Nokkapokka, Kopiokuvia (Tupu/Hupu, K-11, käännös)

[elanlei]

Kopiokuvia (Xerograph)
Kirjoittaja: Rulinian Wexile
Fandom: Tämä on niin väärin... jos kukaan muistaa. Nokkapokka. Aika jota pidän canonina on hieman hutera – pidän Nokkapokan todellisuutta hyväksyttävänä säilyttäen silti alkuperäisen Aku Ankka -canonin. Selittämättömät epäjatkuvuudet vain tarjoavat ficinaihetta, eikö? Kaikki tämä ei kuitenkaan mitenkään liity tähän pieneen duckcest-ficciin. Kyllä, duckcest. //Kupla muokkasi fandomin otsikkoon.
Varoitukset: insesti /plööt muokkasi sääntöjen mukaisen varoituksen
Paritus: Tupu/Hupu
Ikäraja: K-11
Genre: angst
Disclaimer: Quack Pack, the Disney Ducks and all related indicia belong to the Walt Disney Company and no copyright infringement or defamation is intended.
Kääntäjä: elanlei
(ja lupa on :P)



mishneh ha-torah ha-zot.

he ovat oppineet unohtumaan.

deuteronomium. sormet kiertyvät lastan kahvan ympärille. siirrelen pekonisuikaleita pannulla, luiskahdellen sulaneella juustolla. automaattisesti. tirisevän rasvan haju täyttää ilman ja kotouttaa keittiön.

louis. hän tyytyy muroihin. deuteronomium täyttää lasin appelsiinimehua. runsasglukoosista ravintoa. hän on toista kahta vanhempi puolella sekunnilla, ajalla joka menee puoleen sisäänhengitykseen ja hän on jo ulkona huoneesta. aurinko paistaa eikä kukaan haluaisi pysyä sisällä ellei televisiosta tule jotain hyvää. kukaan ei halua haaskata sanoja. tai lyödä niitä hengiltä.

hubert. kaimansa on suojeluspyhimys metsästäjille, hulluille koirille ja vesikauhulle ja polvistut hänelle kun haluat tuoda kotiin ruhon. tv välkkyy. deuteronomium laittaa ruokaa. pekoni tirisee, maistuu tuhkalta kun he syövät yhdessä pöydän luona.

kuvaputkien hehku valaisee putoavan, asettuvan tomun. louis tulee joskus kotiin lounaalle. ehkä louis tajusi ainoaksi keinoksi tehdä oma sisäinen tyhjiö merkityksettömäksi sijoittaa itsensä suurempaan tyhjään tilaan; suureen ulkomaailmaan. jalkapallostadionille. ei lainkaan kuten suuri ulkomaailma tehtynä tuulesta ja lehdistä ja oudoista marjahedelmistä tietenkään mutta uskomattomissa luonnoissa ei voi tehdä maalia. vaikka louis ei voi tehdä maalia suuressa metropolissakaan.

tänään deuteronomium laittaa ruokaa. hubert istuu kylpien tv-valossa. louis ei ole paikalla. huomenna deuteronomium laittaa ruokaa, hubert vaihtaa seuraavalle kanavalle ja louis pelaa uudelleen. ylihuomenna deuteronomium antaa heille muroja paketista ja hubert menee kanavan takaperin. häpeämätön turistihoukute matkustaa vuorille. hubert ei koskaan sammuta televisiota, hän vain katsoo toisaalle.

jossain heidän setänsä, pakkasenpuremat kädet puristaen viallista nikonia, keskellä himalajaa yrittämässä napata muotokuvia isojalasta. suurriistassa on rahaa.

päivästä toiseen. valosta toiseen, kopiokoneena. louis tulee kotiin kuudelta, tv huutaa toimetonta tilannekomediaa ja deuteronomium lukee kirjaa viidettäkymmenettä kertaa. auringonlasku painostaa, kuin raskas käsi, tukahduttaa heitä.

aamulla deuteronomium paistaa uutta pekonia ja hubert syö television luona ja louis pysyy ulkona.

yöllä louis nukkuu kuin kuollut. deuteronomium on hengittämättä. hubert, sormet rystyset vasten pehmeitä, hentoja höyheniä, värähtelyä ja hiljaisia henkäyksiä. kuiskattu tarve pysyä hiljaa ja peitteiden alla. aamu valuu sisälle laiskasti, läpi hitaasti vyöryvien pilvien.

deuteronomium laittaa ruokaa. hän ei muista mikä viikonpäivä enää on. hän siirtelee pekonia, polttaa rasvan. hän ottaa tarjottimellisen laseja, kääntyy ympäri. kädet tärisevät. rasva kiehuu yhä.

seuraavana yönä hän pidättää hengitystään vasten hubertin olkapäätä. louis nukkuu. käsi kädessä yli parisängyn ja hubertin värisee kuin hän kokisi pienen maanjäristyksen.

tänään louis juo appelsiinimehua. hubertin silmät ovat kuviollisessa pöytäliinassa. auringonvalo virtaa sisälle läpi keittiön ikkunan, valaisee sisällä.

lasit kalahtelevat, vapisten vasten tarjotinta. kuulostaa sateelta vasten suljettuja ikkunoita, kuten kerran kun rakeet kopisivat sudenpentuleirin katoille kaukana menneessä. kuten hän tajuaa mielensä hajoavan. deuteronomium päästää irti.

ja se rikkoo calisotan.

[Tobaki]

Tämä oli.. erikoinen. Outo. Jännittävä.  Enpä oikein tiedä, en saannut tästä kunnon otetta, johtuen varmaan siitä että se on käännös ja.. siinä ei ole isoja alkukirjaimia? Miksi ihmeessä näin  Vaikeutti lukemista jonkin verran.
Tästä aiheesta voisi kirjoittaa oikeastaan enemmänkin, ainakin se on.. epänormi. Tai siis ainakaan en ole nähnyt koskaan mokomaa ennen - duckcest!  Jotenkin vain arvelluttaisi lähteä itse kirjoittamaan moista. Nojoo, ehkä joskus jos on ylimääräistä aikaa.

Mutta ihan kiva tämä oli, ainakin jäi jotenkin kutkuttava fiilis o.O
Kiitos kiitos.

[Manalatar]

Minä rakastan tätä, kuten myös liki kaikkia muita käännöksiäsi. Tarkkaa ja miellyttävää työtä ja pitännee vielä sanoa, että sinulla on loistava maku valitsemiesi tekstien suhteen.

Lisää näitä!

[mrVictim]

ou mai. oumaioumai. palvon.

Elanleille kiitos kiitos, kun käänsit. Tää oli kauneinta vähään aikaan.


Tobaki: pienet alkukirjaimet johtunee siitä, että alkuperäistekstissäkin on näin?

[elanlei]

Kiitos kommentista mrVictim, ja Tobaki ja Manalatar myös vähän viiveellä. Lisää käännettävää saa ehdottaa!

Tämä oli tosi mukava kääntää, koska joka sanamuodolla on merkityksensä ja niiden ja runomaisuuden välittäminen vaati aika venkoilua suomen kanssa. Jotenkin kaikki sitten toimi ja olen tyytyväinen itsekin. :D

[Kaarne]

Heis.

Tykkäsin todella paljon tästä käännöksestä, joskin täytyy myöntää että aika suurta osaa itse tarinasta en tajunnut - ehkä en ymmärtänyt kontekstia. Pääpiirteet kuitenkin, ja joskus itse tarina ei ole pääosassa vaan käytetty kieli ja kuvailutavat, tämä taisi olla jälkimmäisen suuntauksen edustaja. Aivan upea tunnelma niin alkuperäisversiossa kuin käännöksessäkin, hienosti olit saanut sen säilytettyä.

Ja jep, liityn Manalattaren tapaan kehumaan valitsemiasi käännettäviä - tosi hyvin harkittuja ja omaperäisiä yksilöitä ovat olleet, vaikken olekaan tainnut aiemmin kommentoida. Käännöksistä on vain niin hankala sanoa mitään kovin rakentavaa jos ne ovat jo valmiiksi hyviä.

Kiitoksia lukuelämyksestä.

[elanlei]

Kiitoksia Nevilla! :)

Tykkäsin todella paljon tästä käännöksestä, joskin täytyy myöntää että aika suurta osaa itse tarinasta en tajunnut - ehkä en ymmärtänyt kontekstia.

Enemman jonkinlainen mood piece ehka juu, eihan siina kovin kummoista juonta. Paivat ovat toistensa kopioita (mishneh ha-torah ha-zot on raamatullinen lainaus juuri siita, kehotus tehda kopioita tassa tapauksessa laista) ja yot ovat oma lukunsa. Paivat ehka kontekstina oille, vaikka kopioita molemmat, kunnes tuo loppu mika oli erityisen tulkinnanvarainen - rikkooko se Calisotan vai Calisotaa, miten lopullista tai kokonaisvaltaista se on.

Nyt kun luin tuon itse taas lapi hukkasin juonen kohdassa "louis. hän tyytyy muroihin. deuteronomium täyttää lasin appelsiinimehua. runsasglukoosista ravintoa. hän on toista kahta vanhempi puolella sekunnilla, ajalla joka menee puoleen sisäänhengitykseen ja hän on jo ulkona huoneesta." Tuo on alkuperaisessakin hankala; virkkeen han on kappaleen alussa esitetty han eika se kenet on viimeksi mainittu kuten yleensa voisi olettaa. Takerruin aika perusteellisesti kaantaessani eri sanamuotoihin koska niissa se merkitys tuntui olevan.