Name: Olen se mikä olen
Kirjoittaja: Suklaanoita
Rating: K-11
Genre: Draamaa, ja jotain säkenöintiä romanssin alkuja..
Pairing: D/H = Draco ja Harry
Summary: Joo oli vaa angs mieli oli pakko kirjottaa ja älkää runnoko mua ruttuun (heippa kaksimieliset!) koska tää on mun eka ficcini
Olen se mikä olenLUKU 1
Draco makasi sohvalla ja sipaisi muutavan
hius-suortuvan naamansa edestä samalla
kun esitti kuuntelevansa Pansyn juttua siitä
miten hänen kyntensä katkesi. Pian hän kumminkin
nousi välinpitämättömästi jättäen Pansyn
jatkamaan juttuaan yksin samalla kun tönäisi
pari ensiluokkalaista edestään.
Harry? Mitä sinä mietit? Kysyi Hermione
Harryltä hetken päästä kun huomasi ettei
hän kuunnellut häntä.
Hmm? Sanoi Harry säpsähdettyään pienesti
sanojen vaikutuksesta.
Olet outo. Sanoi Ron naurahtaen.
Anteeksi, olin ajatuksissani. Harry sanoi väsyneesti
ja huokaisi syvään: Oli pitkä yö. Sanojen jälkeen
Harry nousi ja asteli suuren salin ovia kohti kunnes
ovet avautuivat ja melkein osuivat Harrya
nenään. Ovista sisään oli tulossa: Malfoy..
Harry sanoi hiljaa ja tympääntyneesti. Draco
vain käveli Harryn ohi kohti pöytää ja oli kuin
Harrya ei olisi ollutkaan. Harry katsoi ihmettyneenä
Dracon peräänmutta kääntyi sitten
oville päin, avasi oven ja katosi sitten niiden
toiselle puolelle. Draco katsoi iloisesti Harryn
loitonnutta selkää.
Illalla Harry juoksi kiireellä pakoon Voroa sillä
oli kaatanut vahongossa kalliin pokaali-asetelman
harjoitellessaan muuan loitsua. Harry kääntyi kulman
taakse ja törmäsi vaaleaan blondiin .
Auts! Draco sanoi kun Harry oli kaatunut tämän päälle.
Anteek.. Harry sanoi kunnes huomasi kenen päälle oli kaatunut.
Koitti hiljaisuus jota ei rikkonut edes Voron laiskat juoksuäänet.
Jokin pimahti Dracon päässä. Hän läheni Harrya ja painoi
tämän huulet omilleen. Sen jälkeen Harry nousi nopeasti
ja juoksi kulman taakse niin kovaa kuin jaloistaan pääsi jonka seurauksena laittoi kätensä huulilleen.
Sillä aikaa kun Harry oli kulman takana Voro juoksi
paikkaan missä Harry oli hetki sitten ollut
ja näki Dracon makaavan maassa
naamallaan naurettavan iloinen ilme.
-----------------------------------------------
Joulu oli koittanut ja koko tylypahka oli nyt
lumen peitossa. Suurin osa oli jäänyt tylypahkaan
jouluksi sillä huhu kulki että pidettäisiin jonkin
moiset juhlat ja tunnetusti joku sai aina
salakuljetettua mukaansa alkoholia. Myös Harry
oli odottanut Joulua ja siksi olikin jäänyt
Hermionen ja Ronin kanssa tylypahkaan jouluksi.
Hän oli kuullut että myös Draco jäisi sillä hänen
vanhempansa olivat menneet jouluksi Tanskaan
johonkin kokoukseen. Harry hyräili itsekseen joululauluista
parasta eli porsaita äidin oomme kaikki. Harrylle
ei ollut jäänyt mitenkään haikea mieli käytävä
törmäyksestä, päin vaistoin.
Samaan aikaan luihuisten tuvassa kikattelevat
tytöt koristelivat kuusta uudelleen ja uudelleen
aina alusta. Draco olisi normaalisti valittamassa
tuosta ”melusta” jonka tytöt aiheuttivat mutta
nyt hän vain istui sohvalla ja katsoi hymyillen palavaa
kynttilää. Hän kuuli vain etäisesti Pansyn huudot
Dracolle kuinka ihanaa olisi joutua mistelin alle ja
suudella tätä. Pelkkä ajatuskin yököttäisi Dracoa
jos hän vain olisi kuunnellut.
Suuressa salissa oli lumoavaa kun ensimmäiset
uteliaat kasvot ilmestyivät oven suu-aukolle ja
kurkistivat sisään. Pöydät olivat kadonneet ja
tilalle oli tullut uusi iso kaareva pöytä joka oli
aseteltu niin että oppilaan istuisivat opettajien
pöytään päin ja joka toisen tuolin kohdalla oli
joko sininen, punainen, keltainen tai vihreä kynttilä.
Pöytien takana (eli kun ovesta tullaan sisään niin siinä)
oli suuri tanssilattia jonka yläpuolella kaunis tähtitaivas
joka oli selvästi väärennös sillä ulkona satoi räntää.
Pian Harryn ja muiden päät ilmestyivät myös
ovista ja menivät ihastelemaan koristeita jonka
jälkeen etsivät itselleen paikat. Harry katsoi
tarkasti ettei Draco ollut tullut ennen kuin istahti penkille.
Pian kumminkin kaikki loput mukaan lukien Malfoy,
Pansy käsi-puolessaan ilmestyivät oven suusta sisään.
Juhla voi siis alkaa! Huudahti Dumbledore iloisesti
ja taputti pari kertaa jonka seurauksesta ruuat
ilmestyivät pöytään. Puheen vilinä täytti salin
ja diilerit tekivät hommiaan huomaamattomasti.
Harry vilkaisi pöydän toiseen päähän missä näki
Dracon puhumassa jollekkin kauniille blondille.
(sanotaan sitten vaikka Mary Suelle)
Harry tunsi kateuden piston sisimmissään
mutta ajatteli sitten myönteisesti. Hehän vain puhuvat.
Ei siinä ole mitään pahaa. Kyllä minäkin puhun Ginnylle!
Harry ajatteli mielessään.
Eikö niin Harry? Hermione sanoi jonka
vaikutuksesta Harry säpsähti hereille.
Joo.. Harry sanoi vaikkei tietänyt edes aihetta.
Hän pyyhkäisi kädellään ilmaa ja otti kanan koiven
tarjottimelta samalla kun Hermione näytti Ronille
”katso nyt mitä minä sanoin” ilmettään jonka jälkeen
Ronin naama teki muodon muutosta päästä tomaatiksi.
Pian alkoi kuulua mukaansa tempaavaa musiikkia jota ei jästi-maailmassa kuultu. Nimittäin kohtalottaria!
Harry tunsi nykäyksen olkapäässään ja kun hän
kääntyi niin hänen takanaan hymyili Ginny.
Öööm... Ajattelin vain tulisitko tanssimaan?
Ginny sopersi niin hiljaa ettei Harry meinannut kuulla sitä.
Harry mietti hetken ja vilkaisi ensin
Hermioneen ja Roniin jotka kiistelivät keskenään ja sitten
Dracoon jolla oli nähtävästi hauskaa bondinsa kanssa
joten hän suostui ja meni ilosta pomppivan Ginnyn perässä melkein täynnä olevalle tanssilattialle.
Tanssi kiihtyi hyvin epäilyttäväksi useimmilla
kiitos alkoholisti Voron tuiman boolin.
Harry kumminkin piti huolen ettei ruvennut
pelleilemään Ginnyn kanssa ja antaisi hänelle
toivoa Harryn suhteen samalla kun vilkuili
Dracoa vähän väliä. Pian Draco ei ollutkaan enää
sielllä missä hänen pitäisi olla ja Harry alkoi
etsiä häntä katseellaan. Pian hän löysi Dracon
nurkasta sen saman blondin kanssa. Harry laittoi
käden suulleen ja henkäisi. Mitä nyt? Ginny kysyi
huolestuneella äänellä. E-ei mitään.. Mutta taidan
mennä jo nukkumaan kun väsyttää niin. Harry sanoi
ja juoksi ovet paukkuen salista samalla
kun kyynel valui hänen poskelleen.
Miksi? Harry kysyi itseltään ja pysähtyi
rohkelikkojen tupaan vievien rappusien eteen.
Mitä tämä kaikki nyt oli ja miksi Draco sitten suuteli minua
jos piti jostain muusta? Harry mietti kyynelten valuessa
hänen poskilleen.
Harry tuijotti seinää samalla kun kyyneleet vierivät poskilta paidalle.
Pian Harry kuuli askelten äänet tulevan häntä kohti.
Harrylla ei ollut enää mitään väliä vaikka joku olisikin
löytänyt hänet täältä itkemästä. Mutta se tietenkin johtaisi kysymys pommitukseen jota Harry ei nyt vain yksinkertaisesti jaksaisi.
Harry mietti ja meni yhteen monista salaluukuista
joita hän tiesi. Luukun etuna oli että näki kuka tulija oli.
Neville.. Tietenkin.. Ei Draco olisi perääni
tullut vaikka olisikin tiennyt minun lähteneeni..
Harry sanoi samalla kun nielaisi katkerasti kyyleliään.
Aamulla Harry nousi aikaisin ja lähti
syömään sillä ei halunnut nähdä
Dracoa enää ikinä. Harry kiroili ääneen
kun muisti että heillä oli ensimmäinen
tunti luihuisten kanssa. Ja se siitä pakoilusta
Harry sanoi ja lähti kävelemään
nopeammin kun kuuli herätyskellon äänen kuuluvan
rohkelikko tuvasta. Kuulinko minä kiroilua?
Minerva Mckarmiva sanoi ja laittoi
käden Harryn tien esteeksi. Harry mulkaisi
Mckarmivaa pahasti mutta nyökkäsi silti pienesti.
Ajattelinkin etteivät korvani pettäisi minua.
Minerva sanoi ja katsoi tuimasti Harrya.
Herra Potter otan nyt pisteitä tuvaltasi pahasta suustasi.
Minerva sanoi ja jatkoi: 10 pistettä rohkelikoilta,
Minerva sanoi hieman kyllästyneenä
samalla kun Harry näki Dracon kävelevän portaita
alas kohti Harrya. A-anteeksi Harry sanoi,
vahingossa kumarsi ja lähti kävelemään niin
nopeasti kuin osasi. Harry! Kuului etäisesti
Harryn takaa kun hän päättäväisesti päätti
olla kuulematta sitä ja jatkoi matkaansa.
Pian hän kuuli juoksu askelia takaansa.
Harry odota! Hän kuuli juuri ennen kuin
joku otti lujasti hänen olkapäästään kiinni.
Harry etkö kuullut? Huusin monta kertaa että odota!
Draco sanoi huohottaen.
Harry oli juuri kääntymässä ja sanomassa
jotain kunnes Minerva Mckarmiva (yllätys!)
otti Dracon olkapäästä kiinni ja sanoi kylmästi:
Minä kyllä ainakin kuulin sen,
kuten varmasti koko muu koulukin!
Hän sanoi ja odotti kunnes Draco päästi
Harryn olkapäästä irti ja Harry lähti sen
jälkeen heti pikakävellä pois. Hän toivoi ettei kukaan olisi huomannut kyyneliä joita tulvi hänen silmiltään vuolaasti.