Nimi: "Anturajalka, mikä sinua vaivaa?"
Kirjoittaja: minä itse
Paritukset: Sirius/Remus
Genre: one-shot
Ikäraja: sallittu
Summary: Kelmit on viimeistä vuotta Tylypahkassa.
A/N: Olis kiva saada kommentteja. Ei ole käytetty betaa, eli virheitä voi olla. Nauttikaa.. (jos voitte)
*****
Remus katsoi pitkään edessään olevaa nuorta miestä ruskeilla silmillään. Nuorella miehelle oli mustat hiukset ja harmaat silmät. Tällä hetkellä poika nojasi tylsistyneenä käteensä ja piirteli huurtuneeseen ikkunaan sormellaan.
"Anturajalka, mikä sinua vaivaa?" James kysyi pistäen päänsä esiin vaatekaapin uumenista. "Luulisi, että haluat iskeä tyttöjä tai jotakin. Sinä vain istut tuolillasi monta tuntia ja tuijotat eteenpäin."
Remus ja James vilkaisivat toisiaan ja kohauttivat olkiaan. James veti paidan päälleen ja lähti oleskeluhuoneeseen. Ovi kolahti pojan perässä ja pian portaat natisivat. Remus huokaisi, sillä oli aivan Jamesin tapaista jättää Remus ottamaan selvää Siriuksen ongelmista.
Ruskea silmäinen poika nousi ja meni istumaan Siriuksen sängyn laidalle ja katsoi ikkunasyvennyksessä istuvaa poikaa. Sirius ei ollut edes huomannut Jamesin lähtöä, eikä sitä, että Remus oli tullut lähemmäs.
"Sirius?" Remus kysyi kovalla äänellä, ja pitkän ajan kuluttua Sirius käänsi kasvonsa ystäväänsä.
"Mitä?" Sirius kysyi välinpitämättömänä ja kohotti hiukan selkäänsä. Remus katsoi poikaa uskomatta korviaan ja nousi huokaisten ylös. Hän käveli ystävänsä luokse, tarttui tämän olkapäihin ja käänsi tämän kovakouraisesti kohti itseään.
"Anna kuulua!" Remus ärähti ja Sirius katsoi poikaa yllätyneenä. Se oli ensimmäinen ilme, joka Siriuksen kasvoilla viimeisten viikkojen aikana. Poika oli ällistynyt, koska Remus ei yleensä koskaan menettänyt malttiaan, tai raivostunut. "Nyt heti!"
Sirius riistäytyi irti pojan otteesta ja rykäisi. Remus kohotti kulmiaan odottavasti ja katsoi poikaa tiukasti. Sirius ei millään halunnut kohdata toisen pojan katsetta, sillä tämä oli jo tarpeeksi vaikeaa.
Minähän olen yrittänyt kertoa Remukselle jo muutenkin vaikka kuinka pitkään, Sirius ajatteli ja katsoi toisen pojan ruskeita silmiä mietteliäänä. Pian hän kuitenkin painoi päänsä ja keräsi jostain rohkeutta. Nyt tai ei koskaan.
"Remus, minä.." Sirius aloitti, mutta samassa James ryntäsi huoneeseen nenä verta valuen.
"Minä en yksinkertaisesti ymmärrä, miksi Evans vihaa minua!" James parkaisi. Remus katsoi nopeasti Siriukseen ja hänen katseensa viestitti, että tämä ei jää tähän. Sen jälkeen Remus meni Jamesin luokse, heilautti sauvaansa, jolloin verenvuoto typerhtyi ja ojensi pojalle tämän pyyhkeen.
"Koska sinä olet tunkeileva törppä, Sarvihaara", Remus sanoi kuitenkin hymyillen ja vilkaisi merkitsevästi poikaa. Hän kumartui tämän lähelle ja kuiskutti tämän korvaan. "Anturajalka oli juuri kertomassa mikä häntä vaivaa."
"Hitto", James puuskahti ja katsoi Remusta pahoillaan. "Minä lähden tästä hiukan lentelemään."
Remus katseli Jamesin menoa, kääntyi sitten Siriuksen puoleen ja huomasi pojan kadonneen. Pojan kasvoille kohosi ällistynyt ilme ja hänen katseensa haravoi huonetta. Jokin liikahti Siriuksen sängyn verhojen välissä, jolloin Remus harppoi sinne. Hän kiskaisi verhot sivuun ja näki mustahiuksisen pojan makaavan silmät suljettuina.
"Sirius?" Remus sanoi kysyvällä äänellä ja katsoi pojan levollisia kasvoja. Avatessaan silmänsä Remus näki pojan paikalla sen ruipelon ensiluokkaisen, joka oli tullut istumaan arkana heidän vaunuosastoonsa. Remus naurahti muistolleen ja meni istmaan ikkunasyvennykseen. "James ei ole tulossa takaisin."
"Minä.." Sirius sanoi hetken kuluttua ja kohottautui kyynärpäidensä varaan. Remus katseli poikaa kannustaen tätä jatkamaan, mutta Sirius ei katsonut poikaan päinkään. Hän tuijotti tiukasti verhoja sängyn pääsyssä. Sirius tunsi vatsaansa kiristävän. "Kuutamo, minä olen rakastunut."
Remus oli nykinyt valkoisesta kauluspaidastaan purkautuvaa lankaa, mutta nyt hän kohotti yllättyneenä katseensa. Mustahiuksinen poika käänsi harmaat silmänsä ruskeasilmäiseen ystäväänsä ja katsoi tätä varauksellisesti. Remuksesta pojan käytös oli hiukan omituista, sillä totta kai tätä tiesi, että saisi kenet halusi.
"Anturajalka", Remus sanoi hymyillen ja meni istumaan Jamesin sängylle, joka oli Siriuksen sängyn vieressä. Hän kohotti ruskeat silmänsä poikaan ja huomasi tämän varovaisen katseen. "Korjaa jos olen väärässä. Sinä olet Sirius Musta. Sinä saisit kenet haluaisit. Kaikki tytöt kuolaavat perääsi. Eli, jos olet rakastunut.. sinun täytyy vain kertoa se tuolle tytölle."
"Niinkö tosiaan?" Sirius kysyi sarkastisesti ja katsoi ystäväänsä. "Mutta en koskaan sanonut, että olen rakastunut tyttöön."
Sirius nousi nopeasti sängyltään ja astui nopeasti Remuksen eteen. Ennen kuin kumpikaan pojista ehti ymmärtää, Sirius oli painanut huulensa vaativasti Remuksen rohtuneille huulille. Remus ei reagoinut mitenkään, joten Sirius irrottautui ja juoksi huoneesta punaisempana kuin kypsä tomaatti.
Remus jäi typertyneenä katsomaan pojan menoa, ja nosti sitten käden huulilleen, kuin pystyisi tuntemaan edelleenkin tuntemaan Siriuksen huulet. Poika istui monta pitkää minuttia vain tuijottaen ovea, josta harmaasilmäinen poika oli juossut, kunnes hänen tajuntansa vastaanotti Siriuksen sanat.
Minä olen rakastunut.. suudelma, Remuksen ajatukset kiisivät villisti ja veivät tietoja yhdestä aivosopukasta toiseen yrittäen yhdistää selvää kokonaisuutta. Siriuksen jumalaiset huulet.
Mitä ihmettä minä oikein ajattelen?! Sirius on ystäväni , Remus kauhistui ajatuksiaan ja oli kuulevinaan päänsä sisällä toisen äänen. Aivan kuin hänen pahan puolensa. Mutta oletko huomannut, että jumalaisen komea ystäväsi, Sirius Musta, sattuu olemaan homo? Ja oletko myös huomannut, että sydämesi hakkaa villisti aina kun näet hänet?
"Tuo ei ole totta", Remus kuiskasi ja painoi päänsä käsiin.
"Mikä ei ole totta?" kuului ääni pojan takaa ja Remus kääntyi. James. "Näin kuinka Sirius juoksi ulos, joten päätin tulla katsomaan, josko sait jotain selvää."
"Sain", Remus sanoi ja painoi taas päänsä. Hän painoi kapeilla sormillaan ohimoitaan ja yritti koota ajatuksiaan. "Hän on rakastunut."
"Hienoa. Vihdoin!" James sanoi, mutta kummasteli Remuksen reaktiota. Joko tässä on jotain outoa tai sitten hän itse on yli-iloinen. "En silti ymmärrä, miksi näytät tuolta. Kuka se onnellinen tyttö on?"
"En tiedä", Remus sanoi hajamielisenä ja katsoi Jamesin pähkinänruskeita silmiä. James meni istumaan Remuksen vierelle ja kääntyi katsomaan ystäväänsä.
"Kuutamo, sinä olet ollut yksi parhaista ystävistäni jo seitsemän vuotta. Minä kyllä tiedän milloin sinä valehtelet. Ja nyt sinä teet niin", James sanoi ystävällisellä äänellä ja katsoi Remusta silmiin. "Ja sinä tiedät, että minä saan sen jostain selville. Parempi vain, jos kertoisit aivan itse."
Remus katsoi hetken Jamesiin, huokaisi ja painoi päänsä. Hän tuijotteli käsiinsä ja yritti päättää mistä aloittaisi.
"Sirius on homo", Remus sanoi ja tajusi vasta sitten, ettei se ehkä ollut paras mahdollinen aloitus. "Luulisin. Hän kertoi olevansa rakastunut ja hän sanoi, ettei koskaan sanonut sen olevan tyttö. Hän suuteli minua ja juoksi pois."
James tuijotti Remusta pitkään, kunnes nousi ja käveli omalle ikkunalleen. Poika katseli siitä pitkään ulos ja mietti sitä, mitä Remus oli juuri sanonut. Sirius on homo.
Eihän Sirius voi mitenkään olla homo. Hän on ollut suurinpiirtein kaikkien tyttöjen kanssa tässä koulussa.. paitsi Luihuisten.. ei hän mitenkään voi olla homo, James ajatteli ja nojasi päätään käsiinsä. Hän katseli järveä, jonka rannalla oli yksinäinen hahmo. Ehkä hän onkin. Mutta hän on silti ystäväni. Eikä ystäviä jätetä. Ei milloinkaan.
"Remus, auttaisitko Matohäntää muodonmuutosten aineessa?" James kysyi kääntyen pois ikkunasta ja mennessään ystävänsä luokse. "Hän on alhaalla oleskeluhuoneessa."
"Totta kai", Remus sanoi. Ennen kuin poika ehti jatkaa James oli juossut ulos poikien makuusalista.
*****
"Anturajalka?" James kysyi hahmolta, joka nojasi selkäänsä Tylyjärven rannalla olevaan pyökkiin. Hahmo nosti katseensa tulijaan, ja todentotta, se oli Sirius. James meni ja istui parhaan ystävänsä viereen ja tuijotti järvelle pitkän tovin, ennen kuin kohotti katseensa poikaan. "Remus kertoi."
"Kaiken?" Sirius kysyi katsomatta Jamesiin kasvoillaan välinpitämätön ilme.
"Älä näytä noin välinpitämättömältä, Sirius. Minä tiedän, ettet ole", James sanoi ja katsoi parasta ystäväänsä hymyillen. "Onko se rakkautesi kohde Kuutamo?"
"Jos Remus kerran kertoi sinulle, miksi sitten kysyt sitä?" Sirius kysyi kohottaen harmaiden silmiensä katseen vieressään istuvaan poikaan.
"Luulenpa, ettei Kuutamo ymmärtänyt sinun suudelmaasi oikein", James sanoi tietäen, että Remus oli ymmärtänyt kaiken aivan oikein. Hän vain halusi saada Siriuksen puhumaan Remukselle. "Sinun täytyy kertoa hänelle."
"James.. etkö sinä ymmärrä yhtään mitään, mitä hän kertoi sinulle?" Sirius kysyi hiukan kireällä äänellä ja käänsi katseensa järvelle. "Hän vihaa minua."
James naurahti ja nousi ylös. Hän katsoi pitkään Siriukseen, kunnes kohotti katseensa järvelle. Hän antoi katseensa kiertää järven tyyntä pintaa pitkin, kunnes huokaisi ja käänsi jälleen silmänsä Siriukseen.
"Remus ei vihaa sinua", James sanoi ja äkkiä hänen kasvoilleen kohosi hymy. "Puhu hänelle. Saatat jopa yllättyä. Minä lähden nyt syömään. Nähdään."
Sirisu katsoi hiukan loukkaantuneena parhaan ystävänsä loittonevaa selkää ja löi nyrkillään maahan.
"Kiitos vain, Sarvihaara", Sirius mutisi ja sulki silmänsä. Hän saattoi kuulla Jamesin vaimeat askeleet.
Sinun täytyy puhua Remukselle, sanoi ääni pojan päässä. Sirius huokaisi. Hän ei yleensä koskaan kuunnellut sisäistä ääntään, mutta tällä kertaa sen puheissa oli järkeä. Kuten James sanoi, voit jopa yllättyä, herra Itsevarmuus.
"Tällä kertaa se itsevarmuus on jonkin kiven alla", Sirius mutisi, vääntyi pystyyn ja pyyhki olemattomat roskat takapuolestaan ja lähti löntystelemään kohti linnaa. Ollessaan melkein linnan ulko-ovilla Sirius kääntyi ja loi vielä haikean silmäyksen pyökin varjoon ja astui sitten sisälle linnaan.
*****
"Sirius?" Remuksen ääni kuului vaimeana pojan takaa. Ilta oli pimennyt Siriuksen vältellessä parhaansa mukaan ystäviään. Nyt Remus seisoi pojan takana, kun tämä hiipi kohti poikein makuusalia. Molemmat seisoivat keskellä oleskeluhuonetta, eikä Sirius päässyt enää karkuun. Tietysti hän voisi kävellä eteenpäin ja kuvitella, ettei kuullut, mutta Remus saisi hänet takuulla kiinni. Poika valitsi helpoimman tien. Hän kääntyi hitaasti ympäri, eikä kohannut Remuksen katsetta. "Minusta tuntuu, että meidän pitäisi puhua."
"Luulen, että olet oikeassa", Sirius sanoi ja meni istumaan ikkunan edessä olevalle nojatuolille ja jäi odottamaan toista poikaa, joka pian ilmestyi häntä vastapäätä. "Noh.. mistä haluat puhua?"
"Sirius", Remuksen ääni oli hermostunut, mutta myös käskevä, jolloin Sirius nielaisi. "Minä mietin sitä, mitä sanoit tänään päivällä. Haluaisin tietää, kuka tuo ihminen on?"
Voi pojat, Sirius ajatteli ja hänen teki mieli löydä itseään. Siinä hän istui Remuksen edessä ja tuijotti tätä, vaikka hänen teki mieli painaa vain huulensa tämän huulille ja sulkea tuo suu, jossa oli karheat huulet.
"Khöm.. hänellä on ruskeat hiukset, ruskeat silmät ja hän on maailman kiltein ihminen. Ja Jamesin sanoja lainatakseni : hänellä on pieni karvainen ongelma", Sirius sanoi tietäen kuulostavansa typerältä. "Ja hän on myös maailman paras suutelija."
Remuksen posket helottivat, mutta hän uskoi Siriuksen pitävän vain itseään pilkkanaan.
"Älä viitsi pilkata", Remus sanoi ja kohotti ruskeat silmänsä kelloon, joka oli seinällä. Puoli yksi. "Kerro vain se nimi."
"Ai nimi? Sehän on tietysti.. "Sirius sanoi ja ihmetteli itsekin, mistä oli saanut niin paljon rohkeutta kertoa pojalle. "Remus Lupin."
"Mitä?!" Remus kysyi kääntäen nyt katseensa Siriuksen harmaisiin silmiin ja katsoen tätä järkyttyneenä. Toisaalta, hänhän oli jo tiennyt tuon, mutta sen kuuleminen sai hänen sydämensä hakkaamaan. Hyvällä tavalla. "Minä kyllä osittain tiesin sen. Sen kuuleminen on silti aivan eri asia."
"Remus minä.." Sirius sanoi.
Remus oli mennyt Siriuksen luokse ja painanut huulensa tämän huulia vasten vaativasti. Sirius yllättyi suunnattomasti, joten hän työnsi pojan pois. Remus katsoi Siriusta pyörällä päästään, kohotti kulmiaan ja veti pojan hymyillen itseään vasten. Tällä kertaa Sirius kietoi kätensä toisen pojan niskan taakse ja veti tiukasti lähelleen. Pian molemmat pojan irrottautuivat ja Sirius tarttui Remuksen käteen.
"Tähän sitten on tultu", Remus sanoi hymyillen. Hän näki Siriuksen kasvoille kohoavan leveän virnistyksen ja tarttui pojan käteen. Sirius kietoi kätensä Remuksen niskan taakse ja suuteli tämän karheita huulia uudelleen.
