Nemethys: kiitos! tässä jatkoa
jossujb: joo, Ron on kertonut juttuja jotka pikku Hugo on heti pienestä pitäen kuullut, ja näin ne ennakkoluulot syntyvät. Olin alussa kirjoittamassa tähän, että tässä toisen vanhemmat saavat tietää suhteesta, mutta tulikin sitten tarpeeksi pitkä ilman sitä, joten se jäänee seuraavaan osaan.(lisäksi kirjoittelin tätä myöhään yöllä, joten pidemmälle en olisi jaksanut kirjoittaakaan) Kiitokset kommentistasi!
Jemmi:
kiitoksia.
Luku 2.
Scorpius istui koulun kirjaston sohvalla, yrittäen takoa päähänsä monimutkaisia loitsuja, joista hänellä olisi koe ensi viikolla. Hänellä ei ollut aavistustakaan, että joku tarkkaili häntä kirjaston hämärästä nurkasta. Juuri kun tuo hahmo oli nousemassa tuoliltaan, kirjaston ovi kävi ja hän näki Rosen astuvan sisään. Tyttö näytti tarkistavan, ettei kirjastossa ollut muita tuon vaaleatukkaisen pojan ja itsensä lisäksi, ja suunnisti Scorpiuksen luo sohvalle. Ilmeisesti Rosekaan ei ollut huomannut, että joku lymyili kirjaston pimeämmässä osassa. Scorpius nosti katseensa lähestyvään tyttöön, pälyili hänkin ympärilleen, ja hymyili sitten Roselle, kun ketään ei ollut näkemässä – tai niin hän luuli.
Rose istui Scorpiuksen viereen ja antoi tälle nopean suudelman.
’’Iltaa, kaunokainen’’, Scorpius kuiskasi tytön korvaan ja virnisti.
’’Iltaa, komistus’’, Rose sanoi ja kikatti hieman tuntiessaan Scorpiuksen hengityksen kaulallaan.
’’Mitä luet?’’
Scorpius kohotti loitsujen kirjan kantta Rosen nähtäväksi.
’’Aivan, se koe!’’, Rose sanoi ja läimäytti käden otsalleen. ’’Olin aivan unohtanut sen kaikessa tässä sotkussa…’’
’’Onko tämä totta? Sinäkö olet unohtanut kokeen?’’ poika vitsaili ja naurahti epäuskoisena.
’’Tämä ei ole hauskaa! Mitä minä nyt teen, en millään ehdi kerrata kaikkea! Tämä kaikki on vain ollut niin turhauttavaa… Riita Hugon kanssa ja ahdistus siitä, mitä vanhempamme sanovat kun kerromme heille…’’
’’Ymmärrän kyllä’’, Scorpius sanoi ja laski kätensä rauhoittavasti Rosen käden päälle.
’’Kunpa kaikki olisi samalla lailla kuin kaksi vuotta sitten. Silloin salailu oli vain hauskaa, jännittävä lisä suhteeseemme, mutta nyt…’’
Hahmo kirjaston nurkassa liikahti ärtyneenä.
’’Sitä minäkin toivoisin, mutta asiat ovat niin kuin ovat. Yritetään vain selviytyä tästä, jooko?’’
’’Olet oikeassa, Scorp… Ajatellaan asiaa myöhemmin, haluan lukea siihen kokeeseen vielä tänä iltana.’’
’’Älä rehki liikaa’’, Scorpius sanoi.
He toivottivat toisilleen hyvät yöt ja Rose lähti kirjastosta. Scorpius venytteli jäseniään, päästi ilmoille pienen haukahduksen ja jatkoi sitten kirjansa parissa.
Scorpius ei kerennyt reagoida mitenkään, kun jostain iski loitsu suoraan tämän rintaan, joka poltti nyrkinkokoisen reiän tämän kaapuun.
’’Mitä hittoa – ’’ Scorpius mylväisi, pongahti seisaalleen ja taputteli kytevää rintamustaan.
Sillä aikaa Scorpiukseen suuntautui toinen loitsu, jonka hän ehti juuri ja juuri väistää. Hän veti sauvansa vaistomaisesti kaapunsa taskusta ja osoitti sillä kirjaston nurkkaan.
’’Kuka siellä?’’ hän huusi.
Kirjaston varjoisasta nurkasta astui esiin –
’’Hugo?’’ Scorpius sanoi ällistyneenä.
’’Älä siinä Hugottele minua!’’ Hugo karjaisi ja lähetti uuden kirouksen, jonka Scorpius torjui taitavasti omallaan, jonka seurauksena taika singahti yhteen kirjahyllyistä ja sytytti sen palamaan.
’’Aquatulio!’’ Scorpius huudahti ja sammutti palon. Hugo käytti tätä hyväkseen, langetti taian, jota Scorpius ei ehtinyt kumota ja iskeytyi taian voimasta täysillä päin kirjaston tiiliseinää.
Scorpius voihkaisi ja piteli kädellään päätään. Hugo käveli Scorpiuksen eteen ja osoitti tätä sauvallaan.
’’Mitä sinä oikein meinaat?’’ Scorpius ärähti silmät kivusta vetisinä.
’’Tahdon että pysyt erossa siskostani’’, Hugo sanoi uhkaavasti.
’’Mitä?’’
’’Kuulit kyllä.’’
’’Mitä minä koskaan olen tehnyt sinulle?’’ Scorpius sanoi ja nousi hitaasti seisomaan.
’’Se riittää, että olet Malfoy. Koko Malfoyn suku on täynnä pimeyden velhoja, enkä halua siskoani sellaiseen porukkaan. Mahtailette puhdasverisyydellänne, ja toimitte hänen-jota-ei-pidä-nimetä- nimeen ja – ’’
’’Mitä sinäkin siitä tiedät?’’ Scorpius huusi. ’’En ole koskaan satuttanut siskoasi, enkä tule koskaan satuttamaankaan! Minä rakastan häntä!’’
”Rakastan” sanan kohdalla Hugo oli singonnut uuden kirouksen kohti Scorpiusta, joka kuitenkin osasi odottaa sitä, kumosi sen ja heitti vastataian, jota Hugo ei kerennyt torjua.
Hugon vartalon ympärille kietoutui kaulasta varpaisiin paksu köysi kuin python, joka kietoutuu saaliinsa ympärille.
Hugo kaatui selälleen lattialle ja yritti rimpuilla itseään vapaaksi.
’’Kuuntele minua!’’ Scorpius huusi. ’’Kuuntele!’’
Hugo lopetti riuhtomisen.
’’Tiedät-kai-kuka on kuollut, minkä eteen taistelisimme? Enkä muista koskaan mahtailleeni puhdasverisyydelläni, olenko muka? Sinä et tiedä, miten paljon minua pelottaa kertoa vanhemmilleni Rosesta! Sinulla ei ole aavistustakaan! Et voi ymmärtää, mitä he voisivat tehdä, varsinkin isoisäni…’’
Scorpius perääntyi muutaman askeleen ja istahti takaisin sohvalle. Hän hieroi takaraivoaan, jota jyskytti ilkeästi seinään osuneen iskun jäljeltä. Lattialla yhä köysissä makaava Hugo ei sanonut sanaakaan, mulkoili vain Scorpiusta koko sen ajan kun tämä puhui.
’’Joten ymmärrätkö nyt tilanteeni? Juuri sinä osoitit, miten he voisivat reagoida, ja vielä pahemminkin. Ja toivoisin, että voisit puhua Roselle, hän otti riitanne todella raskaasti.’’
Scorpius heilautti sauvaansa, jolloin köydet vapauttivat Hugon otteestaan. Hugo nousi verkalleen seisomaan. Hän ei tiennyt, mitä pitäisi ajatella tai sanoa. Jostain syystä hän tunsi olonsa noloksi ja typeräksi…
’’Kaksi vuotta, vai?’’ Hugo sanoi vaisusti.
’’Niin. Itse asiassa sinä iltana oli vuosipäivämme, kun näit Rosen ja minut tähtitornissa ja raivosit hänelle. Olin järjestänyt hänelle sinne illallisen…’’
Hugo istahti Scorpiuksen viereen sohvalle.
’’Tunnen olevani täysi aasi…’’
Scorpius kohotti tähän katseensa. ’’Lievästi sanottuna, kyllä.’’
Hugo naurahti.
’’Niin… En koskaan uskonut sanovani tätä sinulle, mutta… Olen pahoillani Malfoy.’’
’’Kiitos. Ja sano Scorpius vaan. Mutta minusta tuntuu, että olet velkaa sen anteeksipyynnön jollekin toiselle.’’
Hugo kohtasi Scorpiuksen harmaiden silmien katseen.
’’Taidat olla oikeassa. Lähinnä pyysin anteeksi sitä, että olen antanut isäni tarinoiden ja ennakkoluulojen vaikuttaa minuun… Sen takia Rose ei ole uskaltanut kertoa…’’
’’Se on mennyttä nyt. Joten mitä jos tehtäisiin sovinto, Weasley?’’ Scorpius ehdotti ja tarjosi tälle kättään sovinnon merkiksi.
Hugo tarttui siihen ja hymyili luihuispojalle ensi kertaa.
’’Sano Hugo vain.’’
***
’’Rose?’’ Hugo huhuili astuessaan Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen. Hän äkkäsikin sisarensa istumassa sohvalla serkkujensa, Lilyn ja Albuksen kanssa.
’’Rose!’’ Hugo huudahti ja hölkkäsi lähemmäs.
’’Hugo?’’ Rose sanoi ihmeissään ja samalla ilahtuneena siitä, että tämä oli vihdoin päättänyt puhua hänelle.
Hugo oli miettinyt mielessään pitkän litanian siitä, mitä aikoisi sanoa Roselle, mutta nyt kun hän seisoi siinä hänen edessään, hän ei muistanutkaan mitään puheestaan, niinpä hän vain sanoa töksäytti: ’’Olen todella, ihan oikeasti todella syvästi pahoillani, Rose!’’
Ennen kuin Hugo ehti muuta sanoakaan, Rose hyppäsi veljensä kaulaan ja rutisti tätä lujasti.
’’Et tiedäkään miten kauheaa minulla on ollut kun en ole voinut puhua kanssasi!’’ Rose sanoi kyyneleet silmissään, samalla kun hellitti otettaan.
’’Kyllä minä tiedän’’, Hugo sanoi ja hymyili siskolleen anteeksipyytävästi ja nöyränä.
Rose ei mahtanut itselleen mitään vaan pillahti itkuun.
’’Anteeksi, tämä on ihan tyhmää… Minulla vain oikeasti oli sinua ikävä’’, hän sopersi ja kuivasi kyyneleitään puseronsa hihaan.
Tämä sai Hugon olon vieläkin nolommaksi.
’’Tuota, voisinko puhua kanssasi hetken? Kahden kesken’’, hän pyysi samalla kun katsoi serkkujensa uteliaita katseita.
’’Mitä me häiritään?’’ Lily kysyi viattomana. ’’Eihän meillä pitäisi olla salaisuuksia.’’
’’Ala tulla’’, Albus sanoi ja kiskoi siskoaan ylös sohvalta. ’’Annetaan niiden puhua..’’
’’Kiitos’’, Hugo sanoi kun Albus sai kammettua Lilyn sohvalta ja heidän mentyä kauemmaksi.
’’No?’’ Rose tiedusteli. ’’Mikä sai sinut muuttamaan mielesi ja puhumaan minulle?’’
Hugo kertoi välikohtauksestaan kirjastossa Scorpiuksen kanssa. Rose oli järkyttynyt heidän kaksintaistelustaan, mutta oli kuitenkin antanut Hugon puhua loppuun.
’’ – niin, joten hän sai sitten lopulta puhuttua minulle järkeä. Voit uskoa, miten typeräksi itseni tunsin…’’
Rosen ilme lämpeni.
’’Sellainen hän on: aina niin järkevä. Usko minua, hän ei ole ollenkaan sellainen, mitä isä on meille syöttänyt Malfoyn perheestä.’’
’’Uskon kyllä. Hän vaikutti… no, mukavalta.’’
Rose sädehti.
’’Ihanaa että olet tuota mieltä! Mitä luulet, voisinko kertoa asiasta Albukselle ja Lilylle? En enää kestä tätä salailua!’’
’’Minun puolestani voit. Enkä usko, että Harry-setä on puhunut heille pahaa Malfoysta, jos ollenkaan.’’
’’Toivottavasti olet oikeassa..’’
Rose vinkkasi serkkujaan tulemaan heidän luokseen. Hän veti syvään henkeä, ennen kuin aloitti kertomuksensa. Hän kertoi kaikesta siitä, mitä oli tehnyt Scorpiuksen kanssa kahden vuoden aikana, millainen hän oli ihmisenä, ja miten he ovat pelänneet kertoa kenellekään. Siihen Hugo lisäsi vielä oman tarinansa asiasta. Riidan oikean syyn Rosen kanssa ja taistelun Scorpiuksen kanssa kirjastossa.
Rose oli odottanut heiltä samaa reaktiota kuin Hugolta, mutta ehkä Hugo oli oikeassa sanoessaan, ettei Harry-setä ollut juurruttanut heihin inhoa Malfoyta kohtaan. Albus ottikin asian hyvin, Lily sen sijaan näytti katkeralta, vihaiseltakin.
’’Minusta on mahtavaa, että olet löytänyt jonkun sellaisen kuin Scorpius’’, Albus sanoi. ’’En vain ymmärrä miksi olet pelännyt kertoa meille.’’
’’Juuri sen takia, mitä isä on sanonut meille pienestä pitäen’’, Hugo sanoi.
’’Aivan.. Minä en ole tosin kuullut sen kummemmin pahaa Malfoysta, mitä nyt olen tiennyt että te inhoatte heitä, mutta luulin sen johtuvan siitä, että hän on luihuinen.’’
Rose hymyili.
’’Kiitos että teitte tästä näin helppoa. Tuntuu kuin raskas taakka olisi pudonnut sydämeltäni! Tosin vanhempani vielä arveluttavat…’’
’’Hyvin se menee, Rosie’’, Hugo sanoi kannustavasti. ’’Minä olen puolellasi, ja uskon, että vanhempammekin ovat.’’
’’Kiitos, Hugo.’’
’’Joo, todella hienoa’’, Lily sanoi jostain syystä vihaisena.
’’Anteeksi?’’ Rose kysyi kurtistaen kulmiaan Lilyn äänensävylle.
’’Unohda. Onnea vain teille’’, Lily sanoi selvästi tekohymyn säestämänä. ’’Minä painun nyt pehkuihin. Hyvää yötä.’’
Serkukset jäivät katsomaan tytön menoa ihmeissään tämän käytöksestä. Albus kohautti vain olkiaan ja ilmoitti hänkin menevänsä nukkumaan.
’’No, miten olet ajatellut kertoa heille tästä?’’ Hugo kysyi sisareltaan tarkoittaen heidän vanhempiaan.
’’En todellakaan tiedä’’, Rose sanoi ja hautasi kasvonsa käsiinsä. ’’Ehkä minä vain möläytän sen heille…’’
’’Tai jospa kirjoitat heille kirjeen? He saisivat aikaa sulatella asiaa, kunnes tulemme joululomalle.’’
’’Houkutteleva ajatus. Mutta toisaalta haluan kertoa heille asiasta henkilökohtaisesti.’’
’’Se voisi olla viisasta. Ajattele jos he lähettäisivätkin räyhääjän aamiaispöytään!’’
Rose kohotti katseensa ja katsoi veljeään. Sitten he kummatkin purskahtivat nauramaan.
’’Tämä ei ole naurun asia!’’ Rose sanoi naurunsa seasta.
’’Joo, ei’’, Hugo sanoi nauraen yhä hänkin.
Aikansa naurettuaan he saivat lopulta vakavoitua, monen epäonnistuneen yrityksen jälkeen, vaikkakin he edelleen hymyilivät väsyneinä.
’’Ehkä olisi tosiaan hyvä kertoa heille joululomalla’’, Rose sanoi. ’’Scorpius voisi tulla mukaan, ja me voisimme kertoa heille yhdessä.’’
’’Onnea vain’’, Hugo sanoi. ’’Olen nimittäin varma että isä saa raivarin kun kuulee asiasta.’’
A/N: Ensin ajattelin tähän pelkkää dialogia, sitten one shotia, mutta tämä näyttääkin venyvän vähän… Mutta sillä välin kun seuraavaa osaa rustailen, irtoisko kommentteja?
