Title: Pöllön varjo
Author: Klovni
Beta: Ei ole
Genre: tuplaraapale,
Pairing: Alastor Vauhkomieli/ ?
Rating: Sallittu
Disclaimer: En omista hahmoja tapahtumia paikkoja tms. kaikki kuuluu Rowlingille.
Summary: Sinä yönä, päivää ennen Vauhkomielen kuolemaa tumma hahmo lähestyi pimeydessä...
A/N: Kirjoitin tämän ikäänkuin Vauhkomielen muistolle. Tämä on ensimmäinen oma ficcini joten kaikki saattaa vähän tökkiä. Pahoittelen, en ole käyttänyt betaa.
Kommentit enemmän kuin tervetulleita ja kirjoitusvirheistä saa ja pitääkin huomauttaa.
Pöllön varjo
Hän ei tiedä sinunkin olevan täällä, öisessä metsässä.
Kuun kelmeä valo siivilöityy läpi tammien oksiston miehen kasvoille.
Lukuisten arpien halkomille kasvoille. Ja kasvojen jokaisesta arvesta, jokaisesta syvään
syöpyneestä uurteesta kuvastuu suru. Katso tarkkaan noita rujoja kasvoja, sillä vain harva on
nähnyt läpi tyyneyden naamion joka tavallisesti verhoaa Alastor Vauhkomielen olemusta.
Nyt tuo mies on käynyt istumaan kuolleiden lehtien matolle ja vaipunut ajatuksiinsa. Yleensä
niin valpas ja kirkkaana hehkuva taikasilmä ei voi nähdä sinua sillä se katsoo kauas
menneisyyteen, etäisiin muistoihin. Ja voi, sinä luet noiden silmien peilistä ne katkerat
ajatukset jotka vellovat miehen sisällä.Jos voisit - ja sinä et siihen kykene - kietoisit kätesi
Vauhkomielen ympärille ja kertoisit, että kaikki on anettu anteeksi.
Mies huokaisee raskaasti ja ravistaa paksuja punaisia hiuksiaan. Mutta sinä et voi enää jäädä.
Nouset yönmustille siivillesi ja jätät tammilehdon.
Huutosi on yössä kaikuvaa pöllön huhuilua. "Minä annoin anteeksi, rakas!
Minä en kadu mitään!", mutta se on lintujen kieltä jota yksikään ihmissielu ei ymmärrä.
Toivot niin kovasti että voisit olla jälleen ihminen. Huomenna on jo liian myöhäistä sillä Alastor
Vauhkomielen on täytettävä hänelle määrätty kohtalo.
***
Ja mies jäi istumaan yksin lehtoon, kuolleille lehdille.
Alastorista tuntui kuin joku olisi kutsunut häntä. Mutta yössä kaikuu vain
pöllön surullinen valitus.