Kirjoittaja Aihe: LW7: Elämästä irti | S, angst,  (Luettu 4917 kertaa)

venla

  • ***
  • Viestejä: 88
  • tosikko
LW7: Elämästä irti | S, angst,
« : 08.03.2009 18:32:54 »
Author: venla
Rating: general (Sallittu)
Characters: Hermione, Ginny
Genre: angst, AU, 1shot
Words: 335
Disclimer: I own nothing and nobody gives me money :(

A/N: Teksti osallistuu LW 7:n. Tämä on kirjoitettu noiden saamieni lyriikoiden perusteella. Älkää kysykö miten ne liittyvät mihinkään. Tästä piti tulla Ginny/Herm fluffypuffy söpöstely, mutta tähän se jäi. En edes tiennyt osallistuneeni LW hen, ennen kuin eilen löysin tämän koneeltani.
AU:ta tässä on seitsemännen kirjan sodan lopputulos.


Elämästä irti

**

Ginnyllä on välillä pelottavia ajatuksia. Hän miettii omaa kuolemaansa, joka tapahtuu vanhassa ullakkohuoneessa. Hänet on istutettu sänkyyn, ovet on lukittu ja huone on ääriään myöten täynnä pöllöjä. Ne ovat kaikki hiljaa ja tuijottavat. Pikkuhiljaa Ginny tuntee ruumiinsa haihtuvan, voimiensa heikkenevän, ja lopulta hän kuolee hiljaa sängylle. Sellaisesta kuolemasta Ginny näkee unta.
 
Hermione on Ginnylle kuin sisko. Sen jälkeen kun Harry kuoli, Remus kuoli, Fred kuoli, jonka jälkeen George kuoli, jonka jälkeen Molly lakkasi elämästä, jonka jälkeen Arthur lakkasi elämästä, jonka jälkeen Weasleyn perhe hajosi, Hermione on ollut lähin ihminen Ginnylle. Hermione on Ginnylle kuin sisko.
- Miksi me elämme? Ginny kysyy jälleen viidettä kertaa.
- Koska me antauduimme, Hermione vastaa taas. Hän on katkera, eikä mielellään puhu siitä. Hän itse on elossa, koska Hän-joka-jääköön-nimeämättä on oppinut huijaamaan ihmisiä paremmin. Ihmisille on annettava myönnytyksiä. Hän-joka-jääköön-nimeämättä etenee hitaammin tällä kertaa.
- Miksi me elämme?
- Ne eivät halunneet tappaa meitä kaikkia. Ne yrittävät saada ihmiset uskomaan, että näin kuuluu olla.

Hermione kiristelee sille itsekseen hampaita. Typeriä ihmisiä. "Me vasta aloimme rakentaa rauhaa", "Me vain haluamme pitää velhot ja jästit erikseen", "Koko velhojen yhteiskunnan tehtävä on kehittyä ja lisätä voimia. Kaikki valta ja voima, jonka Hän-joka-jääköön-nimeämättä saa, on hyväksi". Hermione inhoaa politiikkaa.

- Hermione.
- Niin?
- Miksi minä elän?
Miksi minä elän kun kaikki muut ovat kuolleet? Miksi minä? Miksi muut?
Percy on edelleen elossa. Hermione tietää että Percy on vahva ihminen. Kun kaikki muut katoavat, Percy on edelleen paikalla, tai paikalla jossain, mutta silti oikealla puolella.

George kehitti uuden ajatuksen sille, miksi sanotaan 'Hän-Joka-Jääköön-Nimeämättä'. George sanoi: hän - joka jääköön tässä nimeämättä, koska en halua liata suutani saastaan. Percy käytti sitä jälleen hänen jälkeensä, kunnes sitä käyttivät kaikki ne, jotka aiemmin pelkäsivät nimeä Voldemort.

- Hermione?
- Niin?
- Minulla on ikävä kaikkia.
Hermione ajattelee, että Ginnyllä on erilaisia päiviä. Toisinaan Ginny elää niin kuin normaali ihminen, välillä suree kaikkia kadottamiaan, mutta toisinaan hän katoaa itse. Silloin Hermione ei osaa kuin katsoa kuinka nainen istuu tuntikausia paikoillaan ja puhuu maailmasta ja pöllöistä ja tuijottaa Hermionea niin että se pelottaa. Ginny on kauneinta, mitä Hermione tietää, siksi hänen katoamistaan on raskas katsella.

**

Maija Vilkkumaa - Hiuksissa hiekkaa

Mitä jos sinut näkisin
hymyilisitkö vain väkisin
vai ihanasti niinkuin silloin
vai tuntisitko ees

Se kesä kuohui ja kolisi
kuin maailman viimeinen olisi
päivä poltti asvalttiin reiän
mä hukuin katseesees

Sinä yönä rannalla vihdoinkin
ihan varovasti sun kättäsi kosketin
aika liikkui hitaammin ja sä hengähdit hiljaa
sinne alle sotkuisen katoksen
kesä tuli niin äkkii ja häipyi hiipien
me valvottiin palellen, mul oli hiuksissa hiekkaa

En tiennyt että niin kävisi
päivät vain äkkiä hävisi
en tiennyt että niin pelästyisin
kun ranta suljettiin

Katoksen maali jo rapisi
mä kesähameessa vapisin
tuuli paiskoi varoitusaitaa
tiellä kaupunkiin

Tuli vakava syksy ja toinenkin
minä väsyin hieman ja paljon unohdin
sen muistin mä kuitenkin miten sä hengähdit hiljaa
sinne alle sotkuisen katoksen
kesä tuli niin äkkii ja häipyi hiipien
me valvottiin palellen, mul oli hiuksissa hiekkaa
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 17:31:11 kirjoittanut Unrealistic »

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 728
Vs: LW7: Elämästä irti | S, angst,
« Vastaus #1 : 17.09.2012 19:12:33 »
Tää oli tosi surullinen ja jotenkin pelottava siitä että ku aloin ajatteleen että mitäs jos hyvät oliskin hävinnyt :S Ihanaa että teit Percystä vahvan, reppana jää niin usein vaille huomioo teksteissä... Se ois kiva ku olis joku pitempi jatkis tähän perustuen jossa Percy nousee sankariks :D harkitsetko? Kuvailu oli ihanan yksinkertaista ja ei sellaista liian tekotaiteellista ja rönsyilsevää. Dialogin vähyys tehosti tunnelmaa hyvin :)