Title: Lasijoutsen
Author: Jade
Rating: K-11 kai...
Disclaimer: Tarian ja kaikki hahmot kuuluvat minulle. Tarinan saa kopioida omaan käyttöön ja jos haluat julkaista tämän esim. kotisivuillasi, sinun on ehdottomasti kysyttävä lupa minulta ja mainittava minut tarinan kirjoittajana. Et saa missään nimessä esittää tarinaa omanasi. Runoon pätevät samat asiat, paitsi että runon oikeudet kuuluvat nimimerkille Jencca.
A/N: Kaveri kirjotti niin kauniin runon, että päässä alkoi vain kuvia pyörimään ja ne oli pakko saada kirjoitettua paperille...
muoks//: ja risuja ja ruusuja peliin hyvät ihmiset...
LasijoutsenAamulla huomaan, en tänään herännytkään.
Sängylle jäin, sittenkään en pelännyt.Tiia löydettiin aamulla sängystään kuolleena. Minä löysin hänet. Luulin hänen nukkuvan, mutta kun kosketin ihoa se ei ollut enää lämmin elämästä, vaan kylmä kuolemasta. Minä en itkenyt. Halusin, mutta itku pysyi poissa. Soittaessani hänen vanhemmilleen ääneni oli ontto. He luulivat sitä välinpitämättömyydeksi, sillä heidän tullessaan käymään Tiian isä käyttäytyi töykeästi minua kohtaan. Ihme että jaksoin huomioida sen, sillä tunsin itseni voimattomaksi ja väsyneeksi. Halusin painaa pään tyynyyn ja mennä Tiian mukaan. Eivät Tiian vanhemmat minusta muutenkaan pitäneet, sillä he syyttivät minua siitä että heidän tyttärestään oli tullut ”epänormaali”.
Näin on parempi, vaikkei kukaan niin uskonutkaan.
Mutta ei, ei huolta, en teitä unohdakaan.Tiian vanhemmat halusivat ruumiinavauksen, sillä he eivät luottaneet minuun. Lääkäri paljasti Tiian salaisuuden, jonka Tiia oli salannut jo pidemmän aikaa. Tiia oli kuollut aivoverenvuotoon, jonka oli aiheuttanut aivokasvain. Tiia ei ikinä halunnut huolestuttaa ketään. Vanhemmat sanoivat että minä olin kieltänyt Tiia kertomasta heille. He eivät uskoneet että Tiia olisi salannut heiltä jotain, mutta olihan hän salannut minutkin heiltä yli vuoden, ennen kuin oli kertonut.
Tiia oli halunnut polttohautauksen, mutta vanhemmat halusivat välttämättä haudata hänet sukuhautaan. Selvisi myös, että Tiialla oli testamentti, mutta se luettaisiin vasta hautajaisten jälkeen.
Sinä, me emme tapaa enää.
Joten sydämeni puolikasta tutkimaan jää.Istuin hautajaisissa etupenkissä Tiian vanhempien kanssa, vaikka he olivat yrittäneet estää minua, sillä ”se ei olisi ollut sopivaa” mutta sain tahtoni läpi. Oli minun vuoroni viedä kukkaseppele arkulle. Se ei ollut normaali kukkaseppele, vaan kimppu tummanpunaisia ruusuja sillä ne olivat Tiian lempi kukkia.
-
Sinä olit minun lasijoutseneni mutta säryit liian aikaisin. Rakkaudella sinua ja yhteistä aikaamme muistaen: Sara, luin kortista muistokirjoituksen. Ihmiset tuijottivat minua kun kävelin takaisin penkkiini. Muita muistajia tuli ja meni, mutta minä vain istuin ja tuijotin eteeni.
Ja lasijoutsen särkyy asfalttiin.
Niin, siivet eivät kantaneetkaan sitä takaisin kotiin.Tiian arkkua laskettiin hautaan. Minä olin siepannut ruusukimpusta yhden ruusun, jonka heitin hautaan Tiian arkun päälle.
Minun ja Tiian oli olut tarkoitus mennä naimisiin. Kihloissa olimme olleet jo pidemmän aikaa. Pidin itseäni leskenä, vaikka suurin osa hautajaisvieraista varmasti ajatteli minun olevan vain hyvä ystävä. Kun Tiian arkulle heitettiin ensimmäinen lapiollinen multaa, minulla naksahti ja purskahdin ensimmäistä kertaa Tiian kuoleman jälkeen itkuun. Lysähdin polvilleni haudan ääreen ja vain itkin, enkä välittänyt vaikka ihmiset tuijottivat.
Nyt he kaikki näkivät surevan lesken.
Runon on kirjoittanut Jencca joten kaikki oikeudet runoon kuuluvat hänelle.
LasijoutsenAamulla huomaan, en tänään herännytkään.
Sängylle jäin, sittenkään en pelännyt.
Näin on parempi, vaikkei kukaan niin uskonutkaan.
Mutta ei, ei huolta, en teitä unohdakaan.
Sinä, me emme tapaa enää.
Joten sydämeni puolikasta tutkimaan jää.
Ja lasijoutsen särkyy asfalttiin.
Niin, siivet eivät kantaneetkaan sitä takaisin kotiin.
