Osa 16.
Venomin hiukset olivat valuneet hänen silmilleen ja tämä hengitti raskaasti. Severuksen sormet silittivät hellästi tytön olkapäätä.
"Sinä pidit siitä?", mies kysyi melkein kuiskaten.
Venom ei sanonut mitään, nyökkäsi vain hiljaa ja hipaisi silmilleen valuneet hiukset korvansa taakse. Avonaisesta ikkunasta puhalsi sisälle kylmää syysilmaa.
"Olisitko sinä halunnut tehdä sen jonkun... nuoremman kanssa?", Severus kysyi epävarmalla äänensävyllä ja lopetti tämän olkapään silittämisen.
"En. Halusin mieluummin kokeneen miehen joka tietää mitä tehdä enkä mitään teinipoikaa", Venom hymähti ja hymyili itsekseen. "Hei, paljonko kello on?"
Severus vilkaisi takanaan olevan seinän kelloa.
"Puoli kuusi", mies vastasi. "Miten niin?"
"Minun piti tavata Remus viideltä", tyttö huokaisi. "Olen pahoillani, minun on pakko mennä"
Venom alkoi kerätä vaatteitaan lattialta, kun Severus tarttui hänen käteensä ja veti tämän takaisin.
Mies suuteli vaativasti tyttöä huulille ja tämän kielenkärki karkasi Venomin huulien välistä.
"Nyt voit lähteä", mies naurahti ja päästi otteensa irti.
Severus katseli tarkasti tytön pukiessa päälleen mutta kurtisti sitten kulmiaan.
"Vaihdathan sitten paitasi ennen kuin tapaat Lupinin", mies varmisti ja nousi itsekin pukemaan.
"Mikset voi kutsua häntä Remukseksi?", Venom murahti. "Ja kyllä, muistan vaihtaa paitani ilman sinun muistutuksiasi!"
Venom lähti hakemaan paitaansa luokasta ja huomasi sen ratkenneen kahtia.
"Sinä rikoit tämän!", hän huudahti kauhuissaan.
"Etkö sinä osaakaan taikoa?", Severus virnuili. "Entistus!"
Venom pyöritteli silmiään ärsyyntyneenä. Paidan ratkenneet saumat yhdistyivät, eikä olisi voinut edes kuvitella että se olisi ollut vähän aikaa sitten rikki. Mies näpäytti sauvaansa vielä tyttöä kohti.
"Mitä sinä teit?", Venom kysyi kurtistaen kulmiaan kysyvästi.
"Luulin ettet halua lapsia noin nuorena", mies sanoi hymyillen ilkikurisesti.
"Jaa, kiitos", Venom naurahti kuivasti. "Nähdään"
Oli jo hämärää ja Venomilla oli vaikeuksia nähdä ulkona kunnolla. Hän tarpoi lehtien peittämässä maassa risainen nahkatakki yllään. Häntä harmitti ettei ollut ottanut lämpimämpää takkia, sillä ulkona oli kamalan kylmää. Remus seisoi kauempana kukkulalla nojaten vanhaan tammeen. Tämä oli pukeutunut ruskeaan villakangastakkiin ja kaulassa hänellä oli tummanharmaa kaulahuivi, joka heilui tuulessa.
"Olen pahoillani että olen niin myöhässä", Venom huohotti juostuaan sinne ja yritti tasata hengitystään. "Mitä asiaa sinulla oli?"
"Sinä menetkin heti suoraan asiaan", mies naurahti hiljaa. "ihan niin kuin isäsi. No, en ole aivan varma pitääkö tämä asia paikkaansa, mutta luulen niin. Siis sinä ja Severus. Te olette yhdessä"
Venom tunsi sydämensä nousevan kurkkuun ja tämä nielaisi äänekkäästi.
"Mistä sinä...?", hän aloitti kauhunsekaisella äänellä ja puristi rystyset valkoisina taskussaan olevaa karkkipaperia.
"Harry kertoi minulle tänään, että hän on huomannut sinun katsovan Severusta ja että hänkin katselee sinua ja -", Remus selitti.
"Harry? Mitä helvettiä?!", Venom karjaisi puristaen käsiään nyrkkiin. "Minun rakkauselämäni ei kuulu hänelle hevonpaskaakaan!"
"Venom, anna minun sanoa asiani loppuun. Minäkin olen huomannut saman ja -", mies aloitti mutta Venom keskeytti taas tämän.
"Ja nyt sinä aiot kertoa isälleni?! Minä arvasin ettei kukaan hyväksy tätä! Minä tiesin!"
"Voisitko sinä olla keskeyttämättä kun puhun?", Remus kysyi rauhallisella äänellä ja sai tytön hiljenemään. "Minä en aio kertoa isällesi, sillä se ei ole minun velvollisuuteni. Mutta... jos hän... satuttaa sinua, sinä kerrot heti minulle, sopiiko?"
Venom katsoi miestä ymmällään.
"Satuttaa minua? Severus ei ikinä tekisi minulle mitään pahaa!", hän kivahti ja lähti juosten takaisin.
"Venom, en minä sillä... Venom tule takaisin!", Remus huusi mutta tyttö viiletti oli jo kaukana.
Käytävässä oli pimeää, ja vain seinällä olevien soihtujen liekit valaisivat sitä himmeästi. Raahaavat askeleet kaikuivat pimeydessä, kun Venom käveli ylös Rohkelikkotorniin. Onneksi hän oli kirjoittanut salasanan muistiin, niin hän pääsisi katsomaan Siriusta ja muita.
"Torakkaterttu", hän sanoi ja Lihava leidi päästi hänet sisään. Venom astui kodikkaaseen ja lämpimään huoneeseen muotokuva-aukosta. Sirius jutteli sohvalla Harryn kanssa, Hermione pakersi läksyjään lattialla ja Ron yritti saada karkuun lentänyttä Posityyhtystä kiinni.
"Venom!", Sirius huudahti hymyillen leveästi. "Tule istumaan"
Hän meni istumaan Siriuksen viereen ja nojasi päätään sohvan selkänojaa vasten. Muhkea ja pehmeä sohva tuntui hyvältä hänen kipeää selkäänsä vasten.
"Mikäs sinua riepoo?", mies kysyi huomattuaan tytön ärsyyntyneen ilmeen.
"Ei mikään", tämä vastasi haukotellen ja sulki hetkeksi silmänsä mutta raotti niitä tajuttuaan Siriuksen tuijottavan häntä epäuskoisena.
" Kuules nyt, Venom Roxette Griffon, minä tiedän milloin sinun mieltäsi painaa joku. No mikä on?", hän kysyi tiukasti.
"Remus", tyttö huokaisi.
Sirius katsoi tätä yllättyneenä, ei ollut Remuksen tapaista saada Venom suuttumaan.
"Mitäs hän?"
"Hän on... ärsyttävä!", Venom murahti. "Mutta.. minä taidan mennä nukkumaan"
Harry huomasi tytön ilmeestä, että Remus oli kysynyt Severuksesta.
"Ron, etkö sinä nyt saa sitä pöllöäsi kiinni?", Hermione kivahti ja nosti katseensa läksyistään. "En voi keskittyä läksyihin kun se sirkuttaa ja lentelee ympäriinsä!"
Venom katsoi pientä pöllöä kuin saalista, hyppäsi ja nappasi sen käsiensä väliin.
"Hahhah, sinä olet ihan niin kuin sinun an-", Sirius nauroi mutta jätti lauseensa kesken huomattuaan tytön vihaisen katseen.
"Hän on kuin mikä?", Harry ihmetteli.
"Äh, ei mikään", mies sanoi ja heilautti välinpitämättömänä kättään.
"Kiitti, Venom!", Ron hihkaisi ja otti pienen mustan pöllön tytöltä ennen kuin tämä lähti alas tyrmiin Luihuisen tupaan.
Muut Luihuiset juhlivat oleskeluhuoneessa huispauksen alkamista. Pari oli jo sammunut lattialle tuliviskin voimasta, Crabbe ja Goyle riitelivät viimeisestä munkkipossusta ja Draco suuteli huoneen perällä intohimoisesti Pansya. Venom ei jaksanut juhlia tänään, häntä ei huvittanut. Hän meni tyttöjen makuusaliin pamauttaen oven kiinni. Pian oleskeluhuoneesta kuului Severuksen karjunta.
"Nämä juhlat loppuivat nyt! Koko iikka nukkumaan siitä!! Ja te muuten kannatte sammuneet sänkyihinsä, oli herra Malfoy mitä mieltä tahansa!"
Venom nauroi itsekseen ja kaivoi liemitunnilla varastokaapista löytämänsä vanhan kirjan esiin. Hän avasi kirjan ensimmäisen sivun, ja huomasi kirjan kannen sisäpuolella nimen; Puoliverinen Prinssi. Mutta... eihän velhomaailmassa ole prinssejä, Venom mietti. Lempinimi kenties? Ovi aukesi ja kaikki luihuistytöt saapuivat huoneeseen. Venom sujautti kirjan tyynynsä alle.
"Griffon ei sitten uskalla juhlia?", Pansy kikatti ja tämän mopsimaiset kasvot kääntyivät ilkikuriseen hymyyn.
"Anteeksi vain, mutta minua ei tänään valitettavasti huvita juhlia noin ala-arvoisessa seurassa", hän paukautti ja sammutti yöpöydällään olevan lampun valot.
Venom tajusi olevansa pimeässä huoneessa, hän ei erottanut seiniä tai mitään muuta huoneessa olevaa. Hän kyllä tunnisti huoneen, hän oli ollut täällä... yli vuosi sitten.
"Venom...", kylmä sihisevä ääni sanoi pimeydestä. Punaiset silmät kiiluivat ja hän huomasi yliluonnollisen vaalean käden ojentuvan häntä kohti.
"Ei, ei... EI!", Venom huusi ja kymmenen huppupäistä hahmoa asettui hänen ympärilleen.
"Sinä petit meidät. Petit isäntäsi", kolkko ääni sanoi taas ja Venom tunnisti sen. "Sinun on aika maksaa"
"Ei, ole kiltti!", tyttö aneli.
"Avada kedav- ", hahmo sanoi ja astui esiin pimeydestä.
Joku ravisteli Venomia rajusti olkapäistä.
"Venom! Venom, herää!", pehmeä tytön ääni sanoi ja yritti ravistella häntä hereille.
Vastahakoisesti hän avasi silmänsä ja näki hätääntyneen Hermionen.
"Mitä nyt...?", Venom kysyi haukotellen ja nousi istumaan.
"Sinun pitää pukea päällesi", Hermione sanoi.
"Mitä? Miksi?", hän kysyi ihmetellen.
"Feeniksin killan kokous. Pue nopeasti!", tyttö sanoi ja lähti huoneesta.
"Hei, odota!", Venom huudahti ja kiskoi paitaa päälleen.
"Ei, minun on pakko mennä. Kalkaros odottaa sinua. Huoneessaan", Hermione sanoi ennen kuin lähti.
Kun Venom oli pukenut, hän hiipi varovaisesti ulos makuusalista ja meni koputtamaan Severuksen huoneen oveen.
"No niin, nopeasti sitten", mies murahti ja veti hänet sisään huoneeseen.
"Miksi kilta kokoontuu? Onko jotain sattunut?", Venom kysyi ymmällään ja haroi hiuksiaan.
"Ei ole aikaa selityksille. Menemme hormiverkolle, sinä ensin", Severus sanoi ja ojensi pulveripurkin tälle.
"Päämajaanko?", tyttö kysyi hämillään ja mies nyökkäsi. "Kalmanhanaukio kaksitoista!"
Venom saapui päämajan olohuoneeseen ja pyyhki tuhkaa housuistaan köhien. Huoneessa oli tummat sohvat ja seinillä roikkui paljon tauluja. Kesti hetken ennen kuin hän näki kunnolla koko huoneen.
"Venom!", Sirius huudahti. "Missä Kalkaros on?"
"Tulee kohta", tyttö vastasi ja pyyhki nyt tuhkaa hiuksistaankin. "Voisiko joku kertoa minulle mistä on kysymys?"
"Kohta, kun Severuskin tulee", Remus sanoi ja Venom mulkaisi tätä vihaisesti.
Venom katseli huonetta. Siellä oli Remuksen ja Siriuksen lisäksi Dumbledore, Hermione, Harry, Ron, Kingsley, Tonks, Vauhkomieli, Ginny, herra ja rouva Weasley, Fred ja George ja Mundungus. Pian Severuskin ilmestyi vanhasta takasta.
"No niin", Venom huokaisi. "Jos voisitte nyt kertoa mistä on kysymys"
"Ei täällä, keittiössä", Sirius sanoi ja ohjasi porukan vanhaan keittiöön ison pöydän ympärille. Koska tuoleja ei riittänyt kaikille hän joutui taikomaan niitä lisää. Dumbledore istui pöydän päässä. Severus nojasi seinään, sillä hän ei halunnut tulla istumaan muiden kanssa.
"Aloitanko minä?", Sirius kysyi ja Dumbledore nyökkäsi hyväksyvästi niin että lasit melkein tippuivat tämän päästä. "Asia on niin että yhteen Tylypahkaa lähellä olevaan kylään on langetettu pimeänpiirto, ja luultavasti.. myös Voldemort on siellä- " monet kavahtivat kuullessaan tuon nimen. " - ja olemme saaneet selville, ettei Voldemort ole enää Harryn perään, vaan sinun, Venom"
"Eli..?", tyttö kysyi hämmentyneenä.
"Meidän on tarkennettava turvatoimia ja -", hän jatkoi mutta Remus keskeytti tämän.
"Jospa minä jatkaisin Sirius, hän ei ymmärrä mitä sinä ajat takaa", Remus sanoi huokaisi ja Sirius näytti happamalta. "Meidän on saatava hänet pian kiinni, sillä sinun henkesi on suuressa vaarassa. Mutta me tarvitsemme siinä sinun apuasi..."
"No, mitä minun pitää tehdä?", Venom kysyi ja muut katsoivat Remusta kiinnostuneina.
"Meidän pitää järjestää... kohtaaminen Voldemortin kanssa. Niin että... hän... löytää sinut", Remus sanoi hiljaa.
"EI!", Severus karjaisi iskien nyrkillään pöytää. "Te ette laita alaikäistä tyttöä syötiksi pimeän lordille"
"Severus, rauhoitu", Venom huokaisi. "Minä teen sen"
"Turvatoimet ovat hyvin tarkat. Me saavumme sinne missä sinä sitten hänet tapaatkin ennen kuin hän ehtii koskea sinuun, Venom", Dumbledore sanoi ja katsahti rauhoittelevasti Severukseen.
"Sitä paitsi aurorit vahtivat ympäristöä koko ajan", Vauhkomieli murahti.
"Älä sinä puutu tähän!", Venom murisi. "Uskotteko hänen tulevan Tylypahkaan, professori?"
"Ei, en usko niin. Luulen hänen vain odottavan sinun saapuvan jonnekin suojaamattomaan paikkaan", Dumbledore mietti näpräten pitkää, valkoista partaansa. "Ja te kaikki viisi jäätte tänne yöksi", hän sanoi osoittaen Venomia, Ginnyä, Hermionea, Ronia ja Harrya. Rouva Weasley taikoi pöydän täyteen ruokaa yhdellä sauvan heilautuksella.
"Minä taidan lähteä", Severus sanoi ja oli poistumassa.
"Ei, Venom tarvitsee kunnon turvajoukot, sillä me emme vielä tiedä missä Voldemort on", Dumbledore sanoi nopeasti. "Istu toki seuraamme"
Nuristen mies istahti pöytään Venomin viereen.
"Miksi Venom ei pidä Villisilmästä?", Harry kysyi ihmeissään Remukselta ja Hermione ja Ronkin kuuntelivat tarkasti.
"Katsokaas kun... Vauhkomieli oli yksi niistä auroreista jotka saivat Venomin ankeuttajien avulla kiinni", mies selitti kuiskaten. "Ja Venom tietenkin kantaa hänelle vieläkin kaunaa. Eikä Vauhkomieli luota häneen, vaikka Dumbledore luottaakin"
"Mutta... Miksi Venom joutui Azkabaniin?", Ron kysyi, mutta liian kovaa, sillä kaikki kääntyivät katsomaan häntä.
"Sinä et kerro heille mitään mitä Venom ei halua, Lupin!", Severus sähähti.
"Ei... Kerro vain", Venom sanoi sumuisella äänellä, niin että tämä kuulosti melkein Punurmiolta.
"Hän... tappoi monia ihmisiä. Niin jästejä kuin noitia ja velhojakin. Voldemortin käskystä tietenkin", Remus selitti hiljaa ja katsoi varovasti tyttöön.
"Ja huvin vuoksi", Venom sanoi kaikkien yllätykseksi. Hän ei näyttänyt olevan yhtään yllättynyt muiden reaktiosta asiaan.
"Mikset sinä ole.. kertonut meille mitään?", Hermione kysyi hämmentyneenä.
Hetken oli aivan hiljaista, kun kaikki katsoivat Venomia, joka katsoi tummilla silmillään tiukasti tyttöön.
"Hah, ihan kuin te ymmärtäisitte. Kaikki, kaikki Tylypahkassa pelkäävät minua. Kaikki velhot ja noidat pelkäävät minua. Miksi? Minä tapoin monia ihmisiä! Ihan kuin olisin heti kertomassa kaikille elämänkertaani", Venom sihisi.
"Mutta meillä kaikilla on oikeus tietää Voldemortista lisää!", Vauhkomieli murisi, tähtäsi sauvansa Venomiin ja lausui vaikealta kuulostavan loitsun. Hän huomasi pian, että kaikki pystyivät lukemaan hänen muistiaan.
Venom oli taas siinä samassa huoneessa, missä oli ollut unessaankin. Kaikki tunnistivat Venomin kanssa huoneessa seisovan hahmon; Voldemort.
"Venom... " Kylmä ääni sanoi pehmeästi. " Kuulin Galderilta, että sitä et onnistunut tehtävässäsi"
"Minä - ", Venom aloitti mutta Voldemort jatkoi taas.
"Parhaimmillasi olet tappanut monta kymmentä jästiä. Nyt et pystynyt tappamaan vaivaista kahta", lordi sihahti.
"Anna anteeksi, isäntä! Minä yritin parhaani! Minä yritin!", tyttö aneli. Tämän hiukset olivat pidemmät ja kasvot olivat erilaiset kuin nyt.
"Ikävä kyllä, minun täytyy rangaista sinua. Kidut -", Voldemort huusi mutta huoneeseen tuli kolmaskin hahmo.
"Isäntä, hän ei pystynyt! Toffee oli saamassa hänet kiinni! Ole kiltti isänt -", vaaleahiuksinen mies aneli.
"Avada kedavra!"
Huuto kaikui pitkin huonetta ja mies kaatui maahan. Tämä räpäytti pari kertaa silmiään, mutta ei sitten enää liikkunut.
"Darius!", Venom kiljui ja polvistui miehen viereen. Katkerat kyyneleet valuivat tämän haavojen peittämille poskille ja hänen kätensä tärisivät holtittomasti.
"Toivottavasti nyt ymmärrät yrittää seuraavalla kerralla paremmin", Voldemort hymähti ja poistui huoneesta tyytyväinen ilme kasvoillaan. Sitten muisto vaihtui toiseen.
"Erlend, takanasi!", Venom huudahti laihalle miehelle jolla oli mustat pitkät hiukset ja joka yritti taistella luultavasti auroria vastaan. Kaksi auroria yritti saartaa hänet. "Avada kedavra!"
Pian maassa makasi hujan hajan kuolleita ruumiita. Venom potkaisi yhden selälleen kengänkärjellään hymyillen tyytyväisenä.
"Hän on nyt tyytyväinen, eikö?"
"Jep", mies naurahti kolkosti. Heidän seuraansa liittyi kaksi muutakin hahmoa; tympeännäköinen vaaleahiuksinen mies ja tummahiuksinen, raskasluominen nainen. "Kas, Lucius ja Bellatrix, myöhästyitte juhlista"
"Voi miten harmillista, Erlend", Lucius tuhahti. "Venom pärjäsi luultavasti hyvin?"
"Todellakin! Tappoi kaksikymmentä auroria, yksin!", Erlend hymyili leveästi. "Hän.. hän on yksi parhaista!"
Luciuksen suu kapeni pelkäksi viivaksi. Yksi parhaista. Ennen hän oli ollut yksi parhaista!
Juuri kun Bellatrix sanomassa jotain, Venom havahtui ja kaikki olohuoneessa olijat katsoivat häntä. Järkytys paistoi heidän kasvoiltaan ja silmistään. Rouva Weasley nosti käden suulleen. Venom kääntyi tyytyväisenä hymyilevän Vauhkomielen puoleen.
"Sinä!", hän karjaisi. "Sinulla - ei - ole - mitään - oikeutta - koskea - minun - muistoihini!"
Harry havahtui ensimmäisenä ja katsoi tyttöä järkyttyneenä.
"Sinä siis... todellakin tapoit ne ihmiset?"
"Niin tapoin", tämä vastasi kylmästi ja katsoi kaikkia tummilla silmillään. "Mukavaa hommaa"
Iva tihkui tämän äänestä. "Anteeksi"
Venom käveli nopeasti eteiseen ja katosi pimeyteen pamauttaen oven kiinni.
"Katso nyt mitä teit, senkin paskiainen!", Severus karjaisi Vauhkomielelle ja pinkaisi tytön perään.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------