Kiitos kommentoijat! Tässä tulee taas (lyhyehkö) jatko piiitkän tauon jälkeen (:
Luku 14.
Päivä oli vaihtunut jo illaksi ja rohkelikot suuntasivat kulkunsa Rohkelikkotorniin.
Muutamat viettivät iltaansa pelaten räjähtävää näpäystä tai velhosakkia, toiset lorvailivat sohvalla ja rupattelivat keskenään. Kelmit astuivat juuri muotokuva-aukosta sisään, kun Eddie-niminen kolmasluokkalainen rohkelikko pyysi yleisöä hiljentymään ja kuuntelemaan mitä hänellä oli sanottavanaan.
Hän raivasi pöydälle tilaa pergamenteilta ja muilta kääröiltä, ja nousi sille seisomaan varmistaakseen, että kaikki näkivät hänet hyvin.
''Ensinnäkin, pyytäisin teiltä kunnon aplodeja, sillä sieltä he tulevat, Sirius, James, Remus, Peter, Kelmijoukko!''
''Maineemme näköjään kiirii jo edellemme'', Sirius sanoi.
Paikalla olijat antoivat hämillään laimeat aplodit, odotellessa selitystä tilanteelle.
''No, tuo saa luvan kelvata'', Eddie sanoi. ''Kuten tiedämme, Kelmit ovat jo melkein kolmen vuoden aikana olleet riesa luihuisille, mistä me kaikki olemme varmasti ylpeitä.''
''Minulla on tunne että tästä ei seuraa hyvää'', James kuiskasi ja etsi katseellaan Lilyä.
''Puhun varmasti kaikkien puolesta kun sanon, miten viihdyttävää on ollut katsella, miten kerta toisensa jälkeen rohkelitkot päihittävät luihuiset, niin huispauksessa kuin, tästä kiitos Kelmeille, heidän äärimmäisessä ärsyttämisessäänkin'', Eddie jatkoi. ''Erityisesti tämä tapaus Kalkaros - ''
''Eddie, mihin sinä tällä pyrit?'' James keskeytti.
Kaikki tiesivät, että Eddie tykkäsi puhua ja pitkään, hän oli huispauskisojen kuuluttaja ja yleensä varsin viihdyttävä, niin otteluissa kuin muussakin tarinoinnissaan, mutta nyt James alkoi huolestua jutun aiheesta, sillä hän pelkäsi pahoin, mihin keskustelu oli kääntymässä...
''Minä puhun nyt sinusta James. Uskon, että kunnia tästä kuuluu sinulle. Osa teistä jo varmaan tietääkin viimeisimmän tapauksen, jossa Kalkaroksen päästä - ''
''Eddie!'' Sirius huikkasi kovaan ääneen. ''Puhutaanpa hetkinen.''
Sirius ja James vetivät hänet alas pöydältä ja raahasivat hänet syrjempään.
''Eddie, Eddie, Eddie...'' James sanoi ja heitti toisen kätensä tämän olkapäälle. ''Asia on nyt niin, että me yritettäisiin pitää mahdollisimman matalaa profiilia tästä.''
''Miksi?'' Eddie kysyi. ''Minusta se oli mainiota!''
''Totta vie se oli'', Sirius sanoi ylpeänä. ''Mutta tiedäthän sinä meidät. Aina hankaluuksissa ja niin pois päin. Jos kerrot tästä muille, sana kiertää ja me joudumme tästä vastuuseen. Ja nyt meillä ei olisi varaa istua jälki-istunnossa, jos ymmärrät mitä tarkoitan.''
''Totta puhuen, en'', Eddie sanoi.
''Katsos, meillä on meneillään eräänlainen prosessi'', Peter puuttui puheeseen.
''Joten kaikki vapaa-aika joka meiltä liikenee, olisi tarpeen käyttää nyt johonkin hyödylliseen, ennemmin kuin istua jälki-istunnoissa'', Remus jatkoi.
''Ymmärrän'', Eddie sanoi nyökäten. Hän ilmeisesti oletti heidän suunnittelevan jotain luihuisten pään menoksi. ''Vaan olisi tämä silti harmillista jättää pimentoon.''
''Arvaa vain harmittaako meitä'', Sirius sanoi pahoillaan. ''Pyytäisimme nyt kuitenkin matalaa profiilia.''
Eddie mietti hetken. ''Hyvä on'', hän sanoi.
''Hienoa'', James sanoi.
Rohkelikot ihmettelivät nyt suureen ääneen mistä oli kyse, ja Eddie meni kertomaan muille että show oli ohitse.
''Oli sekin'', Remus sanoi.
''Oli sekin mitä?'' kysyi Lily joka tuli heidän luokseen Jessican, Cassien ja Keishan kanssa.
''Outoa. Oli sekin outoa'', Remus sanoi huolettomasti.
''Oli tosiaan. Mistä tuossa oli kyse?'' Jessica kysyi katsoen poikiin vuoronperään.
James viestitti tälle äänettömän ''kiitos vain kysymyksestä'' ilmeen.
''Se oli.. tuota..-'', James aloitti.
''Semmoinen vain...'' Sirius jatkoi.
''Ei mitään erikoista,'' Peter sanoi.
''Ei kerrassaan mitään'', Remus sanoi.
''Mitä te salaatte minulta?'' Lily kysyi nauliten katseensa Jamesiin. ''Minä haluan tietää.''
''Ei se ole meidän asiamme Lily'', Cassie yritti.
''Minä haluan tietää, James'', Lily vaati.
James kohautti harteitaan. ''En minä oikeastaan tiedä.''
''Mistä te puhuitte?''
''Olet liian utelias.''
''James- ''
''Voi ei!'' Jessica parahti kovaan ääneen.
Lily ja muut käänsivät tähän katseensa ihmetellen äkillistä purkausta.
''Minä unohdin, tuota, esseeni alakertaan, sen joka pitää palauttaa huomenna.''
Lily katsoi seinällä olevaa sinistä kuunmuotoista kelloa, joka muutti muotoaan auringoksi kun aamu taas koittaisi. Hän todella piti tuosta kellosta, se oli taidokkaasti veistetty, jokaista yksityiskohtaa myöten.
''Käytävillä ei enää saa kulkea'', hän muistutti.
''Minä tiedän'' , Jessica sanoi. ''Mutta esseeni ei ole vielä valmis, ja en tosiaan halua taas jälki-istuntoa myöhässä palauttamisesta. Lähde minun kanssani hakemaan sitä, ole kiltti?''
''Jessica...'' Lily aloitti harmistuneena. Hänestä ei oikeastaan koskaan tuntunut mukavalta rikkoa koulun sääntöjä. Lily kuitenkin huokaisi ja sanoi lähtevänsä ystävänsä seuraksi.
''Kiitos'', Jessica sanoi.
''Niin niin, liikkeelle sitten, en halua että Voro saa meidät kiinni tähän aikaan.''
Jessica iski silmää toisille ja väläytti lisäksi Remukselle hymyn lähtiessään.
Remus tunsi olevansa sulaa vahaa, yrittäen kuitenkin olla näyttämättä sitä liiaksi.
''No, mitä tänä iltana pojat?'' Keisha kysyi.
''Läksyjä'', Peter sanoi.
''Läksyjä? Mistä lähtien?'' Cassie naurahti.
Peter kohautti olkiaan.
''Ei meillä mitään ole'', Sirius sanoi ja katsoi Peteriä oudosti. ''Teille me raivaitaan aina tilaa.''
''Mainiota. Me ajattelimme että voisimme - ''
''Ei, ihan totta. Nyt olisi muuta'', Peter sanoi.
''Mistä sinä puhut?'' Remus kysyi.
Peter mietti sanojaan huolella. ''Tiedättehän.. Hevoskotkat?''
''...Mitä?''
''Räiskeperäiset sisuliskot... kuutamolla...''
''Peter, oletko varma ettet sinä ole täysin kuutamolla?'' James kysyi.
Tytöt kikattivat. Peter punastui ja sihahti ''tulkaa nyt vain!''
''Hyvä on, hyvä on. Mutta sen on parempi olla hyvä juttu. Joku toinen kerta, tytöt'', Sirius sanoi.
''Mikä oli nyt näin tärkeää?'' Remus kysyi kun nelikko oli päässyt huoneeseensa.
''Minulla on teille jotain näytettävää. Tämä tuli tänään'', Peter sanoi ja kaivoi sänkynsä alta neliskulmaisen paketin, joka oli kääritty
ruskeaan paperiin. Peter repi paperin pois ja sen sisältä paljastui nahkakantinen kirja. Peterin silmät loistivat odotuksesta ja innosta.
''Niin?'' James sanoi nostaen kulmiaan kysyvästi.
Peter ojensi kirjan.
''Enoni lähetti tämän minulle kun kerroin hänelle jotain meidän... tutkielmastamme.''
''Tarkoitatko...?''
''Kyllä, juuri sitä.''
Sirius nappasi kirjan Jamesilta ja alkoi selata sitä innokkaasti. Siinä oli paljon pienellä painettua tekstiä vanhanaikaisin, hieman vaikeaselkoisin kirjaimin, joissa silloin tällöin oli myös jonkun oma tekemiä muistiinpanoja sivujen laidoilla.
''Peter... Tässähän kerrotaan kaikki... Miten sinä...-''
''Sain selville, että enoni oli myös aikoinaan hyvinkin kiinnostunut animaageista. Hän kokosi myös ahkerasti tietoa, etsi ja tutki, ja viimein myös löysi. Se veikin häneltä vuosikymmenien työn.''
''Vuosikymmenien.. Ajatella'', Remus sanoi.
''Ilmeisesti aiheesta ei ole paljon painettua tietoa'', Peter sanoi.
''Tämä on todella hienoa Peter!'' James innostui. ''Kuinka et ole kertonut tätä aikaisemmin?''
''Minä en tiennyt. Sain tietää äskettäin. Enoni ei siitä oikeastaan puhu, olin vain onnekas kun hän puhui ohi suunsa.''
''Miksei?''
''No, ilmeisesti hän ei pitänyt omasta muodonmuutoksestaan. Siitä, mikä hänestä tuli.''
Muut katsoivat tätä odottaen.
''Lupasin, etten kerro'', Peter sanoi.
''Älä viitsi, kelle me siitä kerrottaisiin'', Sirius sanoi.
''Niin no, hänestä tuli... kameli.''
Syntyi hiljaisuus. Sitä seurasi kova naurunremakka.
''Kameli? Mitä se hänestä kertoo?'' Remus tirskui.
''Ei mitään tietoa, mutta ilmeisesti hän ei ole ylpeä siitä.''
''Miten sait hänet antamaan kirjan meille? Etkai sinä kertonut hänelle että me...''
''En. Minä vain mainitsin hänelle jotain meidän ''esseestämme'', ja kuinka turhauttavaa siitä on löytää tietoa, ja sitten häneltä lipsahti ja kannustin häntä kertomaan loputkin. Sanoin, että minusta olisi mielenkiintoista tietää asiasta enemmän, ja niinpä hän vain suostui. Luottamuksella tietenkin. Hän ei tiedä että aiomme animaageiksi.''
''Mahtavaa!'' Sirius kehaisi ja Peter tunsi olonsa melko ylpeäksi.
James nyökkäsi innoissaan. ''No, näyttää siltä että meidän on aika tehdä pieniä käytännön kokeita!''
A/N : Jep. Melkeinpä dialogia koko osa. Tarkoitus olisi nyt saada vain hieman eloa tähän tauon jälkeen.
Mutta, siinäpä se!
