Syysaamu (Sirius/Remus, S)

[Ashtray]

Title: Syysaamu
Author: Ashtray
Beta: Brenda
Pairing: Sirius/Remus
Raiting: S
Genre: romance, fluffy, slash
A/N: Tämä löytyi edellisestä finistä Socker Smulanin ja hiamizan kanssa Erbrowlle kirjoitetusta synttärificcikokoelmasta, jossa teemana oli vuodenajat. Nyt julkaisen tämän kuitenkin erillisenä. Niin kuin voi fiksusti päätellä, tämä ficci oli ficcikokoelmassa syksy.

Syysaamu[/b]

Ruskeahiuksinen poika istui järven rannalla nojaten suureen tammeen. Hänen pitkähköt hiuksensa valuivat viitan peittämille olkapäille punakeltaisen kaulaliinan osuessa niiden tielle. Pojan ruskeat silmät tuijottivat järvelle päin. Vesi näytti kylmältä. Hassua, miten vesi voi pelkästään näyttää kylmältä, vaikkei sitä tunnekaan. Se vain näyttää. Ja kylmää vesi olikin, poika tiesi sen. Tottakai vesi on kylmää lokakuussa.

Poika siirsi hiukan katsettaan. Maa oli rannassa huurussa. Valkoinen harso peitti kuihtuneet heinät ja puista tippuneet kuolleet lehdet. Poikaa hymyilytti. Kuinka kaunis kuolema joskus olikin. Kukapa edes ajattelisi, että puista tippuvat iloisenväriset lehdet olivat oikeastaan kuolleita. Menettäneet elämänsä. Juuri nehän tekivät syksystä, kaikesta siitä kuolemasta vähemmän karun, iloisemman.

Poika huomasi sulkeneensa silmänsä vasta, kun hän tunsi jotain kylmää tippuvan kasvoilleen. Hän nosti sinisen lapasensa pyyhkimään sen pois ja loi sitten katseensa ylöspäin. Muutama hassu valkoinen haituva leijaili täysin vailla kiirettä alas taivaalta. Ensilumi. Vaikkei sitä ollut paljoa, ainoastaan muutama höyhenenkevyt hiutale, jotka nekin sulivat heti huuruisen maan tavoittaessaan. Surullista omalla tavallaan, poika ajatteli. Niiden kaikkien lumihiutaleiden tehtävä, tarkoitus oli pudottautua alas taivaalta ja kuolla. Surullista, oi kyllä.

Poika sulki taas silmänsä. Häntä väsytti. Yöunet olivat taas jääneet aivan liian lyhyiksi, eikä poika hereille havahduttuaan ollut saanut enää unta. Niinpä hän oli lähtenyt ulos katsomaan syysaamua. Hän pystyi melkein kuulemaan hymykasvoisen, mustahiuksisen ystävänsä kysyvän hiukan huvittuneena mitä nähtävää syysaamussa muka oli. Mutta voi kyllä, syysaamuissa oli paljonkin nähtävää. Poika rakasti syksyä.

Poika havahtui mietteistään, kun hän kuuli äänen aivan läheltään. Askeleita. Poika ei jaksanut avata silmiään tarkistaakseen, kuka oli tulossa. Jos sillä jollakulla olisi jotain asiaa, se kyllä ilmaisisi sen pojalle, ei hänen siksi tarvinnut avata silmiään. Poika ei tosin odottanut, että tulija ilmoittaisi asiansa aivan sillä tavalla kuin ilmoitti. Poika tunsi kuinka joku istui täysin varoittamatta hänen syliinsä. Silmät rävähtivät automaattisesti auki.

"Sirius?" poika kysyi rekisteröityään virnuilevat kasvot edessään.
"Remus", Sirius yksinkertaisesti totesi. Remus hymyili Siriukselle ja sai vastaukseksi leveän virneen.

"Mitä sinä teet täällä tähän aikaan? Kello on hädin tuskin seitsemän..." Sirius kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Minä tuota... heräsin. Enkä saanut enää unta, joten lähden katsomaan syysaamua. Mitä sitä paitsi itse teet täällä?" Remus lisäsi loppuun sivuuttaakseen Siriuksen kysymyksen siitä, mitä nähtävää syysaamussa oli.
"Heräsin siihen, kun kukaan ei ollut vieressä lämmittämässä ja lähdin etsimään sinua", Sirius virnisti.
"Höpsö", Remus sanoi hellästi ja painoi päänsä Siriuksen olkapäälle.

He istuivat siinä asennossa ties kuinka kauan. Katselivat kuinka hämärä alkoi muuttua pikkuhiljaa valoksi, kuinka vieläkin muutama yksinäinen lumihiutale tippui taivaalta silloin tällöin. Remuksen pää valui pikkuhiljaa Siriuksen rinnalle, ja hän kuuli toisen tasaiset sydämenlyönnit. Siriuksen sormet leikittelivät Remuksen hiuksilla.

"Remus..."
"Mm?"
"Tiedätkö, meinasin äsken kysyä, mitä nähtävää syysaamussa on, mutta... No, taisin juuri saada vastauksen" Sirius virnisti saaden Remuksen nostamaan päänsä Siriuksen rinnalta. Remus ei sanonut mitään, hän vain hymyili. Ja hetken mielijohteesta hän painoi huulensa Siriuksen huulille. Sirius hymähti ja suuteli takaisin.

Tammi tiputti muutaman kuolleen lehden huuruiseen maahan. Poika oli onnellinen.

[Alias]

Tämä sai minut kaipaamaan loppusyksyä ja alkutalvea, ilman kirpeyttä ja kaiken.. alkavaisuutta? Jep, näin on. Tämä todellakin sai minut kaipamaan hämärää syksyä ja ensilumen satamista maahan. Awh. Tulee niin nostalginen olo...

Remus/Sirius on sitäpaitsi suloinen paritus. Ja loppu oli ihana.
Tämä oli ihana.
Ja nyt lopetan tämän kommentin ennenkuin puhun enemmän puutaheinää.

[Mea]

Vaikka henkilökohtaisesti vihaan syksyä yli kaiken en voinut kieltää, että tässä ficissä oli kaikki se (vähäkin) hyvä mitä syksystä voi löytää. Pidin erityisesti ficin tunnelmasta, jota kyllä mielestäni vähän häiritsi monet todella lyhyet lauseet, joista enimmät olisi voinut yhdistää muihin lauseisiin ja käyttää vain ihan yhtä tai kahta korostamaan eri tunnelmia yms.

En kyllä valittaisi yhtään jos Sirius istahtaisi syliini, vaikkakin syysaamuna. Mutta ennen kuin karkaan vielä enemmän sivuraiteille niin kiitän ja kumarran tästä ihanasta ficistä mikä ei ainoastaan muistuttanut minua siitä kaikesta kauniista mitä piilee sen kaiken harmauden ja ankeuden alla vaan myös kertoi pienen, ihanan hetken.



PS. Löytyvätkö muutkin vuodenaika ficit täältä uudesta finistä, kun voisi tehdä mieli lukea nekin?

[minoru]

Oi, kaunis nimi ja paritus herätti heti mielenkiintoni. Rakastan syksyä ja tässä ficissä oli hienoa kuvailua syksystä. Tykkäsin myös Remuksen ajatuksista siitä, kuinka syksy on kuoleman aikaa luonnolle. Rakastuin myös ihan totaalisesti nyt pitkähiuksisempaan Remukseen, en ole koskaan ajatellut Remusta nuorena pitkissä hiuksissä, mutta nyt rakastuin ajatukseen. : D

Loppu oli ehkä vähän tavanomainen ja vähän liian fluff mun makuun, mutta ihan kaunis loppu toki.
Hieno ficci kaikkiaan, ja tosiaan, tää sai kaipaakaan syksyä entistäkin enemmän. <3

[Isilwen]

Minäkin rakastan syksyä ja tämä todellakin sai kaipaamaan sitä. Kesä on kaunis, mutta syksyssä on jotain hyvin rauhoittavaa, hiljaista kauneutta ja syksyllä voi vain olla, se ei tuo esille eikä piilota. Keväisin tahtoisi aina lähteä pitkälle matkalle kertomatta kenellekään, mutta syksyisin on jotenkin niin helppoa jäädä. Mutta nyt selitän ihan omiani, tarkoitus oli tulla ilmaisemaan kuinka paljon tykkäsin tästä. Olen tänä iltana lukenut useamman tällaisen rauhallisen ja soljuvan ficin, joita lukiessa ei tarvitse hötkyillä mihinkään eikä sen enempiä ajatella kun voi vain nauttia tunnelmasta. Kaunis pieni ficci ja lopetus oli vallan ihana!

[amorito]

Kaunis syyskuvaus, minäkin aloin muiden lailla kaivata syksyä (kaipaisin kyllä varmaan pian muutenkin, aina uuden vuodenajan lähestyessä alan kaivata sitä 8D), ja Remuksen ja Siriuksen tunnelmointi sopi ihanasti ympäristöön. Muutenkin tuo pari tuo mieleen syksyn, molemmat kun ovat ehkä vähän synkisteleväisiä ja... syysmäisiä

[Ashtray]

Alias: Varmaan juuri siitä, että miulla oli ikävä syksyä, tuohon tuli inspiskin. Ja olen täysin samaa mieltä, S/R on hirveän suloinen paritus. Ja jotenkin syksyinen, kirjoitan aina syksyficcini S/R:nä. Kiitos.

Mea: Tavallisesti miuta syytetään ylipitkistä lauseista, nyt olen sitten imleisesti päässyt siitä eroon ja ruvennut kirjoittamaan päinvasoin liian lyhitä lauseita. XD Ja kiitos paljon kommentista. Ihana muistuttaa niitäkin, jotka ei syksystä pidä, siitä, että siinä on myös jotain hyvin kaunista. (: Ja muita ficcejä ei käsittääkseni ole uuteen finiin postattu. Googlen välimuistista saattaisi löytyä se alkuperäinen linkkin vanhaan finiin, mutta en nyt millään muista, millä otsikolla se julkaistiin silloin, joten en voi oikein etsiäkään. Pahoitteluni. Mutta ilmoittelen tänne, jos satun löytämään ne.

minoru: Mie olen aina ajatellut nuoren (ja itseasiassa vanhemmankin ) Remuksen pitkähiuksisemmaksi. n______n Ja hyvä, että tykkäsit nimestä, koska sen kanssa miulla oli suuri ongelma. Onhan se aika yksinkertainen, mutta kiva kun kiinnitit siihen huomiota. Kiitos kommentista. (:

Isilwen: Olen täsyin samaa mieltä noista siun syksykuvauksista, syksy on juuri tuollainen. Rauhoittava ja kaunis. Kiitos kommentistasi.

amorito: Olen aina ollut juuri tuota mieltä siitä, että Sirius/Remus on jotenkin syksyinen paritus. ^^ Kiitos kommentista.

[Ashtray]

Kelmikiti, kiitoksia kommentista. ^^

[NeitiMusta]

Tosi sulonen! Sirius oli just niin siriusmainen Nyt on syksy ja mä rakastan syksyn värejä

"Mitä sinä teet täällä tähän aikaan? Kello on hädin tuskin seitsemän..." Sirius kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Minä tuota... heräsin. Enkä saanut enää unta, joten lähden katsomaan syysaamua. Mitä sitä paitsi itse teet täällä?" Remus lisäsi loppuun sivuuttaakseen Siriuksen kysymyksen siitä, mitä nähtävää syysaamussa oli.
"Heräsin siihen, kun kukaan ei ollut vieressä lämmittämässä ja lähdin etsimään sinua", Sirius virnisti.
"Höpsö", Remus sanoi hellästi ja painoi päänsä Siriuksen olkapäälle. 

Ihana Sirius

"Remus..."
"Mm?"
"Tiedätkö, meinasin äsken kysyä, mitä nähtävää syysaamussa on, mutta... No, taisin juuri saada vastauksen" Sirius virnisti saaden Remuksen nostamaan päänsä Siriuksen rinnalta. Remus ei sanonut mitään, hän vain hymyili. Ja hetken mielijohteesta hän painoi huulensa Siriuksen huulille. Sirius hymähti ja suuteli takaisin.

Tammi tiputti muutaman kuolleen lehden huuruiseen maahan. Poika oli onnellinen.

Sulonen lopetus  

Täs oli myös sopivasti kuvailuja ja se oli kaunista.

Poika siirsi hiukan katsettaan. Maa oli rannassa huurussa. Valkoinen harso peitti kuihtuneet heinät ja puista tippuneet kuolleet lehdet. Poikaa hymyilytti. Kuinka kaunis kuolema joskus olikin. Kukapa edes ajattelisi, että puista tippuvat iloisenväriset lehdet olivat oikeastaan kuolleita. Menettäneet elämänsä. Juuri nehän tekivät syksystä, kaikesta siitä kuolemasta vähemmän karun, iloisemman.

Nii...


<3

[Jassmi]

Noniin, valitsin tämän ficin stalkkarificcipiirin syyniin, joten varaudu kommentteihin

Poika-nimityksen käyttö oli mukava tyylikeino, ja varsinkin siihen palaaminen lopussa. Ihanasti ja hyvässä kohden myös ryhdyttiin käyttämään nimeä Remus sen pojan sijasta. Ihan kuin poika tunnistettaisiin ja toisaalta saisi identiteetin vasta kun Sirius tulee paikalle, niin että Sirius vähän kuin tekee siitä pojasta kokonaisen, sen mitä hän on.

Alun kuvailu oli ihanaa, todella tunsi sen syksyn eikä vain nähnyt mielessään. Ja tunnelmasta tuli mukavan kuulas, kaunis, hauras jne. Ihana. Toisaalta, muutamat sanat häiritsivät, kuten tuo "oi kyllä" sekä sen toistaminen muodossa "voi kyllä". Ne olivat ehkä hieman mahtipontisia ja vanhanaikaisia tai jotain tuohon tunnelmaan.

Tapa jolla Sirius ilmoitti itsestään oli ihana, muutenkin mukavan fluffyinen ficci. Että eipäkai mulla juuri muuta. Kiitoksia tästä

ainiin, tuo otsikon boldaaminen ei muuten toimi, siitä puuttuu se aloituskoodi

[Lily]

Stalkkaajien ficcipiiristä olen.

Hmm... No siis voihan aww

Tämä oli hyvin yltiösöpö kevyt luettava. Itse inhoan syksyä, mutta tämä sai sen näyttämään huomattavasti mukavammalta. Viileämmältä, värikkäämmältä, levollisemmalta. Kun luonto valmistautuu talveen (jota sitäkin inhoan sydämeni pohjasta).

Molemmat olivat tässä hyvin IC. Voin hyvin kuvitella Remuksen istuvan katselemassa syysaamua... Sööttiä sekin. Oli jotenkin myös hirveän Siriusmaista lähteä etsimään rakastaan ja sitten istahtaa syliin kesken kaiken

Mulla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa tähän hirveesti enempää... Nätti ficlet, tykkäsin paljon

Lily

[pihlajanmarja]

Awwawwawwawwaww. ^^

Ja nyt siihen järkevämpään kommenttiin. Rakastin tuota kohtaa jossa puhuttiin syksystä ja kuolemasta. En ollut ennen ajatellut asiaa edes tuolla tavalla, että lehdet ovat kuoleita ja silti ne tekevät syksystä kauniin. Ja tuo poika-sanan käyttö oli kiva juttu.

Ja mie haluan että joku Sirius tulis munkin syliin istumaan. Mistä niitä löytää? Ehkä J.K.Rowlingin kellarista löytyisi Sirius ja Remus. Mutta en mie voi Siriusta sieltä hakea ku sitten Remus jää yksin. ...niin ja puhuinko mä järkevästä kommentista jotain? Ei, sanoin vaan että järkevämpi. :'D

Sirius oli suloinen kun se sanoi että nyt se tietää mitä katselemista syysaamussa on. Tarkoittikohan se nyt syksyä vai Remusta? Tuli ihan aww-olo kun luin siitä.

Ash kerro mullekin miten noin ihanasti voi kirjottaa. Jooko?

Piristit päivääni. Tai no iltaani. Voi ei mulla on läksyt tekemättä ja mantsan kokeeseen lukematta. :s

Kiitoskiitoskiitos ^^

[Dinella]

Stalkkarien ficcipiiristä, päivää ^^

Awwww! Itse rakastan myös syksyä, ja pystyin kuvittelemaan täysin tuon maiseman. Tämä oli niin söpö, ei siitä muuta voi sanoa. Minäkin toistan vielä, mitä muutkin ovat sanoneet; hahmot olit saanut pysymään todella IC:nä. Oi, tämä piristi päivääni, kiitos ^^

[Nilla]

Stalkkaajia minäkin 

Pitää yhtyä Dinan sanoihin, minäkin rakastan syksyä ^^ Nytkin aurinko paistaa niin ihanasti ja ulkona on kauniin väristä...

Tämä oli jotenkin sopivan kevyt, mitään kovin raskasta en tämänhetkisessä mielentilassani edes yrittäisi lukea.

En nyt osaa sanoa oikein mitään... Mutta tämä oli jotenkin niin suloista, ettei minun edes tarvitse, eihän?

[Munis]

Stalkkari täälläkin, iltapäiviä.
Ja aww. Olipas söpö! Tuo syksyn kuvailu oli niiiiiiin nättiä, että... Minäkin tykkäsin poika -sanan käytöstä. En muuten lukenut kaikkia kommentteja, älä turhaan ihmettele toistoa... Ja kyllä, syysaamussa on paljon nähtävää.
En jaksa alkaa nyt sörkkimään mitään lainausta, mutta tuo viimeisen kappaleen alku, jossa Sirius kertoo aikoneensa kysyä, mitä nähtävää syysaamussa on. Oi kyllä, leveä virne nousi naamalleni. Hahmot olivat ihanan IC ja kyllä, tämä oli järjettömän söpö. Kekseliästä ja kaunista syksyn kuvailua, nam!
<3

[Snapu on Pyörylä]

Ficcipiiristä kaunista syyspäivää!

Minä niin rakastan syksyä! Juuri nyt täällä Pohjois-Karjalan korkeudella on aivan ihana ruska ja vielä kun aurinko silloin tällöin paistaa niin syyssää on täydellinen. Tuossa ficin alussa oli erittäin osuvasti kuvattu juuri noita samoja tunnelmia, joita minulla on, kun katselen syysmaisemaa. Samaistuin, jäin lukemaan innolla, mitä seuraavaksi tapahtuisi.

Sitten tuli Sirius! Suloista, miten hän vain istui Rempan syliin, eikä esim viereen tai ei edes sanonut mitään ensin, tuo oli jotenkin juuri niin Siriusmaista tuo syliinistuminen. : D Ihanan herkkä tunnelma oli lopussa myös. Paitsi, etä tuo ihan loppuloppu, nuo kaksi viimeistä lausetta olivat kaikessa runollisuudessaan minusta vähän liikaa. Tai jotenkin. Töks. Mutta ei se mitään!

Tällaisia ficcejä on ihana lukea, kun pystyy rauhoittumaan ihan pieneksi hetkeksi ja nauttia, herätellä mielikuvia. Tuossa alun anonyymiydessä - kun hahmo oli vain 'poika' - on aina jotakin kaunista, mutta samalla ärsyttävää, kun pitää arvuutella, että kukas siinä onkaan Ei se mitään pilaa, varsinkaan, kun oli jo alusta asti selkeää, että kuka siinä istui.

Ajatus harhailee. Haluaa syysaamuun istumaan! Todella ihana tunnelmakuvaus, kiitos siitä!

[Chibi]

Oi! Tämä oli todella suloinen... Mutta rakentavaa sen verran. Minun mielestäni on outoa, että jos joku on sylissä. Niin saa päänsä valumaan sen rintakehälle. Selittäkää jotenkin oudosti, miten asia sitten on, mutta minä en tajunnut.

[Muuni]

Tämä ficci oli aika kaunis Aluksi meinasin mennä vaan suoraan ohi, mut sitten kun näin Siriuksen ja Remuksen nimet niin PAM! heti lukemaan ^^ (<-- miss turhanpuhuja) Tuo Remuksen mietteet syksystä ja lehdistä oli myös hyvä ^^ (ARGH! Mihi se rakentava palaute hukutti itsensä? -.-' )   

Öh.. anteeksi jos tämä viesti on hieman surkia, mut en osaa käyttää tätä finfanfunia viel ^^
(ja toivottavasti tämä nyt menee sinne oikeaan osotteeseen)