Kirjoittaja Aihe: Vakoiluhommia [D/Hrm, K-11, romance, (adventure)]Luku 2! (FF-100: Viholliset)  (Luettu 5888 kertaa)

Invisiblegirl

  • ***
  • Viestejä: 281
  • Forever yours
Nimi: Vakoiluhommia
Kirjoittaja: Invisiblegirl
Pairing: Draco/Hermione
Genre: Romance, adventure
Rating: K-11
Summary: Dumbledore antaa parille tehtävän, joka edellyttää saumatonta yhteistyötä, salailua ja monia yhdessä vietyttyjä tunteja. Leiskuuko lempi vai ovatko he toistensa kurkuissa, kun tehtävä alkaa?

A/N: Oli ihan pakko nyt kirjoittaa joku pidempi ficci taas vaihteeksi.  Tämä idea tuli jostain kumman syystä mieleen, ja aloitin nyt kirjoittamisen. FF100:seen sanalle 22. Viholliset.

******

Dumbledoren tehtävän myötä...
"Otan tehtävän vastaan."

...kaksi verivihollista yhdistää voimansa...
"Me teemme nyt niin kuin MINÄ sanon."
"Ei, me tehdään niin kuin MINÄ sanon!"
"Minun tapani on parempi kuin sinun!"

... saadakseen selville...
"Meidän täytyy sitten varmaan tilata sellaiset ihonmyötäiset vakoiluasut, tiedäthän?"
"Hermione, ei..."
"Se oli vain vitsi, Draco."
"Aijaa."

... ketkä ovat Voldemortin puolella.
"Miten me nyt se saataisiin selville?"
"Mennään kysymään, Draco pieni."
"Hyvä vitsi."
"No on meillä muitakin keinoa, tietysti."

Invisiblegirl tarjoaa teille...
"Albus, oletko varma että he selviävät?"
"Olen täysin varma siitä, Minerva."
"Mutta..."
"Ei, Minerva. He ovat täysin turvassa."

...salailua...
"Hermione, mihin sinä menet?"
"Ööh... Käyn äkkiä juttelemassa McGarmiwan kanssa eräästä asiasta, joka askarruttaa minua..."

"Hermione on jotenkin outo... Hän katoilee koko ajan."
"Mitäköhän hänellä on meneillään?"

... hiljaista rakkautta...
"Oletko täysin varma, että hän on kuolonsyöjä? Ei voi olla!"
"Valehtelisinko minä sinulle, Hermione? Tiedän, että olet järkyttynyt, mutta meidän täytyy muistaa tehtävämme."
"Mutta..."
"Ajattele järkevästi nyt, jooko?"

...ja paljastuksia...
"Olemme saaneet selville, että hän on kuolonsyöjä."
"Todellako?"
"Olemme täysin varmoja."
"Ei voi olla! Ette olisi erehtyneet?"

...tänä keväänä...
"Sinut on paljastettu. Meillä on todisteita siitä, että olet kuolonsyöjä."
"Ei!"

...kaikki selviää.
"Mutta Draco, minä en jaksaisi tänään salakuunnella korpinkynsien juttuja... En tajua miten he jaksavat puhua yhdestä loitsusta niin kauan! He ovat pahempia kuin minä."
"Ei voi mitään, minulla on tunne, että me saamme jonkun paljastettua ihan pian."
"Sinä sanoit noin jo viikko sitten."
"Mutta nyt tunnen sen vieläkin voimakkaampana."
"..."

******

PROLOGI

Vakoiluhommia


Hermione Granger käveli ripeästi kohti rehtorin kansliaa. Hän oli saanut tältä kiirellisen viestin, jonka mukaan tytön piti tulla kansliaan niin nopeasti, kuin oli mahdollista. Hän tiesi olevansa reilusti myöhässä, sillä tyttö oli ollut suihkussa, kun viestintuoja, Colin Creevey, oli etsinyt häntä ympäri linnaa. Tummat hiukset liehuivat tuulessa kun hän nopeutti vauhtiaan ja yritti samalla miettiä, mitä asiaa rehtorilla oli. Mutta vaikka hän sitä kuinka mietti, hänelle ei tullut mitään mieleen. Oliko hänen pimeyden voimilta suojautumisen käytännön koe mennyt niin huonosti, että rehtorin täytyi puhua siitä hänelle? Vaikka yksi kilpiloitsu olikin vahingossa sinkauttanut hänet itsensä seinään, ei se niin paha virhe ollut, tyttö mietti. Sitä paitsi, se johtui vain siitä, että hän oli tehnyt vääränlaisen ranneliikkeen paniikissa.

Viimein Hermione näki kivihirviön edessään ja lausui salasanan, joka tällä kertaa oli suklaakonvehti. Ripeästi hän käveli kanslian oven taakse ja koputti oveen kevyesti mutta kuuluvasti, toivoen hartaasti, että asia ei ollut mitään negatiivista. Ovi avattiin ja hän astui sisään rehtorin perässä tämän eriskummalliseen mutta samalla kiinnostavaan kansliaan. Dumbledore ohjasi hänet istumaan pöydän ääreen.

"Odotamme vielä erästä henkilöä saapumaan", rehtori sanoi, ja Hermione näki hänen silmissään pientä pilkettä, mutta ei ollut varma, mistä oli kyse.  Hän ei kuitenkaan kehdannut kysyä, vaikka asia vähän kummastutti. Pian oveen koputettiin, ja rehtori hymähti itsekseen Hermionen kummastukseksi. Ketäköhän oven takana oli? Vanha mies nousi tuoliltaan ja käveli avaamaan oven. Tyttö katsoi uteliaana, ketä oven takana oli, ja yllättyi nähdessään luihuisen. Nyt hänellä ei ollut aavistustakaan, mistä oli kyse, sillä oven takana seisoi Draco Malfoy. Poika näytti yhtä yllättyneeltä kuin hänkin, sillä hänellä ei ollut aavistustakaan, miksi hänet oli kutsuttu tänne.

Rehtori näytti hänelle paikkaa Hermionen vieressä, ja tämä istui siihen näyttäen vähän pöllämystyneeltä, mutta samalla uteliaalta.

Dumbledore istui alas pöytänsä taakse ja katseli heitä pilke silmäkulmassaan vähän aikaa, mutta alkoi sitten puhumaan vakavalla äänellä.

"Te ette kumpikaan tiedä miksi olette täällä. Mutta minä kerron teille nyt. Teidät on valittu tärkeään tehtävään, mikä edellyttää täyden vaitiolovelvollisuuden, eli ette saa kertoa tehtävästä kenellekään. Tämä tehtävä edellyttää teidän kahden saumatonta yhteistyötä ja taitoja, joita koko opettajakunta tiesi teillä olevan", rehtori kertoi heille salamyhkäisenä, mikä sai Hermionen uteliaisuuden heti heräämään.

"Mitä taitoja?", hän kysyi heti tiedonhaluisena. Dumbledore myhäili hänen kysymykselleen.

"Viekkautta, viisautta, salamyhkäisyyttä ja ihmistuntemusta. Näitä kaikkia taitoja tarvitsette tehtävässä, jota alatte uskoakseni selvittämään koko tämän lukuvuoden ajan."

"Mutta mikä tämä tehtävä on?", Draco murahti, sillä hän ei jaksanut enää kuunnella rehtorin salamyhkäisiä puheita, poika alkoi olla kärsimätön.

"Te kummatkin tiedätte varmaan, että Voldemortin kannattajien määrä kasvaa. Tehtävänne on saada selville, ketkä koulustamme ovat pimeän puolella. Vaikka jotkin tapaukset ovat ilmiselviä, me tarvitsemme todisteita. Koko opettajakunta oli varma siitä, että te pystytte täyttämään tehtävänne täydessä hiljaisuudessa ja mallikkaasti. Teidän ei tietysti tarvitse hyväksyä toimeksiantoa, se ei ole pakollinen, mutta toivoimme, että suostuisitte. Ja neiti Granger, tiedän, että mieltänne kaihertaa se, että tiedämmekö herra Malfoyn puolta kunnolla. Voin vakuuttaa, että hän on takuuvarmasti meidän puolellamme", rehtori kertoi heille.

"Jos hyväksyn homman, saanko kertoa siitä kenellekään? Edes Harrylle ja Ronille?", tyttö kysyi nopeasti, sillä hän ei ollut varma, pystyisikö salailemaan näin isoa asiaa kahdelta parhaalta ystävältään.
"Et voi, sillä emme koskaan voi tietää, ketkä hairahtavat pois oikealta tieltä, ja te voitte paljastua."

Tämä oli Hermionen mielestä vähän tyhmää, sillä tyttö oli varma, että Harry eikä Ronkaan liittyisi koskaan kuolonsyöjien puolelle. Mutta jos tehtävä vaatisi sitä, hän pitäisi ystävänsä pimennossa, vaikka joutuisikin laiminlyömään heitä. Se oli heidän parhaakseen.

"Minä otan tehtävän vastaan", tyttö sanoi järkkymättömästi ja katsahti sitten rehtoriin. Tällä oli tietäväinen ilme, ja hän tiesi, että rehtori oli ollut alusta asti varma, että hän suostuisi. Sitten hiljaisuus alkoi, mutta se oli hieman jännittynyt, sillä Malfoy ei ollut vielä kertonut päätöstään. Hän istui tuolilla mietiskelevä katse kasvoillaan, näyttäen todella vakavalta. Rehtori hymyili silti, ja se loi Hermioneenkiin pientä varmuutta, että poika vastaisi myöntävästi. Vanhalla miehellä oli aina ollut ihmeellinen kyky tietää tälläiset asiat etukäteen.

Sitten hiljaisuus rikkoutui.
"En pysty päättämään vielä. Sopiiko, että annan vastauksen myöhemmin?", poika sanoi nopeasti. Rehtori nyökkäsi, ja kuin sanottomasta sopimuksesta, he lähtivät kummatkin. Tuolit kirskuivat kun he työnsivät niitä taaksepäin, ja ovi avautui hiljaa.

Käytävälle päästyään Hermione sanoi hiljaa nähdään, ja he kummatkin lähtivät eri suuntiin. Draco mumisi jotain vastaukseksi, mutta tyttö ei saanut siitä selvää.

Kävellessään kohti tyrmiä luihuinen mietiskeli asiaa monelta kantilta. Hän tiesi joutuvansa tehtävässä monen tilanteen eteen, jolloin hän joutuisi valitsemaan oikean ja väärän väliltä. Hän tiesi, että joutuisi ehkä paljastamaan ystäviään kuolonsyöjiksi. Hän tiesi, että hänen oikeudentajunsa ei ollut niin kirkas kuin Grangerilla, mutta hänen mielensä tuntui olevan sitä mieltä, että hänen pitäisi ottaa tehtävä vastaan. Hän halusi hyvittää ne teot, jotka hän oli tehnyt.

Vielä nukkumaan mennessäänkin hän mietiskeli asiaa, mutta oli jo varma päätöksestään. Nyt hänen täytyisi vain ilmoittaa se rehtorille ja Grangerille. Siitä eteenpäin hän ei tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan.

Ja heti seuraavana aamuna, kun poika oli varma, että rehtori olisi jo paikalla, hän käveli aamiaisen jälkeen tämän kansliaan. Avattuaan oven hän näki Grangerin, jolla oli tietäväinen hymy kasvoillaan, he olivat varmasti kummatkin arvanneet, että hän tulisi.

Poika istuutui samettipäällysteiselle tuolille ja oli vähän aikaa hiljaa.

"Otan tehtävän vastaan."

Grangerin hymy leveni ja Dumbledore myhäili iloisena.

Tämä oli helppo osuus, eikä kummallakaan ollut aavistustakaan siitä, mitä tapahtuisi seuraavaksi. Eikä kumpikaan tiennyt, minkälaisia seikkailuja ja läheltä piti tilanteita heillä oli edessään.
« Viimeksi muokattu: 20.02.2015 04:01:57 kirjoittanut Kaapo »

Gaploon

  • ***
  • Viestejä: 161
  • Mitä sanoiko joku femme? Missä!
Pidän ainakin alusta ja toivon vaihteeksi nopeaa jatkoa :D . No rakentavaa en keksi (tuskin koskaan keksinkään) . Katsotaan ketä on kuolonsyöjä? Se on kuitenkin Harry    :) Se oli siis veikkaus!
Tälläiseen ficciin en ole ennen törmännyt,  mutta uskon pitäväni tästä 8)
Jatka samaa rataa!
« Viimeksi muokattu: 17.04.2008 22:49:41 kirjoittanut Gaploon »
S is for the simplety
E is for the ecstasy
X is just to mark the spot
'Cause that's the one you really want
~o~
Femmeslash...kuka ei nyt sitä rakastaisi!
"If Rowling really wanted us to be happy she would’ve made Hermione gay!"(napattu livejornal avattaresta ^-^)

Herski

  • Malfoyn vaimo
  • ***
  • Viestejä: 350
  • Dramione ♥
Ihanaaa! :D
Tykkäsin todella. Jatkoa odottelen!!! :D
DRAMIONE ♥

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 783
Kuullostaa kiinnostavalta! Toivottavasti jatkoa seuraa pian :)
Tämä prologi oli melko lyhyt(tosin kuka sanoi, että prologien pitäisi olla pitkiä?) ja siinä oli puutteellista kuvailua. Toivoisin hieman enemmän kuvailua, ajatuksia ja muuta ficeille ja tarinoille tärkeitä asioita.

Mutta tämähän oli vasta prologi, joten odottelen innoissani jatkoa!
hiddenben

between the sea
and the dream of the sea

SutsannaP

  • ***
  • Viestejä: 33
    • http://
Vähänkö oli "söpö" alku. Ne ilme kuvaukset, esim. ne jotka kuvas hermyn ilmeitä, oli tosi helppoja kuvitella :) kirjotteleppa nopeesti hyvään alkuun jatkoa.
Meistä tuli vaan tummunut muisto. Hiljaisuus pimeydessä.

Invisiblegirl

  • ***
  • Viestejä: 281
  • Forever yours
Kiitoksia kaikille kommenteista! Valitettavasti koneeni on mäsänä, enkä tiedä vielä, koska se korjataan. Tällä välin oleilen koulun ja kirjaston koneella, missä en siis pääse kirjoittamaan ._. Jatkoa tulee sitten kun konekin korjaantuu.

Morphia

  • ***
  • Viestejä: 8
  • RW/SM <3 GW/DM <3 HG/DM <3
    • Umbra
Toivottavasti saat koneesi pian korjattua, sillä tämä on I-H-A-N-A. Paras ficci mitä olen piiiiiiitkään aikaan lukenut. Jotenkin juoni ja kirjoitusasu ovat vaan niin herkullisia. Olen lukenut muitakin ficcejäsi ja nekin ovat olleet hyviä, mutta tämä vaikuttaa toistaiseksi kaikkein lupaavimmalta. Eli jatkoa, kiitos.
"Mistä tiesit? Minä luulin, että osasin esittää asiaankuuluvat tunteet täysin virheettömästi."
"Kukaan ei ole noin täydellinen. Siitä minä tiesin."
Artemis Fowl, Opalin kosto <3

Sierra

  • ***
  • Viestejä: 322
Jaaha, taas uusi fic seurattavaksi. Draco/Hermione paritukselle olen koko ajan lämpenemässä yhä lisää ja lisää, johtuu ehkä siitä, että itsekin aloitin juuri ficin kyseisellä parituksella. Tämä kuulostaa tosi mielenkiintoiselta ja kirjoitat tosi täyteläisesti ja mehukkaasti (älä ajattele pervosti, ethän?)  ;D

Jatkoa toivoisin!
“Aha! What villains are these, that trespass upon my private lands! Come to scorn at my fall, perchance? Draw, you knaves, you dogs!” -Sir Cadogan

Invisiblegirl

  • ***
  • Viestejä: 281
  • Forever yours
Kiitos kaikille, ketkä kommentoivat! Teidän kommenttienne ansiosta innostuin kirjoittamaan tätä lukua heti, kun koneeni korjattiin, ja tässä on tulos. Toivottavasti jatkatte samaan malliin! : )

Gaploon, katsotaan, en ole vielä itsekään päättänyt, kenet pistän salaperäiseksi pahan puolella olevaksi yllätykseksi! Kiitos kommentista : )
Herski, sähän alat olemaan jo vakiokommentoija minun ficeissäni! Kiitos taas kerran! : D
hiddenben, tähän lukuun yritin laittaa enemmän kuvailua ja ajatuksia. Toivottavasti kerrot, että onnistuinko siinä! Kiitos kommentista : D
SutsannaP, kiitos! Täältä sitä jatkoa tulee : )
Morphia, kiitos, kiitos, kiitos! :D Kiva kun tykkäsit muistakin minun ficeistäni, toivottavasti muistit kommentoida niitäkin ; )
Sierra, Draco/Hermione on mahtava paritus ja sille löytyy myös mahtavia kirjoittajia, esim. niiina! Kiva kun pidit, jatkoa tulee tässä : )


Luku 1.

*****

“Ei, Hermione. Kuolonsyöjä, jota etsitte, ei ollutkaan Pansy vaan minä!” , Hermione kuuli Harryn huutavan. Tämän kasvot olivat vääristyneet ja kuin pirun riivaaman näköiset, tyttöä pelotti.
“Ei se voi olla totta!”, tyttö vastasi kyyneleet silmissä, “Sinä olet toinen parhaista ystävistäni! Sinun piti tuhota Voldemort! Lopeta jo, Harry, tuo ei ole hauskaa!”

Mutta poika ei lopettanut. Hän nauroi oudon kuuloista naurua, joka ei muistuttanut yhtään Harryn normaalia naurua.

Poika nosti paidan hihansa hitaasti ja paljasti mustana palavan merkin.

“Ei, Harry! Miksi, miksi?” , Hermione nyyhkytti.

“Koska kärsin hyvällä puolella.”

“Ei! Et saa sanoa noin!”

Sitten Harry oli poissa. Hermione jäi yksin nyyhkyttämään.

****

Hän itki ja itki, kunnes äkkiä tuntui olevan valoisampaa. Äänet, jotka kehottivat häntä vaihtamaan puolta, olivat kadoksissa ja hänen sänkynsä ääriviivat alkoivat muotoutua. Se olikin kaikki ollut vain unta. Hänen kehonsa oli hien peitossa ja hän huomasi itkeneensä. Paha olo velloi hänen sisällään.

Tehtävä oli pyörinyt hänen päässään koko edellisen päivän, ja näemmä se tunkeutui hänen uniinsa myös. Kello oli puoli seitsemän, hänen herätyskellonsa olisi soittanut puolen tunnin päästä.

Tyttö nousi ylös nopeasti, mutta huomasi sen virheeksi. Paha olo velloi nyt hänen päänsä sijasta mahassa, ja tytön täytyi juosta vessaan oksentamaan.

Paha olo ei enää vallinnut, mutta suussa maistui edelleen hirveä maku ja päätä särki. Hermione toivoi, että tämä oli vain huono alku, ja että tehtävä paranisi tästä edes.

Istuessaan siinä vessanpytyn edessä polvillaan, huulet edelleenkin hieman oksennuksen peitossa ja hiukset valuen alaspäin takkuisina ja villeinä, hän toivoi että ei olisi ollenkaan nähnyt tuota unta.

Kiharahiuksinen nousi ylös ja huuhteli kasvonsa raikkaalla vedellä. Hän nosti päänsä ja katsoi itseään peilistä. Suurien, ruskeiden silmien alla näkyi tummat silmänaluset, jotka kielivät huonosti nukutusta yöstä. Hän oli kalpea ja väsyneen näköinen.

Hermione käveli hitaasti takaisin sängylleen ja istahti siihen vähäksi aikaa selvittämään päätään.

Tehtyään päivittäiset aamurutiininsa hän käveli suureen saliin ja istahti pöytään. Ruoka ei oikein enää maistunut, oksennuksen maku maistui edelleenkin suussa. Hän näykki omenaansa ruokahaluttomana ja mietti sitä, miten he aloittaisivat tehtävän. Hänellä oli niin paljon kysymyksiä koko tehtävästä, mutta kukaan ei vielä ollut niihin ehtinyt vastata.

Samaan aikaan Draco asteli suuren salin ovista sisälle, katsoi ympärilleen ja huomasi olevansa melkein ainut syömässä. Hermione istui yksinään rohkelikkojen pöydässä, pari ekaluokkalaista puuskupuhia kikatti omassa pöydässään, ja yksi korpinkynsi luki nenä kiinni kirjassa. Luihuisen pöytä oli täysin tyhjä. Draco tiesi kokemuksesta, että luihuiset olivat varsinaisia unikekoja. Blaisekin, poika nukkui melkein kolmeen asti päivällä viikonloppuisin. Se ärsytti häntä, sillä poika itse oli enemmänkin aamuihmisiä.

Draco oli koko eilisen päivän odottanut jonkinlaista viestiä, jossa kerrottaisiin enemmän tehtävästä, tai että joku tulisi edes puhumaan heille siitä. Mutta mitään ei ollut tapahtunut. Pari kertaa hän oli ohimennen nähnyt rehtorin kävelemässä käytävällä omituinen, omahyväinen virne kasvoillaan, mutta tämä ei ollut sanonut halaistua sanaakaan pojalle.

Ja se suoraan sanottuna ärsytti häntä. Uteliaisuus jyysti hänen mieltään.

Täysin odottamatta tuhkanharmaa pöllö tiputti viestin hänen eteensä. Hän katsoi tätä yllättyneenä, mutta linnun terävästä katseesta ei voinut selvittää mitään. Poika ei muistanut nähneensä lintua ennen. Se liihotti vielä Hermionen luo ja jätti samankaltaisen viestin tämän luo.

Kiinnostuneena poika avasi viestin. Se oli valkoisessa kirjekuoressa, missä ei lukenut mitään. Viesti itse meni näin:

Vihollisia paljastaessa ainoastaan ihmistuntemus ei riitä. Tulkaa heti toisen kerroksen tyhjään luokkaan, jonka ovessa on pieni, musta rasti.

Draco katsahti rohkelikkoon, mutta tämä näytti olevan yhtä yllättynyt viestin sisällöstä kuin hänkin. Poika nousi nopeasti ylös ja lähti pois suuresta salista. Hän kuuli tytön askeleet takanaan ja tämän tuijotuksen selässään, mutta ei jäänyt odottamaan. Luihuisen mieli askarteli viestin ensimmäisessä lauseessa.

Vihollisia paljastaessa ainoastaan ihmistuntemus ei riitä.

Mitä se muka tarkoitti? Mitä muuta vihollisten paljastamiseen tarvittiin… Tietoa, oveluutta? Mitä sellaista, mihin tarvittaisiin kokonainen luokkahuone?

Maalaukset katselivat heitä uteliaana, luihuinen ja rohkelikko ryntäsivät kuin tuli hännän alla heidän ohitseen, otsat rypyssä, kummatkin miettien tulevaa.

Koko tämä tehtävä oli yhtä suurta mysteeriä, poika mietti. Hänestä tuntui tyhmältä, että hän oli ottanut tehtävän vastaan ilman sen enempää kyselemättä, ja nyt haahuili käytävillä ilman minkäänlaista käsitystä siitä, mitä tapahtuisi seuraavaksi.

Kun he viimein saapuivat luokan eteen, Draco oli haljeta uteliaisuudesta. Hän avasi raskaan oven nopeasti.

Hermione seurasi poikaa uteliaana myöskin. Hän asteli luokkaan pojan kannoilla ja yllättyi näkemästään.

Koko luokkahuone oli täynnä laitteita, jotka hurisivat, vinkuivat ja vilkkuivat. Luokkahuoneen pöydät oli täytetty niillä. He kummatkin kävelivät pöytien väleissä ja katsoivat ja tutkivat niitä. Rohkelikko ei tunnistanut niistä muuta kuin yhden valheenpaljastuskoneen, ne kaikki näyttivät jotenkin oudoilta. Tyttö pysähtyi erään koneen eteen, ja yhtäkkiä se alkoi suureen äänen surisemaan.

Koneesta nousi eräänlainen vipu, joka jotenkin tuntui skannaavan hänen päätään. Pian kone alkoi raksuttamaan, ja yhdestä luukusta tuli lappu. Hermione otti sen käteensä ja luki.

Ei valehtelun tai salaliiton merkkejä mielessä.

Rohkelikko tirskahti lukiessaan sanat. No, ehkäpä siitä jossain vaiheessa olisi hyötyä. Jos se nyt edes toimi. Ei sillä, että tytöllä olisi ollut jotain valehtelemista tai salaliittoa, mutta hän ei kuitenkaan tiennyt, voiko sitä pitää luotettavana.

Hän kohotti katseensa ja katseli nyt kunnolla ympärilleen, riistäen katseensa pois kiehtovista laitteista. Dumbledore, McGarmiwa ja Remus Lupin, joka oli tänä vuonna pimeydenvoimilta suojautumisen opettajana, seisoivat yhdessä nurkassa, eikä heidän kasvoillaan näkynyt hymynpoikastakaan.

Tämä sai Hermionen tajuamaan, että tehtävä ei ollut mitään hauskanpitoa tai leikkiä, se oli totista hommaa, joka piti ottaa vakavasti, sillä heillä oli suuri vastuu.

Hermione pysähtyi paikalleen, odottaen jonkun professoreista puhuvan. Draco melkein käveli häntä päin, sillä hänen huomionsa oli ollut pelkästään laitteissa, joita hän oli ihaillut. Hän kuitenkin ehti pysähtyä ennen kuin törmäsi tyttöön.

McGarmiwa rykäisi, ja aloitti puhumisen. Hän katsoi heitä samalla terävästi silmälasiensa takaa.

“Varmaan huomaattekin jo, että pöydillä on erilaisia apuvälineitä teidän käyttöönne. Tehtävää varten tarvitsette myös jotain muuta; oleskeluhuoneiden salasanat ja  hieman apua Weasleyn Welhowitseiltä. Remus opettaa teille lähiaikoina pari kätevää loitsua, joita te voitte tarvita.”

Hermione kurkkasi professorin takana olevalle pöydälle, ja näki aikakin kaikkareita sekä pari syöttisytytintä. Draco sen sijaan näytti kummastuneelta, eikä tuntunut tunnistavan laitteita.

McGarmiwa ojensi heille ensin lapun, joka sisälsi oleskeluhuoneiden salasanat.

Rohkelikko: Golpalottin kolmas laki
Luihuinen: Besoaari
Korpinkynsi: Kysymys: Puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä?
                 Vastaus: Mielipidekysymys.
Puuskupuuh: Auguuri

“Ja viimeinen, mutta melkein kaikkein tärkein esine, mitä te tarvitsette, on tämä”, McGarmiwa selitti ja ojensi paperinpalasen heille. Paperi oli jo melkein Dracon käsissä, kun Hermione nappasi sen kauhistunut ilme kasvoillaan.

“Mutta professori, Dumbledore, tämähän on… Tämä on Kelmien kartta! Miten… Miten ihmeessä tämä voi olla mahdollista?”, tyttö kysyi änkyttäen ankarasti hämmästyneenä. Dumbledore hymähti ja pilke hänen silmäkulmassaan näkyi taas.

“James antoi minulle sen näkymättömyysviittansa kanssa. Käski minun kopioida sen, jotta voisin käyttää sitä äärimmäisessä hätätilassa. Ihmeellistä taikuutta siinä on, ymmärrät kai, mutta koska olen hieman keskivertoa parempi taikoja, sain sen kopioitua. Tämä versio ei ehkä ole niin tarkka kuin alkuperäinen, mutta toimii silti, ja siitä on varmaan hyvin apua”, vanha mies selitti.

Hermione tuijotti karttaa edelleenkin epäuskoisena, mutta ei sanonut mitään. Draco otti sen käteensä ja tutkaili sitä kiinnostunut pilke silmissään. Hän katsoi kuinka Crabben ja Goylen pisteet laahustivat suuresta salista keittiöön, ja josta he lähtivät kohti oleskeluhuonetta. Poika hymähti ja katsoi kuinka heidän pisteensä sekoittuivat pienessä luokkahuoneessa toisiinsa.

“Pöydällä on näitten laitteiden käyttämistä koskeva kirja, tutkikaa sitä ja muita apuvälineitänne. Tästä eteenpäin tehtävä on teidän käsissänne. Professori Lupin käsittääkseni lähettää teille pöllöpostia, kun hänellä on aikaa opettaa teille ne loitsut”, McGarmiwa kertoi ja katsahti Remukseen, joka kulahtaneessa viitassaan näytti kulkurilta pitkän ja siistin näköisen professorin vieressä. Remus nyökkäsi ja hymyili heille, nostaen peukkunsa pystyyn. Hermione hymyili hänelle takaisin, ja oli varma, että professorin avulla he oppisivat parhaimmat loitsut.

Professorit lähtivät ja sulkivat oven perässään, jättäen heidät kahdestaan huoneeseen. Äkillinen tietämättömyys iski tyttöön taas, odotettiinko heidän nyt aloittavan tehtävän? Mitä heidän ensin pitäisi tehdä, mistä kannattaisi aloittaa? Tyttö vilkaisi Dracoon, mutta tämä näytti olevan yhtä pihalla kuin hänkin.

“Kröhöm…”, Hermione rykäisi ja jatkoi: “Mistäköhän meidän pitäisi aloittaa?”

Jotenkin tämän tehtävän alku oli ollut liian rauhallinen, kuin tyyntä myrskyn edellä. He olivat olleet epäilyttävän kohteliaita toisiaan kohtaan, eikä Hermione uskonut sen jatkuvan enää kauaa.

“Minusta meidän pitäisi aloittaa katsomalla, mitä nämä laitteet ovat, ja katsoa, mitä tarvitsemme.”

“Minusta meidän pitäisi tehdä tämä kunnolla, ja aloittaa vaikka muistiinpanoilla. Karsia pois ne, jotka tiedämme sataprosenttisen varmasti olevan meidän puolellamme, ja aloittaa niiden seuranta, jotka tiedämme olevan Voldemortin puolella, hankkia todisteita siitä, ja katsoa, josko he ovat saaneet ketään muuta värvättyä puolelleen”, Hermione sanoi ja hengähti. Hän oli miettinyt koko edellisen illan, mitä heidän kannattaisi tehdä ja missä järjestyksessä. Draco sen sijaan vain hymähti.

“Olet tainnun miettiä tätä koko edellisen päivän, Granger? Tämä ei ole mikään kouluprojekti, vaan oikeaa elämää, tajuatko? Jos me aletaan selvittämään, ketkä ovat meidän puolella, ja ketkä eivät, on paras varmaan tietää, mitä apuvälineitä meillä on! Niitäkin on varmaan hyvä käyttää, eikö?”, Draco selitti kylmäkiskoisesti.

"Me teemme nyt niin kuin MINÄ sanon."
"Ei, me tehdään niin kuin MINÄ sanon!"
"Minun tapani on parempi kuin sinun!"

He jäivät seisomaan vastapäätä toisiaan, ja tuijottivat. Kipinät räiskähtelivät kummankin silmissä, ja Hermionen ennustus oli tullut näin toteen. Rohkelikko ja Luihuinen tiesivät, ettei kumpikaan luovuttaisi. Hermione kiristeli hampaitaan.

”Jos minä aloitan muistiinpanot, ja sinä alat katsomaan, mitä apuvälineitä meillä on?”, hän ehdotti vastentahtoisesti. Samaan aikaan hän kuitenkin tiesi, ettei Draco olisi nöyrtynyt ehdottamaan kompromissia vaikka hengellä uhattaisiin, ja että kumpikaan heistä ei olisi luovuttanut, joten tyttö oli tarpeeksi fiksu luovuttaakseen.

Dracon silmissä välkähti voitonriemu, kun hän siirtyi hiljaa kohti kirjaa, jossa olisi laitteiden käyttötarkoitukset.

”Mutta älä luulekaan, että tämä tarkoittaa sitä, että minä olisin luovuttanut”, Hermione kivahti.

Draco hymähti ja syventyi lukemaan kirjaa.

Herski

  • Malfoyn vaimo
  • ***
  • Viestejä: 350
  • Dramione ♥
Oooh,jatkoa !
Ihanaa. Kiitos upeasta luvusta! Oiken mukavaa yöluettavaa. :P
Todella mielenkiintoinen ja upea luku. Laitathan pian jatkoa? ;)

Ja tottakai olen yksi ficcejesi vakiokommentoija ! Koska sinä kirjoitat niin mahtavia ficcejä niin pitäähän niitä kommentoida! ;)

Jatkoa odotan innolla!
DRAMIONE ♥

Gaploon

  • ***
  • Viestejä: 161
  • Mitä sanoiko joku femme? Missä!
Vs: Vakoiluhommia [D/Hrm, S-K-11, romance, (adventure)]Luku 1!
« Vastaus #10 : 07.06.2008 01:59:44 »
Nice ;D
Mielenkiintoinen ensimmäinen luku. Tuleeko ensi luvussa vähän vinkkiä eri koneista? Ja Draco ei siis käy missään missä lukee Weasley?
Odotan innolla jatkoa! lopetan tältä erää ja menen nukkumaan  :D
Lainaus
”Mutta älä luulekaan, että tämä tarkoittaa sitä, että minä olisin luovuttanut”
ihan vaan vink vink ;) minä aion jatkossakin seurata tätä ficciä
S is for the simplety
E is for the ecstasy
X is just to mark the spot
'Cause that's the one you really want
~o~
Femmeslash...kuka ei nyt sitä rakastaisi!
"If Rowling really wanted us to be happy she would’ve made Hermione gay!"(napattu livejornal avattaresta ^-^)

Morphia

  • ***
  • Viestejä: 8
  • RW/SM <3 GW/DM <3 HG/DM <3
    • Umbra
Vs: Vakoiluhommia [D/Hrm, S-K-11, romance, (adventure)]Luku 1!
« Vastaus #11 : 08.06.2008 20:15:38 »
Ihanaa, kun jatkoit. :) Muita ficcejäsi en ole kommaillut, sillä luen todella paljon, joten jos kommentoisiin jokaiseen lukemaani ficciin siinä menisi ikä ja terveys, eli kommentoinin siis yleensä vain keskeneräisiin ja todella mielenkiintoisiin ficceihin. Tämä on siis kunnia :D No vitsi vitsinä, mutta jatkoa toivoisin mahdollisimman pian.
"Mistä tiesit? Minä luulin, että osasin esittää asiaankuuluvat tunteet täysin virheettömästi."
"Kukaan ei ole noin täydellinen. Siitä minä tiesin."
Artemis Fowl, Opalin kosto <3

Invisiblegirl

  • ***
  • Viestejä: 281
  • Forever yours
Vs: Vakoiluhommia [D/Hrm, S-K-11, romance, (adventure)]Luku 1!
« Vastaus #12 : 06.08.2008 19:50:00 »
Herski, ihana tietää että joku näitä mun raapustuksia lukee :) Kiitos kamalasti <3
Gaploon, vinkkiä koneista kyllä tulee, enkä usko, että luihuisten prinssimme käy ainakaan kovin tiuhaan Weasleyden kaupassa ;) Hyvä, jos seuraat jatkossakin! :D
Morphia, kiitos :D Toivottavasti jossain vaiheessa kerkeät jossain vaiheessa kommentoimaan muitakin ficcejäni, mutta ei mitään painostusta :D Kiitos kuitenkin tästä "kunniasta" : DD

Jatkoa tulee siis NYT :D

******

Luku 2.

Hermione syventyi kirjoittamaan muistiinpanoja ja mietti, keitä kaikkia hän voisi laittaa sarakkeeseen “Hyvät”, keitä “Pahat”, ja kenet sitten taas “Ei tietoa” -sarakkeeseen. Hän pureskeli sulkakynänsä päätä ja nojasi päätään käteensä, etsien katseellaan tuolia, joka olisi sopivan korkuinen tähän pöytään. Hänen jalkansa alkoivat jo protestoida.

Ihan ensimmäiseksi hän kirjoitti Hyvät -sarakkeeseen oman, Dracon, Harryn ja Ronin nimet. Ne olivat varmat. Pahat - sarakkeesta hän päätti kysyä myöhemmin Dracolta, poika varmaan tiesi ainakin pari tyyppiä Luihuisesta.

Hän kirjoitti Hyvät -sarakkeeseen vielä sanan Albuksen kaarti, mutta veti viivan sen yli kuitenkin. Ei ollut varmuutta siitä, ettei joku kaartilaisista ollut vaihtanut puolta tai jopa ollut Voldemortin alaisena kokoontumisien aikana.

Tänäkin päivänä, vaikka Dumbledore olikin valittu uudelleen rehtoriksi, AK kokoontui. Kaartilaisista monet olivat opetuksesta edellä ja ahneina halusivat oppia yhä enemmän ja enemmän. Tarvehuoneessa oli hyvä harjoitella, ja harjoituspari löytyi aina. Aina oli joku, joka osasi myös korjata heidän virheitään. Toisin kuin ennen, nykyään AK ei ollut enää salainen, ja sinne sai tulla kuka tahansa.

Draco hypisteli pientä laitetta kädessään ja etsi sen kuvaa kirjasta. Kirja, nimeltään Mitä mahtavimpia velhovekottimia makasi hänen edessään pöydällä. Se oli pölyinen ja käyttämättömän näköinen, kuin kukaan ei olisi lukenut sitä ennen.

Laite, joka oli hänen kädessään, oli pallon muotoinen, ja sen pinta oli pienistä, neliön muotoisista laatoista tehty.

Vähän aikaa selailtuaan luihuinen löysi kuvan, ja alkoi lukemaan suuren otsikon alta.

Paljastan ajatuksesi

Tämä laite auttaa sinua ymmärtämään vihollistesi ajatuksen kulkua. Sen avulla voit nähdä, mitä hän miettii (et kuitenkaan kovin tarkasti, vain pääpiirteittäin).

Käyttöohjeet:

Paina sormellasi laattaa, joka on tummempi kuin muut. Osoita laatta kohti kohdetta, ja lue päätelmä ruudulta, joka ilmestyy noin minuutin päästä laitteeseen.


Innoissaan poika päätti kokeilla laitetta heti. Hermione oli lähin, johon hän voisi sitä kokeilla, joten hetken mielijohteesta hän osoitti tyttöä sillä. Poika ei ollut varma siitä, kuuliko hän pientä raksutusta koneen sisältä vai oliko se vain hänen mielikuvituksensa tuotetta.

Vajaan minuutin kuluttua osa laatoista yhdistyi ja muodosti ruudun.

Kohde miettii ihmisten motiiveja.

Hermione, tietämättömänä siitä, että häntä analysoitiin, mietiskeli sitä, minkä takia joku voisi vaihtaa puolta. Hän ymmärsi sen, että jos ihminen vaihtaa puolta sen takia, että hänen läheisiään uhkailtiin, mutta ei mitään muuta. Raha, kunnia tai ylpeys eivät olleet hänen mielestään minkäänlaisia syitä siihen. Aina ei kuitenkaan ajatellut järkevästi, tyttö tiesi sen.

Epämiellyttävä tunne hiipi hänen mieleensä, ja tyttö kääntyi. Draco osoitti häntä jollain laitteella, ja ilmiselvästi tiesi jääneensä kiinni jostain, mikä ei ollut sallittua.

“Mikä tuo on, ja miksi osoitat sillä minua?”, tyttö tiuskaisi. Silmät viiruina hän katsoi laitetta mutta se ei ollut hänelle tuttu.

“Ajatustenlukulaite vain…”, poika ehti selittää nopeasti ennen kuin Hermione hyökkäsi.
“Ajatustenlukulaite? Ja sinun piti kokeilla sitä minuun? Oliko hauskaa nähdä mitä minä ajattelen? Olisiko hauskaa, jos omia ajatuksiasi vakoiltaisiin? Luulin, että me ollaan yhdessä tässä, eikä vakoilla toisiamme! Olisit voinut edes ilmoittaa, että kokeilet sitä!”

“En minä ajatellut…”, luihuinen ehti selittää ennen kuin luokan ovi pamahti kiinni heidän takanaan. Luihuinen mietti sekunnin ja lähti perään. Tehtävän tulevaisuus oli vaarassa. Ja sitä paitsi, nyt hän ymmärsi, että hetken mielijohde ei ollutkaan niin viaton kuin hän oli ensin ajatellut.

Tyttö meinasi räjähtää, oikeasti räjähtää ärtymyksestä. Hän juoksi suuttuneena sinne, mihin jalat kantoivat. Luihuinen oli rikkonut hänen yksityisyyttään, lukenut hänen ajatuksiaan, ajatuksia, jotka kuuluivat vain hänelle! Ne eivät kuuluneet kenellekään muulle, varsinkaan luihuispojalle, joka ärsytti häntä nyt suunnattomasti. Hän olisi ymmärtänyt, jos Draco olisi edes kysynyt luvan, mutta ilman lupaa vakoilla hänen ajatuksiaan, se oli väärin.

Tyttö kuuli askeleet takanaan ja lähti kulkemaan kovempaa. Tyttöjen vessan ovi näkyi sivummalla, ja Hermione juoksi sinne. Luihuinen jäi vähäksi aikaa tuijottamaan ovea, mutta ryntäsi kuitenkin sisään. Jos hän suututti tytön jo näin varhaisessa vaiheessa, koko tehtävästä ei tulisi mitään. Ja hän toivoi, että tyttö antaisi nyt helpommin anteeksi kuin myöhemmin.

Pojan avattua oven joku kirkaisi nopeasti, että hän oli saapunut tyttöjen vessaan poikien sijasta. Luihuinen vain mulkaisi tätä.

“Hermione?” hän huhuili hiljaa ja sai monia silmäpareja puoleensa. Monet katsoivat häntä halveksuen ja ihmetellen. Vastausta ei kuulunut, joten hän koputti ensimmäiseen oveen, seuraavaan, ja sitä mukaan kunnes ei saanut enää vastausta. Hän yritti aukaista ovea, mutta se oli lukossa.

“Tiedän, että olet siellä. Tule ulos niin puhutaan?”, poika sanoi ja yritti olla huomioimatta sitä tosiasiaa, että monien sivustakatsojien leuat tippuivat melkein lattiaan kun hän sanoi tämän. Kuiskailu täytti vessan.

Hermione istui kopissaan ja mietti, pitäisi hänen tulla ulos kopista. Hän oli tarpeeksi fiksu tajutakseen, että juttu leviäisi kulovalkean tavalla, ja että heidän tehtävänsä voisi olla vaarassa sen takia. Mutta samaan aikaan itsepäinen Hermione hänen sisällään ei halunnut antautua vielä.

Joten hän tyytyi mököttämään vielä vähän aikaa, ja avasi sitten oven niin kovaa, että Dracon käsi, joka oli ollut kahvalla, osui kipeästi siihen. Poika urahti kivusta ja Hermione hymyili surumielisesti.

“Mennään”, hän sanoi tiukasti ja astui ulos ovesta. Draco hänen perässään joutui melkein juoksemaan, sillä kiukkuinen tyttö harppoi kovaa edellä.

Hermione asteli takaisin luokkaan, mistä he olivat lähteneet ja asetti kätensä tiukasti rinnalleen.

“Juttu on näin. Jos kerran, jos YHDEN kerran vielä teet jotain tuollaista, minä lähden. Saat jäädä yksin tehtävän kanssa, enkä enää ikinä, ikinä, ikinä puhu kanssasi. Ymmärrätkö?”, Hermione sanoi tiukasti. Luihuinen tiesi, ettei hänellä ollut valinnanvaraa.

“Okei, ymmärsin, ymmärsin.”

Hermione hymyili. Yksi taistelu voitettu. Hermione 1 - Draco 0 .
« Viimeksi muokattu: 01.01.2009 13:17:57 kirjoittanut Invisiblegirl »

Herski

  • Malfoyn vaimo
  • ***
  • Viestejä: 350
  • Dramione ♥
Vs: Vakoiluhommia [D/Hrm, S-K-11, romance, (adventure)]Luku 2!
« Vastaus #13 : 06.08.2008 20:29:39 »
ou wau. :D loistava luku tämä(kin)!
Miten joku voi kirjoittaa nuin hyvää tekstiä?  :o :D
Mitäs tässä nyt vois sanoa.. (olen sanaton) niin mahtavaa tekstiä oli :D
Mutta tää ficci on kyllä todella herkullinen :P
Jatkoa pyydän! ;)
DRAMIONE ♥

Dramione

  • ***
  • Viestejä: 142
Vs: Vakoiluhommia [D/Hrm, S-K-11, romance, (adventure)]Luku 2!
« Vastaus #14 : 07.08.2008 01:49:02 »
Uuh, tämäpä loistava löytö oli minun osaltani! ^^
Jatkoa pian, tämähän on mahtava.  :D

jjemsie

  • ***
  • Viestejä: 273
Vs: Vakoiluhommia [D/Hrm, S-K-11, romance, (adventure)]Luku 2!
« Vastaus #15 : 07.08.2008 13:47:11 »
Tämä on todella mielenkiintoinen idea. Tarina rullaa sujuvasti eteenpäin, virheitä en huomannut. Draco ei ole ehkä ihan täysin IC, mutta eihän sen aina tarvitse ollakaan (: Hermione on onnistunut hyvin ja Dumbledorekin oli täysin oma itsensä.

Ensimmäisen luvun unikohta oli mielenkiintoinen ja se pisti miettimään. Mitä jos Harry onkin kuolonsyöjä? Apuva, nyt mietin ihan liikaa kaikkea. En suostu uskomaan omaa teoriaani siitä. En vain suostu. :D Minä tulen takuuvarmasti lukemaan tämän ficin loppuun, jollei mitään maata mullistavaa tapahdu.

Kuvailua voisi olla minun makuuni ehkä pikkaisen enemmän, mutta ei tässä nyttenkään sitä liian vähän ole.
Pyydän anteeksi lyhyestä kommentista, yritän jatkossa väsätä pidempiä.

Jatkoa odotellessa...
Kahdessa viikossa voi muuttaa maailman ja neljässätoista päivässä tuhota sen.
banneri by raitakarkki
ava by laaksokukka

mouse

  • ***
  • Viestejä: 20
  • weasley is our king
Vs: Vakoiluhommia [D/Hrm, S-K-11, romance, (adventure)]Luku 2!
« Vastaus #16 : 28.02.2009 20:30:23 »
ihan sika hyvä toivottavasti jatkuu pian 8D

Sinéad

  • ***
  • Viestejä: 41
Vs: Vakoiluhommia [D/Hrm, S-K-11, romance, (adventure)]Luku 2!
« Vastaus #17 : 13.04.2009 19:58:39 »
Ihana ficci, jatkoa pian!!!

Aihe on kiintoisa, vakoilua. Mitenköhän onnistuisi varjostaminen noilta kahdelta, varmaan todella hiljaista kun käydään tahtojen taistoa oikeista vakoilumenetelmistä. Hahmot vaikuttavat omilta itseiltään, Draco on ehkä hieman pehmeämpi kuin olen ajatellut hänen oikeasti olevan, mutta se kyllä sopii tähän ihan hyvin. Ja onhan Dracollakin tunteet, kuten Pottereissa on käynyt ilmi :)

Jatkoaaa....  :)

Nabi.

  • ***
  • Viestejä: 267
Vs: Vakoiluhommia [D/Hrm, S-K-11, romance, (adventure)]Luku 2!
« Vastaus #18 : 12.05.2009 20:27:34 »
Hmm... En osaa sanoa mitään muuta kuin mielenkiintoista. Tälläisessä jutussa voi esim epäillä myös Hermionea ja Harryä Kuolonsyöjäksi. Oikeasti kuka vain voi olla kuolonsyöjä joten jatkoa pian!
Everyone thinks that I have it all
but it’s so empty living behind these castle walls
nobody knows i’m all alone
but there’s no place to fall.