Kirjoittaja Aihe: Pimeää valtaa ja sitruunateetä -raapalesarja [K11] 3/X 4.6.2013  (Luettu 5852 kertaa)

Haalea

  • Tarpeeksi
  • ***
  • Viestejä: 257
Title: Pimeää valtaa ja sitruunateetä - raapalesarja
Rating: korkeintaan K11
Genre: angst, tajunannvirta
Pairing: Ron/Lavender
Warnings: Mahdollisesti jotain pientä järkyttävää.
Challenges: Het10 (Ron/Lavender), ja 3 Ikärajaa (Keskitaso)
Disclaimer: Rowlingille jälleen kunniaa hahmoista ja ties mistä.
A/N: Koska en osaa kirjoittaa mitään muuta kuin ficlettejä ja raapaleita...



1. raapale 13.9.2011 [x]
2. raapale 16.9.2011 [x]
3. raapale 4.6.2013 [x]
« Viimeksi muokattu: 24.05.2015 02:08:15 kirjoittanut Beyond »

Haalea

  • Tarpeeksi
  • ***
  • Viestejä: 257
Vs: Pimeää valtaa ja sitruunateetä -raapalesarja [K13]
« Vastaus #1 : 13.09.2011 22:12:52 »
Rating: K11
Wordcount: 100
A/N: Tykkään kommenteista.
1/X raapaleesta



Harmaa savu oli viipynyt ilmassa jo vuosia, aivan kuten synkät ajatukset ihmisten mielissä Voldemortin valtaannousun seurauksena. Jatkuvat murhat ja verisäätyepäilyt, kaduilla kaikuvat tuskanhuudot ja synkänpunaiset veritahrat, jotka sade lopulta huuhtoisi pois. Useiden rakkaitten kuolemat, kuin synkkinä harmaina vesipisaroina ilmassa. Ron Weasley oli sodan jälkeen alkanut rakentaa uutta elämää; uusi nainen, uudet kuviot. Uudet tunteet, joita ei mies itsekään uskaltanut kyseenalaistaa. Ei edes silloin, kun Hermionen ruskeat tuikkivat silmät palasivat miehen syvimmissä unissa muistuttamaan menneisyydestä, jota ei enää koskaan saataisi takaisin.
Sade piiskaa ikkunoihin pienessä kerrostalokaksiossa keskellä Lontoota. Ron Weasley nukkuu kädet Lavender Brownin ympärillä valehdellen itsellensä onnellisuuden, menneisyyden ja tulevaisuuden.
« Viimeksi muokattu: 04.06.2013 00:19:35 kirjoittanut Haalea »

Herkkuoone

  • Vieras
Kommenttikampanjasta hyvää iltaa!

Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että otsikko on aivan äärettömän ihana ja kaunis! ♥ Aaawittelen täällä ruudun takana sille (:

Ron/Lavender parituksella en ole tainnut lukea kuin muutaman ficin, joten siksi kai tämän tuolta Kommenttikampanjasta valikoinkin. Tahdoin kokeilla jotain uutta ja saada itselleni syyn kirjoittaa kommenttia, eikä esimerkiksi tihrustaa iltaa läksyjen kanssa. (:

Tykkäsin tästä pätkästä kovasti ja siitä huomaa, että olet hyvä kirjoittamaan. Kuvailu ja sanavalinnat ovat ihania, ja jos suosikkikohtaa pitäisi alkaa lainaamaan, niin joutuisin lainaamaan koko tekstin. En pystyisi pätkäisemään sitä mistään, koska se on alusta loppuun saakka täynnä ihastuttavan kauniita ja lumoavia kielikuvia.

Vaikka teksti onkin vain lyhyt raapale, siitä tulee kivasti ilmi sota, sodan jälkeiset elämän muutokset ja se pieni yksityiskohta, että Ron on ollut myös joskus ihastunut Hermioneen, muttei voi saada häntä koskaan takaisin. Olisi muuten mukavaa kuulla, että miksi hän ei voi Hermionea saada takaisin. (:

Viimeisessä lauseessa rakastuin ensisilmäyksellä "valehdellen"-sanavalinnallesi. Sanavalintasi jättää tulevan sopivasti auki ja saa miettimään asioita. Siitä voisi jopa hieman aistia, että Ron ei ole aivan tyytyväinen omaan elämäänsä Lavenderin kanssa, vaan tahtoisi muuttaa jotain menneisyydestään, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Toivottavasti jatkossa asia selkenee.

Kiitos ihanasta raapaleesta! Jään ilman muuta seuraamaan tätä jatkossakin. Toivottavasti jatkoa tulee pian! ;)

Haalea

  • Tarpeeksi
  • ***
  • Viestejä: 257
Herkkuoone Kiitos paljon pitkästä kommentistasi, joka piristi iltaani huisisti. <3 Jatkoa seuraa...



Rating: K11
Wordcount: 100
A/N: En osaa olla tästä oikein mitään mieltä.
2/X raapaleesta



Sitruunateen tuoksu täytti huoneen tunkkaisen ilman. Sateesta huurteiset ikkunat antoivat aamuauringon säteitten kiivetä ikkunasta sisään. Paahtoleivänmakuinen hyvänhuomenensuudelma, Päivän Profeetta, uutiset kuolleista. Hiljainen rupattelu päivän suunnitelmista. Aamiaisen mutustaminen pelossa siitä, saapuuko huominen, elettäisiinkö sitä yhdessä. Ei sitä kukaan tiennyt. Yhdessäkin saattoi elää erikseen, aivan eri maailmoissa, eri ajatuksissa.
Välistä vaihdettiin sanoja, milloin vihaisia, milloin onnellisia. Välillä kyyneleet kirvelsivät tuskaansa toisen poskella, rikkoutunut kukkamaljakko makasi maassa, punainen jälki naisen käsivarressa. Ronin lohduttavat sanat Lavenderin korvassa kuiskauksena. Anteeksipyyntöjä toisensa jälkeen. 

Pöydälle jäähtymään jäänyt sitruunatee, kun uutinen kuolleesta omaisesta tavoittaa ajatukset. Toisinpäin, Lavender lohduttamassa Ronia. Kuiskimassa sanoja, joiden merkitys haihtuisi miehen ajatuksista aamuun mennessä.
« Viimeksi muokattu: 24.05.2015 02:07:54 kirjoittanut Beyond »

Haalea

  • Tarpeeksi
  • ***
  • Viestejä: 257
Rating: K11
Wordcount: 109
A/N: Ei kai ole olemassa mitään sääntöä, joka kieltää jatkamasta lähes kaksi vuotta vanhaa raapalesarjaa? En ole kirjoittanut vuoteen mitään ja se näkyy tekstissäni. Aiqsulle kiitos betailusta. Kommentit olisivat ♥.
3/X raapaleesta



Lavenderin huulet viipyilevinä nuoren Ronin huulilla. Tarvehuoneen utuinen ja unentuoksuinen ilma täyttämässä Ronin keuhkot, kun hän antaa ajatustensa vaeltaa unien maassa, jossa Lavenderin tilalla on joku aivan muu.

"Lupaathan, että meille ei tapahdu koskaan mitään pahaa?", kysyy tyttö silmät pyöreinä, tietäen vastauksen, mutta esittäen kuitenkin vastauksen saadessaan yllättynyttä taitavasti, toisen ajatuksia hämäten.
"Ei tietenkään, älä huoli", vastaa punahiuksisen pojan heräilevä ääni. Äänen varmuus on niin vahva kaikessa unisessa heikkoudessaan, ettei Lavender olisi uskaltanut uneksia murehtimisesta edes pahimmissa painajaisissaan.

"No varmasti siellä joku on! Tämä on ihan asutun näköinen talo."

Ron havahtuu ääniin. Syvä uni painaa yhä hänen silmiään umpeen, syvälle tietämättömyyden synkkien vesien valoisiin häivähdyksiin.

Kuolonsyöjät ovat löytäneet heidät.
« Viimeksi muokattu: 04.06.2013 00:38:20 kirjoittanut Haalea »

Aiqsu

  • bubble
  • ***
  • Viestejä: 433
Täsä mä olen, joten laitetaampa nyt kommetoiden.

Ei tämä viimeinen pätkä ole mielestäni ollenkaan huono! Kieli on soljuvaa ja teksti luo tosi yhtenäisen mielikuvan. Jos ei oteta huomioon yhtä pikku juttua jonka loistava betasi unohti (tuntuuko jotenkin, että en huomaa niitä kaikkein olennaisempia juttuja?) , eli sitä, että alussa nuo ovat tarvehuoneessa ja lopussa asutun näköisessä talossa? x)

Lainaus
ettei Lavender olisi uskaltanut uneksia murehtimisesta edes pahimmissa painajaisissaan.
Tykkään tästä lauseesta, se on jotenkin runollinen kaikessa sujuvuudessaan (:

Tykkäsin myös lopetuksesta, ihanan koukuttava ja tuollainen huippukohtaan päättyvä. Me likey. Lisää!

Odile

  • Morsio
  • ***
  • Viestejä: 381
  • ×××
Ihana AU sulla tässä. ♥ Tykkään hirveästi siitä, miten Rohkelikkosankarinkin täytyy vain opetella pärjäämään, kun Hänen-Joka-Yhä-Jääköön-Nimeättä puhdistukset punaavat katuja. Uusi nainen ja uusi elämä.

Eleganttia tekstiä. Ihan lauseiden tasolla melko yksinkertaista mutta sievää, kokonaisuutena hyvin hienostunutta ja raapaleiden tunnelmaan sopivaa. (Otsikkokin oli ihana, se saikin klikkaamaan.)