Neljäs osa
Seuraavana aamuna Lily heräsi siihen, kun Cathy veti häneltä peiton pois.
”Äääh miksi sinä olet tuollainen ärsyttävä aamuvirkku”, Lily ähkäisi suojaten kädellä silmiään valolta.
”Iltavirkku, aamutorkku pahempi niin päin, sanoi pieni orkku”, Cathy lauloi ja tanssahteli ympäri makuusalia.
”Orkku?” Lily tyrskähti ja nousi istumaan.
”Niin, orava”, Cathy sanoi viattomasti ja tanssi harjaten hiuksiaan. Cathy tanssi ja lauloi aina ja joka paikassa. Joskus se kävi Lilyn hermoille.
”Miksi sinä muuten kirjoitit päiväkirjaa niin kamalan myöhään viime yönä?” Cathy kysyi vaihtaen puheenaihetta.
”Minä luulin, että kaikki nukkuivat silloin”, Lily haukotteli ja punastui.
”Hah, sinähän punastut!” Cathy härnäsi.
”Minä en kirjoittanut Jamesista sanaakaan!” Lily kielsi, mutta hän oli huono valehtelija.
”Oletatko minun oikeasti uskovan tuon?” Cathy sanoi kohotellen kulmakarvojaan.
Lily tuhahti ja laittoi kaavun päälleen.
”Me myöhästymme pian aamiaiselta!” Lily huudahti muka hätääntyneenä ja lähti makuusalista Cathy kannoillaan.
Tästä puhutaan vielä, Cathy ajatteli. Hän ei kuitenkaan viitsinyt painostaa Lilyä sillä hetkellä, koska tämä ei selvästikään halunnut puhua.
James istui loitsutunnilla heti Lilyn takana ja hänen oli äärimmäisen vaikeaa keskittyä opetukseen, kun Lilyn niska oli aivan hänen ulottuvillaan. Jamesin teki hirveästi mieli kurkottaa eteenpäin ja hipaista tytön hiuksia.
Juuri kun James oli kurkottamassa, Sirius tökkäsi häntä kylkeen niin, että säikähtänyt vingahdus karkasi pojan huulilta.
”Mitä nyt?” James kuiskasi ärtyneenä kulmiaan kohottelevalle Siriukselle.
”En haluaisi nipottaa, mutta Lipetit mulkoilee sinua aika rumasti, kun et loitsi ollenkaan”, Sirius sanoi, viitaten Jamesin pöydällä kököttävää melonia.
”Mitä tälle sitten pitää tehdä?” James kuiskasi ja hänen äänensä kohosi falsettiin.
”Tyhmä. Sinun pitää taikoa se strippaamaan!” Sirius kuiskasi takaisin.
”Strippaamaan?” James kähisi, eikä voinut uskoa korviaan.
Sirius purskahti tuttuun haukahtelevaan nauruunsa.
”Uskoitko sinä oikeasti? Lily on tainnut sekoittaa pääsi pahemmin kuin luulinkaan”, Sirius hekotti hytkyen tuolillaan.
James tuhahti hyväntahtoisesti ja kääntyi sitten Remuksen puoleen kysymään neuvoa.
Lounaalla Kelmit söivät hyvällä ruokahalulla ja kiiruhtivat sitten liemitunnille tyrmiin.
”Minua vää-vää-väsyttää”, Peter haukotteli, kun he laskeutuivat tyrmään johtavia portaita.
”Varo vain Piskuilan, tuota menoa tukehdut pian kärpäsiin”, kuului Severus Kalkaroksen itsevarma ja ivallinen ääni kelmien takaa.
”Saanko antaa sinulle neuvon, Ruikuli?” James kysyi tekomukavalla äänellä.
”Pese hiuksesi, Voro ei tykkää kun nojailet seiniin, ja joka paikkaan jää rasvaläiskiä.”
”Potter, vielä minä sinut hoitelen”, Kalkaros sanoi uhkaavalla äänellä.
”Kiitos ei. Minä en harrasta sellaisia juttuja poikien kanssa. Kaikkein vähiten sinun”, James vastasi irvistäen.
Kalkaros veti taikasauvansa esiin, James teki samoin. Konflikti purkaantui kuitenkin onneksi heti, kun Liemien opettaja saapui paikalle.
Liemien kaksoistunnintunnin jälkeen Jamesin suonet olivat niin täynnä adrenaliinia, että hän suorastaan loikki Lilyn luokse.
”Mitä me teemme tänään?” James kysyi suorastaan puhkuen innosta.
”Vertailemme käsialoja, jos emme keksi mitään jekkua Siriukselle”, Lily sanoi yrittäen kuulostaa neutraalilta.
”Minulla on parempi ajatus”, James sanoi ja virnisti ilkikurisesti.
”Kakista ulos”, Lily sanoi ja he lähtivät hiljakseen kulkemaan käytävää pitkin.
”No, ensinnäkin meidän täytyy mennä sen maalauksen luokse, jossa on niitä tanssivia peikkoja”, James sanoi arvoituksellinen pilke silmäkulmassa.
Kun he olivat päässeet tarvehuoneeseen, James selitti ideansa Lilylle, joka ei ollut ajatuksesta järin innostunut.
”Ensin minä kidutan sinua kertomaan totuuden, ja sitten sinä saat kiduttaa minua”, James selosti huitoen innoissaan käsillään.
Lily empi hetken, mutta päätti sitten suostua, vaikka hänen järkensä kielsi jyrkästi.
”Mutta mistä minä tiedän, että sinä puhut totta?” Lily järkeili, tuijottaen tiiviisti Jamesia.
”Et sinä tiedäkään. Sinun täytyy vain luottaa minuun”, James sanoi katsoen tyttöä haastavasti silmiin.
”Eikä sitten mitään kivuliasta”, Lily varoitti leveästi hymyilevää Jamesia.
”Ei tietenkään, En minä halua satuttaa sinua”, James sanoi tyrmistyneenä.
Hän on suloinen, kun on noin vilpitön, Lily huomasi ajattelevansa. Ei ei ei! Minä EN pidä James Potterista! Lily kiljui ajatuksilleen, jotka tuntuivat riistäytyneen hallinnasta.
”Miksi näytät noin tuskastuneelta, enhän minä ole edes aloittanut vielä”, James virnisti ja lähestyi Lilyä uhkaavasti.
Lily vilkaisi pojan lämpimiin pähkinänruskeisiin silmiin, joissa välkkyi ilkikurinen pilke.
James oli jo niin lähellä, että olisi voinut suudella häntä. Lily kavahti vaistomaisesti taemmas.
Liian myöhään. James hyökkäsi hänen kimppuunsa ja alkoi kutittaa häntä.
Lily kikatti ja kiljui, kun James kutitti hänen jalkapohjiaan. Lily oli todella herkkä kutiamaan ja useimmiten hän inhosi sitä piirrettä itsessään. Varsinkin nyt.
”Minä en tehnyt… niitä julisteita!” Lily huohotti naurunsa seasta.
”Etkö muka?” James kysyi ja kutitti kahta kauheammin.
”En tehnyt!” Lily sanoi toistamiseen. Aika monen kerran jälkeen James vihdoin uskoi häntä.
”Nyt onkin minun vuoroni kiduttaa sinua”, Lily sanoi yrittäen olla kuulostamatta hermostuneelta. Hänellä ei ollut aavistustakaan miten ”kiduttaa” Jamesia kertomaan totuus julisteista.
”Minua on täysin turha yrittää kutittaa, minä en kutia kirveelläkään”, James uhosi.
Lily istahti lattiatyynylle miettimään miten saisi Jamesin tunnustamaan. Hän antoi katseensa vaeltaa huoneessa etsimässä ideoita.
Huoneessa oli pyöreä lattiamatto ja pehmeä sohva sekä runsaasti lattiatyynyjä. Eräässä nurkassa seisoi kirsikkapuinen pöytä ja kaksi samanlaista tuolia.
Lily sai idean.
”Käy matolle makaamaan”, hän sanoi Jamesille, joka totteli mukisematta.
Lily kumartui Jamesin ylle ja virnisti tälle. James pidätti hengitystään.
Nyt se tapahtuisi. Hän oli varma siitä, nyt Lily aikoi vihdoin suudella häntä. Jamesin ajatukset poukkoilivat sekavina ja hän kohotti päätään hiukan.
”Rullaannu!” Lily huudahti huiskauttaen taikasauvaansa. Matto kiertyi heti pöllämystyneen Jamesin ympärille. Vain pojan pää jäi näkyviin ja hänen kasvoilleen kohosi syyttävä ilme.
”Senkin huijari”, James puuskahti. Heti sen jälkeen Lily alkoi rullata mattoa edestakaisin, niin että James-paran pää meni aivan pyörälle.
”Tunnusta!” Lily sanoi tiukasti pysäyttäen pyörityksen hetkeksi.
”Minä en tehnyt julisteita”, James vastasi vakavalla naamalla.
Lily epäröi hetken. James näytti rehelliseltä, mutta hän oli kyllä ansainnut vielä vähän lisää pyöritystä.
Vihdoin kolmannella kerralla Lily uskoi Jamesia, kun tämä vakuutti olevansa syytön.
Kun James pääsi pois mattorullan sisältä hän hoippui hetken ympäriinsä ja lösähti sitten sohvalle.
”Minä en koskaan tämän jälkeen enää pyöri”, James voihkaisi. Hänen kasvonsa olivat hitusen vihertävät.
”Anteeksi, ei ollut tarkoitus aiheuttaa sinulle traumoja”, Lily sanoi katuvasti. Kesken lauseen hän tajusi jopa tarkoittavansa sitä mitä sanoi. Pelottavaa, Lily ajatteli ja siirtyi Jamesin viereen sohvalle. Hän jätti kuitenkin riittävän välimatkan poikaan.
Lily ei ollut aivan vielä valmis luopumaan Jamesia kohtaan tuntemastaan inhosta.
”Voitko sinä huonosti?” Lily kysyi katsahtaen poikaan sivusilmällä.
James oli hetken hiljaa ja kääntyi sitten katsomaan Lilyä vakavasti.
”Näköjään kumpikaan meistä ei sitten ole julisteiden takana”, James totesi.
”Mitä?” Lily kysyi ymmällään. Hän oli tyystin unohtanut koko julisteet pitäessään hauskaa Jamesin kanssa.
”Haloo? Julisteet, sen takiahan sinä - siis me täällä ollaan”, James muistutti. Hänen äänestään oli havaittavissa hienoisesti katkera sävy.
”Ai niin,” Lily möläytti ja sätti saman tien itseään unohtamisesta, ja vieläpä sen myöntämisestä Jamesille.
Häntä kuitenkin harmitti jostain syystä se, että James oli tuonut julisteet esiin. Hän oli ollut kokoajan niin varma, että James halusi vain olla hänen kanssaan, eikä liioin piitannut julisteista.
”Lähdetäänkö?” James keskeytti Lilyn sekavat ajatukset.
”Ei vielä”, Lily sanoi, jälleen kerran vastoin järkikullan käskyjä.
James katsoi häntä silmät lautasen kokoisina.
”Ei kun, siis joo, lähdetään vaan”, Lily sanoi kiireesti, mutta loi vielä kaipaavan katseen lattiatyynyjen suuntaan. Huone oli niin viihtyisä, ettei hän halunnut lähteä sieltä aivan vielä.
Ja näillä tuntemuksillahan ei ole mitään tekemistä Jamesin kanssa… Lily tolkutti itselleen, muttei enää uskonut sitä itsekään. Hän lösähti takaisin sohvalle, jolta oli hetki sitten noussut.
James katsoi Lilyä, eikä tiennyt miten päin olisi ollut.
Lilyä oli niin vaikea tulkita, välillä tämä tuntui nauttivan hänen seurastaan ja seuraavassa hetkessä taas torjui hänet. Jamesista alkoi tuntua, että hän ei ymmärtänyt naisia.
”Pelataanko räsypokkaa? Minulla on kortit mukana”, James vitsaili. Ajatus räsypokasta Lilyn kanssa oli saada hänet sekoamaan, saati sitten oikea räsypokka.
Lily otti lattialta tyynyn ja löi sillä Jamesia mahaan.
Pian käynnissä oli raivokas tyynysota.
Viides osa
Sinä yönä Lily ei meinannut saada millään unta. Jamesin nauravien kasvojen muisto valvotti häntä.
”Typerä Potter”, Lily mumisi hymyä äänessään. Hän ei saanut Jamesia millään pois mielestään. Tämä johti hänen päähänsä todella typerän ajatuksen.
”Miltähän James näyttää nukkuessaan?” Lily tiedusteli tyynyltään.
”Otetaan selvää”, hänen aivojensa holtiton puoli vastasi.
Lily yritti työntää ajatuksen mielestään, mutta hänen jaloillaan tuntui olevan oma tahto.
Jalat pakottivat hänet nousemaan ylös, pukemaan tohvelit jalkaansa ja lähtemään poikien makuusalia kohti.
”Ei. Pysähtykää”, Lily vikisi, kun hän oli poikien makuusalin ovella. Silloin hänen jalkansa lopultakin tottelivat ja seisahtuivat.
Lily hengitti syvään ja avasi oven, joka ei onneksi narissut.
”Pöö! Pöö! Pöö!” Kuului sängystä, joka sijaitsi lähimpänä ovea.
Lily meinasi saada sydänkohtauksen, mutta huomasi melkein heti, että Peterhän se siellä vain puhui unissaan. Lily huokaisi syvään.
”Tämä oli TODELLA typerä idea”, hän nuhteli itseään, mutta jatkoi silti Jamesin sängyn etsimistä. Lilyä alkoi kikatuttaa, kun hän huomasi Remuksen, joka nukkui takapuoli taivasta kohti. Onneksi tällä oli sentään pyjamahousut jalassaan.
Vihdoin Lily huomasi reunimmaisessa sängyssä nukkuvan pörröpään, jonka suu oli hitusen raollaan. Lily hiipi lähemmäksi ja huomasi myös Siriuksen, joka nukkui ilman paitaa aivan sänkynsä reunalla.
Lilyn teki valtavasti mieli tuupata Sirius lattialle, mutta siihen poika olisi vuorenvarmasti herännyt.
Tyttö lähestyi sydän jyskyttäen Jamesin sänkyä, mutta Lilyn harmiksi James nukkui täysissä pukeissa, vaikka pyjamapaidan kaksi ylintä nappia olivatkin auki.
Yhtäkkiä Siriuksen sängystä alkoi kuulua liikehdintää.
Voi ei, nyt hän putoaa ja herää ja näkee minut! Lily ajatteli ja ryömi paniikissa Jamesin sängyn alle.
Mutta Sirius ei herännyt vaan puhui unissaan. ”Ne julisteet olivat nerokas idea, kuomaseni…hhhrrrmmpff”, hän mumisi ja alkoi sitten tuhista hiljaa.
Lily haukkoi henkeä ja alkoi sitten yskiä. Jamesin sängyn alla oli pölyistä ja sinne oli eksynyt muutama likainen sukkakin.
Jos tuo tarkoitti sitä, mitä luulen… Lily ajatteli ryömiessään pois Jamesin sängyn alta.
Niin silloinhan Sirius tosiaan on julisteiden takana, hän ajatteli ja pystyi vain vaivoin olemaan herättämättä Jamesia.
Seuraavana aamuna aamiaisella Lily riensi heti Jamesin luokse.
”Mitä nyt?” James kysyi haukaten paahtoleipää.
”Minä tiedän, kuka on julisteiden takana”, Lily paukautti, ennen kuin ehti ajatella asiaa loppuun saakka. Miten hän muka selittäisi Jamesille mistä oli saanut tietää? Totuutta hän ei ainakaan kertoisi mistään hinnasta.
”Vau”, James sanoi selvästi vaikuttuneena. ”Miten sait tietää?”
Lilyn posket punehtuivat. Mitä hän nyt selittäisi?
”Minä… ööh…kerron sen sitten oppituntien jälkeen”, Lily sanoi pelaten aikaa.
Sitten hän pyyhälsi äkkiä pois aamiaiselta raahaten Catherinen mukanaan.
James jäi Rohkelikkojen pöytään istumaan paahtoleipä kädessään ja hölmistynyt ilme kasvoillaan.
”Mitä minä sanoin väärin?” hän kysyi Remukselta, joka luki päivän profeettaa.
”Lily taitaa salata sinulta jotain”, Remus sanoi poissaolevasti ja kaatoi itselleen lisää kahvia.
Jamesin ajatukset lähtivät laukkaamaan. Mitä Lily salasi häneltä? Miksi tytölle oli tullut niin kova kiire? Oliko julisteiden tekijä järkyttänyt Lilyä jotenkin? Kuka julisteiden takana oli?
Peter keskeytti Jamesin villiintyneet ajatukset vetämällä kurpitsamehunsa väärään kurkkuun aamurutiinin mukaisesti.
Aamiaisen jälkeen kelmeillä oli yrttitietoa kasvihuone viitosessa.
Jos tunneilta aikoi selviytyä hengissä lounaalle, oli kokoajan oltava valppaana, sillä kasvihuone viitosessa oli todella vaarallisia kasveja.
Edellisvuonna Peter oli saanut siellä Alomapalmun pureman ja hän oli joutunut viettämään viikon sairaalasiivessä, koska kasvin hampaat tihkuivat myrkkyä, joka muutti pureman uhrin pikkuhiljaa puuksi.
Lily oli kelmien kanssa samassa yrttitiedon ryhmässä, mutta hän tuntui välttelevän heitä, eikä siksi keskittynyt kunnolla.
James huomasi ensimmäisenä, miten kirkukrookuksen lehdet venyivät Lilyä kohti.
James seurasi hermostuneena lehtien liikettä ja alkoi itsekin hivuttautua Lilyn suuntaan.
”Sarvihaara, mitä sinä…” Sirius aloitti, mutta ei saanut lausettaan loppuun, kun James syöksähti Lilyn taakse ja vetäisi tytön rintaansa vasten pois krookuksen lehtien ulottuvilta.
Lily henkäisi kauhuissaan, kun huomasi lehtien kääriytyvän siihen, missä hän oli hetki sitten seissyt. Epähuomiossa hän kiersi kätensä Jamesin ympärille ja painautui tiiviimmin tätä vasten.
Jamesin sydän hakkasi niin lujaa, että sykähdykset kaikuivat pojan korvissa.
Lily haukkoi henkeään ja sattui sitten vilkaisemaan ylöspäin. Kun hän huomasi katsovansa Jamesin lämpimiin pähkinänruskeisiin silmiin, hän huokaisi helpotuksesta.
Sekunnin murto-osassa Lily kuitenkin tajusi, miltä tilanne näytti muiden läsnäolijoiden näkökulmasta ja irrottautui nopeasti pojan sylistä.
”Olen ihan kunnossa”, Lily vakuutti opettajalle, mutta hänen äänensä särähti hiukan.
”Ehkä neiti Evansin pitäisi mennä rauhoittumaan sairaalasiipeen? Jospa herra Potter veisi hänet sinne”, Professori sanoi ja huiskautti välinpitämättömästi kättään.
”Okei”, James sanoi yhtyeenpuristettujen hampaidensa välistä. Todellisuudessa hänen olisi tehnyt mieli haukkua opettaja maanrakoon siitä hyvästä, että tämä toi oppitunneille kasveja, jotka saattoivat tappaa oppilaan.
”Minä selviän kyllä yksinkin”, Lily sanoi ärtyneesti, mutta sulki suunsa, kun huomasi loukkaantuneen ilmeen Jamesin silmissä.
He kävelivät linnaan hiljaisuuden vallitessa.
Eteisaulassa Lily uskaltautui vilkaisemaan Jamesia, joka harppoi päättäväisin askelin hänen vierellään.
”Kiitos, pelastit henkeni”, Lily sanoi hiljaa vavahtaen, kun hän kuvitteli miten hänen olisi käynyt, jos James ei olisi nykäissyt häntä pois kasvin ulottuvilta.
”Ei siinä mitään”, James sanoi ja katsoi Lilyä syrjäsilmällä.
”En olisi itsekään pystynyt enää elämään, jos sinulle olisi käynyt jotain”, poika jatkoi käheällä äänellä.
”Minä…” Lily aloitti, muttei löytänyt sanoja. Jamesista oli viime päivinä tullut hänelle tärkeämpi kuin hän oli koskaan osannut kuvitellakaan.
”Sinähän sanoit aamulla, että tiedät kuka julisteet teki”, James vaihtoi puheenaihetta.
”Niin sanoin…” Lily sanoi ja mietti kokoajan kuumeisesti mitä kertoisi Jamesille. Hän tunsi taas jo tutuksi käyneen harmin pistoksen, kun James otti taas julisteet puheeksi.
”Mitä väliä sillä on, miten minä sain tietää? Eikö se ole pääasia, että minä tiedän?” Lily kysyi uhmakkaasti.
James kurtisti kulmiaan ja laittoi kätensä puuskaan.
”Minä haluan tietää”, hän sanoi painokkaasti, eikä irrottanut katsettaan Lilystä sekunniksikaan.
”Äh, hyvä on”, Lily sanoi huokaisten. Hän pysähtyi nojaamaan kolmannen kerroksen seinään. James pysähtyi ja asettui häntä vastapäätä.
”Minä hiivin viimeyönä teidän makuusaliinne,” Lily sanoi punastuen korviaan myöten.
”Vai niin”, James sanoi syyttävästi, mutta leveä hymy hänen kasvoillaan rohkaisi Lilyä jatkamaan.
”Sirius puhui unissaan niistä julisteista, ja hänen puheistaan sai sellaisen kuvan, että…”
”Että hän on niiden takana!” James täydensi. Lily nyökkäsi.
”Nyt mennään pöllyttämään se kettu, niin että karvat vaan lentää!” James sanoi ja oli jo valmiina lähtemään takaisin kasvihuoneille, mutta Lily tarttui häntä kädestä.
”Vasta oppituntien jälkeen”, Lily sanoi ilkikurinen hymy huulillaan.
”Meidän pitää antaa sen lurjuksen maistaa vähän omaa lääkettään”, hän lisäsi iskien silmää.
”Olet oikeassa, onko ideoita?” James kysyi naputtaen jalalla lattiaa.
”Ei ole ideoita”, Lily myönsi harmissaan.
”Ei mitään vessakepposta tällä kertaa”, he sanoivat pian yhteen ääneen.
James hymyili leveästi ja Lily tunsi vatsansa heittävän kuperkeikkaa.
”Älä huoli, kyllä me jotakin keksitään”, James sanoi pian.
Yrttitedon jälkeen Rohkelikoilla oli muodonmuutosta.
James ja Lily miettivät molemmat koko tunnin jotakin kepposta Siriukselle ja lopulta Lily sai neronleimauksen.
Hän selitti suunnitelman Catherinelle varmistuakseen, ettei se ollut liian moraaliton.
Cathy piti ideasta kovasti ja suorastaan hinkui päästä mukaan, mutta Lily ei suostunut siihen.
”Te haluatte kuitenkin vain kuherrella rauhassa, siksi minä en saa tulla mukaan”, Cathy murjotti.
Lily läimäytti ystäväänsä mukamas vihaisesti, mutta tytön kasvoille kohoavasta virneestä ei voinut erehtyä.
Oppituntien jälkeen Lily selosti ideansa Jamesille.
”Miten minä en keksinyt tuota?” James tivasi, mutta Lily vain hymyili arvoituksellista hymyään.
”Nähdään sitten illalla oleskeluhuoneessa, mutta niin että Sirius ei huomaa meitä”, Lily painotti ja virnisti leveästi.
”Okei, minä otan näkymättömyysviitan ja pyydän Peteriä tekemään, niin kuin suunnitelmasi vaatii”, James sanoi haroen hiuksiaan.
Lilyssä oli totisesti paljon puolia, joita hän ei ollut ikinä nähnyt. Tänä iltana hän ehkä näkisi yhden niistä. Jamesin vatsa kipristeli odotuksesta hänen harppoessaan oleskeluhuoneen suuntaan.
Kuudes (ja viimeinen) osa
Sinä iltana James ja Lily eivät ikävä kyllä saaneet suunnitelmaa käytäntöön, sillä illallisella rehtorilla oli oppilaille tiedote.
”Tänä iltana kokoonnumme kaikki suureen saliin laulamaan yhteislauluja”, Dumbledore tiedotti kantavalla äänellä, kun oppilaat olivat syöneet.
James ja Lily voihkaisivat yhteen ääneen. Luihuisen huispausjoukkue nousi tuoleilleen seisomaan ja heristi nyrkkejä rehtorille, kunnes tämä otti heiltä 20 tupapistettä ja vahtimestari määräsi heidät kuuraamaan kaikki linnan vessat hammasharjoillaan.
Sirius meinasi tikahtua vahingoniloon.
”Toteutammeko me suunnitelman huomenna?” Lily kysäisi Jamesilta, kun kaikki oppilaat virtasivat suuresta salista tupiinsa tekemään läksyjään ennen yhteislaulua.
”Saatamme ehtiä jo tänään. Laulutunnin aikana voimme vuorotellen livahtaa valmistelemaan Siriuksen kepposta”, James sanoi iskien silmää.
”Okei, ole sinä ensimmäinen”, Lily sanoi. Häntä hermostutti hiukan luvaton karkaileminen koulun tapahtumasta. Hän päätti kuitenkin työntää hermostuksensa syrjään ja tehdä niin kuin James oli sanonut. Vanha Lily ei olisi edes ajatellut sellaista, mutta uusi Lily työnsi omatunnon äänen kallonsa perälle ja käski sen olla hiljaa.
Kahdeksalta oppilasvirta valui tasaisesti suureen saliin. James sen sijaan hipsi kirjastoon. Kirjasto olisi heidän kostonsa ensimmäinen etappi.
Lily seisoskeli hermostuneesti suuressa salissa ja yritti laulaa, mutta oli niin jännittynyt, että hänen laulunsa kuulosti lähinnä kissan rääkkäämiseltä. Catherine sen sijaan rakasti koulun laulutilaisuuksia ja liversi kuin enkeli.
Kelmit seisoivat parin metrin päässä Lilystä ja pelleilivät kuten tavallista.
Sirius imitoi Luihuisen huispausjoukkueen ilmeitä, kaikki heistä näyttivät siltä kuin olisivat juuri syöneet saavillisen sitruunoita kalanmaksaöljyn kera.
Peter tirskui niin että hänen edessään olevien epäonnisten ihmisten niskaan roiskui sylkipisaroita.
Remus lauloi muiden mukana ja Lily hämmästyi, kun kuuli miten kaunis ääni pojalla oli.
Juuri silloin joku koputti Lilyn olkapäähän. Hän käännähti kuin sähköiskun saaneena ja huomasi takanaan virnuilevan Jamesin.
”Huh, hetken jo luulin sinun jääneen kiinni”, Lily huokaisi helpottuneena.
”Olitko sinä huolissasi minusta? Sinä?” James kysyi ällistyneenä.
Lily oli juuri kieltämässä, kun James tökkäsi hänen käteensä näkymättömyysviitan ja kehotti häntä lähtemään seuraavalle keppos-etapille, kolmannen kerroksen poikien vessaan.
Lily heilautti näkymättömyysviitan ylitseen ja hiipi salin avoimista ovista eteisaulaan.
”En ymmärrä miksi suostun tällaiseen, lintsata nyt laulutilaisuudesta…” hän jupisi astuessaan poikien vessaan.
Keskimmäisestä kopista hän löysi Jamesin jättämät varusteet ja alkoi kyhäämään vanhaa, mutta toimivaa ämpäriansaa.
Suuressa salissa James hermoili Lilyn puolesta, yrittäen samaan aikaan pilailla Siriuksen kanssa kuten tavallisestikin.
Sirius väänteli naamaansa ja imitoi Kalkarosta. Peter hekotti kaksinkerroin pojan vieressä.
Remus oli siirtynyt Catherinen lähelle laulamaan ja yhdessä he kuulostivat lumoavilta.
James rentoutui ja kuunteli Catherinen ja Remuksen laulua. Tässä totisesti korvat lepäävät, hän ajatteli sulkien silmänsä.
”Voi kökkö!” Lily huudahti, kun hän työnsi vahingossa kätensä ämpäriin.
”Yäk. Yäk. Yäk”, hän vinkui pidellen toisella kädellä nenäänsä.
Lilyä puistatti, kun hän vain katsoikin kättään. Haju olisi taatusti tainnuttanut vaikka jättiläisen.
Äkkiä oviaukolta alkoi kuulua äänekästä naurua.
Lily käännähti oven suuntaan ja näki Jamesin, joka nauroi kuollakseen.
”Mitä naurat? Tämä ei ole hauskaa!” Lily sanoi närkästyneenä.
”Sitä paitsi sinä vaaransit suunnitelman tulemalla tänne ilman viittaa”, tyttö lisäsi.
James yritti lopettaa nauramisen, mutta huonolla menestyksellä.
”Haluatko oman osasi? Sitähän sinä tulitkin hakemaan”, Lily uhosi ja lähestyi Jamesia käsi ojossa.
”En, itse asiassa…” James aloitti, muttei ehtinyt pidemmälle, sillä Lily antoi hänelle oman osansa mönjästä.
Kun he olivat käyttäneet kuuraannu-loitsua, molemmat olivat jälleen puhtaita, vaikka haisivatkin vielä hiukan.
Sitten he jatkoivat seuraavalle ja viimeiselle etapille, nimittäin keittiöön.
Laulutunnin loputtua Kelmit ja Catherine suuntasivat Rohkelikkotorniin ihmetellen missä Lily ja James mahtoivat olla.
”Ai niin! James pyysi minua sanomaan sinulle, että voisitko hakea hänet tilaisuuden päätyttyä kirjastosta”, Peter sanoi Siriukselle.
”Aina James kuppaa jossain. Hyvä on, minä menen”, Sirius sanoi hiukan harmistuneena ja lähti harppomaan kirjastoa kohti. Eipä hän osannut aavistaa mikä häntä siellä odotti.
Sirius saapui kirjastoon, mutta ei nähnyt Jamesia missään.
”Se näätä on taatusti täällä jossain piilossa…” Sirius jupisi ja lähti kävelemään kahden valtavan hyllyn välistä.
James ja Lily kävelivät aivan hänen perässään näkymättömyysviitan alla.
”Nyt. Nyt. Nyt”, James hoki hiljaisella äänellä.
”Mitä nyt? Lily kysyi kärsimättömästi ja tallasi pojan jalalle, jotta tämä lakkaisi hokemasta.
Juuri silloin Sirius liukastui banaaninkuoreen. Aivan niin kuin suunnitelmaan kuului.
”Kuka hiiskatti on jättänyt tänne banaaninkuoren?!” Sirius kirosi ja viskasi kuoren olkansa yli. James ja Lily kumartuivat salamannopeasti, kun banaaninkuori lensi kaaressa heidän ylitseen.
Lily alkoi kikattaa.
”Voi ei, ei taas.” James huokaisi ja vei tytön rauhoittumaan viereisen hyllyrivin taakse.
Pian Sirius tuli samaa tietä takaisin ja liukastui samaan banaaninkuoreen.
James ei voinut vastustaa kiusausta, vaan veti taskustaan heliumpullon.
”Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää”, James kimitti ja heitti Siriusta banaaninkuorella. Lily nauroi niin, että meinasi kaatua.
”Nyt otettiin jalat alle!” James vinkaisi, kun Siriuksen korvista alkoi nousta savua.
”Mennään kolmannen kerroksen poikien vessaan!” Lily huusi, niin että Sirius varmasti kuuli.
Päästyään poikien vessan edustalle, Lily ja James piiloutuivat patsaan taakse odottelemaan Siriusta.
”Hän tulee varmaan ihan pian”, Lily kuiskasi huohottavalle Jamesille.
”Kultaseni, hän tulee aivan näillä hetkillä”, James henkäisi Lilyn korvaan.
”Minä en ole sinun kultasesi”, Lily heitti takaisin. Hänen olisi tehnyt ennemminkin mieli suudella poikaa, mutta hän päätti säilyttää kasvonsa vielä toistaiseksi.
Kuinka kauan ”toistaiseksi” sitten olikaan.
Pian Sirius pyyhälsi esiin nurkan takaa.
”Jossain täällä ne pirulaiset piileksivät”, hän puheli itsekseen ja vilkuili ympärilleen.
Sitten hän astui wc:n rakoselleen jätetystä ovesta sisään. Tai ainakin olisi astunut, ellei oven yläpuolella leijunut ämpäri sisältöineen olisi pudonnut hänen päälleen.
”Yääärrgghhh!” Sirius parkaisi, kun täysi ämpärillinen lemumahlaa tippui hänen niskaansa.
Lily ja James meinasivat tikahtua nauruun Siriuksen ravistellessa itseään kuin koira.
He eivät kuitenkaan huomanneet olla tarpeeksi varovaisia, niinpä mahlaa pääsi roiskumaan näkymättömyysviitalle.
James kirosi raskaasti.
”Viitta saattaa kutistua, jos sen pesee,” hän selitti tirskuvalle Lilylle.
”Ai. Jos tämä viitta olisi pienempi, niin meidän täytyisi olla vieläkin lähempänä toisiamme”, Lily huomautti, eikä selvästikään tajunnut millaisen reaktion huomio sai aikaan Jamesissa, joka alkoi hengittää tiheämmin.
James kumartui lähemmäs.
”Olisiko se sitten huono asia?” hän kysyi ja virne leikki pojan suupielessä.
”Ööh…” Lily takelteli, mutta säästyi vastaamiselta, kun Sirius hyökkäsi vessasta ulos.
”Tämä oli viimeinen niitti. Viimeinen pisara, joka katkaisee kimeeran selän,” Sirius huohotti kuulostaen äärimmäisen uhkaavalta, mutta näyttäen uskomattoman typerältä.
”Nyt mentiin!” James huudahti, ja he lähtivät juoksemaan mahdollisimman äänekkäästi tömistellen keittiön suuntaan. Sirius lähti jahtiin.
Samaan aikaan keittiössä kotitontut juoksentelivat ympäriinsä ja hakivat varastoista kaikki syötäväksi kelpaamattomat ruuat.
”Kerrankin pääsee purkamaan paineita,” totesi eräs vanhanpuoleinen tonttu kiristäen toogaansa.
”Ja oikein luvan kanssa,” korosti erittäin virkaintoinen tonttu katsahtaen kelloa.
”Nyt he tulevat! Valot pois ja pöytien taakse piiloon!” hihkaisi tonttu, jonka nimi oli Nipsu. Kaikki kotitontut puristivat ruuat tiukasti syliinsä ja kipittivät pöytien taakse. Pienimmät ryömivät pöytien alle.
Muutamaa sekuntia myöhemmin James ja Lily poukkasivat ovesta sisään ja Sirius heti heidän kannoillaan.
”Nyt!” James karjahti ja tontut alkoivat viskoa Siriuksen suuntaan vanhoja piiraita ja härskiintynyttä voita, ne ampuivat myös happamaksi mennyttä maitoa jästien vesipyssyillä.
James ja Lily eivät ikävä kyllä ehtineet tarpeeksi nopeasti pois alta, vaan joutuivat itsekin tulituksen kohteiksi näkymättömyysviitan lennettyä eksyneen piiraan seurauksena lattialle.
”Seis! Lopettakaa!” James yritti, mutta tontut olivat ruokasodasta niin innoissaan, etteivät ottaneet kieltoa kuuleviin korviinsa. Eihän James oikeastaan ollut niiden isäntä.
Kun Sirius huomasi Jamesin ja Lilyn, hän näytti ensin vihaiselta, mutta ratkesi sitten nauruun, kun haiseva sisälmyspiiras lensi Jamesia päin pläsiä.
Lilykin nauroi, kunnes häneen osui vastenmielinen maitosuihku.
”Me tiedämme, että sinä teit julisteet!” James huusi Siriukselle, yrittäen parhaansa mukaan väistellä lentelevää ruokaa.
”Minä tarkoitin hyvää!” Sirus karjui takaisin.
”Joo joo, mutta nyt häivytään täältä!” Lily huusi ja johdatti pojat ovelle.
James nappasi näkymättömyysviitan ja sitten he olivat keittiöön johtavassa käytävässä.
”Toivottavasti kotitontut eivät huomaa, että niiltä puuttuu maalit”, Lily sanoi vakavana.
James ja Sirius purskahtivat nauruun ja läimivät toisiaan selkään.
Matkalla Rohkelikon oleskeluhuoneeseen kolmikko kiisteli julisteista ja ruokakostosta ja pian kumpikin osapuoli oli valmis antamaan toiselle anteeksi.
Heidän saavuttuaan oleskeluhuoneeseen, Sirius suuntasi heti askeleensa suihkuun.
Lily päätti, että olisi oikea hetki menettää kasvonsa koulun silmissä.
”No, minä taidan mennä nukkumaan…” James sanoi, muttei saanut lausettaan loppuun, sillä Lily hyökkäsi hänen kimppuunsa ja suuteli häntä.
Vau, tämä on parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut, James ajatteli, ennen kuin uppoutui täysin suudelman aiheuttamiin tuntemuksiin.
He seisoivat keskellä oleskeluhuonetta yltäpäältä ruuantähteissä ja haisten kuin rankkitynnyrit, mutta silti he olivat Tylypahkan onnellisimmat ihmiset sinä yönä.
***********************
Ja kommentteja saa edelleen antaa vaikka tämä onkin vanha kuin mikä.
