi epäröiden.
’’Ahaa…’’
’’Ja seurustelee Rosen kanssa!’’ Lily sanoi.
’’Mikäs siinä sitten’’, Fred sanoi. ’’Tervetuloa joukkoon!’’
’’Kiitos’’, Scorpius mumisi.
Fred kääntyi Rosen puoleen ja sanoi tälle puoliääneen: ’’ etkö vain luule, että Ron-setä saa sätkyn?’’
’’Kyllä, minä tiedän sen, kiitos vain. Ei tarvitse muistuttaa siitä joka sekunti’’, Rose ärähti.
’’Selvä’’, Fred sanoi nostaen kätensä ilmaan. ’’Kunhan mainitsin.’’
’’No niin, eiköhän lähdetä sitten matkaan?’’ James sanoi. ’’ Victoire, Dominique, Louis, Albus ja Lily, te tulette minun kyydissäni. Roxanne, Rose, Hugo, Molly ja Lucy, te menette Fredin kyydissä. Teidän vanhempamme ovat jo kotikolossa. Me tulemme perästä myöhemmin. Niin, ja Scorpius menee tietenkin jälkimmäisellä. Eiköhän lähdetä!’’
Kaikki ahtautuivat taialla suurennettuihin autoihin, joihin kaikki mahtuivat laukkuineen nipin napin. Liian pian he saapuivat kotikolon pihalle, ja Rose puristi hermostuksissaan Scorpiuksen kättä. Ennen kuin he olivat edes kerjenneet nousta autosta, riensivät Geroge ja Angelina, Hermione ja Ron, Percy ja Audrey sekä isovanhemmat Arthur ja Molly Weasley nuoria vastaan ja syleilivät kaikkia. Scorpius nousi autosta viimeisenä ja jäi odottamaan sivummalle, että iloiset ensinäkemiset oli juhlittu.
Rose tarttui Scorpiusta kädestä ja vei hänet urheasti vanhempiensa eteen.
’’Äiti, isä… Tässä on Scorpius.’’
Syntyi hiljaisuus, kun kaikki olivat kuulleet tuon nimen. Kaikkien katseet kääntyilivät Roniin ja Hermioneen, ja siitä Scorpiukseen. Rose katsoi heitä silmiään räpäyttämättä. Scorpiuskin piti leukansa urheasti pystyssä, kuin näyttääkseen, ettei hänellä ole mitään salattavaa. Hiljaisuus kävi jo painostavaksi, ja Rose tunsi tarvetta selittää.
’’Hän on… me olemme olleet yhdessä –’’
’’Scorpius, niin kuin
Malfoy, Scorpius?’’ Ron keskeytti. Hänen äänensä oli tyyni, mutta hänen kasvonsa kertoivat muuta.
Rose nyökkäsi. Hänestä tuntui, että jos hän yrittäisi puhua, häneltä ei pääsisi inahdustakaan isänsä raivoisan katseen alta. Ei hän varsinaisesti pelännyt isäänsä. Hän vain oli aina tehnyt kaikkensa ollakseen täydellinen tytär. Sellainen, josta vanhemmat olisivat ylpeitä. Rose näki, miten hänen isänsä kasvot alkoivat punoittaa. Se ei ollut koskaan hyvä merkki. Minä hetkenä hyvänsä… Rose ajatteli.
’’Minä…en..voi… uskoa tätä’’, Ron nieleksi kiukkuaan yrittääkseen pysyä tyynenä. ’’Kaikista ihmisistä juuri sinä, Rosie… Sinä… Minä kun olen aina yrittänyt varoittaa teitä, opettaa–’’
’’Sinä et tunne häntä!’’ Rose huudahti.
’’Älä keskeytä minua!’’ Ron ärähti takaisin.
’’Pitäisikö minun sitten odottaa, että saat änkytyksesi loppuun?!’’
’’Minulle ei puhuta tuohon sävyyn!’’ Ron sanoi naama jo aivan punaisena. ’’Kaikkien varoitteluiden ja tarinoideni jälkeen sinä alat veljeillä vihollisen kanssa! ’’
’’Sinäpä sen sanoit, isä! Tarinoiden! Kuka tietää, onko mikään niistä edes totta!’’ Rose kiljui. ’’Ja mitä ne puheet ’’vihollisesta’’ oikein ovat? Sinä et tunne häntä!’’
’’Minä tunnen kyllä Malfoyt oikein hyvin! Oi voi, tunnenpa hyvinkin! Kuinka monta kertaa me –’’
’’Ron, lopeta’’, Hermione sanoi tiukkaan sävyyn.
’’Anna minun puhua, Hermione’’, Ron tiuskaisi.
’’Ei. Tuo on juuri sinun ongelmasi, Ron! Sinun pitäisi luottaa tyttäreemme. Ja hän on oikeassa, me emme tunne häntä. Meillä ei ole mitään oikeutta tuomita häntä etukäteen. Etkö voi ymmärtää sitä, että hän ei ole meidän vihollisemme? Hän ei ole syyllistynyt mihinkään, hän on –’’
’’Onpas, hän on Malfoy, Hermione! Etkö muista mitä kaikkea he ovat tehneet?!’’
’’Et voi puolustella sitä noin! Eihän Malfoykaan loppujen lopuksi niin paha ollut…’’
’’Vai ei?
Vai ei?! Oletko kenties unohtanut, kuinka hän yritti tappaa meidät lukuisia kertoja?’’ Ron karjui.
’’Ron!’’ Hermione huudahti ja katsoi nopeasti Scorpiukseen.
’’
Mitä?’’ Scorpius älähti.
Ron näytti omahyväiseltä. ’’Vai ei isäsi ole kertonut, millainen niljake hän koulussa oli?’’
’’Ei…’’
Hermione tökkäsi Ronia sormellaan rintakehään.
’’Au!’’ Ron älähti. ’’Mitä?’’
’’Vai vielä mitä! Osaatkin sitten olla välillä niin tahditon, Ron! Hänen ei olisi tarvinnut kuulla tuota! Hän ei ole vastuussa mistään, mitä Malfoy on ikinä tehnyt!’’
’’Mutta -’’
’’Eikö sekin, miksei Malfoy ole kertonut pojalleen aiemmista tekemisistään, tarkoita sitä, että hän on kasvattanut poikansa paremmin kuin Lucius Malfoy ikinä?’’ Hermione pauhasi. ’’Hän ei ole usuttanut Scorpiusta lastemme kimppuun. Toisin kuin sinä! Se tekee sinusta pahemman kuin Malfoy!’’
Kiitos äiti, Rose ajatteli.
’’Mitä?’’ Ron ärähti. ’’Älä viitsi, Hermione…’’
’’Ei, älä itse viitsi! Eikö sinua yhtään hävetä, ettei tyttäremme ole uskaltanut aiemmin kertoa meille seurustelustaan? Oletpa todellakin näyttänyt hyvää esimerkkiä lapsillesi!’’
Ron näytti happamalta. ’’Tiesitkö sinä tästä?’’ hän ärähti äkkiä Hugolle.
Hugo nyökkäsi. ’’Sain äskettäin tietää.’’
’’Mikset kertonut meille?! Sinun olisi – ’’
’’Voi luojan tähden, Ron, nyt riittää! Anna jo olla’’, Hermione korotti ääntään. Ron mulkoili hetken Scorpiusta, joka katsoi rohkeasti takaisin. Sitten Ron kääntyi kannoillaan ja lähti laahustamaan kotikoloa päin.
Syntyi hiljaisuus, jonka aikana päät kääntyilivät vaivihkaa Roseen ja Scorpiukseen. Hetken kuluttua Hermione rykäisi ja kääntyi Scorpiuksen puoleen.
’’Olen pahoillani, Scorpius. Ron osaa olla hieman… Olen pahoillani.’’
Scorpius nyökkäsi. ’’Kiitos, kun puolustit minua.’’
Hermione hymyili. ’’Jääthän silti viettämään joulua kanssamme?’’ Vastausta odottamatta hän ohjasi nuoret kotikolon olohuoneeseen odottamaan päivällisen valmistumista. ’’Potterit ja muu Weasleyn porukka tulee hieman myöhemmin.’’
Arthur Weasley veti vaimonsa hieman syrjemmälle. ’’Mitä mieltä sinä olet tästä Molly? Hänhän on kuitenkin Malfoyn poika. Meillä on aina ollut huonot välit Malfoyden kanssa, tiedät kyllä miksi.’’
’’Minä tiedän, Arthur, mutta se ei ole heidän sukupolvensa ongelma, vaan meidän.’’
Rose ja Scorpius istuivat olohuoneessa hieman muista erillään.
’’Miltä sinusta tuntuu?’’ Rose kysyi ja silitti pojan kättä.
Miltäkö minusta tuntuu? Scorpius ajatteli.
Minusta tuntuu siltä kuin olisi isketty jäänaskali sydämen läpi ja väännelty sitä. Hän kohautti olkiaan. ’’Ihan hyvältä.’’
Rose tapitti tätä syvänruskeilla silmillään, tiedän-että-sinua-vaivaa-jokin- ilmeellään. Oikeasti Scorpiuksesta tuntui oudolta, kamalalta kuulla Rosen vanhempien mainitsevan isänsä ja isoisänsä, ja syyttävän heitä heidän murhayrityksistään. Olisiko hänen isänsä todella yrittänyt tappaa heidät? Hän tiesi kyllä kaiken Pimeyden lordista, siitä hänen isoisänsä oli pitänyt huolen. Mutta hänen isänsä ei ollut koskaan puhunut siitä paljoa… Hän oli ymmällään... Hän puristi pakonomaisesti vasenta käsivarttaan…
’’Scorpius?’’ Rosen huolestunut ääni sanoi. Scorpius havahtui. ’’Oletko kunnossa?’’
’’Olen, olen. Minä vain mietin sitä, mitä isäsi sanoi… tiedäthän.’’
Rose nyökkäsi.
’’Oletko sinä tiennyt tästä?’’ Scorpius kysyi yhtäkkiä.
Rose empi, ja nyökkäsi sitten uudelleen.
Scorpius painoi päänsä. ’’En tiennyt, että se oli näin vakavaa’’, hän sanoi. ’’Tiesin, että heillä oli ollut erimielisyyksiä, mutta että…’’
’’Scorpius. Hei, katso minuun.’’
Scorpius kohotti katseensa.
’’Mikään, mitä vanhempamme ovat joskus tehneet, eivät vaikuta meihin, okei?’’
’’Okei…’’
Ruoka oli pian valmista ja Molly kutsui kaikki syömään. Pöytä notkui kaikenlaisista herkuista, jolloin kaikkien mieliala koheni ja pöydän täytti iloinen puheensorina.
’’Eikö muiden pitäisi jo olla täällä?’’ Molly sanoi katsoen seinäkelloaan.
Kuin vastauksena kysymykseen oveen koputettiin. Molly riensi avaamaan ja Potterit, Fleur, Bill ja heidän lapsensa astuivat sisään jouluntoivotuksien ja kovaäänisen puheensorinan saattelemina.
’’Onko totta, että Draco Malfoyn poika on täällä?’’ Ginny kysyi äidiltään madaltaen ääntään.
Molly nyökkäsi ja nosti sormensa huulilleen. ’’Peremmälle vain! Tulitte juuri ajallaan aterialle!’’
Lopulta kaikki olivat istuutuneet alas ja ottaneet ruokaa. Ron ei ottanut osaa keskusteluihin, hän vain ahmi ruokaansa hyvällä ruokahalulla ja mulkoili Scorpiusta tämän tästä, mikä sai Scorpiuksen olon erittäin epämukavaksi. Mutta hän ei ollut ainoa. Myös eräs toinen punatukkainen tyttö katseli Scorpiusta tiiviisti pöydän toiselta puolelta.
’’Kauanko tätä on jatkunut?’’ Ron möläytti yhtäkkiä saaden tunnelman taas oitis kiristymään, kääntämättä katsettaan hetkeäkään pois Scorpiuksesta. Hermionekin oli vaiti.
Rose selvitti hieman kurkkuaan ja sanoi: ’’noin kaksi vuotta.’’
Ron pärskäytti mehut pöydälle ja osan ruokien päälle. Tästä nousi välitön häly: ’’Hyi!’’ ’’Ällöttävää!’’ ’’Kiitos paljon, isä!’’
Mutta Ron ei välittänyt. ’’2 vuotta?’’
’’Ota rauhallisesti Ron’’, Molly puuttui puheeseen. ’’Ymmärrän hyvin miksi he kertoivat vasta nyt. Olet sinä melkoinen härkäpää!’’
Ron mulkaisi äitiään mutta ei uskaltanut väittää tälle vastaan.
’’Miten vain’’, Ron sanoi. ’’En luota häneen.’’
’’Ron’’, Hermione sanoi varoittavasti.
’’Kunhan sanoin!’’
’’Pidäkin mielipiteesi ominasi.’’
Ron pyöritteli hetken perunaa lautasellaan. ’’Hän näyttääkin samalta kuin Draco Malfoy’’, hän tuhahti enemmänkin itselleen kuin muille. Hermione pyöräytti silmiään.
’’Olen pahoillani tuosta’’, hän sanoi Scorpiukselle.
Scorpius nyökkäsi vaivaantuneena Rosen hymyillessä tälle rohkaisevasti. Muu osa päivällisestä sujui sen kummemmitta kommelluksitta. Rosesta oli helpotus, kun oli saanut asian pois sydämeltään, tietäen, että hänen äitinsä oli hänen tukenaan, kuten koko muukin suku. Scorpiusta taas alkoi ahdistaa tuleva keskustelu omien vanhempiensa kanssa…
Sainpas postattua tämän! Olkaapas hyväT'!
