Nimi: Hyvästi, rakkaani
Kirjoittaja: DieRomantic
Genre: Angst
Paritukset: H/D
Ikäraja: K-11
A/N: Tämä minulla oli vanhassakin finissä joten ajattelin tännekin laittaa. Hieman kliseehöttöähän se on, mutta tällä on minulle tunnearvoa koska tämä on ensimmäinen ficcini ikinä
**
”Mikä sinulla on?” pehmeä äänesi kysyy ja jääkylmät kätesi laskeutuvat samalla niskalleni. Värähdän, mutta pysyn vaiti. Sivelet niskaani hetken hellästi ja jätät minut sitten omiin oloihini. Tuijotan pöydällä edessäni palavaa kynttilää. Steariini valuu hiljakseen pöytäliinalle, mutta en välitä siitä.
Istun vain, tuijotan kynttilää joka on pian jo palanut loppuun. Aivan kuin meidän rakkautemme. Loppuun palanut, ja minkä takia? Tämä ei ole enää todellista, sinulla on joku toinen. Huomaan sen käyttäytymisestäsi ja usein olen löytänyt sinulle osoitettuja rakkauskirjeitä sängyn alta. Huokaisten nousen ylös ja puhallan liekin sammuksiin. Olisipa se noin helppoa oikeassa elämässäkin, puhaltaa vain pois se, mitä ei enää tarvitse. Uupuneena kävelen kylpyhuoneeseen ja huuhdon kasvojani jääkylmällä vedellä. Se virkistää, muttei kuitenkaan huuhdo pois surua. Nojaan lavuaarin reunoihin ja katson peiliin. Sieltä minua tuijottavat vastaan väsyneet, mutta silti kirkkaan vihreinä loistavat silmät. Nostan sormen otsalleni ja sivelen sitä halkovaa salamanmuotoista arpea. Huokaisen. Yritän hieman sukia hiuksia siistimmäksi mutta ei se onnistu, yllätys yllätys. Pesen vielä hampaat ja lampsin sitten makuuhuoneeseen. Pysähdyn ovelle, sinä makaat sängyssä unessa ja puolialastomana. Vain vihreät silkkiset bokserit verhoavat jänteikästä ja täydellistä kehoasi. Näytät suloiselta nukkuessasi, hiuksesi ovat seksikkäästi valahtaneet silmillesi ja kätesi lepää alavatsasi päällä. Hetken katselen sinua ja minut täyttää hellyys. Miten voisinkaan ikinä lähteä luotasi?
Mieleeni palaa kuitenkin sinun uskottomuutesi ja viha kuohahtaa mieleeni vyöryvän kosken lailla. Kevyin askelin astelen sängyn luo ja käyn makaamaan varovasti, en halua herättää sinua. Käännän selkäni sinulle ja suljen silmäni vihan yhä poltellessa mieltäni.
Olen jo melkein saanut unen päästä kiinni, kun tunnen sileät kätesi selälläni. Ne sivelevät minua juuri oikeista paikoista, rentoudun täysin ja mieleni on täysin selkeä, ei enää vihan täyttämä.
Painaudut aivan kiinni minuun, tunnen kovuutesi painavan alaselkääni. Huokaisen nautinnosta ja käännyn sinuun päin. Harmaat silmäsi sädehtivät, olen vihoitellut sinulle päiväkausia. Painan huuleni melkeinpä rajusti hennoille huulillesi ja alan tutkia kielelläni suusi joka sopukkaa. Kätesi hakeutuvat sotkuisen mustiin hiuksiini. Puraisen sinua alahuulesta, huoahdat nautinnosta suutani vasten ja tukistat minua hieman.
Irroittaudun sinusta ja tutkin kasvojasi. Ne ovat halun täyttämät, halu kuvastuu jokaisesta piirteestäsi ja silmistäsi. Olen jo käymässä uudelleen kimppuusi, kunnes mieleeni nousee kuva sinusta jonkun muun kanssa. Kuva sinusta suutelemassa rajusti, mutta samalla niin rakastavasti jotakin muuta, ei minua.
Viha kuohahtaa takaisin ja käännän sinulle kylmästi selkäni.
”Harry, mikä sinulle tuli? Mikä sinua oikein painaa, olet ollut viime päivinä muutenkin niin.. kummallinen?”
Tuhahdan sinulle ja meinaan jo huutaa että mikäköhän minua oikein painaa, mutta pidän kuitenkin kaiken sisälläni ja toivotan sinulle kylmästi hyvät yöt.
Tunnen katseesi polttavan selkääni, mutta minä en luovuta. Pian laskeudut makuulleen ja jatkat nukkumista.
Aamulla kun herään, olet jo lähtenyt omille teillesi. Keitän itselleni kahvit ja astun parvekkeelle juomaan sitä. Alapuolelleni levittäytyy kiireinen Lontoon katu. Juon kahvini loppuun, nousen ylös ja astun sisälle. Menen makuuhuoneeseen ja vetäisen päälleni mustat housut ja punaisen t-paidan, ja alan tutkia sängyn alustaa. Siellä kirjeet yhä ovat pienessä laatikossaan. Avaan laatikon ja alan lukea. ”Rakas Draco, olisi ihanaa nähdä taas.” ”Draco-rakas, viime kerralla oli hauskaa, milloin voisimme taas nähdä?” ”Draco, viime kerrasta on liikaa aikaa. Tule huomenna luokseni, kaipaan sinua.” Rivit vilisevät edessäni, sana sanalta, kirje kirjeeltä raivoni nousee suunnattoman suureksi. Kyyneleet poskilleni valuen nostan laatikon mukaani ja astelen rivakasti keittiöön. Istun sohvalle odottamaan, odottamaan sinua. Viha, ja samalla suru pitelevät minua tiukassa otteessaan, haluaisin vain huutaa, haluaisin vain itkeä. Haluaisin vain sinut. En enää tiedä, mikä on totta ja mikä ei. En tiedä mitä haluaisin.
Tunnit kuluvat, sinua ei näy. Pian ovi kuitenkin aukeaa ja astut sisään.
Ovi kolahtaa kiinni takanasi ja nousen ylös laatikko kainalossani.
”Harry, minä.. mistä sinä tuon löysit?” kysyt ja varjo vilahtaa kasvojesi ylitse.
”Sängyn alta,” vastaan tyynen rauhallisesti. ”Kuinka kauan?” kysyn vielä.
”Kuinka kauan mitä?” kysyt peitellen pelkoasi.
”Älä yritä, kyllä sinä tiedät mitä tarkoitan,” vastaan jäätävästi.
Lasket katseesi maahan.
”Harry, minä en tarkoittanut.. se vain tapahtui! En tarkoittanut mitään pahaa! Anna anteeksi minulle,” sopotat epätoivoisesti ja astut lähemmäksi minua. Kavahdan sinua ja astun taaksepäin.
”Me selviämme tästä, me olemme vahvoja. Harry, sano minulle että me selviämme tästä!” huudahdat epätoivoisena ja ojennat kätesi kohti minua. Ylimielisesti naurahtaen torjun kätesi ja astelen takan luo.
”Tätä mieltä minä olen sinusta ja sinun petturuudestasi,” sihahdan, avaan laatikon ja heitän kirjeet tuleen. ”Saisit palaa helvetin liekeissä! Tuntisitpa edes osan siitä tuskasta, mitä minä tunnen juuri nyt!”
”Harry, minä ymmärrän että sinuun sattuu, ymmärrän että vihaat minua..” yrität selittää mutta keskeytän sinut.
”Ymmärrät? Ymmärrät?! Älä sano että ymmärrät, koska minä tiedän että et ymmärrä. En ole koskaan tuntenut näin suurta kipua, näin suurta raivoa kuin nyt! Ja ei, en minä sinua vihaa. Minä rakastan sinua, ja sehän se onkin suurin ongelmani tällä hetkellä!” huudan sinulle ja tunnen kyynelten valuvan poskillani.
Katsot minua silmät ymmällään. Yksinäinen kyynel tipahtaa poskellesi, valuu pitkin virheetöntä ihoa leuallesi ja tippuu sitten mustalle silkkipaidallesi. Polvesi pettävät ja putoat maahan, painat pääsi polviisi ja annat itkun tulla.
Näytät niin kauniilta siinä itkiessäsi, haavoittuvalta ja kauniilta. Mieleni tekisi kävellä luoksesi ja haudata sinut suudelmiin, painaa kasvoni pehmeisiin hiuksiisi, hokea että kaikki on hyvin, mutta tiedän etten voi tehdä niin.
”Tämä on ohi,” sanon peitellyn rauhallisesti ja kävelen makuuhuoneeseen. Yhdellä taikasauvan heilautuksella vaatteeni lennähtävät kassiin. Nostan sen olalleni ja kävelen olohuoneeseen. Istut lattialla silmät punaisina, kyyneleet ovat raidoittaneet kasvosi ja platinan vaaleat hiuksesi ovat sinulle sopimattomalla tavalla sekaisin.
”Harry..” kuiskaat ja katsot minua särkyneenä.
”Olen tämän yön Ronin ja Hermionen luona, haen huomenna loput tavarani,” sanon, vetäisen takin ylleni ja kävelen ulos ovesta.
Kadulle astuessani kyyneleet valuvat jo poskillani. Pysähdyn ja katson parvekettamme. Sinun parvekettasi tästä lähtien.
Ukkonen jyrähtää ja ensimmäiset vesipisarat tippuvat taivaalta, yhtyen loputtomaan surun virtaan joka valuu kasvoilleni.
”Hyvästi rakkaani,” kuiskaan ja astelen pois.
