Teinirinsessa: ihana sinä! Unohdin täysin tämän ficin koulun takia, mutta kiitos kun muistutit!
^veerä^, eFFy ja Belsissa, kiitos myös teille kommenteistanne. TÄssä saatte nyt viimeisen luvun ja epilogin. Eli hieman enemmän luettavaa kerralla kuin yleensä.
A/N: Nyt se siis on valmis, enää ei sitten tarvitse tätäkään muistaa.
Täytyy myöntää että tämä omasta mielestäni loppuu hirveän nopeasti, mutta itse olin silloi nkun kirjoitin tämän vielä niin pieni ettei kärsivällisyys pidempään vielä riittänyt. Mutta nyt päästän teidät nauttimaan tästä. Kiitos kaikille lukijoille vielä kerran! <3
V LukuYllätyksiäLucius Malfoy heräsi kirkkaaseen auringon paisteeseen. Leveästi venytellen hän hyppäsi kirsikkapuisesta sängystään. Vaatteita etsiessään jostain sängyn alta ja muualta huonetta, Lucius haistoi kahvin ihanan aromin ja vastapaistetun leivän tuoksun.
Keittiössä Narcissa luki juuri Me Noidat -lehteään kun hänen miehensä käveli huoneeseen.
"Huomenta kultaseni. Eilen meni hieman myöhään", Lucius myhäili ja avasi juuri Päivän Profeettaa auki.
"Niin", Narcissa mutisi samalla hörpäten kahvia.
"... Meidän poikamme ovat päässeet etusivulle", Lucius sanoi kasvojaan kurtistaen etusivun kuvalle.
"Mitä? Näytähän!" Narcissa nosti katseensa lehdestään ja repäisi Profeetan hämmentyneen miehensä käsistä.
Malfoyn pojat löytäneet rakkauden, otsikko oli suuri ja näkyvä.
Lokakuun viidentenätoista päivänä, Tylypahkan oppilaat olivat viettämässä viikonloppuaan Tylyahossa. Kolmessa Luudanvarressa erittäin romanttisissa merkeissä olleet Harry Potter, 17 ja Draco Malfoy, 17... "Oih! Minun pitää mennä heti kirjoittamaan kirje heille!" Narcissa huudahti intoa puhkuen ja heitti Profeetan pöydälle samalla kaataen oman kahvinsa.
Lucius jäi katsomaan vaimonsa menoa, kunnes tämä oli kadonnut kulman taakse. Hän havahtui tuijottamasta, kun Dobby -kotitonttu ojensi hänelle varovasti kahvia.
~ * ~
Samaan aikaan Harry oli herännyt ja veti juuri vuoteensa tummanvihreät verhot sivuun. Hän katsoi oliko Draco jo herännyt.
Tietysti hän on herännyt, hän on aamuvirkku, Harry ajatteli, ja oikein ajattelikin. Hän loukkaantui hieman Dracolle, koska tämä ei ollut herättänyt häntä, mutta pian tunne katosi, koska hänen korviinsa kantautui veden solina.
"Huomenta", Harry sanoi kirkkaalla äänellä samalla kun meni kylpyhuoneeseen. Hän luuli että Draco oli suihkussa.
"Huomenta", kuului vastaus samalla kun joku väänsi vesihanan kiinni.
"Missäs minun Lohikäärmeeni on?" Harry kysyi vietellen samalla kun laittoi hammastahnaa hammasharjaansa.
"Ei ainakaan täällä. "
Harry alkoi pestä hampaitaan pienen hämmennyksen vallassa, kun joku tuli pois suihkusta. Sieltä astelikin Blaise. Harry sylkäisi lavuaariin ja sanoi nolona: "Ai sinäkö siellä olit? "
"Kyllä minä siellä olin... " Blaise vastasi samalla kuivaten itseään.
Harry oli juuri lopettamassa hampaiden pesuaan, kun näki peilin kautta Blaisen hivuttautuvan häntä lähemmäksi. Harry kääntyi ympäri samalla hetkellä kun Blaise nojautui häneen.
"Mitäh?! " Harry ulvahti, kun Blaise suuteli häntä.
~ * ~
Muutaman minuutin kuluttua Harry ilmestyi suureen saliin ja istuutui nopeasti Dracon viereen.
"Bla- Blaise suuteli minua ", Harry kuiskasi änkyttäen Dracolle.
"Mitä?! Se limanuljaska, hän tiesi että sinä olet minun. Tämän minä vielä kostan hänelle ... mutta se nyt vain on sivuseikka, tämä on paljon tärkeämpää", Draco sanoi ja ojensi Harrylle kirjeen, ”se on äidiltä.”
Harry otti kirjeen vapisten Dracon kädestä ja luki sen.
Huomenta Harry ja Draco.
Luin juuri Päivän Profeetan artikkelin teistä.
Aivan ihanaa!
Muistan kun ensinmäisen kerran näitte toisenne, te olitte silloin vielä sylivauvoja, ja silloin jo huomasi että teidän välillä oli jotain kaveruutta syvempää.
Te olitte aina yhdessä.
Ja kerran, päivää ennen kuin koulu alkoi. Te olitte silloin uimassa siinä lammella, joka meidän pihallamme on. Niin minä satuin olemaan siinä lähellä kävelemässä. Te luulitte että kukaan ei näe. Että kukaan ei näe kuinka painauduitte ihan kiinne toisiinne. Kuinka varovasti suutelitte toisianne. Teidän ensisuudelma! Ja minä näin sen! Että se oli söpöä. Isällenne en kertonut siitä.
Nyt ainakin olemme isänne kanssa varmoja siitä että menette puhdasverisiin naimisiin, tai no, Harry on kylläkin puoliverinen, mutta en minä voi sinua syyttää äitisi kuraverisyydestä.
Häitänne odottaen,
Narcissa "H- hän- hän näki meidät ", Harry änkytti.
"Niin näki... Rohkelikot katsovat meitä. "
"Niin katsovat muutkin. "
"Harry... "
"Niin? "
"Nyt olisi hyvä aika. "
"Mihin? "
"Tähän. " Draco suuteli Harrya.
Kuului kohahdus, kun salin täysi ihmisiä haukkoi henkeään kauhusta että ihastuksesta. Jostakin kuului "Minä tiesin sen!", "Niin ilmeistä!" -huudahduksia.
Harry ja Draco katsahtivat toisiinsa, kohauttivat olkiaan ja suutelivat toisiaan uudestaan. Muutama puuskupuh putosi penkiltä kivilattialle.
Epilogi "Hei, katso minkä minä löysin."
"Minkä?"
"No, valokuva-albumin, taukki."
"Minä en ole taukki, olen Draco."
"Ihan kuin en sitä olisi tiennyt", Harry tuhahti ja pyöräytti silmiään. Hänen käsissään oli vihreä valokuva-albumi.
Harry avasi sen etukannen, ja heti ensimmäisellä sivulla komeili kuva, joka oli leikattu kolmetoista vuotta sitten Päivän Profeetasta.
"Muistatko tuosta kuvan otosta seuraavan päivän?"
"Tietysti! Silloin sai koko koulu ja muu maailma tietää, että me seurusteltiin."
Harry käänsi seuraavan sivun. Nyt sivulla oli kuva, jossa Harry ja Draco pitivät yhdessä käsissään huispaus-pokaalia. Heidän takanaan näkyi happamia rohkelikkoja.
"Hah! Tuolloinkin rohkelikot tulivat toisiksi huispauksessa."
"Niin. Niin kuin edellisempinäkin vuosina. Mutta tuo voitto oli kyllä sinun etsijäntaitojen ansiota, Harry. "
"Niin, me olimme vähällä hävitä, mutta onneksi meillä oli sinunlainen lyöjä", Harry virnisti ilkikurisesti.
Harry käänsi taas sivua ja sieltä paljastui kuva professori McGarmiwan tunnista. Kuvassa Harry yrittää muuttaa kermakaljaa tuliviskiksi. Taika epäonnistuu ja sytyttää Harryn hiukset tuleen.
"Tuo ei ollut yhtään hauskaa. Jouduin olemaan kolme yötä sairaalasiivessä. Minulla oli vakavia palovammoja päänahassa. Hei! Älä naura siinä!"
Draco nauroi vedet silmissä kuvalle kun samalla käänsi seuraavan sivun.
Tällä sivulla oli kuva seitsemännen kouluvuoden päättäjäisistä. Ne olivat tanssiaiset, jotka olivat vain seitsemäsluokkalaisille. Kuvassa Harry ja Draco tanssivat valssia keskellä salia ranskalaisen sisäkön asuissa.
"Tuo oli sinun ideasi, Draco."
"No mitäs suostuit siihen."
"Sinä osasit suostutella minut."
Draco käänsi taas seuraavan sivun. Nyt sivulla komeili kuva Harryn polttareista.
"Minä en pitänyt yhtään noista polttareista! Sinä olit todella ilkeä, kun sinne ei tullutkaan miesstripparia vaan nainen, ja sinä et sentään joutunut pukeutumaan liian pieneen minihameeseen ja tiaraan. Etkä joutunut niissä myymään pipareita ovelta ovelle jästi-alueella!"
Harry käänsi nopeasti seuraavan sivun jolla nyt komeili kuva Dracon polttareista.
Ne polttarit oli pidetty homo-baarissa ja Draco oli joutunut vain pukeutumaan pupuksi ja tanssimaan tiskillä samalla kaataen muille juomista.
"Olinko minä noin ihanan näköinen?"
"Voi kyllä olit. "
"Ei- ei, älä käännä vielä! Haluan vielä katsella itseäni." Harry oli juuri ollut kääntämässä sivua. "Nyt voit kääntää."
Nyt sivulla komeili kuva häistä. Häistä, jotka olivat olleet viisi vuotta sitten. Kuvassa oli alttari, jonka eteen oli polvistunut kaksi miestä, joista toisella oli mekko.
"Sinä olit todella kaunis morsian", Harry julisti.
"Tietysti olin, mutta sinun olisi pitänyt olla morsian, niin olisin voinut pitää sukunimeni."
"Niin, mutta tuo huntu sopi sinulle, ja valkoinen häämekko vain täydensi kokonaisuutta. Ja eikö me olla tämä sukunimi käsitelty loppuun? Minä olen Potter-Malfoy ja sinä Malfoy-Potter."
Draco mutristi mietteliäästi suutaan, "huntu -asiassa olet oikeassa, mutta sen sanon, että minä olisin halunnut olla pelkkä Malfoy. Käännä sivua."
"Ei täällä ole enempää kuvia."
"Eikö?!"
"Ei- tai- siis- on, mutta ne kaikki kuvat ovat sinun rakkauden osoituksia minua kohtaan, ja niitähän on vaikka kuinka monta, ja jos nyt alkaisimme niitä käymään läpi, emme näkisi koskaan loppua niille. Miten sinä onnistuit saamaan niistä kaikista kuvan?
"Se on salaisuus jota en kerro... koskaan."
"Sehän nähdään!"
