Title: Hetki vaan aikaa
Paring: H/D
Rating: K-11 kai, emt. Oon huono näitten ikärajojen kanssa.
Genre: romance, angst, slash
Warnings: Sisältää kaksi kuolemaa. PALJASTUKSIA PALJASTUKSIA. Ja tää on ihan paska ficci.
Summary: Harry ja Draco ovat yhdessä kunnes tapahtuu kamala onnettomuus... omgee.
A/N: Tämä on songficci Edorfin biisistä Hetki vaan aikaa. Huom: Harry ja Draco asuvat jästimaailmassa.
Voi yhyy. Mä en edes tiedä miksi mä laitoin tän tänne. Maisa pakotti : < [pakotti ja pakotti..] Voi ankka. Tää on paska, kirjotettu joskus vuonna puska ja jussi. Kirjotusvirheitä luultavasti piisaa, ja muutenkin yäh. Jotain pari kohtaa muutin ja näin pois päin, mutta on tää silti ihan vammanen.
Ja totas tekstiä on jotenki kauheen vähän tohon biisiin verrattuna.
Voi ankka.
Älkää tappako.
*********
On kylmä pakkaspäivä. Lumi kimmeltää auringossa.
Tumma ja vaalea poika istuvat puistonpenkillä sylikkäin. Heillä on lämmin.
Tummalla on smaragdinvihreät silmät ja pyöreät silmälasit.
Entäs se toinen? kysyt ehkä, vaikka saatat arvatakin. Toisella pojalla on platinanvaaleat hiukset jotka hulmuavat talvituulessa, ja jäänharmaat silmät.
***
"Harry?" vaalea sanoo yllättäen.
"Draco?" tumma vastaa.
"Ketä sinä rakastat eniten maailmassa?"
"Sinua tietenkin", Harry vastaa ja suutelee Dracoa hellästi tämän pehmeille huulille. Draco vastaa suudelmaan.
Harry huokaisee ja painaa päänsä Dracon syliin.
"Älä jätä minua ikinä!" hän sanoo.
"En tietenkään, höpsö!" vaalea vastaa ja suutelee tummaa.
"Lupaatko?" Harry varmistaa.
"Tietenkin lupaan", Draco sanoo.
Harry huokaisee onnellisena ja nukahtaa.
Kaikki alkaa niin, hän sanoo "Rakkaani, jos en aina mä sinun olla saakkaan, niin
tiedä, että vaikka mä lähtisin luotasi, en haluu, että sulle huolta siin' tuottaisin."
Hiljaa poika katseensa nostaa, silmänsä tytön silmät kohtaa.
Sinistä lämpöä katse hohtaa, kun käden käteensä poika ottaa.
Ihollaan tytön lämmön tuntee, suudellessaan silmänsä sulkee.
Hetken syleilevät hiljaa toisiaan. Pois pian lähtee tyttö, siksi oisi vaan
niin hienoa viettää vielä pieni hetki yhdessä.
"Erossa susta pieninkin hetki on kaikki hetket yhteensä."
"Harry?" Draco herättää tämän hetken päästä.
"Mitä?" Harry mutisee ja haukottelee.
"Minun täytyy lähteä." Draco sanoo.
"Älä mene! En kestä olla erossa sinusta", Harry huudahtaa.
"Minun täytyy", Draco sanoo surullisena, "mutta mä tulen takaisin huomenna", hän jatkaa ja kohottaa suupielensä pieneen hymyyn.
"Draco, tiedätkö mitä? Sinä 0let kaunis." Harry sanoo yhtäkkiä ja hymyilee.
"Niin sinäkin." Draco suutelee Harrya vielä nopeasti huulille, hymyilee ja astelee hiljaa poispäin.
Jäävät vielä toisiansa vähäksi aikaa hellästi halaamaan,
salaman iskiessä sytyttäen puun jossain kaukana ulkona palamaan.
Palaamaan tulisi poika mielessänsä vielä useesti päivään tuohon.
Oman uomansa syövytti mieleen pojan virtaavan muistojen vuohon.
Hän sanoo "Oot mulle kaikki kaikes, kaunis kuin taivaan enkeli,
ja sun puolestas valmis oon antamaan kaiken ja uhraamaan vaikka mun henkeni."
Niin lähti tyttö, hymyillen hän sanoi palaavansa takaisin huomenna.
Ja niin kävi, että heidät erottaan pystyi ainoastaan kuolema.
Hetki vain aikaa on...
Ei sua tarvitse kuoleman pelottaa, ei meitä voi edes kuolema erottaa.
Hetki vain aikaa on...
Ja vaikka me kuoltaisiin, sieluni on aina sun luonasi.
Hetki vain aikaa on...
Ei ikinä voi tietää, milloin rakkaamme meiltä pois viedään.
Hetki vain aikaa on...
Kun on viimein aika lähtee, niin tule mukaan, laita kätesi mun käteeni.
Draco kävelee hiljaa pimeällä kadulla, vain muutama katulamppu kymmenen metrin välein valaisee tietä. Hänen ja Harryn olisi tarkoitus muuttaa pian omaan asuntoon, siihen olisi enää vain muutama viikko, talo oli jo löydetty.
Dracon ajatukset pyörivät Harryssa, heidän uudessa talossaan ja siinä, miten se sisustettaisiin.
"Makuuhuoneesta pinkki", hän miettii. Pojan sydän hakkaa lujempaa hänen ajatellessaan sitä.
Draco kävelee hiljaa, ajatuksissaan. Hän on juuri ylittämässä katua, hän huomaa suuren pakettiauton kaartavan kulman takaa.
Draco säikähtää muttei ehdi tehdä mitään kun auto jo lähestyy ja törmää häneen äänekkäästi rusahtaen. Pojan huulilta livahtaa äänekäs parahdus.
Auto kaartaa pois ja kadulle jää makaamaan kalpea ja eloton poika.
Ilta pimenee, kaupungin ilma viilenee, kauppa viimeinen kii menee.
Kun kiireinen liikenne hiljenee, tyttö on kuin viimeinen ihminen,
joka kaupungin tyhjiä katuja pitkin kulkee illan suus.
Hänen mielensä kaiketi tuudittaa rauhallisuuteen hiljaisuus.
Mitä pian tapahtuisi, sitä tyttö ei varmaan kai aavistakaan.
Kulkee vaarallist' matkaa. Sydän lujempaa tavallist' hakkaa,
kun hän miettii itsellensä ja rakkaalleen tulevaisuutta.
Pian tarkoitus yhteen muuttaa, liiku ei mielessä yhtään muuta.
Niin huomaamattaan mutkan takaa auto häntä kohti kaartaa.
Ei unessa oleva mies edes huomaa, kun tytön maahan kaataa.
Ei auttaa ehdi kukaan, ei sanaakaan matkalle mukaan antaa.
Sua aina mä rakastaa lupaan, sanat ikuisuuteen tytön saattaa.
Hetki vain aikaa on...
Ei sua tarvitse kuoleman pelottaa, ei meitä voi edes kuolema erottaa.
Hetki vain aikaa on...
Ja vaikka me kuoltaisiin, sieluni on aina sun luonasi.
Hetki vain aikaa on...
Ei ikinä voi tietää, milloin rakkaamme meiltä pois viedään.
Hetki vain aikaa on...
Kun on viimein aika lähtee, niin tule mukaan, laita kätesi mun käteeni.
Harry kuulee huudon.
"Draco!" Harryn alitajunta huutaa. Harry lähtee juoksuun. Pian hän saapuu onnettomuuspaikalle.
"Draco... Sinä lupasit ettet ikinä jätä minua..." Harry kuiskaa hiljaa. "Miksi, miksi Draco? Meidän piti muuttaa yhteenkin! Miksi juuri hän??" Harry huutaa itkien ja lausuu kaikki tuntemansa kirosanat yhdessä pötkössä.
"DRACO!" Harry huutaa tuskissaan. Katkerat kyynelet virtaavat vuolaana pitkin hänen poskiaan ja siitä edelleen kaulaa pitkin alaspäin.
Kädessään kuvaa tytöstä puristaa, lupaa tyttönsä muistaa.
Hiljaa silmänsä ummistaa ja nimeä tyttönsä kuiskaa.
Ei iloa lainkaan tullutkaan, vaan inhoa, vaivaa, kurjuutta.
Ja lähellä hulluutta poika huutaa ja kiroaa maailman julmuutta.
Sai kohtalo riistää lempensä.
"Mä teen mitä vain sinun vuoksesi..."
Niin poika jo riistää henkensä...
"...ja mä tahdon vain sinun luoksesi."
Pian Harry huomaa maassa Dracon taikasauvan. "Draco...Pian olemme taas yhdessä, ikuisesti!" hän kuiskaa ja nappaa sauvan käteensä. Hän vetäisee henkeä ja kääntää taikasauvansa osoittamaan itseään.
Valo kylmällä terällä kiiltää, ihoo raastava tuska viiltää.
Jäljen rakkauden värillä piirtää, sielunsa ainiaaksi yhteen liittää.
"Avada Kedavra!"
Hetki vain aikaa on...
Ei sua tarvitse kuoleman pelottaa, ei meitä voi edes kuolema erottaa.
Hetki vain aikaa on...
Ja vaikka me kuoltaisiin, sieluni on aina sun luonasi.
Hetki vain aikaa on...
Ei ikinä voi tietää, milloin rakkaamme meiltä pois viedään.
Hetki vain aikaa on...
Kun on viimein aika lähtee, niin anna elämäs, kaikki minun tähteni..
***
/// Muoksin tämän puhekielestä kirjakieleen. =D Maisa siitä joskus vuonna puska sanoi jajaja omastakin mielestä kirjakieli parempi ja nyt sitten tuli mieleen että hm vois muuttaa asian. 8D
