n/a: eli siis tälläinen pikku raapale Georgesta, ja sen tunteista Fredin kuoleman jälkeen.
ikäraja: S
Pelko lamautti Greorgen.
Uskaltaisiko hän edes hengittää?
Haluaisiko hän edes hengittää tämän jälkeen?
Tuntuu niin pahalta hengittää, ja olla elossa vaikka puolet minusta kuoli kanssasi.
Unissani minua jahtaa näky sinusta, kuolleena, ilmeettömänä, pelkkänä kuorena.
Joka kerta kun ajattelen sinua, sydäntäni puristaa kylmä koura, joka kiristää otettaan kovemmaksi, mitä kauemmin ajattelen sinua.
Mutten pysty olla ajattelematta sinua. Kun katson peiliin, näen sinun kasvosi, meidän kasvomme. Yksinäisinä ja surullisina.
Me olemme aina olleet yhdessä. Aina syntymästä asti. Tuntuu niin pahalta ja pohjattoman yksinäiseltä koko ajan.
En tiedä mitään, mikä saisi minut hymyilemään. Ehkä pääsy luoksesi.
Odottaessani sitä, minä istun yhteisessä keittiössämme, pöydässä jonka toinen tuoli seisoo tyhjänä ja toimeettomana.
Aivan kuten minäkin.