Title - Orjantappura rakkaus
Author - Nemena
Genre - Draama, romance, leivä angst, mahdollisesti myös pienimuotoinen horror
Disclaimer - Hahmot, paikat ja muut tunnistettava kuuluu J.K. Rowlingille & teksti kuuluu täysin minulle
Idea - Anna Eriksonin fantastinen levy, Mana. Suosittelen lämpimästi!
Raiting - K11, ja tarveen vaatiessa ikärajaa nostetaan
Beta - Ei vielä, mutta innokkaita otan mieluiten vastaan
Summary - "Orjantappura voi olla hyvä vertauskuva meidän rakkaudellemme."
A/N - Jälleen kerran, himon ja Eriksonin levyn tuottaman inspiraation ansiosta hairahduin kirjoittamaan Dramionea. Ficistä tulee siis pitkäaikainen, ja pyrin kirjoittamaan mahdollisimman paljon. Olisi mukava saada rakentavaa palautetta koska virheistähän oppii. Mutta eipä sitten muuta kuin hyviä lukuhetkiä.
ORJANTAPPURA RAKKAUS – prologi
"Hermione, mikä sinulla on?" Ron kysyi ystävältään kun kolmikko istui kello kahdeksan maanantai-iltana Rohkelikon oleskeluhuoneessa, takan ääressä, kaikilla edessään huimaavan korkea läksypino.
"Ei minulla mikään ole", Hermione havahtui ajatuksistaan ja alkoi käsi täristen väsätä pimeyden voimilta suojautumisen ainetta animaageista, joka tulisi palauttaa seuraavana päivänä. Yleensä Hermione ei jättänyt yksiäkään kotitehtäviä viimetinkaan mutta nyt joku häiritsi hänen mieltään.
”Hermione, kyllä me huomataan että joku sinua vaivaa, koska et tee läksyjä innokkaasti”, Ron sanoi kulmat kurtussa ja katsahti sitten Harryyn.
”Harry, sano sinäkin jotain niin Hermione kertoo meille mikä häntä vaivaa.”
Hermione mutisi jotain ja nyt Harry alkoi kysellä häneltä.
”Tosiaan Hermione, olet ollut vähän...outo viime aikoina.”
Hermione lopeti läksyjen tekemisen ja nosti katseensa pienestä pergamentin palasesta, nousi ylös napaten kirjat mukanaan ja tuhahti Ronille ja Harrylle:
”Minua ei vaivaa mikään, huolehtikaa omista asioistanne!”
Ja sitten Hermione lapsi kannat iskien tyttöjen makuusaliin ja kuuli vielä kun Ron sanoi Harrylle:
”Hän valehtelee. Aivan varmasti hän valehtelee, eikö?”
Kun Hermione tyttöjen makuusalissa rojahti omaan lämpimin peitoin varusteltuun sänkyyn, hän sulki silmänsä. Harry ja Ron olivat oikeassa. Hänellä oli joku. Hermione oli nykyään melkein koko ajan huonolla tuulella ja hänellä oli outoja tuntemuksia. Hermione vain kielsi itseltään kaikki tunteet. Ruskeaverikkö nousi sängystä hitaasti, ja vaihtoi itselleen pyjaman päälle ja kävi uudestaan makaamaan sänkyyn, aukaisematta sänkyä tai menemättä peiton alle. Hän mietti asioita. Niitä tuntemattomia tuntemuksia, ongelmia ja kaikkia niitä kiukku kohtauksia. Jokin hänellä oli, ja vaikkei Hermione itselleen myöntänytkään sitä, nainen tiesi tasan tarkkaan mikä hänellä oli.
Hermione huokaisi ja antoi itsensä nukahtaa, päiväpeiton päälle.
***
Aamulla Hermione heräsi rypistyneen päiväpeiton päälltä ja joutui vähän aikaa miettimään, jotta käsittäisi miksi hän ei herännyt peiton alta vaan päältä. Hermione muisti eilis illan ja nousi mitään enemmän miettimättä sängystä ja suoristeli hieman päiväpeittoaan. Olipahan häneltä ainakin yksi aamutoimi vähemmän. Hermione vaihtoi raitaiset pyjamahousut ja liian ison T – paidan Tylypahkan kaapuun. Rohkelikko harjasi paksuja tummanruskeita hiuksiaan ja letitti ne taakse ja asetti olkapäälle. Vaikka Hermione ei välittänytkään pahemmin kauneudestaan, hän oli hyvin tarkka siitä että joka aamu hiukset olivat harjattu ja siistit ja että vaatteet olivat puhtaat eivätkä olleet hikiset. Hermione nappasi vielä kirjapinon lattialta ja heitti ne laukkuunsa ja lähti kengät kopsuen alas Rohkelikon oleskeluhuoneeseen jossa odottivat Harry ja Ron, Ron hieman ärtyneen näköisenä, luultavasti odottamisesta ja nälästä.
”Mikä hemmetti sinulla kesti?” Ron tiuskaisi ja lähti samalla kävelemään kohti Suurta Salia.
”Nukuin...ehkä hieman liian pitkään”, Hermione sanoi hiljaa.
”Ai vähän vai?! Sinulla kesti kauna, ainoastaan kauan Hermione”, Ron tiuski.
”Ron, älä tee yhdestä pitkään nukkumisesta noin isoa numeroa”, Hermione vastasi osin huvittuneena, osin ankarasti. Hermione ja Ron mulkoilivat toisiaan lopun matkaa Suureen Saliin ja kulkivat toinen Harryn toisella puolella ja toinen toisella.
Kun Harry, Ron ja Hermione olivat astumassa Suuren Salin ovista sisään muitten oppilaitten keskelle, tuli heitä vastaan ei-toivottu vieras.
”Mitäs kuuluu Dumbledoren lellikille?” Draco Malfoy sanoi ivallisesti Crabbe ja Goyle kintereillään. Aina tuo sama kolmikko.
”Ei Harry ole Dumbledoren lellikki, hän vaan...”, Hermione sanoi, mutta lopetti kesken sanattomana.
”Miten sinä uskallat puhua minulle, saastainen kuraverinen?” Draco sylkäisi ja heitti halveksivan katseen Hermioneen. Sillä samalla hetkellä Hermionen silmiin syntyi liekki ja hän painoi Dracon seinää vasten ja painoi tuon kaulaa taikasauvalla. Ja silloin hän näki sen. Harmaat silmät, jotka katsoivat kylmästi Hermioneen. Niissä oli kuitenkin jotain outoa, mutta Hermione ei oikein kunnolla tiennyt mitä.
”Mitäs siinä tuijotat?” Draco sanoi ja riuhtaisi itsensä Hermionen otteesta ja lähti menemään. Rohkelikko jäi vain tuijottamaan tyhjää seinää ja päästi Dracon menemään.
***
Sinä yönä, kun Hermione oli nukkunut päiväpeiton päällä, hän oli nähnyt unta. Sitä ei pysty oikein luokittelemaan mihinkään genreen. Hermionen mielestä se oli painajaisen ja hyvän unen sekoitus. Siinä unessa Hermione oli mennyt tyrmiin jonkun aivan ihme syyn takia ja tavannut Dracon. Draco oli sanonut hänelle taas inhottavia solvauksia. Ja Hermione oli menettänyt jälleen kerran hermonsa. Hän oli hyökännyt Dracon kimppuun ja he olivat alkaneet kaksintaistella. Ja sitten Draco oli... ja Hermione heräsi. Hikisenä, tiuhaan tahtiin hengittäneenä, tärisevänä mutta hymy huulilla. Hermione pelkäsi uniaan. Eihän ne tietenkään olleet totta mutta hän pelkäsi niitä.
Ja taas sama uni esiintyi sinä iltana. Hermione pyöri, ja nukkui levottomasti ja heräsi vähän väliä täristen hikisenä. Hän yritti miettiä mukavia asioita, jotta saisi unet muuttumaan mukavammaksi mutta se ei onnistunut. Aina sama uni ja sama reaktio herätessä. Hermione oli miettinyt olisivatko hänen näkemänsä unet enne unia mutta se tuntui mahdottomalta. Hermione pelkäsi nukkumista ja unia. Hän pelkäsi itseään, mutta ihme kyllä, hän ei pelännyt Draco Malfoyta.
A/N: Hieman valaistakseni, nuo tähdet tarkoittavat ajan ja paikan muunnosta jos se nyt jollekkin jä epäselväksi. Anteeksi tuota pituutta, pyrin tekemään jatko-osoista pitempiä. Rakentavaa palautetta ja paljon lukijoita jos mahdollista. Suur kiitokset että jaksoi lukea.
