T/N: Kiitoksia kaikille kommenteista! Niitä on tullut taas kamalasti.
Tämä on taas betaamaton, kun en ole vieläkään saanut niitä lukuja betaltani...
Seitsemästoista luku: Suudella vai eikö suudella?Aivan yhtäkkiä käsi ilmestyi huulilleni. Ärsyyntyneisyys nousi sisälläni. Minähän halusin vain suudella.
”Siirrä kätesi!” tiuskaisin sietämättömälle keijulle vieressäni.
”Ei se ole minun käteni.” Hän oli kertakaikkisen iloinen siitä. ”Avaa silmäsi.”
Ensimmäinen asia, minkä näin avattuani silmäni, oli Alice. Hän veti Carlislea ja Esmeä käsistä huoneen toiselle puolelle. Käsi oli vieläkin huulillani.
Lähemmin tarkastettuna tajusin, että se oli Edwardin. Minä luulin, että hän halusi suudella minua. Nostin katseeni häneen hämmentyneenä.
Hän hymyili kelmimäisesti laskiessaan kättään. Ai, hän halusi yksityisyyttä. Nousin uudelleen varpailleni suudellakseni häntä. Hänen kätensä nousi uudestaan.
”Mitääää?” valitin.
”En aio suudella sinua tällä tavalla. Millä tahansa muulla tavalla suutelisin varmasti mielelläni. Mutta ei näin Bella.”
”Millä tavalla?” Päästin hiukan myrkkyä ääneeni, koska minä vain halusin sen suudelman.
Hänen kätensä laskeutui ja otti omastani kiinni. ”Puhutaanpa.”
Hän johdatti minut sohvalle ja veti minut istumaan syliinsä. Hän huokaisi ja halasi minua tiukasti rintaansa vasten. Me kuuntelimme toistemme hengitystä. Luulen, että hän yritti rauhoittaa minua.
”Bella”, hän aloitti. ”Miksi sinä haluat suudella minua?”
”Koska…”
”Mistä lähtien ’koska’ on ollut oikea vastaus?”
”Siitä lähtien, kun nolostuin liikaa kertoakseni sinulle todellisen syyn.” Painoin pääni hänen leukansa alle ja piilotin punaiset kasvoni. Hän antoi suukon päälaelleni.
”Mahtaisiko todellinen syy olla se, että tunnet syyllisyyttä Volvoni tuhoamisesta?”
Päästin ilman suustani, mitä en ollut edes huomannut pidätteleväni.
”Kyllä, olen pahoillani. Minä rakastan sinua.”
”Minäkin rakastan sinua”, hän naurahti. ”Äläkä ikinä unohda sitä… Mutta Bella, jos sinä haluat suudella minua niin siitä vain. En kuitenkaan halua, että luovut jostain sellaisesta, mitä todella haluat. Joten minä teen sopimuksen kanssasi. Saat suudella minua tänään vain jos se ei johdu syyllisyydestä. Sovittu?”
Hän nosti pikkusormensa pystyyn ja osoitti sillä minua. Minä mietin hetken ja päätin, että hän teki tämän vain siksi, että hän todella välitti minusta.
”Ja sinä sanot tämän siksi, että sinä välität minusta?” kysyin hitaasti.
”Kyllä.” Hänen silmänsä kertoivat, ettei hän valehdellut.
”Miksi minä en sitten voi suudella sinua siksi, että minä välitän sinusta?”
Hän katsoi minua kuin en olisi tajunnut jotain. ”Bella, sinä voit suudella minua jos haluat. En aio pysäyttää sinua. Oikeastaan minä haluan sinun suutelevan. Älä kuitenkaan suutele siksi, että tunnet syyllisyyttä. En halua sinun tuntevan, että sinun täytyy luovuttaa. En halua pakottaa sinua suutelemaan sinua.”
Hän näytti nolostuneelta myöntäessään sen.
”Okei”, sanoin ja kumarruin suutelemaan häntä. Hän käytti tilaisuutensa haavoittuvaisessa tilassani ja otti kasvoistani kiinni.
”Suudella vai eikö suudella?” kuiskasin, kun hän oli vaarallisen lähellä. Tiesin, että hän tulisi hiukan pahalle tuulelle, mutta en voinut pysäyttää. ”Ei suudella!”
Tönäisin hänen rintaansa ja irrotin hänen kätensä kasvoiltani. Nousin ylös ja osoitin häntä pikkusormellani. ”Sovittu.”
Me vahvistimme sopimuksen pikkurilleillämme ja hän nousi viereeni. Hän antoi käsiemme pudota kohti lattiaa ja kumartui antamaan suukon poskelleni, sitten toiselle poskelleni. Sitten otsaani. Periaatteessa koko kasvoilleni. Voisin vannoa, että kuulin hänen naurahtavan.
”Mikä tässä on hassua?”
Hän naureskeli nyt avoimesti. ”Alice käytännössä viettää yläkerrassa juhlia, sinun päätöksesi tähden. Hän kirjaimellisesti kimpoilee huoneessaan.”
Pystyin kuvittelemaan Alicen hyppimässä sängyllään innoissaan. Olin aikeissa lähteä katsomaan häntä, kun hän juoksi alakertaan.
”Puhelin alkaa soida. Puhelin alkaa soida. Puhelin alk…”
Hän katosi Carlislen työhuoneeseen jättäen oven auki perässään. Meinasin kommentoida, mutta yhtäkkiä Edward kaappasi minut mukaansa katsomaan.
Carlisle oli siellä lukemassa kirjaa. Hän ei kiinnittänyt ollenkaan huomiota Aliceen. Alice juoksenteli ympäri huonetta yliluonnollista vauhtia. Hän puhui liian nopeasti, että pystyin ymmärtämään.
”PRRRR! PRRRRR!”
Carlisle nosti katseensa kirjastaan ja sekuntia myöhemmin puhelin oli hänen kädessään. ”Alice, Edward, Bella, miksi teidän koulunne soittaa?”
”Vastaa siihen! Vastaa siihen! Vastaa siihen!”
Alice oli pöydän toisella puolella, käyttäen sitä hypätäkseen ilmaan uskomattoman korkealle.
Carlisle katsoi Edwardia. Hän nyökkäsi ja samaan aikaan Esme ja Jasper tulivat huoneeseen. Carlisle huokaisi ja nosti puhelimen korvalleen.
”Haloo, Cullenin residenssi.” Carlisle tuijotti Alicea keskittyneesti. ”Kyllä, olen minä… huumeita… huolestunut luokkatoveri… Kukahan tämä luokkatoveri oli?” Carlislen silmät napsahtivat Edwardiin, joka katsoi maahan leveästi virnistäen. ”Diabetes… HIV… kiteistä amfetamiinia… pinkkiä… Oletteko varma, että hänen virtsansa oli pinkkiä?... Kyllä, kyllä minulla on M.D. Minä vilkaisen sitä. Tässä täytyy olla jokin väärinkäsitys… Kiitoksia. Näkemiin.”
Hän pamautti puhelimen kiinni ja veti syvään henkeä. Sitten hän katsoi vaimoaan. Kun käännyin ympäri, näin Esmen kohauttavan hänelle olkiaan.
”Miksi sinulla oli tänään pinkkiä virtsaa ja siinä satunnaisia huumeita ja tauteja, Alice?”
”Se oli niin nättiä.” Alice yritti esittää suloista. Sen hän todella osasi.
”Diabetes, HIV, kiteistä amfetamiinia. Alice, monestiko minun täytyy sanoa sinulle, että me yritämme esittää ihmisiä? Meidän elämämme riippuu siitä. Olet kyllä ollut tässä elämässä tarpeeksi kauan.” Carlisle ei oikeastaan ollut vihainen; oli kuin hän olisi sanonut tämän monesti ennenkin. ”Olen erittäin pettynyt sinuun. Ja sinä Edward, minä teidän, että sinä tiedät paremmin. Mikä sinut tähän oikein saattoi?”
”Alice teki elämästäni erittäin vaikeaa.”
Carlisle käännähti Alicea kohti. ”Pinkki?”
”Voisinko vain saada rangaistukseni?”
Alicella oli hänen koiranpentu ilmeensä ja hän katseli jalkaansa, jota hän hieroi lattiaa vasten. Voin sanoa, että hän yritti esittää pikkulasta.
”Haluatko lahjasi? Sinä et saa puhua Bellalle koko loppupäivänä.”
”Hei!” me molemmat huudahdimme samaan aikaan.
”Bella tarvitsee minua!”
”Minä tarvitsen häntä!”
”Tämä on Edwardin syytä alusta lähtien!”
”Niin, miksi sinä et rankaise häntä?” Kaduin sanojani sillä sekunnilla, kun ne tulivat ulos suustani. Vilkaisin Edwardia varovasti. Hän ei katsonut minua, vaan Carlislea.
”Olet oikeassa.” Carlisle hymyili. ”Edward, sinun rangaistuksesi on, että sinun täytyy kulkea paidattomana loppupäivän.”
Edward virnisti Carlislelle leveästi, ilmeisesti lukien hänen ajatuksensa. Mietin laiskasti, mitä hän mahtoi ajatella.
Edward nykäisi paidanreunaansa ja veti sen pois niin kuin miehet tekevät elokuvissa. Ymmärsin heti, mitä Carlisle ajatteli. Tajusin sen, kun tuijotin Edward yläruumista. Jos en olisi ollut täydellisessä hallinnassa ja erittäin tietoinen hänen vanhemmistaan samassa huoneessa, olisin käynyt hänen kimppuunsa.
Hänen farkuissaan oli matala leikkaus ja hänen vatsalihaksensa muodostivat ’V’:n muotoisen kuvion, joka johti luoja tietää minne.
Oli yksi liike, mitä en voinut hallita. Käteni kurottui sivelemään kevyesti hänen vatsalihaksiaan. No, ainakin ne olisivat tehneet niin, ellei Edward olisi ottanut sormistani kiinni ja punoi omat sormensa niiden joukkoon.
Tuo kylmä yhteys terävöitti pääni.
”Epäreilua Carlisle!”
”Mitä?” hän kysyi viattomana.
Cullenin taloudessa ei ollut mikään salaisuus, kuinka Edward vaikutti minuun.
Minä vain näytin hänelle vihaisena kieltä. Käännyin kannoillani, irrotin käteni Edwardin otteesta ja marssin ulos huoneesta.
En oikeasti halunnut vaikuttaa emolta, mutta minä löysin kodinhoitohuoneesta sen, mitä etsin. (Talo oli niin suuri, etten ollut koskaan käynyt tässä huoneessa.) Sitten minä kävelin nurkkaan ja istuin alas. Nostin polvet koukkuun rinnalleni ja nojasin niihin käsilläni ja painoin pääni käsiini. Suljin silmäni ja keskityin hengittämiseen. Kun käteni jo pistelivät puuduksissa, kuulin oven aukeavan. Odottaen sen olevan Edward, nostin katseeni. Sen sijaan, joku paljon suurikokoisempi astui sisään.