Nimi: Jos olisin tyttö
Kirjoittaja: Eustace
Genre: Fluff, lievä angst
Paritukset: Poika/Poika
Ikäraja: K-11
// Ikärajaa nostettu. :> - Renneto
Disclaimer: Tarina ja idea minun käsialaani/mielikuvitustani.
A/N: Ihme hömppää sitä on tullut joskus kirjoitettua. Lässynlää.
***
Katson ulos luokan ikkunasta ja näen pojan joka nojaa laiskasti koulun porttiin. Kädessään hänellä on tupakka, joka vie välillä toisen käden lähelle kasvoja. Pieni hymy kohoaa kasvoilleni poikaa katsellessani.
Kun tunti vihdoin loppuu kiiruhdan naulakoille hakemaan takkini ja melkein juoksen ulos koulun ovista kohti portteja. Astelen pojan luokse, enkä voi estää iloista virnistystä joka leviää kasvoilleni.
"Hei, muru" hän kuiskaa tervehdykseksi.
Vastaan hänelle ja yhdessä lähdemme kävelemään kohti koulun bussipysäkkiä.
Pysäkillä on paljon porukkaa, suurinosa oppilaista pääsee koulusta juuri kolmelta. Tähän aikaan bussit ovat aina täynnä ja istumapaikkoja on vaikea saada.
Hiukan kauempana muista ihmisistä seisoo tyttö ja poika, jotka pitävät toisiaan kädestä kiinni ja vaihtavat välillä pieniä suukkoja keskenään. Vilkaistessani heitä pieni mustasukkaisuudenaalto käväisee mielessäni. Hipaisen salaa pojan kättä ja saan hänet katsomaan minua suoraan silmiin ja hymyilemään.
Bussimme tulee ja ahtaudumme lähes täpötäyteen bussiin, onneksemme kuitenkin saamme vierekkäiset istumapaikat. Minä katselen ulos ikkunasta kun ajamme lähiöiden halki, pojan kuunnellessa musiikkia niin isolla että minäkin kuulen sen. Huomaamattomasti poika ottaa minua kädestä kiinni. Hän irrottaa otteensa vasta kun on aika jäädä pois kyydistä.
Kävelemme oikopolkua pitkin kohti pojan kotia. Loikimme vesilätäköiden yli ja koitamme varoa jäisiä kohtia ettemme liukastuisi. Sukellamme pensasaidan reijästä valkoisen omakotitalon pihaan. Koitamme olla kastelematta kenkiämme märässä ja loskaisessa pihassa, siinä onnistumatta. Sisällä viemme kengät kuivumaan ja riisumme takkimme eteiseen. Poika kysyy että haluanko teetä. Vastaukseni on myöntävä ja pian istummekin vaalealla sohvalla höyryävät teekupit kädessä katsellen musiikkikanavaa televisiosta. Saan istua aivan kiinni pojan kyljessä kunnes kuulemme ulko-oven avautuvan ja jonkun saapuvan kotiin.
Päivällisen jälkeen luikahdamme kaksikerroksisentalon yläkertaan, pojan huoneeseen. Huoneen seinät on päällystetty julistein ja valokuvin. Siellä on myös kuva meistä - tosin istumme siinä vain vierekkäin, kuin olisimme vain kavereita. Poika nappaa pöydältä kannettavan tietokoneen ja kömpii leveälle sängylle, jota peittää punainen päiväpeitto.
"Mulla on täällä yksi uusi elokuva. Aattelin että voitaisiin katsoa se" poika sanoo, kun menen hänen viereensä istumaan.
"Joo, okei" sanon ehkä hiukan innottomana.
"Oikeesti? Voidaan me tehdä muutakin"
"Katsotaan vaan se elokuva" vastaan, nyt jo hiukan innokkaammin.
"Okei" poika vastaa ja pussaa minua poskelle.
Kello on jo melkein kahdeksan kun elokuva loppuu. Minun pitäisi lähteä kotiin, mutta mieleni tekisi vain jäädä. Sanon pojalle että minun pitäisi lähteä. Hän vain pudistelee päätään ja pyytää minua jäämään vielä.
"Sitten menee niin myöhään ennen kuin olen kotona. Bussit ajaa vaan tunnin välein..."
"Jää sitten yöksi. En halua päästää sua menee"
"Mun pitäsi soittaa että saanko. Mutta jos saan niin jään kyllä ilomielin"
"Mene sitten soittamaan ja sano että sun on pakko jäädä. Sua tarvitaan täällä"
Hymähdän samalla kuin nousen ylös sängystä ja kaivan puhelimeni taskustani. Soitan äidille, joka pienen suostuttelun jälkeen antaa minulle luvan jäädä.
Poika on iloinen kun kerron hänelle. Saan suukon suoraan suulle ja virnistys leviää kavoilleni.
Makaamme vierekkäin pojan sängyllä. Lattialla on yksinäinen peti, johon kukaan ei tule tämän yön aikana koskemaan. Huoneen ovi on lukossa, että vältymme yllätysvierailta. Poika kierähtää kyljelleen kasvot minuun päin. Hän kiertää kätensä ympärilleni ja minäkin kiepsahdan kyljelleni. Kasvomme ovat vastakkain ja poika puhaltelee kevyesti kasvoilleni. Se kutittaa.Hänen kätensä vaeltavat hellästi rintaani pitkin. Suukotan häntä ensin poskelle ja sitten suoraan suulle. Nostan käteni pojan kasvoille ja syvennämme suukot suudelmiksi. Pojan huulet irtoavat omistani, hän painautuu kiinni minuun kietoutuen syliini. Olemme siinä ihan hiljaa kunnes minä kuiskaan:
"Jos olisin tyttö me voitaisiin tehdä tällästä ilman salailua. Voisin kertoa kaikille kuinka paljon susta tykkään"
Poika on vielä hetken hiljaa ennen kuin vastaa.
"Jos olisit tyttö me ei tehtäisi mitään tälläistä edes salaa. Oot hyvä just tuollasena, poikana, koska niistä minä tykkään, ja etenkin susta. Rakastan sua, muru"
"No se..." sanon vähän hymyillen, "sääkin olet rakas"
Poika nukahtaa syliini ja pikku hiljaa minäkin vaivun uneen.
***
