T/N: Kiitos kommenteista! Tämä on edelleen betaamattomana.
Kahdeksastoista luku: Sankari”Mene pois”, nurisin. Emmett oli viimeinen henkilö, jonka halusin nähdä sillä hetkellä.
Hän mutristi huuliaan mietteliäästi. ”Tiedätkö mitä, olen ajatellut paljon sitten tämän aamun…” Katsoin häntä ärsyyntyneenä. ”Ja minä haluan sinun menestyvän. Uskon, että niin olisi ehdottomasti parempi.”
”Miksi sinä niin uskot?” kysyin yllättyneenä.
Emmett hymyili minulle, sitten hän istahti viereeni ja laittoi kätensä hartioilleni. ”Pikkusisko, on ollut jo ikuisuus siitä, kun joku pistänyt Edwardin omalle paikalleen. Hänen egonsa on suurempi kuin Jupiter. Minä en liioittele. Nyt hänen tyttöystävänsä aikoo laittaa hänet oikealle paikalleen. Se vain saa minut iloiseksi. Aion auttaa sinua kaikilla voimillani.”
”Mitä sinä aiot tehdä?” Kohotin kulmiani hänelle.
Tunsin olevani tuhoon tuomittu, kun huomasin, että Emmett ei ollut ajatellut tämän pidemmälle. Voin sanoa, että hän mietti nopeasti. Se mitä hän seuraavaksi sanoi, todisti sen.
Hän otti kätensä ympäriltäni ja otti paitansa pois. ”Minäkin aion kulkea tänään paidattomana. Aina kun haluat kuolata nähdessäsi Edwardin rintakehän, katso vain minua. Olen niin paljon vaikuttavampi.”
Hän vaikutti ylpeältä ideastaan. Hänen hymynsä kuitenkin haihtui, kun hän näki ilmeeni. ”Älä nyt, minähän yritän, Bella.”
”Tiedän.” Taputin hänen käsivarttaan kevyesti, koska minä todella arvostin hänen tarjoustaan. ”Mutta myönnä se, Emmett, olen tuhoon tuomittu.”
”Ei, ei, et ole. Minä teen kaiken voitavani auttaakseni sinua onnistumaan.” Hän jähmettyi patsaaksi, kun hän sulki silmänsä ja nojautui seinää vasten.
”Öh Emmett. Ei sinun oikeasti tarvitse auttaa minua. Kyllä minä pärjään.”
Totta puhuen, olin peloissani mitä voisi tapahtua, jos Emmett olisi puolellani.
”Minä olen sinun puolellasi, älä huoli ja… ja minulla on idea.”
Minä voihkaisin. Saatoin vain kuvitella, mitä kauhuja tulisi, kun Emmett lopettaisi seuraavan puheensa. ”Sen on parasta olla hyvä idea.”
Emmett nyökkäsi lupaavasti. ”Niin se onkin. Muistatko sinä Alicen rangaistuksen?”
En saanut aikaa vastata. En saanut aikaa edes avata suutani. Ovi pamahti auki ja Alice tuli sisään sulkien Emmettin halaukseen. ”Minä rakastan sinua. Sinä olet nero. Sinä olet paras isoveli koko maailmassa. Minä rakastan sinua!”
Yritin vetää innostunutta Alicea irti Emmettistä, mutten tietenkään onnistunut. ”Emmett, Alice, mitä on tekeillä?”
Emmett oli se, joka vastasi kysymykseeni kysymyksellä. ”Muistatko sinä Alicen rangaistuksen?”
Mutristin huuliani. ”Joo, kiitos vain muistutuksesta. Hän ei saa puhua minulle koko päivänä. En ymmärrä, miten siinä voi auttaa.”
”Se on vain yksi pieni varjopuoli, koska sinä olet väärässä. Hänen rangaistuksensa on, että hän ei saa puhua sinulle koko päivänä. Minä
saan puhua sinulle. Kaikki, mitä hänen täytyy tehdä, on puhua minun kauttani. Myönnä. Minä. Olen. Nero!”
”Sinä olet nero”, sanoin halaten häntä.
Kun päästin hänet irti, Alice muistutti minua jostain.
”Emmett, voitko kertoa Bellalle, että hän ei saa unohtaa tämän iltaisia treffejä Edwardin kanssa, ja minun täytyy laittaa hänet valmiiksi.”
Emmett hymyili, kun häntä tarvittiin jo nyt palvelukseen. ”Bella, et saa unohtaa tämän iltaisia treffejäsi Edwardin kanssa. Ja Alicen täytyy laittaa sinut valmiiksi ja saada sinut näyttämään erityisen suudeltavalta.”
Emmett vetäisi minut jaloilleni ja kietoi kätensä sekä minun että Alicen hartioille.
”Emmett, voisitko laittaa paitasi takaisin päälle?” kysyin ujosti.
”En.” Hän painotti ’e’:tä. ”Muista, että sinun täytyy katsoa minua, kun ajattelet, että Edwardin kauneus käy sietämättömäksi.”
Minä voihkaisin, mutten voinut olla ärsyyntynyt Emmettiin, kuten normaalisti. Hänhän kuitenkin yritti auttaa minua. Avasin oven ja näin loput Cullenit keittiössä.
Kaikki katsoivat meitä, kun me saavuimme. Edward käveli luokseni ja otti minut pois Emmettin käden alta ja laittoi siihen omansa. Minä värisin uudelle kylmyydelle. Oli paljon häiritsevämpää olla näin lähellä paidatonta Edwardia. Kirottu Carlisle ja hänen kykynsä rangaista Edwardia.
”Oletko varma, että tahdot tehdä tämän?” Nostin katseeni ja näin Edwardin puhuvan Emmettille.
Emmett hymyili. ”Olen miettinyt sitä koko päivän, ja olen Bellan puolella. Sitä paitsi uskon, että tämän perheen on aika ilmoittaa puolensa. Kenen puolella sinä olet, äiti?”
”En usko eri joukkueisiin, mutta jos täytyy niin valitsen Bellan. Se on vähintä, mitä voin tehdä korvatakseni mieheni käyttäytymisen.” Esme hymyili Carlislelle. ”Sitä paitsi minä tahdon ottaa tyttöjen puolen. Toivon vain, että tämä ei hajota perhettäni.”
Esme käveli Alicen vierelle ja laittoi kätensä tämän ympärille. Edward otti kätensä pois hartioiltani ja meni seisomaan Carlislen viereen toiselle puolelle huonetta. Oli ilmiselvää, mitä oli tapahtumassa. Joukkueet olivat tekeillä.
”Rose, kulta?” Emmett sanoi syvällä äänellä.
Kaikkien silmät kohdistuivat Rosalieen. Kerrankin näytti siltä, että hän ei halunnut olla keskellä huomiota. ”Öh, juuri nyt, en kumpaakaan. Minusta tämä peli on lapsellista. Se on ohi huomenna ja sitten kaikki unohtavat sen.”
”Jos sinun täytyy valita…”
”Emmett ole kiltti, en halua olla osallisena tähän.” Sen jälkeen Rosalie käveli nurkkaan, mahdollisimman kauas molemmista joukkueista. Voin sanoa, että hän halusi vain tarkkailla. Hän oli pahoillaan, että tämä ’peli’ ei liittynyt häneen.
”C-jäbä?”
Carlisle pudisti päätään pienesti hymyillen. ”Monestiko minun täytyy pyytää, ettet kutsuisi minua tuolla nimellä, Emmett? Kuten kaikki tietävät, olen Edwardin puolella. Minä autan häntä miten vain voin. Kun hänellä on minut rinnallaan uskon, että me voitamme. Joka tapauksessa, minullahan on oikeus rangaista kaikkia.” Carlisle laittoi kätensä Edwardin olalle.
”Onko kivaa olla leuhka? Jazz, mies?”
”Onko minun pakko valita?” Jasper katsoi minua ja minä nyökkäsin, parasta vain päästä tästä yli. ”Okei, ei sillä, ettet olisi siskoni, Bella, mutta Edward on veljeni ja minä pysyn hänen rinnallaan.”
Minä nyökkäsin hänelle näyttäen ymmärtäväni. Hän vain valitsi puolen, jolle uskoi olevan enemmän lojaali.
”Jazzy…” Alice valitti. Sekunnissa, hän alkoi vetää Jasperia kädestä pois Carlislen luota. Jasper yritti ravistaa kätensä irti loukkaamatta hänen tunteitaan.
”Alice, kaikki on ihan hyvin. Me voimme voittaa tämän ilman Jasperin apuakin.”
Alice murjotti ja meni takaisin Emmettin viereen. Me kaikki katsoimme toisiamme hiljaisina pari minuuttia. Se oli neljä kolmea vastaan, mutta tajusin jotain. Se oli oikeasti yksi vastaan yksi. Edward vastaan minä. Muut olivat vain apuna kuin sotilaat.
Alice rikkoi hiljaisuuden. ”Hei Edward, oletko vieläkin aikeissa viedä Bellan treffeille tänään?”
”Joo, miksi en olisi?” Edwardin kulmat rypistyivät hämmentyneenä.
”No, sinä et voi enää viedä häntä syömään etkä elokuviin.” Jasper sanoi katsoen Edwardia päästä varpaisiin.
”Miksi ei?” kysyin. Minä oikeastaan odotin kovasti näitä treffejä. Se on nopea ja helppo tapa päästä eroon hänen hullusta perheestään.
”Useimmat paikat edellyttävät puvun ja kengät Edward.” Alice sanoi tosiasian. ”Sinua ei päästetä sisään. Okei, sinä voit viedä hänet sinne, se on ihan hyvä.” Tiesikö Alice, minne Edward aikoi viedä minut?
”Emmett, voitko kertoa Bellalle, että hän ja Edward ovat lähdössä puolen tunnin päästä ja minun täytyy laittaa hänet valmiiksi?”
”Hei Bella”, Emmett aloitti.
”Minä tiedän, Em.”
Emmett nosti minut ylös ja seurasi Alicea tämän kylpyhuoneeseen. Siellä lojui monia asukokonaisuuksia, mukaan lukien hame ja pusero yhdistelmä. En tiedä, saammeko me kaiken valmiiksi puolessa tunnissa.
Emmett taputti käsiään yhteen ja voin sanoa, että hän ei oikein tuntunut olevan elementissään. ”Luulenpa, että astun ulos siksi aikaa, kun sinä vaihdat vaatteita, Bella.” Seuraavaksi hän olikin jo poissa.
Katsoin Alicea ja näin hänen osoittavan vaatteita. Minä riisuuduin alusvaatteisilleni ja laitoin ne päälleni. Emmett tuli takaisin, kun Alice kutsui häntä.
”Emmett, voisitko sinä harjata Bellan hiukset?”
Emmett näytti siltä, kuin olisi tehnyt mitä tahansa muuta, mutta myöntyi. Minusta se oli hauskaa. Hän alkoi laulaa laulua ja se muistutti minua yhdestä Elf-elokuvan kappaleesta.
”Täällä minä olen… Alicen kylpyhuoneessa… harjaamassa Bellan hiuksia… laulaen laulua… Ja. Täällä. On. Takku… nyt se on pois… ja Bella näyttää kuin häntä olisi sattunut… oho, minun mokani… ja minä rakastan sinua… minä rakastan sinua… minä rakastan sinua… nyt Bella nauraa minulle.”
”PÄÄ KIINNI EMMETT!” Alice huusi. ”Meillä on enää aikaa vain vartti ja minä olen vasta aloittanut hänen huulensa. Harjaa!”
Ajan loppuminen alkoi todella painostaa Alicea. Täytyy kuitenkin sanoa, että kun Emmett harjaa hiuksiani, niin se tuntuu kivalta. Me vietimme viimeiset viisitoista minuuttia hiljaisuudessa.
”Siinä, valmista.” Alice sai huulteni rajauksen valmiiksi. ”Emmett, hänen hiuksensa ovat aivan sähköiset!”
Alice kastoi kätensä lavuaarissa ja veti ne hiusteni läpi. ”Nyt ne pysyvät.” Hän heitteli tikareita silmistään Emmettiä kohti. ”Tule!”
Hän johdatti meidät makuuhuoneeseen, mihin hän oli laittanut sandaalit. Laitoin ne kiireesti ja menin alakertaan Edwardin luokse. Alice laittoi nopeasti kaulakorun kaulaani ja rannekorun ranteeseeni. Minä kompastuin parilla viimeisellä askelmalla, mutta Edward sai minut kiinni. Tuntui kuin enkeli olisi kopannut minut.
”Minne me olemme menossa?” kysyin paidattomalta Edwardilta.
”En kerro.” Hän otti kädestäni kiinni ja vei minut ulos. Katsahdin Emmettiä ja Alicea, joilla oli kummallakin sormi huulillaan.
