T/N: Kiitoskiitoskiitoskiitos kommenteistanne!
Ja betaamattomana jatketaan.
Kahdeskymmenes luku: Punk-lapsetKatsoin ympärilleni yllättyneenä, kun olimme tulleet perille niin nopeasti. Tietenkään se ei ollut odottamatonta, kun hän ajoi niin kovaa. Näin ryhmän satunnaisia kasoja pitkin poikin, enkä voinut kuin hymyillä.
”Me menemme pelaamaan minigolfia?””Kyllä”, hän tokaisi ja painoi nappia, jotta ovet avautuisivat. Me nousimme pois autosta ja ne sulkeutuivat takanamme. Menimme auton eteen ja kävelimme lippuluukulle käsi kädessä.
”Okei, myönnän. Minä olen innoissani.” Yksikään ideoista, joita päähäni oli tullut, ei ollut ollut minigolf. Se oli yksi monista asioista, missä en ollut hyvä. Punastuin ajatukselle, mitä kaikkea tekisin väärin.
”Oletko kunnossa?” Edward luultavasti huomasi punastumiseni ja kietoi lohduttavan käden ympärilleni.
”En ole kovin hyvä minigolfissa”, myönsin riiputtaen päätäni. ”Sinun täytyy auttaa minua vähän, jos et halua nolostua.”
”Et halua nolostua”, hän toisti ja naurahti. ”Bella, minulla ei ole paitaa päällä ja sinä olet huolissasi, että nolaat minut. Katso ympärillesi; huomaat, että tämä on kuin ensimmäinen päivämme Forksin lukiossa parina.”
Tein kuten hän pyysi ja hän oli oikeassa. Samalla kun me lähestyimme lippuluukkua, sinne kerääntyi enemmän ihmisiä. Osa vilkaisi olkansa yli ja toiset vilkaisivat toisenkin kerran. Pikkulapset, jotka olivat lähdössä vanhempiensa kanssa, eivät voineet kääntää hänestä katsettaan. Minulle tuli epämukava olo nähdessäni toisten ja kauniimpien teinien tuijottavan hänen vatsa- ja rintalihaksiaan. Hän ei kuitenkaan näyttänyt huomaavan.
Puna syveni poskillani ja melkein toivoin, että Edward olisi vienyt meidät jonnekin kliseisempään ja yksityisempään paikkaan, kuten niityllemme. Katseet eivät kuitenkaan näyttäneet häiritsevän häntä. Hän nautti tästä.
Tökkäsin hänen kylkiluitaan ja nauroin hänen itseluottamukselleen.
”Oletko varma, että he eivät heitä sinua pois?” kysyin kohottaen kulmiani merkitsevästi. ”Tarkoitan, että eihän tuo voi olla sallittua?”
”No, me näemme sitten, luulisin”, hän sanoi, kun me menimme toiseen jonoon. ”Jos ei, minun täytyy vain viedä sinut suoraan treffiemme toiseen osaan.”
Se yllätti minut. Mahtavaa, siinä sitten toinen palapeli, mitä minun täytyisi miettiä. Rypistin kulmiani ja katsoin jalkoihini pohdiskellen.
”Mikä toinen osa on, Edward?” kysyin hampaat irvessä, kun en keksinyt mitään realistista vastausta.
”Ei mitään kamalaa.” Hän hymyili minulle yrittäen kohottaa mielialaani, ja siirtyi sitten eteenpäin jonossa. ”Kaksi minigolfiin… öh, saisimmeko neljä palloa? Hän ei ole kovin hyvä tässä.”
Halusin sanoa jotain, mutta olin liian vihainen, joten minä vain tallasin hänen varpailleen. Hän ei näyttänyt edes huomaavan. Tuhahdin ärsyyntyneenä.
”Tottakai”, myyjä sanoi, minä nolostuin. ”Muiden asiakkaidemme onnellisuuden puolesta, pyytäisimme teitä laittamaan paidan päälle.” Hän näytti siltä kuin ei olisi halunnut sanoa mitään.
”Olen pahoillani, mutten voi”, Edward sanoi. Hän laittoi hiukan rahaa pöydälle ja lähti ennen kuin myyjä ehtisi sanoa mitään muuta. Kohautin myyjälle olkiani ja seurasin Edwardia. Minun täytyi juosta. Minä vain nauroin koko ajan, kunnes meidän kätemme olivat taas yhdessä.
”Kai se sitten on sallittua”, kuiskasin.
”Hän miettii, pitäisikö hänen jättää työpisteensä ja lähteä peräämme”, hän naurahti eikä pysähtynyt. Minusta se ei ollut kovin noloa, koska minä vain nauroin mukana. Yllättäen hän nappasi minut halaukseen samalla kun me kävelimme. Hän ei päästänyt irti ennen kuin pääsimme ensimmäiselle radalle.
”Naiset ensin”, Edward sanoi ja antoi golfmailani. Hän piti molemmissa käsissään mailoja ja antoi minun valita haluamani. Minä hymyilin hänelle ja valitsin punaisen jättäen hänelle sinisen.
Edward istui penkille ja katsoi, kun tuijotin ensimmäistä rataa edessäni. Tämä oli vain yksinkertainen, jossa piti saada pallo kulman taakse. Tulin vieläkin hermostuneemmaksi, kun tunsin hänen silmänsä niskassani. Käännyin ympäri katsoakseni häntä ja hän vain katsoi minua viattomasti.
”Kaikki hyvin?” Edward kysyi.
”Öh, joo”, vastasin hätäisesti ja löin palloa. Palloni osui reunukseen minua vastapäätä ja pyöri takaisin luokseni. Se pysähtyi jalkaani. Pistetilanteeni on nyt negatiivinen. ”Älä naura”, jupisin, vaikka hän ei nauranutkaan.
”Huono tuuri”, hän sanoi ja veti minut pois tieltä. ”Minun vuoroni.”
Hän näytti mittaavan kaiken ja mietti vakavasti. Hän laittoi sinisen pallonsa aivan maton reunalle.
”Mitä sinä teet?” kysyin uteliaasti.
Hän ei katsonut minuun, kun vastasi hitaasti. ”Käytän geometrian ja fysiikan sekoitusta saadakseni sen reikään yhdellä.”
”Ilmeisesti”, sanoin sarkastisesti, mutta hymyilin. Minä hymyilin, koska tajusin, että hän oli ainoa poikaystävä koko maailmassa, joka osaisi tehdä niin ja hän oli kokonaan minun. Mitä antaisinkaan vain saadakseni painaa huuleni hänen huuliinsa vain sekunniksi ja…
Lopetin siihen. Ei olisi hyvä ajatella sitä. Sen sijaan katsoin ympärilleni ja huomasin paikan olevan erittäin romanttinen ja kaunis. Nyt oli aivan pimeää, mutta puut ja puskat olivat täynnä hopeisia valoja. Näytti kuin koko järjestely anoi romantiikkaa minun ja Edwardin välille. Mietin, oliko hän suunnitellut tämän. Luultavasti.
”Hole in one!”
Kävelin hänen luokseen ja kiedoin käteni hänen vyötärönsä ympärille. Jos hän aikoi kiduttaa minua romanttisella paikalla, niin sitten minä kidutan häntä. Jos minä nyt edes pystyisin kiduttamaan häntä.
Nojauduin taaksepäin niin paljon, että jos hänen kätensä eivät olisi tukeneet minua, olisin kaatunut takapuolelleni. ”Ehkä sinä voisit auttaa
minua saamaan hole in one’n”, kuiskasin, kun hänen huulensa olivat vain sentin päässä omistani. Yritin saada ääneni mahdollisimman flirttailevaksi. En tiennyt onnistuinko vai en.
”Ehkä”, hän kuiskasi ja painoi huulensa omilleni. Olin jo valmistautunut henkisesti ja otin huuleni hampaideni väliin. Hänen huulensa siirtyivät leualleni ja alas kaulalleni. Suljin silmäni ja yritin hallita haluani. Hänen kätensä liukuivat kylkiluillani, alas vyötärölleni ja pysähtyivät lanteilleni.
Henkinen taistelu päässäni alkoi käydä liian kovaksi, kun hänen kielensäkin päätti pitää hauskaa ja polveni pettivät. Hän ei näyttänyt huomaavan, koska hänen otteensa lanteistani piti minut pystyssä. Olin aivan hurmiossa. Ei ollut epäilystäkään, että jos en lopettaisi nyt, en voisi lopettaa ikinä.
”Ed… Edward?” Ääneni oli yhtä heikko kuin tahtonikin.
”Mmm”, hän huokaisi solisluuni kuoppaan. Hän näytti olevan aivan yhtä sekaisin kuin minäkin. En pystynyt keksimään ainoatakaan sanaa, jolla hänet saisi lopettamaan, joten minä vain aloin työntää häntä poispäin. Hän tiesi perääntyä heti, kun käytin kaiken voimani saadakseni hänet irti. Olin kiitollinen, että hän piti minusta kiinni, sillä en olisi kyennyt seisomaan omin avuin.
Kumpikaan ei sanonut mitään ennen kuin me lakkasimme läähättämästä.
”Tuo oli… kivaa”, sanoin hengästyneesti.
”Niin.” Edward oli samaa mieltä ja päästi minut irti. Minä vähän kompuroin, mutta pysyin pystyssä. Hän nosti golfmailani maasta. ”Taitaa olla sinun vuorosi.”
Otin golfmailan häneltä ja katsoin maahan etsiäkseni palloani. En nähnyt sitä. Edward hymyili ja kurotti puskan alle. Hän tipautti pallon juuri siihen, mihin se oli aikaisemmin jäänyt.
”Sinä potkaisit sitä, kun me suutelimme”, Edward sanoi hymyillen.
”Kun sinä suutelit”, oikaisin häntä hiljaa.
Yritin matkia, mitä Edward oli aikaisemmin tehnyt ja se osui pari kertaa molempiin laitoihin. Se ei mennyt samalla tavalla kuin Edwardilla, mutta ainakin sain sen osumaan toiseenkin jalkaani.
Edward otti kädestäni kiinni ja me kävelimme pallon luo. Minulta kesti vielä viisi lyöntiä ennen kuin sain pallon sisään. Kaiken kaikkiaan se oli aika nöyryyttävää. Edwardia se ei kuitenkaan näyttänyt vaivaavan. Meidän takanamme oli jo jonoa. Ennen kuin me menimme toiselle radalle, me ajattelimme, että olisi kohteliasta päästää heidät edellemme.
Samalla kun me odotimme kahden esiteinitytön lopettavan, Edward päätti taas hyökätä kaulaani huulillaan. Tällä kertaa oli helpompaa olla välittämättä hänestä, koska minä keskityin kahteen tyttöön, jotka eivät keskittyneet peliin, vaan Edwardin vartaloon. Jos minä kerran pystyin kuulemaan heidän kuiskivan, niin sitten Edward todellakin kuuli, hän kuitenkin vain suuteli kaulaani.
Ajan kuluessa, noin viisi minuuttia myöhemmin, kun tytöt lähtivät kolmosradalle, Edward lopetti.
”Tiedähän”, hän sanoi keskustelevaan sävyyn samalla kun asetti palloani. ”Minulla on parempi olo, kun saan edes suudella sinua.”
”Ai.” En tiennyt mitä muuta voisin sanoa tekemättä sitä itselleni vaikeammaksi.
”Haluatko tietää jotain muutakin?” Edward sanoi tullen taakseni seisomaan. Hän laittoi käsivartensa ympärilleni ja kätensä omieni päälle ottaen kiinni golfmailasta. ”Sinä pidät mailaa aivan väärin. Tässä, sinä pidät sitä näin.”
Hän siirsi käsiään, jotta toinen oli hiukan toisen yläpuolella. ”Nyt”, hän kuiskasi kaulaani vasten. ”Sinä heilautat.” Hän nosti kätemme ilmaan ja heilautti ne suoraan palloon. Pallo osui tuulimyllyyn ja vieri sen toiselle puolelle.
Minä en kuitenkaan huomannut sitä. Ajattelin vain, kuinka herkulliselta hänen hengityksensä ja ihonsa omaa ihoani vasten tuntui. Mitä enemmän ajattelin sitä, sitä vaikeampaa oli keskittyä todellisuuteen. Tuntui kuin vartaloni kuumeni ja kylmeni samaan aikaan.
”Hole in one”, hän kuiskasi ennen kuin suuteli kaulaani.
”Okei, Edward… lopeta.” Astuin poispäin hänestä ja hän päästi minut irti. Hän laittoi pallonsa maahan ja valmistui lyömään, yrittäen löytää täydellisen kulman.
”Miksi sinä haluat minun lopettavan?” hän kysyi samalla kun tarkasti tuulimyllyä. Päätin olla välittämättä siitä kysymyksestä.
Tiesin, että hän vain yritti esitellä golftaitojaan. Se mitä hän seuraavaksi teki, todisti sen. Hän löi palloa kovaa. Se osui tuulimyllyyn ja pyöri ympäriinsä, sitten se lensi takaisin ja Edward nosti kätensä huomaamattomasti. Pallo kimposi siitä päästäen terävän murskaavan äänen. Katsoin, kun se liisi tuulimyllyn ohi ja pois näkösältä.
Avasin suuni kysyäkseni, mutta Edward nosti kätensä sanoakseen ’odota sekunti’. Hän kuunteli jotain. ”Hole in one”, hän sanoi hymyillen.
”Kuinka sinä teit tuon?” Katsoin häntä töllistellen.
”Muinaista kiinalaista geometriaa.” Hän hymyili minulle ja johdatti meidät noutamaan pallojamme. Kaikki oli hyvin seuraavissa kolmessa reiässä. Hän auttoi minua saamaan reikään yhdellä tai kahdella samalla kun harjoitteli omaa ’muinaista kiinalaista geometriaansa’. Voin sanoa, että oikea syy siihen, miksi hän auttoi minua, oli koska hän halusi kuulla sydämeni läpättävän ja hengitykseni nopeutuvan. Ei epäilystäkään, se oli varmasti osa suunnitelmaa, miksi hän toi minut tänne.
Kuutosradasta näytti tulevan minun uusi lempiratani. Meidän täytyi lyödä pallo sillan yli. Silta oli syvältä näyttävän veden yläpuolella. Allas näytti juuri sellaiselta minigolf altaalta, joka oli puoliksi klooria ja johon olet aina halunnut päästä uimaan.
”Minä voin tehdä tämä yksikseni”, sanoin Edwardille. Radassa oli vain jotain sellaista, mikä sai minut haluamaan voittaa sen itsekseni. Edward nyökkäsi ja seisahti sivuun.
Laitoin pallon maahan ja katsoin sillan toiselle puolelle. Pitäen katseeni pienessä reiässä, kuten Edwardilla oli tapana, minä heilautin. Pallo lensi ilmaan ja sitten
plups.
Oho.
Katsoin Edwardia ja näin hänen virnistävän minulle. Halusin suudella noita huulia niin että… Ei, ei saa ajatella sitä!
”Mitä nyt?” kysyin ajatellen vaihtopalloja hänen taskussaan.
”Minä haen sen”, hän julisti ja alkoi ottaa kenkiään pois. Voi ei! Hän sai kenkänsä pois ja pian sukat seurasivat perässä. Hän käveli sillalle ja kiipesi kaiteelle samalla kun minä katsoin häntä silmät suurina. Sitten hän astui kaiteen reunan reunalle, mihin ainoastaan vampyyri kykeni ja meni pallon perään.
Niin nopeasti kuin jalkani sallivat, minä juoksin altaan reunalle ja odotin hänen nousevan ilmaan. Vihdoinkin hän nousi. Punainen palloni oli hänen kädessään. Hän kääntyi ympäri niin, että hän kellui nyt selällään.
”Edward Cullen!” henkäisin.
”Tule sinäkin rakas!” Hän hymyili minulle. ”Vesi on lämmitettyä.”
”Nosta heti takapuolesi ylös siitä altaasta!” huusin. Tätä ei todellakaan voinut tapahtua kaiken tämänpäiväisen huipuksi. Miksi, voi miksi, Edwardin täytyi valita tämä päivä ollakseen lapsellinen teini-ikäinen.
”Vain jos sinä suutelet minua”, hän vastasi ja heitteli palloa valonnopeudella kädestä toiseen.
”TULE POIS!” huusin ja yllätyin kuullessani äänen, joka liittyi omaani. Käännyin ympäri katsoakseni taakse, kun näin miehen päällikönpaidassa juoksevan meitä kohti.
”Laita vaatteet päällesi ja häivy tästä puistosta!” hän huusi Edwardille. Hänen äänensä matki poliisien ääniä, joita kuulee televisiosta.
”Okei, tulen pois”, Edward sanoi pyöräyttäen silmiään niin, että vain minä näin sen. Hän laittoi sukkansa ja kenkänsä jalkoihinsa erittäin hitaasti, aivan kuin hän olisi halunnut tehdä sen hidastettuna tai sitten vain käydäkseen takanamme olevan miehen hermoille. Mr. Johtaja tuhahti kärsimättömänä takanamme. ”Okei, herra, olen valmis lähtemään.”
Johtaja ei sanonut mitään puuttuvasta paidasta, joten ajattelin, että hän oli jo kuullut. Minulla ei ollut tilaisuutta puhua Edwardille, kunnes olimme parkkipaikalla. Johtaja oli takanamme, ärsyttävän lähellä kulkusuunnasta huolimatta.
”Miksi sinä teit niin?” huusin kuiskaten Edwardille.
”Kuulin hänen ajatuksensa lähenevän. Ne sanoivat, että hänen täytyi potkaista paidaton punk-lapsi ulos. Minä vain annoin hänelle syyn häätää meidät. Olen äärettömän pahoillani siitä. Toivoin, että olisimme voineet jäädä sinne pidemmäksi aikaa. Sinulla näytti olevan hauskaa ja tiedän, että minulla ainakin oli.”
”Kaikki on hyvin.” Hymyilin. ”Ei se ole sinun syysi. Minulla oli silti hauskaa. Minusta sinun pitäisi ehdottomasti liittyä golfjoukkueeseen.
Hän nauroi samalla kun avasi oveni. Me menimme sisään ja lähdimme kohti tietä.
”Näyttää siltä, että minun täytyy viedä sinut treffiemme toiselle osalle.”
