Twilight: Save you (houkutus, Edward/Bella, K-11)

[apparition]

Nimi: Save You
Kirjoittaja: Minna
Rating: K-11
Fandom: Twilight
Paring: Edward/Bella
Genre: Angst, Romance, songfick
Summary: Edwardin näkökulmasta, kun Bella karkaa Alicen ja Jasperin luota Phoenixin lentokentältä pelastamaan äitiään, jonka luulee olevan Jamesin vankina.
Disclaimer: Kaikki, mitkä tunnistatte kuuluvan Stephenie Meyerille kuuluvat hänelle enkä minä saa tästä mitään rahallisia korvauksia enkä muuta. Laulun sanat kuuluvan Simple Planille


Kärsimättömyys pakotti minut nopeuttamaan askeleitani, vaikka tiesin herättäväni huomiota lähes epäinhimillisellä vauhdillani. Tähyilin väkijoukon päiden ylitse nähdäkseni sen ainoan ihmisen, jota kaipasin sydämeni pohjasta, mutta en erottanut ruskeaa hiuspehkoa tuhansien muiden seasta.

Pakotin itseni hidastamaan vauhtiani, vaikka en halunnut mitään niin paljon kuin kiertää käsivarteni hänen ympärilleen ja upottaa kasvoni hänen suloisen tuoksuisiin hiuksiinsa. Pujottauduin vielä muutaman vastaantulevan ihmisen ohitse ennen kuin näin Alicen, joka seisoi yksinään jyhkeän pylvään varjossa. Raju pettymyksen aalto pyyhkäisi ylitseni ja jätti varjoonsa hämmennyksen ja pelon, jotka olivat iskeneet vasten kasvojani kun olin tajunnut, että Bella ei seisonutkaan odottamassa minua.
“Missä Bella on?”

Alice kääntyi katsomaan minuun päin, mutta ei ehtinyt vastata, kun Jasper juoksi luoksemme ahdistunut ilme kalpeilla kasvoillaan. Jähmetyin paikoilleni, kun tajusin hänen olevan yksin. Luin vastauksen kysymättömään kysymykseeni hänen mielestään, mutta en osannut olla hänelle edes vihainen.
“Se piti sittenkin paikkansa”, Alice sanoi synkästi. “Se ei johtunut vain Jamesin päätöksistä.” Jasper nyökkäsi ja vilkaisi hermostuneena minuun.
“No mitä me odotamme?” murahdin matalasti. “Lähdetään hänen peräänsä!”
“Edward - “
“Minä en anna hänen kuolla”, sanoin ääni murtuen ja käänsin kasvoni poispäin heidän myötätuntoisista kasvoistaan. “Tämä koko sotku on minun syytäni ja hän joutui mukaan tähän vain, koska minä en pystynyt pysyttelemään erossa hänestä.”
“Edward, hän rakastaa sinua”, Alice sanoi hiljaa, mutta jähmettyi sitten äkisti. Käännyin hänen suuntaansa, kun ymmärrys levisi hitaasti hänen kasvoilleen. “Se kirje - se ei ollut hänen äidilleen, se oli Edwardille!”
 
Jäin odottamaan pelonsekaisin tuntein, kun Alice kumartui ottamaan mustasta nahkalaukustaan kirjekuoren ja ojensi sen minulle sanaakaan sanomatta.
Edward, minä rakastan sinua, kirje alkoi ja vahvisti Alicen arvauksen, että kirje oli tarkoitettu minulle. Silmäni kulkivat hitaasti riviltä riville, yhä uudestaan ja uudestaan. Kirje rutistui omia aikojaan nyrkkiin puristuneeseen käteeni. Se ei voinut olla totta, en halunnut uskoa sanoja, jotka Bella oli kirjoittanut vapisevalla käsialalla paperille, joka puristui aina vain pienemmäksi tärisevässä kädessäni.
“Miksi, Bella? Miksi?” voihkaisin käheällä äänellä ja vajosin lähellä olevalla penkille haudaten kasvoni käsiini.

Take a breath
I pull myself together
Just another step until I reach the door
You'll never know the way it tears me up inside to see you

Tajusin hämärästi, kuin sumun läpi, miten Alice istui viereeni ja kiersi käsivartensa hartioideni ympärille. Olisin halunnut ravistaa sen pois ja käskeä häntä jättämään minut rauhaa, mutta pysyin aloillani ja annoin hänen myötätuntoisten ajatustensa vallata mieleni.
”Mitä on tapahtunut?” kuulin Carlislen äänen äkisti suoraan edestäni ja hätkähdin rajusti kuin olisin herännyt jonkinlaisesta horroksesta. Nostin katseeni, ravistin Alicen käden hartioiltani ja nousin ylös penkiltä. En halunnut odottaa enää hetkeäkään, koska tiesin, että kohta voisi olla jo liian myöhäistä. Vilkaisin Aliceen, joka nyökkäsi pienesti ja sulki sitten silmänsä. Jäin odottamaan ja ojensin sanaakaan sanomatta rypistyneen kirjeen Carlislelle, joka katsoi meitä edelleen kysyvänä.
”Me voimme vielä ehtiä”, Alice sanoi äkisti ja rikkoi useita minuutteja kestäneen hiljaisuuden. En pitänyt sävystä, jolla hän sen sanoi, mutta se sai silti toivon syttymään sisälläni.

”Lähdetään”, sanoin tukahtuneesti ja vilkaisin vaistomaisesti Carlisleen, joka oli edelleen syventynyt kirjeeseen. Tiesin, ettei Bella ollut tarkoittanut sitä kenellekään muulle kuin minulle, mutta en halunnut kuvitellakaan, että olisin joutunut kertomaan asian ääneen, pelkkä ajatteleminenkin teki liian kipeää. Jos emme ehtisi ajoissa… pudistin päätäni ja lähdin muiden perässä juoksemaan ulos rakennuksesta niin nopeasti kuin pystyin huomiota herättämättä.

I wish that I could tell you something
To take it all away

Istuin varastetun auton pehmeällä nahkaistuimella ja tuijotin ohikiitäviä maisemia kuitenkaan näkemättä sen enempää pölyistä asfalttia kuin tienvieressä kasvavia palmujakaan. Nojasin otsaani kylmään ikkunalasiin ja yritin saada ajatukseni järjestykseen, vaikka en halunnut ajatella sitä mahdollisuutta, että olisi jo liian myöhäistä. Tiesin vain, etten haluaisi enää jatkaa elämääni, jos Bella kuolisi. Se oli ollut minulle selvää alusta asti, ajatus oli pyörinyt päässäni siitä saakka, kun näin Bellan kirjeen ja tajusin, etten voisi ehkä enää pelastaa häntä. En löytänyt syytä, miksi haluaisin enää olla olemassa jos en voisi olla Bellan luona. Mitä tarkoitusta minun elämälläni olisi enää sen jälkeen?

Sometimes I wish I could save you
And there are so many things that I want you to know
I won't give up till it's over
If it takes you forever I want you to know

Verta oli kaikkialla, haistoin sen selvästi ja sen suolainen tuoksu jännitti itsehillintäni äärimmilleen, mutta en kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Rinnastani kohosi raivostunut murina, kun juoksin lasinsirujen peittämän salin poikki ja nykäisin verenhimoisen vampyyrin pois Bellan kimpusta. Jouduin pidättämään hengitystäni, kun polvistuin Bellan liikkumattoman ruumiin viereen ja tartuin hänen käteensä. Se oli jääkylmä.
”Voi ei, Bella, ei!” huudahdin hädissäni ja painoin vapisevat huuleni hänen kädelleen. Kuulin taistelun äänet kuin jostain kaukaa ja erotin hämärästi kuinka Jasper ja Emmett taistelivat ärisevää Jamesia vastaan. Käteni vapisi Bellan kädessä ja hengitin katkonaisesti, kun katsoin hänen ilmeettömiä kasvojaan. ”Bella, kiltti! Bella, kuuntele, ole kiltti, Bella!”

When I hear your voice
Its drowning into whispers
You're just skin and bones
There's nothing left to take
No matter what I do
I can't make you feel better
If only I could find the answer
To help me understand

”Carlisle!” huusin taistelin melskeen yli ahdistuneena ja käänsin kasvoni takaisin Bellaan. Puristin hänen kylmän kätensä rintaani vasten, mutta hän ei reagoinut kosketukseeni, ei vastannut ääneeni. Pelkäsin enemmän kuin koskaan, että olimme sittenkin tulleet liian myöhään. En kestänyt ajatusta, että menettäisin hänet. Ajatus teki liian kipeää, tuska viilsi syvällä rinnassani ja epätoivoinen huuto tukahtui huulilleni.
”Bella, Bella, voi ei, ei, ei!” nyyhkytin kuivaa itkua ja hengitykseni kulki katkonaisesti, kun yritin epätoivoisesti saada yhteyttä Bellaan. Taistelun äänet tuntuivat hiljentyneen ympärilläni, mutta en halunnut kääntyä katsomaan, mitä oli tapahtunut. Samassa Carlisle oli vierelläni ja kumartui Bellan ylle tutkiakseen häntä. Väistyin hänen tieltään, mutta en irrottanut otettani Bellan kädestä. Tunsin äkisti, kuinka hänen sormensa puristuivat käteni ympärille. Bellan huulilta karkasi huuto, joka sai minut hätkähtämään rajusti.
”Bella!”

If you fall, stumble down
I'll pick you up of the ground
If you lose faith in you
I'll give you strength to pull through
Tell me you won't give up
cause I'll be waiting if you fall
You know I'll be there for you

Helpotuksen tunne tulvahti sisälleni, kun hän avasi silmänsä ja syvä huokaus karkasi huuliltani. Tiesin, että vielä ei ollut ilon aika, mutta tunsin silti helpotusta, kun näin viimein hänen kauniit silmänsä, joita olin kaivannut enemmän kuin mitään. Muutama päivä, jotka olin joutunut olemaan hänestä erossa olivat tuntuneet ikuisuudelta, mutta nyt olin taas hänen luonaan. Ilo haihtui silmän räpäyksessä, kun kuulin sydäntä raastavan tuskan huudon, joka kohosi Bellan huulilta. En ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti sanoilla, joita hän toisti tuskissaan, ennen Carlisle kohotti kasvonsa minua kohti järkyttyneen näköisenä. Kaikki tyyneys oli kadonnut hänestä, kun hän sanoi sen, mikä sai raivon huudon tukahtumaan huulilleni.
”James puri häntä.”
 
If only I could find the answer
To take it all away

Kohotin epävarmana Bellan kättä, jossa oli puolikuun muotoinen haava. Viha Jamesia kohtaan tärisytti minua, mutta pakottauduin pysymään tyynenä. Tiesin, mitä minun pitäisi tehdä, mutta en tiennyt pystyisinkö siihen. Kamppailin itseäni vastaan ja painoi huuleni kohtaan, missä Jamesin hampaat olivat vain hetki sitten rikkoneet täydellisen sileän ihon. Veri tunkeutui suuhuni lähes polttavana, valui alas kurkustani ja sen maku sai minut hetkeksi unohtamaan kaiken muun. Olin torjunut houkutuksen niin pitkään, etten ollut enää varma pystyisinkö lopettamaan. Kauhu valtasi minut, kun yritin hillitä omaa verenhimoani ja tajusin hämärästi, että yritin pelastaa Bellaa omalta itseltäni. En halunnut myöntää itselleni, että Bella voisi kuolla minun omien käsieni kautta, en halunnut ajatella sitä mahdollisuutta, että tappaisin hänet itse kaiken sen jälkeen, mitä olimme tehneet suojellaksemme häntä niiden muutaman päivän aikana. Ei, hoin mielessäni yhä uudestaan ja uudestaan, ei, Bella, anna anteeksi.

I wish I could save you
I want you to know
I wish I could save you

Irrotin otteeni Bellan kädestä ja haukoin henkeä kuin olisin noussut veden pintaan pitkän sukelluksen jälkeen. Kuulin Bellan äänen ja helpotuksen huokaus karkasi huuliltani.
”Edward, pysy siinä, älä mene…”
”Minä pysyn tässä”, vastasin hiljaa ja puristin häntä hellästi kädestä. En voinut estää voitonriemua kuultamasta äänestäni. Olin pystynyt lopettamaan, vaikka se oli tuntunut lähes mahdottomalta.
”Saitko kaiken pois?” Carlisle kysyi vierestäni ja jouduin nielaisemaan, että sain ääneni pysymään tasaisena.
”Hän verensä maistuu puhtaalta. Siinä maistuu jo morfiini”, sanoin hiljaa kääntämättä katsettani Bellan kasvoista. Kasvoista, joita olin niin kipeästi kaivannut ja joista en enää pystyisi luopumaan.
”Kiitos, Edward.” 
”Rakastan sinua.”

[Lady Dynamite]

Tämä oli hyvä. Toinen fanfic Edwardin näkökulmasta, jonka luen.
Vaikka tässä oli kuvailtu asioita äärimmäisen hyvin ja edwardmaisesti, jokin tässä häiritsi omituisesti. Ehkä se on vain äkäinen fiilikseni muuten ja nyt ärsyynnyn asioista helpommin kuin yleensä.

Mutta.

“Missä Bella on?”

Mä nipotan tästä aina, koska nuo lainausmerkkien englantilaisuus vaihtaminen suomalaiseks on mun alani perusseikkoja. Tämä häiritsi mua ihan älyttömästi, vaikka pienijuttu onkin. En voi ymmärtää, miten jotkut saavat hommattua nuo englantilaiset merkit tekstiinsä. Teki mieli lopettaa lukeminen, kun nämä metkit jatkuivat tekstissä, mutta onneksi idea vaikutti hyvältä, vaikka kaukaahaettu se ei ollutkaan.

Lisäksi, ärsytti todella paljon, kuinka se, jossa Edward tapaa Alicen ja Jasperin -kohtaus venytettiin. Edwardin tuntien hän olisi lähtenyt heti Jasperin ajatukset luettuaan Bellan perään, eikä jäänyt harmittelevaan että voi voi. Kohtaus oli hyvin kerrottu, mutta minusta vähän epäedwardmainen, kun taas tämä

Verta oli kaikkialla, haistoin sen selvästi ja sen suolainen tuoksu jännitti itsehillintäni äärimmilleen, mutta en kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Rinnastani kohosi raivostunut murina, kun juoksin lasinsirujen peittämän salin poikki ja nykäisin verenhimoisen vampyyrin pois Bellan kimpusta. Jouduin pidättämään hengitystäni, kun polvistuin Bellan liikkumattoman ruumiin viereen ja tartuin hänen käteensä. Se oli jääkylmä.

kohtaus oli liian lyhyt. Odotin, että kertoisit enemmän Edwardin vihasta ja odotin kunnon elokuvamaista taistelua Jamesin ja Edwardin välillä. Kun kerrottiin vaan että joo, mää vedin jamesin äkkiä vaa pois bellasta ja menin sitten ... on vähän. No. Laimea. Kun taas tyhjänpäiväsiin joutavuuksiin a.k.a. alicejasper-kohtaus venytettiin turhan paljon.
James kun on vampyyri, eikä häntä luultavasti saisi Bellan kimpusta nykäsemällä. Lisäksi ymmärsin, että veri tuoksuu vampyyrien mielestä herkulliselta, eikä suinkaan suolaiselta, kuten ihmisten mielestä. No, tämä on vain oletusta, jokaisella omansa.

Ja nyt iski toinen, ei negatiivinen, vaan pohtiva juttu:

”Saitko kaiken pois?” Carlisle kysyi vierestäni ja jouduin nielaisemaan, että sain ääneni pysymään tasaisena.

Nimittäin tuo nieleminen. Tämä ei ole negatiivista sinulle, vaan mietin vaan, että onko vampyyreillä sylkeä? Nimittäin kuivalla nielulla on varmaan vaikea nieleä.
Tiedän, mietin omituisia asioita. En ole lukenut BD:ta, joten en tiedä, onko siinä kirjassa yhtään enempää informaatiota vampyyreista. Jos on, niin ei tarvitse niistä kertoa.

Mutta, ei paneuduta liikaa negatiivisuuksiin. Nämä muutama oli vain ne ärsyttävimmät, etenkin alicejasper-kohtaus ja jamesin äkkiänykäsy. Muuten kuvailu oli nättiä, siinä oli omanlaista, persoonallista kuvailua ja siitä tunnisti hyvin Edwardin. Itselläni kun on paha tapa näykkiä kirjailijoilta tyyliä, mutta tässä sitä ei onneksi tapahtunut.
Yleensä olen vähän tällaisia ficcejä vastaan, joissa on suoria lainauksia kirjasta = ei silloin ole omaa tekstiä, mutta tässä se toimi, eikä tuntunut lainkaan siltä, että joo, toi ei sovi tähän. Teksi kului sujuvasti eteenpäin (muutamaa kohtausta lukuunottamatta....) eikä mielestäni töksähtänyt yhtään. Tätä oli mukava lukea, vaikka en liian pitkistä kuvailu-pätkistä oikein pidäkään, mutta tässä pidettiin mielenkiintoa hyvin yllä.

Kiitos tästä!


//Ja ehdoton plussa siitä, että teit Houkutus-ficin! Alkaa raivostuttaa nuo Frerard-ficit, kun niitäkin oli jossain vaiheessa n. 11-12 frerardificciä peräkanaa ja muutenkin niitä on jokatoinen näistä, joten eiköhän Houkutuksen vuoro vallara finin toinen ulottuvuus ja ulkoavaruus.

[{samba}]

Tää oli hyvä. En oo lukenu hirveesti näitä Edwardin näkökulmasta-juttuja, mutta voisin sanoo, et tää oli niistä muutamasta paras. Kiva kun kirjotit just tän kohdan, tää on mun yks lempikohdista Houkutuksesta, jonka mä oon syynännyt hyvin tarkkaan monta kertaa läpi. Kirjoitusvirheitäkään ei silmiin paistanut, joten tää oli ihan hyvä.
Kiitos.

[Phodos]

todella hieno, tykkäsin ihan valtavasti. ainut juttu mitä mäkin olisin kaivannut, olisi ollut edwardin ja jamesin jonkinnäköinen taistelu. juoni eteni tuossa vaiheessa ehkä hiukan liian nopeasti, muuten oikein kiva.

[Dunja]

Tosi hyvä! Hienosti kirjoitettu, ja kiva oli lukea tuo kohta Edwardin näkökulmasta. Voin hyvin uskoa, että Edward on tuntenut ja ajatellut ja puhunut juuri noin. Kirjoitusvirheitä ei silmäni havainneet, ja tekstiä oli helppo ja mukava lukea.

[Kuurankukka]

Tää oli hyvä, jos oikein muistan niin toinen Houkutus ficci jonka luen Edwardin näkökulmasta kerrotuna. Ainut juttu, mikä minua jäi häiritsemään, oli se että Edward vaan kiskaisi Jamesin pois Bellan kimpusta. Odotin jotain kunnon tappelua, sitä olisin kaivannut hieman lisää. Juuri se loppu kohta tuntui menevän hieman liian nopeasti mutta muuten en keksi mitään moitteita. Ihan kiva tää oli, sellanen rento ficci. Kiitokset tästä

[shira]

Tämä oli tosi hyvä. Minäkään en kauheasti ole noita Edwardin näkökulmasta kirjoitettuja ficcejä lukenut, tää taisi olla toinen vasta, mutta osaan hyvin kuvitella että tää voisi olla Midnight Sunissa    Komppaan kyllä Kuurankukkaa ja Rebecca Lupinia tuossa Edward-kiskaisee-Jamesin-pois - kohdassa, minustakin se oli vähän nopeasti kuvailtu ja James kyllä varmaan pani enemmän vastaan kuin mitä sinä olit tuohon kirjoittanut.
Hieno teksti  joka tapauksessa, luen Houkutus-ficcejäsi useamminkin, jos vaan kirjoitat 

~ shira

[apparition]

Moi!
Oli kiva huomata, että tänne oli tullut näinkin paljon kommentteja, piristivät kummasti päivää!
Elikkä,
Rebecca Lupin, kiitos paljon rakentavasta kommentistasi ja pyydän tässä heti anteeksi tuota lainausmerkki-juttua. En oikeastaan tajua itsekään, miten sain ne sinne, koska Worksissa lainausmerkit olivat kyllä ihan niitä perinteisiä, ehkä fini sitten muokkasi kopioitaessa niitä jotenkin.
 Sitten nuo sinua ärsyttävät kohdat: tajuan täysin, mitä ajat takaa, mutta halusin tässä ficissä tuoda tähdellisempänä asiana esiin nimeenomaan Edwardin tunteita ym. ja jättää taistelun hiukan vähemmälle. Jamesin kiskaisu -juttu ei ehkä ollut mikään paras idea, mutta eikö kirjassakin Edward nimenomaan sanonut Bellalle, että hän vain kiskoi Jamesin pois Bellan kimpusta ja Jasper ja Emmett hoitelivat tämän?
 Sitten vielä tuosta pitkitetystä kohtauksesta. Haluan sanoa, että taroitus ei ollut pitkittää kohtausta tarpeettomasti, mutta halusin, että Edward saa Bellan kirjeen käsiinsä (en kyllä tiedä miksi) ja halusin tehdä Edwardin reaktiosta mahdollisimman luonnollisen, mutta tietysti olisi ollut parempi, että Edward olisi lähtenyt mahdollisimman nopeasti Bellan perään.
 Nielemisjutusta en tosiaan tiedä. Se vain tuli luonnollisesti siihen, enkä pysähtynyt ajattelemaan sitä sen pitemmälle. Olen niin tottunut kirjoittamaan ihmisistä, että tälläinen ensimmäinen vampyyri -ficki tuntuu vähän uudelta ja oudolta. Kiitos vielä kommentistasi!
{samba}, kiitos kommentistasi! Todella mukavaa jos tykkäsit
Phodos, kiva että tykkäsit. Minulla on tosiaan melkein jokaisessa kirjoittamassani ficissä, että tapahtuman etenevät vähän liian nopeasti tai sitten ne vastaavasti laahaavat. Kiitos kommentistasi
Dunja, kiitos kommentistasi, kiva, että tykkäsit. On aina mukavaa saada positiivista palautetta
Kuurankukka, kiitos kommentistasi. Moni on tosiaan jäänyt kaipailemaan Edwardin ja Jamesin taistelua ja olen itsekin sitä mieltä, että se kohta meni liian nopeasti, mutta halusin keskittyä tässä ficissä enemmän Edwardin tunteisiin yms. enkä kovinkaan suuriin taisteluihin. Toki olet ihan oikeassa, että siihen kohtaan olisi tosiaan voinut laittaa ainakin vähän taistelua. Kiitos vielä!
shira, mukavaa, että tykkäsit. Aion kyllä jatkossakin varmasti kirjoittaa Houkutus-fickejä, että mukavaa, jos olet innokas lukemaan enemmänkin fickejäni Kiitos kommentistasi vielä kerran!  

[Nuutti|]

Olipas nätti. <33 Melkein tuli itku silmään, vaikka ei ollut mitää itkettävää. : ))

[Riitu]

Ihana <333   Ei voi kyllä muuta sanoa. 

[Annabelle]

Oho. Olin aivan yllättynyt miten olin unohtanut tämän ficin, olin joskus ennenkin lukenut tämän ja todennut hyväksi, mutten älynnyt kommentoida. Tyypillistä minää.

No mutta. Itse ficistä sen verran, että pidin ideasta, mutta kuten mm. Rebecca sanoi, tuo alku ja lässyn lässyn sekä Edwardin empiminen oli aika outoa ja varsin OoC:tä, sillä ainakin minun mielikuvani mukaan Edward olisi heti hyökännyt pelastamaan Bellaa.

Kielioppivirheisiin en jaksanut kiinnittää huomiota sen kummemmin, kun ei mikään oikein silmään pistänyt. Ja mikä minä olen niistä marmattamaan, kun en itsekkään osaa kirjoittaa..

Muttah, kuten jo sanoin, totesin tämän jo aikaisemmin hyväksi ja olihan tämä hyvä vieläkin 

- Annabelle

[cynthia]

Joo, just tällasesta mä tykkään Edwardia parhaimmillaan!

[Silvermoon]

Tämä oli todella hyvä mielestäni! <3 Kirjoitettu hyvin ja ei löytynyt kirjoitusvirheitäkään, kuin tämä yksi:

”Carlisle!” huusin taistelin melskeen yli ahdistuneena ja käänsin kasvoni takaisin Bellaan.

Olettaisin että tarkoitit taistelun.. 

[Ayos]

Hienoa... tämähän on kin Stephenie Meyerin käsialaa, ja toki siihen vaikuttaa se että Midnight sun'ia olen lukenut hänen sivuiltaan. Hienoa työtä.

[mellonami]

ennen Carlisle kohotti

tuosta uupuu 'kuin'. Luen tämän fictin jo toisen kerran:)

[Vanamo]

Pidin tästä.<3
Oli mukavaa lukea tämä kohtaus Edwardin näkökulmasta. 
Minuakin tosin ihmetytti se, että Edward jäi penkille istuskelemaan, eikä lähtenyt heti pelastamaan Bellaa. Se ei vaikuttanut Edwardmaiselta.
Mutta hyvä tää oli, kiitos.

[culliina]

Joo, minuakin häiritsi toi, kun Eddie jäi penkille odottaan. Toinen juttu, mikä on ihmetyttäny, on että miksei Carlisle itse imeny myrkkyä Bellan haavasta, kun sillä on parempi itsehillintä? (Tuo siis häiritsee itse kirjassakin, ei vain sun ficissä)
Tykkäsin kuitenki, kiitos

[mellonami]

culliina carlislen piti hoitaa bellan muut vammat, ei se oikein ehtinyt