Nimi: Ystävyyden pusuja
Kirjoittaja: Arte
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: K-11
Tyyli: huumori, söpöily, kliseillä herkuttelua
Yhteenveto: Ystävänpäivä ja pusukisa.
A/N 14.02.-07 ystävänpäivänä julkaistu ficci, jota joku kaipaili. (:
Ystävyyden pusuja
Oppilaiden herätessä aamulla 14. helmikuuta koko Tylypahka oli koristeltu kaikilla punaisen eri vivahteilla. Oli kauan odotettu ystävänpäivä ja suuri sali oli ahdettu täyteen sydämen muotoisia ilmapalloja ja koukeroisia serpentiinejä.
"Draco!" Pansy kiljui tunkeutuessaan kuudesluokkalaisten luihuispoikien makuusaliin. Pojat kaivautuivat Pansyn liiankin uteliaan katseen alla syvemmälle peteihinsä ja kiskoivat peittojaan ylemmäs. "Saanhan, Draco, saanhan suudella sinua ensimmäisenä!" tyttö kinusi innoissaan lakattuaan tiirailemasta Dracon paksuakin paksumpaa peittoa. Nopeasti luihuinen asteli platinablondin sängylle ja istahti sille itsevarma katse kasvoillaan.
Draco tuhahti ylimielisesti ja työnsi Pansyn pois sängyltään. "Ajattelitko, että menen heti ensimmäiseksi lääppimään Potterin naamaa?" hän vinoili ja virnisti muiden luihuisten ilmeille. "Se oli vitsi?" Draco kohotti oikeaa kulmaansa.
Blaise räpäytti muutaman kerran silmiään ja naurahti hieman epävarmasti. "Vai että Potter", hän mumisi kateellisena. Tumma poika oli nousemassa ylös sängystään, mutta pieni liikahdus silmäkulmassa valpastutti hänet: Pansy oli vieläkin huoneessa. "Parkinson ulos."
"Mutta minä haluan pus..."
"Ulos."
"Mutta..."
"Nyt ulos täältä tai voit olla varma, ettet näe rakasta kultapojuasi koko päivänä!"
Pansy kohautti arvostelevasti olkiaan ja marssi ryhti suorana ulos huoneesta. Miksi kultaseni antaisi jonkun Zabinin suudella häntä ensimmäisenä niinkin tärkeänä päivänä kuin ystävänpäivänä, kun hänellä on näinkin ihana nainen ulottuvillaan, hän vakuutteli itselleen ja suoristi avokauluksisen, räiskyvänpinkin paitansa kipittäessään korkokengillään luihuisten oleskeluhuoneeseen.
Korkojen kopinan vaimennuttua Blaise viskasi peiton päältään ja nousi ylös vetääkseen vaatteita päälleen. Musta T-paita tummanvihreillä saumoilla, tiukat mustat farkut ja muutama veto harjalla. "Valmis. Joko mennään syömään?" hän ilmoitti ja kääntyi Dracoon päin. Goylelle ja Grabbelle hän ei viitsinyt sanoa sanaakaan ja Theodore oli jo herännyt ja lähtenyt. Poika veti terävästi henkeä Dracon kalvakan vartalon ilmestyessä esiin peiton alta ja alkaessa pukeutua. Tummat silmät seurasivat ahnaasti tiukkoja vatsalihaksia, jotka aivan liian pian peittyivät valkean paidan alle. Vielä mustat, suoralahkeiset housut ja Luihuisen oma prinssi oli valmis.
"Mennään."
~~**~~
Aula oli täynnä meluavia oppilaita. Vaikka päivä olikin lauantai, suurin osa oli halunnut herätä varhain ottamaan vastaan tämän ystävien päivän. Suuren salin ovet avautuivat ja tylypahkalaiset hilautuivat tupapöytiensä ääreen. Kaikkien ihmeeksi pöydissä ei ollutkaan vielä kukkuroillaan pursuilevia ruokavateja ja raikkaita juomakannuja. Hämmentynyt suhina täytti salin kaikkien päästyä istumaan. Monien katseet kääntyilivät opettajien pöytään päin, jossa kaikki opettajat jo istuivat. Dumbledore nousi ylös ja kohotti kätensä. Hiljaisuus.
"Ensiksi. Kaikille hyvää ystävänpäivää! Toiseksi. Niille, jotka ovat Tylypahkassa ensimmäistä kertaa - perinteenämme on ollut pitää halaus-kisa. Voittaja saa palkinnon, joka paljastetaan voittajan yhteydessä. Tänä vuonna olemme päättäneet hieman muuttaa tämän kisan luonnetta. Nyt emme pelkästään halaa, vaan myös pusuttelemme toisiamme!" rehtori otti vieressään istuvaa professori McGarmiwaa kädestä, veti tämän ylös ja suuteli punastelevaa rohkelikkojen tuvanjohtajaa kädelle. Huulien irrottua kädestä Dumbledoren pään päälle ilmestyi numero yksi.
"Kuten näette, suudelmat ja pusut on jaoteltu pisteisiin, jotka ovat tällaiset." Sauvan heilautus ja opettajainpöydän eteen ilmestyi ilmassa leijuvaa tekstiä.
Tehtäväsi on suudella tai pussata jokaista vastaantulijaa jotenkin. Lähtiessäsi kiertämään koulua otat salin ovelta riipuksen, joka mittaa suudelman tai pusun tasokkuuden ja pituuden. Pisteitä saat sitä enemmän, mitä kauemmin suudelma kestää ja millainen suudelmasi on. Pistetaulukko:
1. Lentosuukko: ½ pistettä
2. Käsisuudelma: 1 piste
3. Otsasuudelma: 2 pistettä
4. Poskisuudelma: 3 pistettä
5. Kosketus suulle: 4 pistettä
6. Muutaman sekunnin kosketus huulille: 5 pistettä
7. Suudelma: 7 pistettä
8. Kielisuudelma: 10 pistettä
Joka kymmenes sekunti saatavien pisteiden määrä kaksinkertaistuu. Lisäpisteitä saa toisen hallitusta koskettelusta.
Kovin monen oppilaan suu loksahti hämmästyksestä auki. Hetken järkyttynyt hiljaisuus laskeutui huoneeseen, kunnes rehtori avasi jälleen suunsa: "Kaikkien oletetaan osallistuvan. Kilpailu alkaa aamiaisen jälkeen. Paras suutelija voittakoot!" Hän istahti alas ja alkoi lappaa kaurapuuroa lautaselleen hetki sitten täyttyneistä vadeista.
~~**~~
"Aika erikoista, vai mitä sanotte?"
"Niin, päivästä tulee kovin mielenkiintoinen."
"Pusipusi."
Harry, Ron ja Hermione olivat syöneet ja nousseet pöydästä hakeakseen riipukset kauloihinsa. Heitä vastassa oli Voro suurten riipuskorien kanssa. Vahtimestari piteli kädessään nimilistaa, johon hän raksitti kaikki riipuksen ottaneet oppilaat. Norriska istui hänen vieressään pöydällä ja tapitti kiinteästi jokaista oppilasta, joka tuli alle metrin säteelle.
Kolmikon kahmaistua riipukset itselleen he suuntasivat ylempiin kerroksiin. Heidän kuljettua kuuloetäisyyden ulkopuolelle Vorosta ja tämän kissasta Ron sanoi naurua pidätellen: "Näittekö riipuksen Voron kaulassa? Hän varmaan aikoo hieman pussailla Norriskan kanssa..." Hän muikisti huuliaan ja päästi moiskahtavan äänen. Harry ja Hermione räjähtivät nauruun.
~~**~~
"Draco! Dracoo!"
Kimeä ääni kantautui tilusten läpi. Draco kohotti päätään ja näki Pansyn kiiruhtavan häntä kohti. Nopeasti poika vilkaisi ympärilleen ja näki muutaman metrin päässä itsestään seisovan Blaisen. Muutama harppaus ja blondi oli tumman luihuisen edessä.
"Blaise."
Poika käänsi päätään ja hetkeäkään miettimättä Draco painoi huulensa pojan huulille. Poikien ylle syttyivät samanaikaisesti numerot: Seitsemän. Draco vetäytyi irti ystävästään ja kääntyi virnistäen katsomaan muutaman metrin päähän seisahtunutta Pansya. Tytöllä oli loksahtanut suu auki ja hänen silmänsä porautuivat Blaiseen syyttävästi. "Minun piti olla ensimmäinen!" hän kiljui ja polki jalkaansa.
Blaise vain tuijotti. Poika oli seitsemännessä taivaassa. Draco Malfoy suuteli minua! Suuteli! Pansyn räyhäämisellä ei ollut vaikutusta pojan onnelliseen ilmeeseen.
"Lopeta jo tuo rääkyminen. Minä suutelen ketä tahdon", Malfoy tuhahti ja nappasi ranteesta kiinni ohi kävelevää korpinkynsityttöä. Liike ja Dracon huulet koskettivat kaksi vuotta nuoremman tytön huulia. Kuin ei mitään, tyttö vastasi suudelmaan ja muutaman sekunnin jälkeen he irrottautuivat toisistaan ja korpinkynsi jatkoi matkaansa. Pansyn silmät vetistyivät uhkaavasti ja tämä oli jo kääntymässä lähteäkseen pois, kun pitkät kädet tarttuivat häntä olkapäistä.
"Valitan, mutta ilman suudelmaa et lähde."
Pansyn kasvot kirkastuivat ja hän kääntyi odottavaisesti ympäri. Ennen kuin hän ehti nähdä, ketä suuteli, märät huulet olivat jo hänen suullaan. Minimimittainen kielisuudelma ja se oli ohi. Hengästyneenä Pansy irrottautui suudeltavastaan ja kohtasi tämän tummat silmät. Ilme tytön naamalla venähti ja tämä työnsi Blaisen pois.
"Malfoy!"
Pojat ottivat toisistaan tukea ja nauroivat sydämensä pohjasta. "Oi voi, meni halpaan", Draco pihisi silmät kyynelissä nojaten Blaisen olkapäähän. Pansyn ilme oli täyttä myrskyä; tämän hän kyllä kostaisi.
~~**~~
"Yhdeksänkymmentäyhdeksän pistettä."
"Nääh, miksi minulla on vain kolmekymmentäkahdeksan?"
"Siksi, koska kukaan ei uskalla antaa sinun koskea huuliaan kuin sen pakollisen neljän pisteen verran."
"Vai niin! Ja epäilemättä sinä olet siihen syypää!"
"Vai minä! Aina sinä syytät minua! Sinä vain satut seurustelemaan minun kanssani, joten miksi antaisin jonkun toisen heitukan pussailla sinun kanssasi?"
Harry kääntyi kulmiaan kohotellen ympäri ja antoi kahden parhaan ystävänsä sopia keskenään kahdenkymmenen pisteen verran. Hän vilkuili täydellä käytävällä ympärilleen ja hänen katseensa osui uhkaavasti lähenevään puuskupuh-ryhmään. Harry etsi pakoreittiä ja sujautti kätensä yhden ryijyn taakse toivoen, että se peitti alleen salakäytävän. Käsi tunnusteli kylmää kiviseinää eteenpäin. Muutama haparoiva liike eikä seinä enää tavannutkaan sormia. Harry nosti ryijyä hieman ja kohotti varoittavasti sormen huulilleen Hermionen kohottaessa hänelle kulmiaan Ronin olkapään yli. Tummatukkainen poika pujahti salakäytävään pois suukonkipeiden tyttöjen ja poikien ulottuvilta ja astahti muutaman haparoivan askeleen eteenpäin. Tätä käytävää hän ei ollut ennen käyttänyt.
"Valois."
Taikasauvan kärki syttyi ja Harry kohotti sitä ylemmäs nähdäkseen eteensä. Normaalin salakäytävän näköinen, poika analysoi nopeasti ja harppoi eteenpäin. Hyvin kapea käytävä teki tiukan mutkan oikealle ja nurkan takaa leijaili ohuita valonsäteitä. Nuoren rohkelikon mielenkiinto heräsi: Kuka muu täällä olisi?
Muutama askel ja valon määrä lisääntyi. Käytävä loppui halkaisijaltaan muutaman metrin kokoiseen pyöreään huoneeseen. Seinillä oli muutama kynttilä, jotka lepattivat hieman seinien väleistä tulevassa lähes olemattomassa vedossa. Valkea hahmo istui huoneen toisella puolen ja Harry tarkensi katseensa.
~~**~~
Draco kohotti päätään kuullessaan askelia. Potter, totesivat ajatukset.
Poikien katseet kohtasivat ja kumpikin järjesti nopeasti kasvoilleen välinpitämättömän ylimielisen ilmeen.
"Mitä sinä täällä teet?"
"Olin täällä ensin, joten kysymys tulee esittää sinulle."
"Minä kysyin silti ensin."
"Häivy."
Harry ei jaksanut pilata ystävänpäiväänsä inttämällä Dracon kanssa, joten hän kääntyi lähteäkseen. Kesken ensimmäisen askeleen poika kuuli Dracon liikahtavan ja tämän ääni tavoitti hänet:
"Et sinä voikaan mennä."
Harryn kulmat kohosivat ja hän kääntyi ympäri. "Miksi en?"
Draco nousi hitaasti ylös ja kohautti olkiaan. Poika asteli itsevarmasti Harryn luo ja otti tämän käden omaansa. Harryn kummastuneen katseen alla tämä painoi huulensa rohkelikon kämmenselkään ja antoi niiden hipaista ihoa. Dracon suoristautuessa ja harmaiden silmien kohdatessa vihreät ymmärrys ei vieläkään valaissut Harryn mieltä. Hän ei vain voinut käsittää, miksi Malfoy suuteli hänen kättään.
Luihuisen kasvoille ilmestyi jokin etäisesti epävarmaa muistuttava katse. Miksi Potter näytti tuolta? Hetken molemmat vain tuijottivat toisiaan silmiin ja järkevät ajatukset imeytyivät kivisiin seiniin. Katsekontakti katkesi, kun Dumbledoren ääni kajahti lempeänä seinissä.
"Valitettavasti en voi pisteyttää äskeistä käsisuudelmaa. Tapahtumalla pitää olla todistaja."
Harryn silmät levisivät.
Dracoa huvitti suuresti nähdä edessään seisovan pojan kauniisiin silmiin syttyvän valon. "Tule", hän hymähti ja tarttui Harrya kädestä vetäen poikaa perässään kohti Tylypahkan yleisiä tiloja. Tietämättään hän antoi Harrylle oivan näkymän platinablondin pakaroille eikä rohkelikko epäröinyt käyttää hyväkseen tätä harvinaista tilaisuutta. Nopea, lähes ujo vilkaisu lantion kaareen, silmänräpäys hieman alempana, alempana... Harryn vauhti hidastui ja askeleet kävivät yhä harvemmiksi pojan haravoidessa läpi Dracon vartaloa. Miten en ole tullut ajatelleeksi, että Dra-, siis Malfoyn hiukset heijastavat noin hurmaavasti kynttilöiden valoa?
Draco työnsi seinäverhon pois edestään ja lähes raahasi Harrynkin näkyviin. Käytävä tulvi oppilaista, olihan se Tylypahkan suurimpia ja tie yläkerroksiin. Moni oli jäänyt seisomaan keskelle käytävää suudelmien toivossa. Draco virnisti nähdessään Weasleyn kaksosten kähmivän esteettömästi Angelinaa ja Katieta, joilla, ihme kyllä ottaen huomioon tyttöjen räväkkyyden, ei näyttänyt olevan mitään sitä vastaan.
Suutele häntä! kuului Dumbledoren käsky Dracon päästä.
Häivy, pappa.
En! Tahdon nähdä!
Et minun pääni läpi.
Juuri noin, vedä hänet hieman lähemmäs itseäsi..
Rehtori! Mitä te... Ja minähän en vapaaehtoisesti lähemmäs Malfoyta mene!
Poika-kulta, kyllä minä huomasin, kuinka sinä katselit Dracon takamusta.
Rehtori, ei se ollut sitä...
Harry, voit luottaa minuun. Annan siunaukseni.
Katso nyt, kuinka hän katsoo sinua... Kiinni vain!
Se on Potter. Potter ei katso minua sillä silmällä. Se on asia, joka on ja pysyy.
Se on asia, joka on ja muuttuu juuri nyt. Et voi erehtyä tuosta silmäyksestä takapuoleesi.
Anteeksi nyt vain, mutta me keskustelemme juuri minun päässäni minun perseestäni ja Potterin suhtautumisesta minuun!
Hienoa, Draco, et tule isääsi.
Annan isällisen neuvon: Jos olisin sinä, kävisin päälle!
Rehtori!
No saahan vanhemmallakin miehellä olla fantasioita... Oi, siitä on niin kauan, kun itse viimeeksi... Oletko nähnyt professori Kalkarosta?
Rehtori, kaikella kunnioituksella: Häivy päästäni!
Harryn ja Dracon katseet kohtasivat ja kumpikin näki toisen silmissä puolikuulasien pilkahduksen. "No... Pakko mikä pakko?" Harry sanoi ääni hieman tavallista käheämpänä.
Noin juuri, hyvä pojat!
"Nyt häivyt!" tuli stereona kummankin pojan suusta. Hetken aikaa oli hiljaista, kunnes läheisestä taulusta kuului paheksuvia tuhahduksia jonkin änkeytyessä siihen. Draco kohotti Harrylle kulmaansa ja veti pojan itseään vasten. "Uskallatko?", tuli pirullinen kysymys. "Paremmin kuin sinä", Harry ei malttanut olla heittämättä lähes kuiskaten antaessaan huultensa koskettaa Dracon huulia. Jostain kuului vislausta, epäilyttävästi sen taulun suunnalta, joka oli tuhahdellut vastalauseeksi. Pojat eivät viitsineet välittää.
Harryn huulten kosketus oli hento ja varovainen. Toinen käsi hivuttautui niskaan ja toinen selän taakse tukemaan asentoa. Harry painautui kiinni laihan luihuisen vartaloon ja odotti vastausta. Sydän hakkasi hengästyksissään ja käytävän melu tuntui vaimenneen. Odotus, vaikkakin vain hetkellinen, palkittiin Dracon suudellessa Harrya. Ote pojan niskasta ja selästä tiukkeni ja vaalea poikakin hivutti käsiään Harryn alaselälle. Hän tunsi Harryn virnistävän huuliaan vasten ja tämän kädet siirtymässä pakaroilleen.
"Varaslähtö", Draco hymähti vasten toisen huulia. Harry ei viitsinyt kuin tuhahtaa pojan kommentille ennen kuin veti tämän taas uuteen, astetta vaativampaan suudelmaan. Huuliaan hieman raottaen Harry lipaisi kiusoittelevasti Dracon alahuulta saaden kylmät väristykset kulkemaan luihuisen selkärangassa. "Olet hiton hyvä suutelija", hän mumisi vetäytyen hieman kauemmas ja vilkaisten harmaisiin silmiin. "Aina sinä keskeytät", Draco tuhahti. "Sillä, että omissa taidoissasi olisi valittamista."
Harry käänsi hieman päätään ja kuiskasi luihuisen korvaan: "Tämä loppuisi lyhyeen, jos olisi."
"Hyvä huomio."
"Täällä on kumman hiljaista."
"Johtuisikohan siitä, että roikut kaulassani."
"Mitä? Onko siinä jokin ongelma?"
"Ei minulle, mutta muun muassa Weasel ja Granger tapittavat aika pahoinvoivan näköisinä."
"Missä?"
"Selkäsi takana."
"Käännytään."
Pojat kääntyivät ympäri, jotta Harry näkisi kahden parhaan ystävänsä ilmeet. Tumman pojan oli pakko haudata kasvonsa vaaleamman hiuksiin estääkseen Ronia ja Hermionea näkemästä, kuinka häntä nauratti koko tilanne. Harry tunsi sormen piirtelevän selkäänsä laiskoja kuvioita ja hän melkein kuuli rehtorin kuolavanan tippumisen lattialle.
"Jäikö meiltä jotain kesken...?"
"Hmm, riippuu, mitä tarkoitat..."
"Ehkäpä tätä..."
Draco painautui tiiviimmin Harrya vasten ja veti tämän pitkään suudelmaan.
~~**~~
"Hanipöö."
"Ihkuteiniangstiorava."
"Sorsa!"
"Kuikka!"
"Kaniseni..."
"Pupuseni..."
Suuri sali oli täynnä toisiaan palvovia pareja, sekä uusia että vanhoja. Viimeisiä suukkoja vaihdettiin ja oppilaat toivottelivat iloisina toisilleen hyvää ystävänpäivää. Taas vilkkaan puheensorinan keskeytti Dumbledore.
"On ollut hieno päivä. Olen kierrellyt ympäri koulua..." Draco ja Harry virnistävät toisilleen, "...tarkkailemassa ja tekemässä havaintoja ja ilokseni todennut, että todella moni otti pusukisan tosissaan! Aplodit teille." Rehtori taputti kasvot hymyssä.
"Nyt onkin sitten aika jakaa palkinto voittajalle - tai tässä tapauksessa voittajille!" Tiedote sai salin kohahtamaan jännittyneenä.
"Palkintona on läksytön viikonloppu tarvehuoneessa! Aluksi suunnittelimme, että voittaja saa valita partnerinsa sinne, mutta kun kaksi oppilastamme on saavuttanut täsmälleen saman pistemäärän, pääsevät he nauttimaan kaikista mukavuuksista rakkauden ja ystävyyden paratiisissa! Lämpimimmät onnitteluni Draco Malfoylle ja Harry Potterille, jotka ansaitsivat voittonsa koulun ainoina saman sukupuolen kielisuudelmillaan!"
Kuului rysähdys, ja perään heti toinen. Ron ja Hermione olivat pyörtyneet. Harry katsahti heihin, hymähti ja kääntyi sitten "partnerinsa" puoleen.
"No, mennäänkö? Ehkä kotitontut ovat hankkineet sinne valkosipuliperunoita."
"Jos menet metriä lähemmäs sipuleita, en koske sinuun pitkällä tikullakaan."
*
