No on tällaista lukua jo odotettukin! Todella suloista, rakastan tätä lukua ja laajemmin koko ficciä! Monesti jossain vaiheessa juttu alkaa käydä tylsäksi ja innostus ficistä hieman laantuu, mutta tätä olen jaksanut seurata ties kuinka kauan. Omituista.
Tajusivathan ne ihmiset nyt vihdoin tämän tilanteen. Ei kukaan oikeasti
voi olla noin sokea. Esme on tässäkin todella ymmärtäväinen, ystävällinen ja muutenkin ihana ihminen. Jotain kertoo hänen nenäliinaan kirjoittamansa viesti Bellalle. Tämä kohta iski minuun jollain tavalla, ken tietää sitten miksi;
”Edward, Bella. Avatkaa ovi, minä tiedän, että te olette siellä”, Esme sanoi – melkein nauroi.
Lisa oli mukava lisä tähän juttuun. Nauroin tuolle Bellan reaktioille. Varmaan ärsyttävää, kun Edwardin pitää selittää kaikki niin salaperäisesti (joka on kyllä hauskempaa kuin heti asian täräyttäminen);
”Joten miksi sinä et sitten mene hänen kanssaan naimisiin!” huusin ja kävelin kauemmaksi huoneeseen, jotta meidän välissämme olisi suurempi väli. Edward nauroi.
”Koska… no… minä voisin kysyä sinulta samaa asiaa”, hän sanoi ja hymyili vielä enemmän. Minä hämmennyin.
”Mitä tarkoitat?” kysyin samalla kun hän astahti minua kohti.
”No.. hän on enemmän kiinnostunut sinusta kuin minusta”, hän sanoi nauraen
Alicen kommenteille sai myös nauraa ihan kivasti. Ja Natalia osaa vieläkin olla niin ihastuttava. Eihän yhdeksänvuotias vielä voi ymmärtää.
Ei sinulla nyt minustakaan mitään suurempaa hätää ole sen betauksen suhteen. Minä en ainakaan löytänyt pahemmin noita virheitä. Ehkä joku oli jossain, mutta ne unohtuvat tämän tekstin varjoon!
