A/N: No pistetää sitte, ku eilen sain jatkoo aikaseks...
Luku 64. Harry Kalmanhanaukiolle
Aamulla ensimmäiset asiat mitä Adara tajusi herättyään, olivat nämä: hän ei nukkunut omassa huoneessaan, joku hengitti hänen niskaansa ja että hän nukkui hyvin ahtaasti jossakin.
Hän avasi silmänsä ja tajusi makaavansa olohuoneessa, se niskaan hengittävä henkilö oli Sirius ja että se ahdas paikka oli sohva. He olivat nukahtaneet sohvalle. Sirius makasi kyljellään, hengitti tasaiseen tahtiin ja oli painanut vasemman kätensä Adaran hiuksiin. Adara muisteli mitä viimeiltana oli tapahtunut. He olivat halauksen jälkeen väsähtäneet, käyneet makaamaan ja Adara oli vielä jutellut jotain Siriukselle, nojaten Siriuksen olkapäähän. Lopulta Adara oli vaiennut ja tuntenut vain rauhalliset sydämenlyönnit päänsä lähettyvillä... ja ilmeisesti nukahtanut.
Hänen olisi pitänyt herättää! Adara ajatteli ja tunsi sääliä Siriusta kohtaan, jonka selkä olisi taatusti jumissa epämukavasti nukutun yön jälkeen. Keittiön suunnalta kuului ääniä ja Remus asteli näkyviin.
”Heräsittehän te - tai näköjään vain sinä”, Remus totesi huomattuaan Siriuksen nukkuvan vielä levollisena. Adara venytteli jäseniään ja haukotteli. Remus näytti huvittuneelta.
”Katso nyt tuota...” Remus sanoi ja nyökkäsi Siriukseen päin. Adara katsoi Siriusta, joka nukkui sikeästi, tyytyväisen näköisenä ja ehkä aivan hiljaa tuhisten.
”Kuin pikkulapsi. En tiedä koska hän olisi viimeksi nukkunut noin pitkään ja tyytyväisen oloisena”, Remus sanoi ja virnisti. ”Ai niin, otimme teistä suloisen yhteiskuvan kun nukuitte.”
”Anteeksi mitä?” Adara sanoi hölmistyneenä. ”Missä se kamera on?”
”Kaksosilla.”
”Voi ei...”
Kaksoset olivat käynnistäneet pienen valokuva-kehitys operaation huoneessaan. Kun Adara saapui huoneeseen, he olivat juuri saaneet kuvan kehitettyä.
”Söpöä”, Fred totesi katseltuaan kuvaa Adaran olan takaa. Adara tuijotti kuvaa huvittuneena.
Molemmat makasivat tyytyväisen näköisinä sohvalla, rintakehät vain liikkuen. Siriuksen vasen käsi lepäsi kuvassa vielä Adaran olkapäällä, eikä hiuksissa. Adaran toinen käsi roikkui sohvan reunan yli kuolleen näköisenä.
”George taatusti kadehtii Siriusta”, Fred vinkkasi iskien silmää.
”Täh?! Sulje suusi, Fred!” George äyskähti.
”Huhuui, pelottaa”, Fred sanoi huvittuneena ja piiloutui Adaran selän taakse.
”Kohta pelottaa kunnolla”, George sanoi uhmaavasti ja heitti Frediä virnuillen tyynyllä. Kaksosten kesken syntyi kova tyynysota, jonka alta Adara pakeni valokuvan kanssa. Hän meni huoneeseensa lisäämään valokuvan albumiinsa ja oli juuri lähdössä keittiöön kun Sirius tuli häntä portaissa vastaan.
”Huo-omenta”, Sirius totesi haukotellen. ”Mikset herättänyt kun nukahdin sohvalle?”
”Minähän nukahdin! Miten olisin voinut herättää? Sinä olisit voinut herättää minut ennen kuin nukahdin”, Adara sanoi huvittuneeseen sävyyn.
”Eli molemmat nukahdettiin...” Sirius totesi ja hieraisi silmiään.
”Molly käski sanoa että aamiainen on valmis”, hän lisäsi.
”Selvä”, Adara sanoi ja lähti keittiöön.
Kahden viikon kuluttua oli toinen samankaltainen lounas, kaikki koolla ja puheensorina soi huoneessa.
”Ai niin, Harry pitäisi hakea tänne myös”, totesi herra Weasley yhtäkkiä. Adara tökkäsi haarukallaan hiukan ohi suunsa.
”Harrykin tulee tänne? Nyt jo?” hän kysyi ja hieraisi poskeaan johon oli pistänyt.
”Niin, tämän viikon sisällä. Kiltalaiset muodostavat saattueen ja -”
”Minä tulen mukaan”, Sirius ilmoittautui.
”Pyh, sinä pysyt täällä”, Rouva Weasley sanoi ja latoi munakasta Siriuksen lautaselle. Sirius muljautti silmiään tylsistyneenä.
”... Jos saattue on kerta salainen, niin miksei Sirius voisi tulla mukaanne?” Adara kysyi, yrittäen hiukan auttaa. Sirius vaikutti haluavan ulos edes hetkeksi talostaan.
”Mikäli saattue ei pysy salassa, miten me selitämme sen, että lensimme samassa saattueessa vankikarkurin kanssa?” herra Weasley kysyi.
Sori, minä yritin. Adara ajatteli ja osoitti ilmeellään sen Siriukselle. Sirius heilautti kättään eisemitään-tyyliin ja jatkoi aamiaisen syömistä.
Illalla Dumbledore saapui pitämään kokousta, ja Adara, Ron, Hermione, Ginny, Fred ja George jäivät keskenään yläkertaan. Fred ja George olivat keksineet kaukokorvat ja menivät salakuuntelemaan keittiön keskusteluja. Ginny meni hoitamaan pöllöään ja Adara, Hermione ja Ron jäivät Ronin huoneeseen juttelemaan.
”Koskahan Harry haetaan tänne?” Ron mietti.
”Riippuu koska saadaan tarpeeksi iso saattue että hänet voidaan tuoda...” Hermione vastasi katse uusimmassa kirjassaan (
Hirviöt ja niiden taikakeinot).
”Minä en tajua sitä saattue-touhua. Helpompaa olisi jos Harry lentäisi vain tänne”, Ron sanoi.
”Ja jästit näkevät hänet? Älä ole tyhmä, Ron. Harry tarvitsee vähintään Vauhkomielen tarkkailemaan, ettei häntä nähdä. Ja toisekseen, jos joku tiedät-kai-kenen kannattaja vahtii häntä, Harry olisi helppo saalis ilman saattuetta”, Hermione selitti.
”Niin kai sitten...” Ron mutisi. ”Miksei hän tule hormipulverilla?”
”Koska jästitaloja ei ole liitetty hormiverkkoon, eikä tähän taloon pääse hormipulverilla noin vain. Isä kertoi”, Adara sanoi.
He juttelivat pitkään aiheista maan ja taivaan väliltä, kunnes rouva Weasley kutsui heidät illalliselle.
Herra Weasley oli jäänyt ylitöihin, joten hän ei ollut paikalla.
Kesken illallisen, keittiöön lehahti pöllö herra Weasleylta.
Harryn kimppuun hyökkäsi kaksi ankeuttajaa. Ei hätää, hän on kunnossa mutta käytti suojeliusta jästin nähden. Dumbledore järjestää hänelle erottamisen sijaan kunnon oikeudenkäynnin.”Mitäh?” kaksoset sanoivat yhteen ääneen.
”Ankeuttaja? Harryn kodin lähellä?” rouva Weasley sanoi kauhuissaan.
”Ne tuskin olivat siellä muuten vain”, Sirius sanoi. ”Joku - luultavasti Voldemort lähetti ne sinne.”
Rouva Weasley vingahti. ”Älä – sano – sitä – nimeä!”
”Voldemort”, Sirius sanoi kuin kyseinen sana olisi yhtä yleinen kuin huispaus. Rouva Weasley tuijotti Siriusta hetken vihaisesti.
Puolisen tunnin kuluttua, Ron, Hermione ja Sirius saivat Hedwigiltä samat viestit:
Ankeuttajat hyökkäsivät kimppuuni ja minut ehkä erotetaan Tylypahkasta. Haluan tietää mitä on tekeillä ja milloin pääsen pois täältä.Hermione ja Ron eivät saaneet vastata, Sirius ei edes halunnut vastata. Siitä hyvästä Hedwig nokki Ronia ja Hermionea seuraavat kolme päivää, ennen kuin Harry tuotiin Kalmanhanaukiolle.
Saattue lähti myöhään yöllä, neljäntenä päivänä ankeuttajien hyökkäyksestä laskettuna. Saattue oli paljon suurempi kuin Adaralla oli ollut, joka tosin johtui siitä että suurin osa innokkaista ilmoittautujista olivat Harry Potterin ihailijoita.
Adaralla oli hiukan nuhainen olo ja päätä särki välillä, joten hän päätti ottaa nokoset ennen kuin Harry tulee. Hän heräisi kyllä kun Harry saapuisi. Killalla sitä paitsi olisi kokous heti Harryn tuomisen jälkeen, joten Adara ei pääsisi edes keittiöön Siriuksen seuraksi.
”TE SIIS ETTE OLE OLLEET KOKOUKSISSA, MITÄ SIITÄ? OLETTE SILTI OLLEET TÄÄLLÄ! OLETTE SILTI OLLEET YHDESSÄ! MINÄ OLEN NYHJÄNNYT DURSLEYILLA KOKO KUUKAUDEN! VAIKKA OLEN SELVINNYT ENEMMÄSTÄ KUIN TE KAKSI IKINÄ, JA DUMBLEDORE TIETÄÄ SEN – KUKA PELASTI TEIDÄN KUMMANKIN NAHAN ANKEUTTAJILTA?”
Tuohon huutoon Adara heräsi säpsähtäen. Ääni kuului Ronin huoneesta, ja kuului selvästi Harrylle.
Adara nousi ylös ja pyyhki silmiään. Hän nousi ylös ja asteli Ronin huoneen ovelle, kun huuto jatkui:
”KUKA JOUTUI VIIME VUONNA MENEMÄÄN LOHIKÄÄRMEIDEN JA SFINKSIEN JA TIES MINKÄ KAMALAN OHI? KUKA NÄKI KUN HÄN PALASI? KUKA JOUTUI PAKENEMAAN HÄNTÄ? MINÄ!”
Ja minä... Adara ajatteli, muttei viitsinyt astella sisälle ja sanoa sitä.
”MUTTA MIKSI MINUN PITÄISI TIETÄÄ, MITÄ ON TEKEILLÄ? MIKSI KUKAAN MINULLE VAIVAUTUISI KERTOMAAN MITÄ TAPAHTUU?”
Kuului Hermionen vaimeaa puhetta, ja taas:
”ETTE TE KOVIN KOVASTI VOINEET HALUTA, KOSKA MUUTEN TE OLISITTE LÄHETTÄNEET MINULLE PÖLLÖN, MUTTA KUN DUMBLEDORE PAKOTTI VANNOMAAN -”
Taas Hermione keskeytti, mutta..
”MINÄ NYHJÄSIN NELJÄ VIIKKOA LIKUSTERITIELLÄ, NÄPISTIN ROSKIKSISTA SANOMALETIÄ JA YRITIN SAADA SELVILLE MITÄ ON TAPAHTUNUT –”
Nyt vuorostaan Ronin hiljaista ääntä, mutta Harry jatkoi:
”TE OLETTE VARMAAN NAURANEET MAKEASTI TÄÄLLÄ YHTEISESSÄ PIILOSSA –”
Viimein Hermione ja Ron saivat suunsa auki. Syntyi pitkä hiljaisuus, jonka Adara päätti rikkoa. Hän astui sisään. Harry käveli hetken aikaa edestakaisin tätä huomaamatta, kunnes havahtui katsomaan ovelle.
”Kuinka kauan sinä olet ollut -” Harry kysyi.
”Kesäloman alusta lähtien”, Adara sanoi.
”Ei, kun kauanko olet seissyt siinä?” Harry sanoi, ja tuntui sanovan sen hiukan kireästi, kun Adara tunnusti olleensa muiden kanssa jo neljä viikkoa.
”Ai, pari kävelykierrostasi sitten tulin sisälle”, Adara sanoi.
Syntyi taas hetken hiljaisuus.
”Mikä tämä paikka on?” Harry kysyi.
”Feeniksin killan päämaja”, Ron vastasi.
”Ja minun sukuni talo”, Adara lisäsi.
”Mikä on feeniksin kilta?”
”Salaseura, Dumbledore johtaa sitä, hän perusti sen. Siinä on niitä, jotka taistelivat tiedät-kai-ketä vastaan viime kerralla”, Hermione vastasi.
”Keitä siinä on?”
”Aika paljon väkeä –”
”Me ollaan tavattu parikymmentä. Ja Adara vielä enemmän”, Ron sanoi. Harry tuijotti heitä hetken.
”No?”
”Öh.. mitä no?” Ron kysyi.
”Voldemort! Mitä on tekeillä? Mitä hän aikoo? Missä hän on? Miten me pysäytetään hänet?”
Harry latoi kysymyksiä.
”Mehän kerrottiin jo, ettei kilta laske meitä kokouksiin. Niin että me ei tiedetä yksityiskohtia – mutta yleiskuva meillä on...” Hermione sanoi.
”Fred ja George keksivät nimittäin kaukokorvat”, Ron sanoi. ”Ne on tosi hyödylliset.”
”Kauko -?” Harry toisti.
”Korvat, joo. Paitsi että niitä ei voi enää käyttää, koska äiti äkkäsi ne ja sai raivarin”, Ron sanoi.
”Mutta hehän menivät taas kuuntelemaan –” Adara sanoi.
”Menivät vai? Oi voi..” Ron sanoi ja huokaisi. ”Mutta me ollaan kuultu tähän asti aika paljon, ennen kuin äiti huomasi. Jotkut kiltalaiset seuraa tunnettuja kuolonsyöjiä, pitää niitä silmällä siis –”
”Jotkut värvää kiltaan lisää väkeä”, Hermione lisäsi.
”Ja jotkut vartioi jotain.. Ne puhuvat alinomaa vartiovuoroista.”
”Etteivät sattumoisin
Harrysta?” Adara kysyi.
”Ai.. joo.” Ron vasta tajusi.
Kuului kaksi kovaa
kräts-ääntä, ja kaksoset ilmiintyivät Adaran nenän eteen. George suoraan Adaran varpaille.
”Auh!” Adara huudahti.
”Ai! Anteeksi!” George sanoi äkättyään mihin oli tallannut. Adara istuutui nojatuoliin ja George kyykistyi hänen viereensä.
”Terve Harry. Arveltiinkin että sinun sulosointuinen äänesi me kuultiin”, Fred sanoi.
”Älä turhaan tukahduta kiukkuasi, Harry. Jossain viidenkymmenen mailin päässä saattaa olla parikin tyyppiä, jotka eivät kuulleet”, George lisäsi virnistäen. Adara tyrskähti.
Fred ja Ron alkoivat hetken aikaa jutella. George oli taas keskittynyt muihin asioihin.
Hän oli tarttunut Adaraa kädestä ja painanut huulensa Adaran kämmenselkää vasten. Hiljaa, hitaasti ja muiden huomaamatta George tutki huulillaan Adaran kämmenselän joka sopukan ja katsoi välillä hymyillen Adaraan. Adara tunsi poskiaan punottavan jo ajatuskin että joku huomaisi Georgen touhut.
Lopulta Fred huudahti: ”Lähdetään” ja kaksoset kaikkoontuivat muualle, Georgen luotua viimeinen lämmin silmäys Adaraan ja kuiskattua: ”Tulen huoneeseesi ruokailun jälkeen.” Adara lähti omaan huoneeseensa, Harryn, Hermionen, Ronin ja juuri saapuneen Ginnyn aloittaessa keskustelua keskenään.
A/N: Kommenttia prkl
