Ikävä sinua, K-11

[Cerry]

mä aloin itkemään oikeestiii.....

ihana ficci.
pystyin kuvittelemaan sen un päässä

[Tyynis]

Kiitos kommenteistanne Miriwi ja Cerry ! 
Kiitos sinullekin Robine tämä oli tarkoituksella "vähemmän tunnepitoinen", koska mielestäni sain itse kirjoittaessa siitä enemmän irti tällaisena 

[Freddie]

Monikaan ficci ei saa minua itkemään,mutta tämä teki sen.
Ehkä se johtui liian tulisista nuudeleista,en tiedä :''DD

Kuvittelin Georgen surutyön jiiri tuonlaiseksi,joten pisteet siitäkin sinulle ^^
Oli helposti luettavaa.

~Freddie kiittää ja kumartaa

[Elyon]

Meinasin ruveta itsekkin itkemään 

"Minun teki mieli sanoa Fredille, että kaikki sukulaistätimme ovat kaistapäitä, mutta sitten muistin miksi he ovat mielestäni kaistapäitä."


Rest In Pease Fred

[Tyynis]

Kiitos kommenteistanne Elyon ja Freddie  

[@lice]

tää on aivan ihana ficci ja itkin iha sikana ;s hyvin kirjotat jne..
fred ja george on mun lempparit nimittäin harry potteri kirjois ,, ja itkin iha sikana ku luin et fred kuolee ja
jouduin lukee sen kohan iha sika mont kertaa et oikeesti tajusin et fred kuoli ;((

mut joo tää oli ihana ficci, kiitos siit<3

[Tyynis]

@lice kiitos kommentistasi!

[Munis]

Kommenttikamppajnjasta iltapäivää!
Hui. Mä en varmaan osaa sanoa enää mitään omaa, koska tässä on jo niin paljon kommentteja, mutta yritetään! (Niin ja heti alkuun: en jaksanut lukea kaikkia kommentteja, joten varmasti toistelen todella rankasti, anteeksi.)

Tykkäsin hirveästi. Päväkirjaficeissä on juuri se hyvä puoli, että niide ei tarvitse eikä pidäkään olla kieliopillisesti täydellisiä. Kaksosten päiväkirjat nyt vähiten, kun he eivät puhu kirjoissakaan mitään puhdasta kirjakieltä. Ehkä aavistuksen häiritsivät nuo muutamat kohdat, tyyliin "silmäni alkoivat vuotamaan" kun sen pitäisi olla vuotaa, mutta pikkuvikoja, en mä itsekään ole tuota aina osannut. Ja taidanpa itsekin päiväkirjassani tuota väärää muotoa käyttää.

Mä itken lukiessani tosi harvoin, joten tämäkään ei ihan kyyneliä silmiin saanut. Rakastin silti sitä, kuinka tunnelma pysyi koko ajan niin surullisena ja ahdistavana, vaikka siellä oli muutama kohta, joille teki mieli hymyillä. Kuten tämä:

odotin Fredin avaavan sen kannen ja säikyttävän kaikki huutamalla, että menitte kaikki halpaan.

Hymyileminen kuitenkin tuntui väärältä, mikä on siis ehdottoman hyvä juttu.

Mä olen lukenut lukuisia ficcejä, joissa George angstaa Fredin kuolemaa, mutta tässä tuo päiväkirjamuoto toi tähän kaivattua erilaisuutta. Namnam.

“Miltä sinusta tuntuu?”
Ei helvetti, paskalta tietysti.

♥ Niin totta. Monesti ihmettelen, että miks tuota edes kysytään, koska eikö vastaus yleensä ihan itsestäänselvyys? Jotenkin tuostakin kuulsi se Georgen georgemaisuus. Iih!

Hitsit, tässä ois tosi paljon lainaamisen arvoisia kohtia, mutten viitsi alkaa lainata puolia koko ficistä...
Kiitos hirmuisesti, tykkäsin!

[flora]

Ihanan surullinen, rupesin melkein itkemään  Tosi hyvin kuvasit Georgen ajatuksia, tollasta oon just kuvitellut Weasleyn talossa olevan Fredin kuoleman jälkeen, nyyhkis.

Tosi hyvä oli:)

[NewBorn]

Tämä oli aivan ihana fic, sait minut itkemään. Idea kirjoittaa Georgen ajatuksia Fredin kuoleman jälkeen on loistava ja onnistuit siinä mainiosti. Kirjoissahan Fred ja George ovat aina iloisia, joten osasit hyvin tuoda esille toisenkin puolen ja näyttää, että he(no tässä tapauksessa vain George) voi tuntea myös surua ja muita negatiivisia tunteita.

Näin viimeyönä unta, jossa Fred kysyi, mikä teinityttö minusta on tullut, kun kirjoitan päiväkirjaa. Minä melkein hymyilin aamulla, kun heräsin, mutta se tuntui väärältä.

Tämä sai minut nauramaan. Oli muutenkin hyvä, että toit ficciin jotain hauskuutta, sellaista mitä kaksosilta yleensäkin kuulee ja pystyn hyvin kuvittelemaan, miten kurjuudenkin keskellä pojat aina vitsailevat jostain. Kokonaisuus oli todella upea ja hyvin koskettava fic! Kiitoksia

[Tyynis]

Munis: Kiva, että nappasit tämän tuolta haasteesta Mukava kuulla, että tunnelma on pysynyt koko ficcin ajan, koska omasta mielestäni pätkät ovat kuitenkin aika erilaisia. Iso kiitos sinulle
flora: Kiitos kommentistasi. Minä en vieläkään osaa suhtautua siihen, että ihmiset melkein itkevät ficcejäni lukiessa. Kiitos vielä sinulle
NewBorn: Kiitos sinullekin ja kiva kuulla, että nuo pienet "iloisemmat´" kohdat pääsevät tuolta esille