T/N: Kiitos kaikille kommentoijille!
Tässä tulee seuraava luku.
Kahdeksastoista luku: NataliaBPOV:Kello oli kymmenen lauantaiaamuna, eikä Eliza edes välittänyt tulla herättämään minua. Olin varma, että hän oli unohtanut minut kokonaan. Miksikö? No siihen on helppo vastata: samasta syystä kuin koko Valkoinen Talo oli tullut hulluksi, vuoden suurimmasta juhla-ateriasta Valkoisen Talon juhlasalissa – tänään.
Minä huokaisin ja tuijotin kattoa. Tässä se oli. Tänään tulisin tuntemaan taas yhden Edwardin seksikumppaneista. Kuvittelin mielessäni Natalian pitkissä säärissään, suurissa rinnoissaan, pitkissä vaaleissa hiuksissaan, täydellisessä mallinvartalossa… Vihasin häntä jo valmiiksi.
”Aika herätä!” Edward sanoi – hän oli hyvällä tuulella. Vedin peiton pääni yli.
”Hei sinä! On aika tulla aktiiviseksi”, Edward nauroi ja tuli lähemmäs.
”No, sinulla kyllä tulee olemaan siihen aikaa tänä yönä”, mumisin.
”Mitä sinä sanoit? En saanut selvää peiton takia.”
Minä pyöräytin silmiäni.
”SUU KIINNI JA HÄIVY!” huusin.
”Ei… Se ei ole mahdollista. Täällä on joku, jonka haluan esitellä sinulle”, hän sanoi ja minä jäykistyin. Voi ei.
”Kuka?”
”Natalia”, hän sanoi kuin se olisi itsestään selvää. Minä nielaisin. En minä näin halunnut tavata Venäjän huippumallia. Hiukseni olivat sekaisin ja olin yöpuvussa.
”Ei vielä… Myöhemmin”, sanoin välittömästi. Edward nauroi.
”Voi, älä viitsi! Älä ole niin ujo… NATALIA TULE SISÄÄN!” hän huusi ja minä huokaisin. Mietin nopeasti ja päätin, että ei olisi mitään järkeä olla laittautuneena, koska Edward piti hänestä kuitenkin enemmän.
Joten minä otin peiton päältäni ja nousin istumaan. Minä huokaisin – valmistautuneena siihen mitä oli tulossa – ja avasin silmäni.
”MITÄ?!” huudahdin ja suuni loksahti auki. Edward hymyili minulle. Hän tiesi.. Hän tiesi alusta alkaen!
”Saanko esitellä Natalian… Ja Natalia, tässä on Bella”, hän sanoi ja hymyili minulle uudestaan.
Minä vilkutin hänelle ja hän katsoi Edwardia.
”Onko hän sinun tyttöystäväsi?” Natalia kysyi ja Edward taputti hänen päätään.
”Se, että hän nukkuu samassa talossa, ei tarkoita, että hän olisi automaattisesti minun tyttöystäväni”, Edward selitti hymyillen leveästi
”No, minä vain ajattelin, koska hän on nätti ja kaikkea”, Natalia sanoi ja kääntyi takaisin minun puoleeni.
Hän hyppäsi sängylleni.
”Hei! Minun nimeni on Natalia. Olen 9 ja puolivuotias ja minusta sinun hiuksesi ovat nätit!” hän sanoi pomppien ylös alas. Edward nauroi ja katsoi, kun minä hymyilin Natalialle.
”No, minä olen Bella. Olen 17-vuotia ja luulin sinun olevan paljon vanhempi”, sanoin ja kättelin häntä.
Hän kallisti päätään ja katsoi minua hämmentyneenä.
”Miksi sinä luulit minua vanhemmaksi?” hän kysyi.
”Koska kaikki muut Edwardin tyttöystävät ovat vanhempia.”
Natalia nauroi.
”Niin, tiedän… Mutta yhdeksän vuoden päästä olen 18 ja sitten me menemme naimisiin”, hän sanoi ja hyppi taas ylös alas.
”Joten, sinä olet jo varattu, niinkö?” kysyin ja katsoin, kun Edward nojautui seinää vasten. Hänen kätensä olivat puuskassa ja hän katsoi meitä.
”Ilmeisesti…” hän sanoi ja hymyili takaisin.
Natalia lopetti pomppimisen ja katsoi minua.
”Voi, voi… Olen niiiiin pahoillani Bella”, hän sanoi surullisella äänellä ja me molemmat – Edward ja minä – käännyimme katsomaan häntä.
”Mikä on vinossa kultaseni?” kysyin ja katsoin häntä huolestuneena.
”No… Olen pahoillani, että otin Edwardin ja nyt sinä et voi ottaa häntä… En tiennyt, että pidät hänestä noin paljon”, hän melkein itki.
”Öh, mitä? Ei! Mene hänen kanssaan naimisiin… Ole onnellinen… Kuulostaa hyvältä”, sanoin hiukan nolona.
”Ei, ei… Sinä todella pidät hänestä… Minä näin sen… Ja hänkin pitää sinusta. Hän sanoikin minulle että…” hän aloitti, mutta Edward keskeytti hänet.
”Joten Natalia, nyt sinä tunnet Bellan… Jatketaan matkaa”, hän sanoi.
”Mutta minä haluan jäädä Bellan luokse!” hän sanoi ja alkoi murjottaa.
”Kuule kullannuppu, jos haluat, voin ottaa teidät kiinni myöhemmin. Minä vain laittaudun valmiiksi, käykö?” kysyin ja tartuin hänen käteensä.
Natalia huokaisi.
”Okei… Mutta älä hidastele liian kauan”, hän sanoi ja joutui raahatuksi huoneesta Edwardin toimesta.
Kun ovi meni kiinni heidän jäljessään, annoin itseni lysähtää takaisin tyynyille, heitin peitot taas pääni päälle ja aloin nauraa. Natalia oli suloinen tyttö valkoisissa kiharoissaan ja rusetissaan. Mutta paras asia: hän oli vain 9-vuotias. Hän oli lapsi… Ei uusi seksikumppani!
Minä hyppäsin pois sängystä ja laitoin musiikkia soimaan. Tanssin ympäri huonetta samalla kun laittauduin valmiiksi ja käytin harjaani mikrofonina. En ollut ollut näin hyvällä tuulella pitkään aikaan.
………………………..
Olin juuri avaamassa ovea, kun Edward avasi sen. Minä katsoin häntä ja purskahdin nauruun.
”Miten menee?” kysyin ja katsoin alas Nataliaan, joka halasi jalkojani.
”Bella?” Natalia sanoi hitaasti ja katsoi minua koiranpentu silmillään.
”Niin Natalia?”
”Voitko tulla minun kanssani uima-altaalle?” hän kysyi ja mutristi suutaan.
”Mutta kultaseni, on vasta helmikuu! Ja ulkona on
lunta! Ei me voida mennä uimaan”, sanoin ja silitin hänen hiuksiaan.
”Ole kiltti?” hän anoi ja hänen silmänsä olivat surulliset ja hän alkoi murjottaa.
”Älä katso hänen silmiinsä, niissä on hypnoottinen voima”, Edward mumisi, mutta oli jo liian myöhäistä.
”Kyllä… Totta kai! Luulen, että he puhdistivat eilen altaan sinulle!” sanoin ja nostin hänet syliini.
Edward voihkaisi ja paukautti päänsä oveen.
”Minä käskin sinua pysymään vahvana!” hän sähisi minulle.
”Anteeksi… Sanoit liian myöhään!” kuiskasin takaisin.
”Voi, tämä on täydellistä. Edward tulee myös, koska hänkin sanoi kyllä”, Natalia selitti ja minä katsoin Edwardia kohottaen kulmiani.
”Mitä sinä sanoitkaan vahvana pysymisestä?” kysyin ja nauroin nähdessäni Edwardin punastuvan. Hän punastui! Hän ei ollut koskaan ennen tehnyt sitä.
”Voi, tämä on täydellistä… Minä menen sanomaan isälle, että hänen täytyy laittaa bikinini päälle!” Natalie sanoi ja pomppi ylös alas.
”Öh, ei… Isäsi on kiireinen… Bella voi auttaa sinua?” Se kuulosti enemmän kysymykseltä.
”Totta kai”, vastasin ja pian Natalia oli poissa.
”Voi hitsi… Hän on hyvä”, sanoin ja nauroin. Minä nojauduin oven karmiin vastapäätä Edwardia ja katsoin häntä.
”Ja sinä olet tuntenut hänet vasta tunnin”, hän sanoi ja naurahti myös.
”Niin.. Hän on todella energinen”, sanoin ja katsoin sinne minne Natalia katosi. Kun katsahdin takaisin Edwardiin, hänellä oli epäluuloinen ilme.
”Mitä?” kysyin ja nauroin.
”Sinä pidät hänestä, etkö?” hän kysyi.
”Totta kai! Hän on lähimpänä pikkusiskoa, mitä minulla tulee koskaan olemaan!” nauroin.
”Joten.. Anna minun selventää se. Eilen sinä vihasit häntä ja nyt sinä rakastat häntä?” hän kysyi ja hymyili. Suuni loksahti auki.
”Tuo ei ole totta! Pidin hänestä heti alussa!”
Edward nauroi.
”VALEHTELIJA!” hän huudahti ja minä tunsin, kuinka aloin punastua. ”Sinä olit mustasukkainen.”
Minä pidätin henkeäni.
”En ollut.”
”Olitpas!”
”Enpäs!”
”Kyllä!”
”En!”
”KYLLÄ!” hän sanoi ja yhtäkkiä tunsin, kuinka joku työnsi minua pois. Heräsin transsistani ja huomasin, kuinka lähekkäin minä ja Edward seisoimme. Katsoimme molemmat alas pieneen rakoseen välissämme ja näimme Natalian työntävän meitä erillemme.
”Mitä te teette?” hän kysyi hämmentyneenä.
”Riitelemme!” sanoin ja katsoin Edwardia ilkeästi samalla kun astuin askeleen taaksepäin ja nojauduin ovenkarmia vasten.
”Minusta se näytti enemmän suutelemiselta!” Natalia sanoi ja astui huoneeseeni.
”MITÄ?” Edward ja minä huusimme yhtä aikaa.
”Ei me suudeltu”, sanoin.
”Mutta te aioitte”, Natalia sanoi ja otti t-paitansa pois.
Edward katsoi poispäin ja minä menin huoneeseeni.
”No, Edward, nähdään sitten myöhemmin”, sanoin ja suljin oven.
Minä autoin Nataliaa bikinien kanssa ja menin sitten vaatehuoneeseeni ja päätin laittaa italian laivastonsiniset narubikinit.
”Vau, sinä näytät nätiltä!” Natalia sanoi, kun hän näki minut bikineissä.
”Sinä myös, kullannuppu”, sanoin laittaen vaatteeni takaisin ja otin kolme pyyhettä – olin melkein varma, että Edward unohtaisi omansa.
Me avasimme oven ja Edward odotti jo ulkopuolella – ilman pyyhettä. Minä hymyilin hänelle ja annoin yhden. Hän hymyili takaisin.
”Kiitti.”
Tie altaalle oli yhtä kidutusta. Oli todella kylmä ja ympärillämme oli lunta. Natalia juoksi viimeiset askeleet, koska ei voinut odottaa enää kauempaa. Hän heitti vaatteensa yltään ja hyppäsi lämmitettyyn veteen.
”En voi uskoa, että allas on lämmitetty ja valmiina käyttöön – on sentään helmikuu!” sanoin ja katsoin Nataliaa. Edward nauroi.
”Äh, se on Natalian takia… Hän käyttää allasta aina, kun käy täällä – vuodenajalla ei ole väliä! Siksi me puhdistimme sen ja kaikkea”, Edward selitti ja otti paitansa pois.
Minulle oli vaikeaa olla tuijottamatta häntä, joten minä vain aloin itsekin ottaa vaatteita pois. Olin juuri saanut viikattua Natalian ja omat vaatteeni, kun huomasin Edwardin tuijotuksen.
”Mikä on vinossa?” kysyin ja aloin täristä.
”Olet kylmissäsi, se on vinossa!” hän vastasi ja yritti työntää minut altaaseen.
”EI! EI! Älä!” huudahdin ja pidin hänen käsivarrestaan kiinni.
”Voi, älä viitsi! Olen niiiiin paljon vahvempi kuin sinä!” hän sanoi nauraen.
Tunsin hänen puskevan minut niin kauas reunalle, että puolet jalastani oli jo altaan puolella. Viime hetkellä minä työnsin häntä vastaan ja kietouduin häneen kiinni. Hän jähmettyi hetkeksi – luultavasti yllätyksestä. Sitten hän nauroi ja laittoi minut eteensä ja halasi minua.
Nyt minä näytin yllättyneeltä.
”Tiedäthän… Olet oikeassa… Näin tämä on paljon helpompaa”, hän sanoi ja ennen kuin tajusin mitä tapahtui, hän nosti minut ylös ja hyppäsi altaaseen. Minä kiljuin niin kovaa kuin pystyin – kunnes vesi tulvi suuhuni ja lämpö ympäröi vartaloni.
Pääsin vihdoin pinnalle ja vedin syvään henkeä. Kylmä ilma tulvahti keuhkoihini ja nenääni.
”Voi luoja! Senkin idiootti!” kirkaisin ja yritin painaa häntä olkapäistä alas, jotta hänkin joutuisi veden alle. Hän nauroi niin kovaa, ettei edes huomannut, kun seisoin hänen takanaan ja yritin painaa hänet alas.
Hän kääntyi ympäri ja hymyili minulle.
”Mitä sinä luulet tekeväsi?” hän kysyi.
”Yritän kostaa tietenkin!” ähisin ja nauroin. Hän hymyili minulle.
”Ja kuinka se luonnistuu?” hän kysyi ja yritti ottaa minut vakavasti.
”Öhm… Kerron sitten, kun se toimii”, sanoin ja hyppäsin ilmaan, että koko painoni olisi hänen olkapäillään. Hän nauroi.
”Bella, minä
seison tässä! Kuinka sinä oikein yrität saada minut alas, kun minä
seison?!” hän kysyi ja nauroi. Minä huokaisin ja sukelsin alas
pohjalle ja sitten hänen jalkojensa väliin, missä näin Natalian pienien jalkojen vipattavan.
Kosketin hänen jalkaansa ja nousin ylös.
”Kiinni jäit!” sanoin ja hän katsoi minua yllättyneenä.
”Bella, tuo oli ilkeää! En ollut valmis!” hän vinkaisi. Minä nauroin.
”No, yritä ottaa minut kiinni!” sanoin ja uin pois. Se, mitä en ollut odottanut oli se, että hän oli niin hyvä uimari. Hän vain sukelsi ja kosketti jalkaani.
”Vau, minäkään en ollut vielä valmis!” sanoin järkyttyneenä. Edward ilmestyi yhtäkkiä taakseni.
”Tiedän mitä tarkoitat… Hän säikäytti minut kuoliaaksi, kun me uimme täällä ensi kertaa ja hän oli vain 5-vuotias. Hän vain hyppäsi ja upposi pohjaan… Minä luulin, että hän kuolisi!” hän sanoi ja hymyili Natalialle.
”Joten, mitä te leikitte, kun hän on täällä?” kysyin ja annoin itseni kellua veden pinnalla.
”Ei oikeastaan mitään… Me vain puhumme ja teemme ei mitään”, hän sanoi ja alkoi itsekin kellua.
”Kuulostaa hyvältä”, sanoin ja suljin silmäni. Minä vain rentouduin ja minusta tuntui hyvältä, kun Edward yhtäkkiä työnsi minut veden alle.
Kirkaisin järkytyksestä ja yllätyksestä ja nousin pintaan.
”Hitsi, olet niin typerys Edward!” nauroin ja aloin köhiä.
”Bella?” Natalia kysyi toisesta päästä ja minä uin hänen luokseen. ”Haluan kysyä sinulta jotain.”
Katsoin häntä hymyillen ja odotin hänen kysymystään.
”Tiedän, että pidät Edwardista ja kaikkea… Mutta hän on minun sulhaseni ja haluaisin nyt hiukan kahdenkeskistä aikaa hänen kanssaan, tiedäthän?” hän sanoi varovaisesti. Minä hymyilin – luoja, kuinka söpö hän olikaan!
”Tottakai. Olen todella pahoillani, Natalia! Mene vain hänen luokseen!” sanoin ja yritin näyttää vakavalta. Hän nyökkäsi ja ui Edwardin luo.
Minä hymyilin Edwardille samalla kun hän katsoi minua laskelmoivasti. Juuri silloin Natalia ilmestyi hänen viereensä ja halasi häntä. Edward taputti häntä päähän ja hymyili hänelle. Minä nauroin ja nojauduin selälleni. Tuijottaen pilviselle taivaalle.
Minä makasin siinä pitkän aikaa ja melkein nukahdin, kunnes kuulin Natalian nousevan vedestä.
”Minun täytyy pissata”, hän sanoi ja käveli pois pyyhkeensä kanssa.
Minä makasin altaan reunalla ja nojasin päätäni betoniin.
Kuulin Edwardin tulevan lähemmäs ja hymyilin.
”Joten, millainen morsiamesi on?” kysyin hymyillen enkä edes yrittänyt peittää sitä.
”Hiukan liian nuori – eikö?” hän kysyi ja tunsin hänen hengityksensä kaulaani vasten. Olin yllättynyt siitä, kuinka lähellä hän oli ja kuinka tunsin hänen hengityksensä kutittavan märällä ihollani. Minä hymyilin.
”No, ainakin hän näyttä olevan mukavampi kuin muut tytöt, jotka rakastuvat sinuun”, mumisin ja nauroin.
”Joten hän mukavampi kuin sinä?” hän kysyi ja tunsin hänen hengityksensä kaulallani. Katsoin ylös ja näin hänen seisovan vieressäni ja unohdin, mitä minun piti sanoa.
”Niin kyllä… Hän
on mukavampi kuin sinä”, Edward sanoi ja toi kasvojaan lähemmäs.
”Eipäs ole!” sanoin ja tunsin lumishiutaleen laskeutuvan solisluulleni.
”Joten sinä myönnät, että pidät minusta – paljon?”
Edward pyyhkäisi lumishiutaleen hitaasti pois peukalollaan. Minä pidätin hengitystäni.
Voi luoja! Mitä oikein on tekeillä?Näin Edwardin virnistävän ja näytin hänelle kieltäni.
”Mikä on vinossa Bella?” hän kysyi ja minä katsoin vasemmalle puolelleni vain nähdäkseni lisää lunta.
Käännyin takaisin ja silmäni suurenivat, kun näin Edwardin seisovan edessäni kädet minun molemmilla puolillani.
”Edward! Mitä hittoa sinä teet?” kysyin vihaisesti.
”En ymmärrä, mitä tarkoitat”, hän kuiskaisi kaulaani vasten.
”Joten tämä on sitä, mitä sinä yleensä teet, kun sinulla on tyttö uima-altaassasi?” kysyin ja heti sen jälkeen tajusin, että niin se taisikin olla. Hän katsoi ylös minuun ja hymyili.
”Mieti sitä!”
Minä pyöräytin silmiäni.
”Älä viitsi, lopeta”, sanoin ärsyyntyneenä, kun yhtäkkiä tunsin lumihiutaleen laskeutuvan olkapäälleni ja pian Edward nuolaisi sen pois. Pidätin henkeäni yllättyneenä.
”Mikä hätänä Bella?” Edward kysyi ja nauroi. ”Meillä on noin neljä minuuttia ennen kuin Natalia tulee takaisin…” hän kuiskasi kaulaani vasten ja minun oli vaikea keskittyä.
”Ei”, mumisin ja mumisin ja tunsin polvieni veltostuvan.
”Mitä sinä sanoit Bella?” Edward kysyi ja kosketti vyötäröäni oikealla kädellään.
”Ei… Tämä ei ole oikein”, mumisin heikosti.
”En saa selvää puheestasi, kun sinä mumiset koko ajan…” hän sanoi ja silitti selkääni.
”Lopeta”, kuiskasin.
”Lopeta mikä?” Edward kysyi ja tunsin hänen hengityksensä solisluullani.
”AAAAHHHH!” kirkaisu peitti jännittyneen ilman ja me säpsähdimme. Edward ja minä katsoimme ylös ja näimme Natalian juoksevan poispäin. Olin vihainen ja työnsin Edwardin pois.
”Senkin idiootti, minä käskin sinua lopettaa”, sähisin ja hyppäsin pois vedestä. Nappasin pyyhkeeni ja juoksin Natalian perään. Kuulin Edwardin seuraavan minua.
”Bella, olen pahoillani!” hän huudahti.
”Ole nyt vain hiljaa Edward!” huusin takaisin ja juoksin kovempaa. Sain hänet vihdoin ovella kiinni.
”Natalia kuuntele”, aloitin.
”EI!” hän huusi ja minä pidin hänen kädestään kiinni.
”Olen pahoillani tästä… Hän rakastaa sinua silti… Hän vain hölmöilee ympäriinsä”, huusin. Natalia jähmettyi ja kääntyi ympäri.
”Minä tiedän mitä hän teki… Tiedän mihin se johtaa… En ole tyhmä, Bella. Minä vihaan häntä siitä, mitä hän teki ja minä vihaan sinua… Koska sinä olet tarpeeksi vanha… Tarpeeksi vahva… Sanomaan ei!” hän huusi ja näin hänen silmissään kyyneliä.
”Natalia… Minä yritin”, aloitin uudestaan.
”Ethän! Sinä et edes tiedä, mitä yrittäminen on…” hän huusi ja käveli pois.
”Ja muuten, sinun hiuksesi ovat rumat”, hän huusi ja lähti pois. Edward juoksi hänen peräänsä, mutta minä en. En voinut. Miksi minä tein sen!
Menin huoneeseeni ja suljin oven. Kuulin Edwardin Natalian riitelevän viereisessä huoneessa enkä voinut uskoa, että hän yritti keksiä tekosyitä sille, mitä hän teki 9-vuotiaan edessä!
………………………….
Vietin loppupäivän yksin huoneessani. Edward koputti kerran oveen, mutta minä en vastannut. En voinut. Olin hämmentynyt ja tarvitsin aikaa miettiä kaikkea. Myöhemmin sinä iltapäivänä Eliza tuli huoneeseeni tuomaan juhlapukua. Mustaa olkaimetonta mekkoa hopeisten korkokenkien kanssa.
Kampaajakin tuli ja teki jotain hiuksilleni. Mutta en kiinnittänyt siihen mitään huomiota, sillä mielessäni myllersivät toiset asiat, jotka tuntuivat olevan paljon tärkeämpiä…
Kello oli yhdeksän, kun menin alakertaan ja länsisiipeen, mistä löysin ison juhlasalin. Huone oli täynnä ihmisiä kalliissa puvuissaan ja mekoissaan. Täynnä ihmisiä, jotka olivat tärkeitä ja sitten siellä olin minä. Ulkomaalainen vaihto-oppilas!
Seisoin yksin enkä tiennyt minne mennä. Vihdoin päädyin pimeään nurkkaan.
”Hei. Sinä olet varmaan Bella!” vanhempi mies sanoi ja hymyili minulle.
”Kyllä olen”, sanoin ja yritin tunnistaa hänet.
”Oi… Antakaa anteeksi… Olen Venäjän presidentti… Yönaapurisi!” hän sanoi ja iski silmää. Minä nauroin.
Hän näytti mukavalta ja erittäin paljon isältä. Pystyin kuvittelemaan Natalian istuvan hänen sylissään jouluna tai hänet kertomassa Natalialle iltasatuja.
”Voi, on todella mukavaa tavata teidät! Teillä on ihastuttava tytär”, sanoin ja me kättelimme.
”Kiitoksia! Kyllä, hän on enkeli. Kuulin, että hän oli kanssasi uima-altaalla tänään?” hän kysyi hymyillen. Minä nyökkäsin.
”Niin, hän todella halusi mennä.”
Presidentti nauroi.
”Niin… Hän voi olla hyvin vakuuttava… Hän on tullut äitiinsä”, hän sanoi ja minä nauroin.
”Voi, uskon sen!”
Hän huokaisi. ”Niin… Hän muistuttaa minua kovasti hänestä…”
”Bella, siellä sinä olet!” Edward sanoi ja kietoi kätensä vyötärölleni. ”Haluatko tulla kanssani?” hän kysyi, mutta minä pudistin päätäni. Ei enää ikinä!
”Ei. Kiitos vain. Minä puhun nyt Natalian ihastuttavalle isälle”, sanoin ja hymyilin.
”Niin… Edward, sinä sanoit minulle, että hän on mukava tyttö, mutta sinä et kertonut, kuinka ihastuttava nuori nainen Bella on!” Natalian isä sanoi ja minä punastuin. Edwardin ote vyötäröltäni tiukentui.
”Niin… Öhm… Bella, me todella tarvitsemme sinua tuolla…” Edward sanoi uudelleen. Minä vilkaisin häntä laskelmoivasti.
”Kuka minua tarvitsee, Edward?” kysyin ja hymyilin hänelle tekohymyä. Hän ei sanonut mitään.
”Onko tyttäreni sinun kanssasi Edward? Tiedän, että hän todella pitää sinusta. Joka kerta, kun me tulemme tänne, en näe häntä, kunnes me taas lähdemme!” presidentti nauroi, mutta Edwardin sormi painui syvemmälle ihooni. Minä vinkaisin ja hän huomasi välittömästi, mitä teki.
”Olen todella pahoillani”, hän kuiskasi.
”Joo… Niin”, sähisin ja hymyilin presidentille.
”Sinä olet varmaan hyvin huolehtivainen isä. Toivoisin, että minulla olisi samanlainen isä kuin sinä olet!” sanoin hymyillen ja tunsin Edwardin sormen uudestaan.
”Voi kiitos, kiitos!” Natalian isä sanoi ja minä hymyilin hänelle samalla, kun siirsin Edwardin käden pois.
”Luulen, että hyvä isä rakastaa aina tytärtään”, presidentti sanoi ja otti kädestäni kiinni, jotta pystyi painamaan kämmenselälleni suukon.
”Suonette anteeksi, neiti Swan”, hän sanoi ja iski silmää vielä viimeisen kerran.
Heti kun hän lähti, käännyin Edwardia kohti ja katsoin häntä raivoissani.
”Jos et näe minun puhuvan Natalian isälle, sinulla täytyy olla joku ongelma”, sanoin ja kävelin pois.
Hetki aikaa kului ennen kuin me istuimme vihdoinkin pöytään. Kaikki söivät ja kertoivat tarinoita – se ei oikeastaan ollut niin tylsää kuin olin odottanut! Ainoa ongelma oli, että jouduin istumaan Edwardin vieressä ja se vähän niin kuin pilasi tunnelman.
Me emme puhuneet ollenkaan ja se oli hyvä, koska olisin todella voinut iskeä haarukkani hänen jalkaansa jos hän olisi kehdannut sanoa minulle sanaakaan!
Yhtäkkiä Natalia tuli huoneeseen. Hän tanssi tiensä isänsä luokse.
”Isi? Voinko istua sylissäsi?” hän kysyi ja kaikki vieraat hymyilivät pienelle prinsessalle.
”Tottakai, rakas”, hänen isänsä sanoi ja otti hänet syliinsä. Natalia nojasi päätään isänsä olkaa vasten ja sulki silmänsä.
”Näytät väsyneeltä Talia… Minun pitäisi tulla peittelemään sinut”, hänen isänsä sanoi ja Edward nosti katseensa.
”Voi älkää huoliko siitä herra Tschikov, olisin todella iloinen jos voisin tehdä sen puolestanne”, hän sanoi ja nousi ylös.
”Voi ei, Edward. Se olisi todella mukavaa, mutta millainen isä oikein olisin, jos en voisi peitellä edes omaa tytärtäni?” Tschikov sanoi ja kaikki muut nauroivat.
”Hyvä isä”, Edward sanoi ja katsoi häntä oudolla ilmeellä – kuin hän tietäisi jotain.
”No… Luulen, että haluat sitä todella… Tarkoitan, minähän voin tehdä sen muina öinä, enkö?” presidentti sanoi ja katsoi ympärilleen. Sitten hän katsoi alas tyttäreensä.
”Saanko hyvän yön suukon?” hän kysyi ja Natalia katsoi muita vieraita ympärillään. Epävarmana, olisiko se soveliasta. Kaikki muut nyökkäsivät ja hymyilivät hänelle, joten hän kääntyi isäänsä kohti ja antoi pusun hänen poskelleen.
”Siinä!” ”Voi kuinka söpöä!” Ja muut samanlaiset sanonnat täyttivät ilman.
”Hyvää yötä Natalia. Tulen käymään yöllä ja varmistan, ettei sänkysi alla ole hirviöitä!”
Edward tarttui Nataliaa kädestä ja lähti huoneesta. Minä olin hämmentynyt. Miksi Edward vaati saada peitellä hänet? Mitä oli tekeillä? Eihän hän satuttaisi häntä iltapäiväisen takia… Vai satuttaisiko?
Pyysin anteeksi ja seurasin heitä hiljaa toiseen kerrokseen ja piilouduin Edwardin huoneen viereisen pylvään taakse. Näin hänet polvillaan.
”Kuule…” hän kuiskasi ja käänsi Natalian päätä, jotta hän katsoisi häneen. ”Haluan sinun kuuntelevan minua, okei?”
Natalia nyökkäsi hiljaa.
”Sinä nukut minun sängyssäni tänä yönä, käykö? Ja minä haluan sinun lukitsevan oven perässäsi avaimella, joka on lukossa. Ymmärrätkö?” hän sanoi ja Natalia nyökkäsi hiljaa. ”Et päästä ketään sisään… Varsinkaan isiä. Ymmärrätkö minua?”
”Mutta kuinka isi voi sitten karkottaa hirviöt?” hän kysyi.
”Hirviöitä ei ole jos lukitset ovesi. Ja kuule… Kun menet kotiin, haluan, että lukitset ovesi silloinkin. Aina… Ymmärrätkö?” Edward sanoi ja ensimmäistä kertaa en tajunnut.
Mutta yhtäkkiä kaikki kävi järkeen:
Edwardin eilinen kiinnostus päivällisellä:
Tuleeko hänen tyttärensäkin?Syy, miksi Natalia hurjistui, kun näki meidät:
”Olen pahoillani tästä… Hän rakastaa sinua silti… Hän vain hölmöilee ympäriinsä”, huusin. Natalia jähmettyi ja kääntyi ympäri.
”Minä tiedän mitä hän teki… Tiedän mihin se johtaa… En ole tyhmä, Bella. Minä vihaan häntä siitä, mitä hän teki ja minä vihaan sinua… Koska sinä olet tarpeeksi vanha… Tarpeeksi vahva… Sanomaan ei!” hän huusi ja näin hänen silmissään kyyneliä.
”Natalia… Minä yritin”, aloitin uudestaan.
”Ethän! Sinä et edes tiedä, mitä yrittäminen on…” hän huusi ja käveli pois.
”Ja muuten, sinun hiuksesi ovat rumat”, hän huusi ja lähti pois.Syy, miksi Edward yritti rauhoittaa häntä.
Tapa, millä Edward reagoi, kun juttelin herra Tschikoville:
”Bella, siellä sinä olet!” Edward sanoi ja kietoi kätensä vyötärölleni. ”Haluatko tulla kanssani?” ja
”Onko tyttäreni sinun kanssasi Edward? Tiedän, että hän todella pitää sinusta. Joka kerta, kun me tulemme tänne, en näe häntä, kunnes me taas lähdemme!” presidentti nauroi, mutta Edwardin sormi painui syvemmälle ihooni. Minä vinkaisin ja hän huomasi välittömästi, mitä teki.
”Olen todella pahoillani”, hän kuiskasi.
”Joo… Niin”, sähisin ja hymyilin presidentille.
”Sinä olet varmaan hyvin huolehtivainen isä. Toivoisin, että minulla olisi samanlainen isä kuin sinä olet!” sanoin hymyillen ja tunsin Edwardin sormen uudestaan.Tapa, jolla herra Tschikov puhui:
”Niin… Edward, sinä sanoit minulle, että hän on mukava tyttö, mutta sinä et kertonut, kuinka ihastuttava nuori nainen Bella on!” ja
”Luulen, että hyvä isä rakastaa aina tytärtään.” ja
”Voi älkää huoliko siitä, herra Tschikov, olisin todella iloinen jos voisin tehdä sen puolestanne”, hän sanoi ja nousi ylös.
”Voi ei, Edward. Se olisi todella mukavaa, mutta millainen isä oikein olisin, jos en voisi peitellä edes omaa tytärtäni?” Tschikov sanoi ja kaikki muut nauroivat.
”Hyvä isä”, Edward sanoi ja katsoi häntä oudolla ilmeellä – kuin hän tietäisi jotain.
”No… Luulen, että haluat sitä todella… Tarkoitan, minähän voin tehdä sen muina öinä, enkö?”Tulin huonovointiseksi ja pidin vatsastani kiinni.
”Nyt mene sinne ja sulje ovi perässäsi, okei? Nuku sängyssäni”, Edward sanoi ja Natalia katosi huoneeseen. Hän seisoi siinä hetken odottaen, että Natalia lukitsisi oven. Menin hänen luokseen.
”Öhm, hei”, sanoin epävarmana. Edward kääntyi ympäri ja katsoi minua.
”Miksi et koskaan kertonut minulle?” kysyin ja katsoin maahan.
”Mitä hittoa Bella? Miksi et ole alakerrassa?” Hän oli vihainen.
”Minä seurasin teitä”, kuiskasin.
”Miksi?” hän kysyi raivoissaan.
”Koska… Oletko varma tästä… Tarkoitan… Tämä on iso juttu”, sanoin ja Edward tuli luokseni ja löi seinää takanani.
”Helvetti Bella! Jos et usko minua niin mene. En pyytänyt sinua kuuntelemaan!” hän sähisi. Hän oli niin vihainen, että sydämeni tihensi tahtiaan.
”Mutta miksi sinä et tee mitään? Voisit mennä tuomarille”, sanoin voiden huonosti.
”Bella! Hän on Venäjän presidentti! Kukaan ei voi mennä presidenttiä vastaan”, hän sähisi takaisin. Nojauduin seinään ja hengitin kovaa.
”Minä luulen, että tulen sairaaksi”, sanoin ja Edward tarttui kädestäni ja veti takaisin portaisiin.
”Koita päästä siitä yli, Bella. Hän on turvassa täällä”, hän kuiskasi ja me astuimme takaisin huoneeseen.
Natalian isä hymyili meille ja yhtäkkiä näin hänet aivan eri valossa. Enemmän perverssinä eikä ollenkaan isänä. Tulin kananlihalle.
”Lopeta”, Edward sähisi ja minä katsoin pois.
Vietin loppuillan miettien. Ehkä isäni ei ollutkaan niin paha kuin kuvittelin. Ainakaan hän ei ollut perverssi! Ja se, että tämä tyyppi näytti aivan tavalliselta, antoi minulle kylmiä väristyksiä.
Edward oli jostain syystä vihainen minulle eikä kiinnittänyt minuun huomiota. Olin aivan väsynyt kello kahdelta ja melkein nukuin istualtaan. Edwardilla vieressäni ei näyttänyt olevan yhtään sen enempää energiaa kuin minullakaan.
Esme tuli luoksemme ja laittoi kätensä minun oikealle olalleni ja Edwardin vasemmalle.
”Miksi te ette menisi nukkumaan? On myöhä. Menkää lepäämään”, hän kuiskasi ja me kävelimme huoneisiimme äänettöminä.
Avasin juuri oven, kun Edward kääntyi ympäri.
”Bella?” hän kysyi.
”Mhm”, vastasin ja käännyin ympäri.
”Lukitse ovesi.”
