Title: Wanna be my Tiger?
Author: Amy Malfoy
Rating: K-11
Genre: het, fluff,
Pairing: Draco/Hermione, Blaise/Kalya
Beta:
Summary: Muutama Rohkelikko on päättänyt viettää uudenvuoden yön leikkimällä eräänlaista jästileikkiä. Luihuiset pitävät ajatusta naurettavana ja lapsellisena, mutta kun haaste on heitetty, ei heidän auta muuta, kuin ryhtyä leikkiin.
A/N: Eli tämäkin on osa suurta riippuvaisuuttani haasteisiin.. Eli:
Leikkihaaste: Tiikeri-leikki
Albumihaaste (Leona Lewis Spirit)
FanFic10 (Draco/Hermione)
Luku 1
Hermione seisoi lumessa Harryn, Ronin ja monien muiden vierellä. Uusivuosi oli juuri vaihtunut ja ilotulitukset olivat upeita. Tylyahosta lähetettiin mahtavia Sekon ilotulitteita ja he olivat todella paneutuneet asiaan.
”Hyvää uutta vuotta, Hermione!” Ginny huusi ja he halasivat.
Jonkin ajan kuluttua Rohkelikot ryhtyivät heittelemään lumipalloja toisiaan päin, josta kehittyi kunnon lumisota. Hermione ei aluksi ollut yhtään kiinnostunut asiasta, mutta kun Ron heitti tyttöä takaraivoon, päätti hän kostaa pojalle hinnalla millä hyvänsä.
Lumisotaa jatkui siihen saakka, kunnes he päättivät keksiä jotain muuta, jossa ei tulisi niin märäksi.
”Miten olisi hippa?” Fred ehdotti.
”Ei kukaan jaksa juosta tällaisessa hangessa.” Ginny protestoi.
”Piilosta?”
”Hei Fred muistatko sen yhden leikin jota ne yhdet jästit leikki siellä metsässä?”
”Joo! Mikä sen nimi olikaan…”
”Joku leijona tai hyeena..”
”Tiikeri?” Hermione kysyi ja kaksoset nyökkäsivät.
”Mikä ihme leikki se on?” Ron kysyi.
”Yksi menee piiloon ja muut etsivät.” Fred sanoi.
”Ja se joka menee piiloon on tiikeri.”
”Ne jotka etsivät laskevat jonkin aikaa ja lähtevät kukin sitten erisuunnista etsimään tiikeriä.”
”Tiikeri voi itse yrittää pelästyttää etsijän tai etsijät.”
”Kun etsijä näkee tiikerin, hän huutaa ”tiikeri!” ja sitten pitää juosta turvaan.”
”Jos tiikeri saa jonkun etsijöistä kiinni, tästä tulee tiikeri.”
”Jos ei, tiikeri menee uudestaan piiloon.”
Kaksoset selittivät ja näytti, että kaikki olivat ymmärtäneet.
”Mitä ihmettä, pikkulapsetko meinaavat leikkiä piilosta keskellä yötä?” Kuului kylmä ääni ja kaikki tunnistivat tämän.
”Äh painu upottamaan pääsi Malfoy.” Ron näpäytti.
”Enpä taida. Mutta turha tulla itkemään, kun joku on kadonnut pimeään ja synkkään metsään.”
”Taidat itse pelätä.” Harry sanoi.
”Minä en pelkää mitään.”
”Lyödäänkö vetoa?” Kaikki katsahtivat Hermioneen.
”Mitä?”
”Niin, kaksi menee eri piiloihin, loput etsivät, se kumpi löydetään ensin, on voittaja. Paras viidestä?” Hermione sanoi ja ojensi kätensä Dracolle, joka pohti asiaa.
”Selvä. Luihuiset vastaan Rohkelikko, katsotaan kuka vie potin.” Draco sanoi ja he kättelivät Hermionen kanssa.
Rohkelikoista olivat paikalla Harry, Hermione, Ron, Kalya, joka oli samalla vuosikurssilla Hermionen kanssa, Ginny, sekä kaksi vuotta vanhemmat Fred ja George. Luihuisista oli Draco, Crabbe, Goyle, Blaise, Pansy, Daphne Greengrass ja Theodore Nott.
He kerääntyivät suuren tammen vierelle, johon Hermione laittoi ympärille pieniä nuotioita, jotta se oli valoisampi, kuin muu alue.
”Selvä, jos kaikki ovat valmiita, niin eiköhän valita ensimmäiset tiikerit, vapaaehtoisia?” George sanoi ja katseli ympärilleen. Kayla nosti kätensä Rohkelikoista ja hetken päästä Blaise teki samoin.
”Selvä, me laskemme viiteenkymmeneen ja te menette piiloon. Koko piha ja metsä ovat käytettävissä.”
”Jotta alue ei olisi liian suuri, laitetaan raja siihen pienen lammen kohdalle metsässä.” Hermione sanoi ja kaikki suostuivat.
He ryhtyivät laskemaan ja Kayla ja Blaise lähtivät eri suuntiin peittäen samalla jälkensä lumessa.
Kayla katseli ympärilleen ja lunta tippui hänen niskaansa. Hän kohotti katseensa ja näki, että puussa olisi loistava piilo. Hän kipusi ylös kahdelle oksalle ja lumi peitti hänet juuri sopivasti. Samalla hän näki hahmon etsivän piiloa jonkin matkan päässä.
”VIISIKYMMENTÄ!” Kuului raikuva ääni kauempaa ja Blaise hyppäsi erään pensaan taakse.
Kayla yritti kääntyä ympäri, jotta näkisi paremmin, mutta hänen jalkansa lipesi oksalta ja tyttö lensi lumikasaan puunjuureen.
”Au au, au, au…” Kayla piteli alaselkäänsä ja kuuli samalla tirskuntaa takaansa. Blaise yritti pidätellä nauruaan nähdessään tytön yltäpäältä lumessa ja kärsivä ilme kasvoillaan.
”Nauratko sinä minulle?” Kayla kysyi vihaisena, mutta hymyili samalla.
”Saatan nauraakin, entäs sitten?”
”No tässä sinulle!” Kayla heitti lumipallolla Blaisea naamaan ja tuli muutamalla loikalla pojan viereen.
”Minullehan ei naureta.” Tyttö yritti kaataa pojan maahan, mutta syvä lumi antoi periksi ja he löysivät itsensä makaamassa, Kayla Blaisen päällä puskan alla.
”Vai niin, nousisitko?” Blaise sanoi ja katsoi suoraan Kaylan sinisiin silmiin, jotka tuikkivat kauniisti.
”Tässä on paljon mukavampaa.”
”Ai niinkö?” Blaise kysyi ja nosti päätään niin, että heidän huulensa koskivat. Suudelma oli pehmeä ja lämmin. Kaylalla oli ollut ikävä Blaisea ja oli mukava päästä taas pojan lähelle.
”Maistut hyvälle”, Blaise sanoi ja Kayla nousi istumaan vetäen Blaisen ylös samalla.
”Glögi oli hyvää”, Kayla vastasi ja kuuli askeleita läheltä. Hän kurkisti puskan välistä ja näki Pansyn.
”Olet omillasi.” Kayla sanoi ja nousi nopeasti ylös.
Pansy säikähti, mutta lähti saman tien karkuun.
”Tiikeri!” Pansy huusi ja Kayla lähti jahtaamaan. Blaise nousi ylös ja juoksi samaan suuntaan.
He tulivat aukiolle, josta oli matkaa muutama sata metriä tammelle ja Blaise näki Ronin aivan lähellä. Hän lähti jahtaamaan tätä ja sai kuin saikin pojan kiinni tämän kompuroidessa lumessa.
Kayla sai myös Pansyn kiinni ja näin leikki lähti alusta.
Luihuinen johti ensimmäisen ja toisen kierroksen jälkeen, mutta Rohkelikko sai ensimmäisenä kaksi seuraavaa, joten se ratkaisisi.
Daphne oli saanut Hermionen kiinni ja Fred Dracon, joten viimeinen kierros käytäisiin näiden kahden välillä.
”Eli tämä kierros ratkaisee, se kumpi saa ensin toisen tuvan etsijän kiinni, voittaa.” George sanoi ja Hermione ja Draco nyökkäsivät.
Laskeminen alkoi ja Hermione pinkoi Metsää kohti, samoin, kuin Draco.
Hermione kierteli metsää ja kiitti siitä, että siellä oli juostu jo tunnin verran, koska jalanjälkiä oli joka puolella. Tyttö oli kävellyt jo jonkin matkaa, kun tuli lammen luokse. Hän jäi seisomaan aivan rannalle, erään puskan taakse.
Muutaman minuutin kuluttua Hermione alkoi saada tarpeekseen ja nousi ylös, hän menisi varovasti vähän lähemmäksi, koska muuten Draco voittaisi hänet.
Valitettavasti lumi oli pehmeää, eikä Hermione katsonut kunnolla mihin käveli, hän astui lammen jäälle ja se meni rikki, vieden Hermionen veteen.
Tyttö ei ollut koskaan tiennyt, kuinka syvä lampi oli, mutta nyt tiesi. Hän vajosi pohjaan asti ja näki, että pintaan oli muutama metri. Vaatteet painoivat, mutta Hermione yritti ponnistaa hiekasta ylös. Hän osui jäähän, joka meni onneksi rikki. Hän veti kylmää ilmaa keuhkoihinsa ja yritti saada kiinni jäästä, joka meni rikki aina, kun hän koski siihen.
Sitten jokin kiertyi hänen ranteensa ympärille ja veti tämän rannalle. Hermione kohotti katseensa ja näki Dracon, joka näytti yhtä hämmästyneeltä, kuin tyttö.
”Kaikki hyvin?” Draco kysyi, kun Hermione pääsi istumaan lumeen.
”Mm-mmh.. Helvetin kylmä.” Hermione sanoi tajuttuaan kuinka kylmä hänen oikeasti oli.
”Kannattaa ottaa ainakin takki pois tai jäädyt, ennen kuin pääsemme Linnaan saakka.”
Hermione riisui paksun talvitakkinsa ja yöilma teki tytön olosta vieläkin kamalamman. Hermione hytisi ja Draco näki tytön huulten muuttuvan hiljalleen sinertäviksi.
”Tiedätkö mikä lämmittäisi kummasti?” Draco kysyi ja Hermione nosti nopeasti katseensa, joka oli samaan aikaan hämmästynyt, pelästynyt ja kaikkea siltä väliltä.
”No en minä nyt mitään sellaista ajatellut, siistisit vähän mielikuvitustasi Granger.” Draco sanoi ja otti oman talvitakkinsa pois ja laski sen Hermionen harteille.
”K-k-kiitos”, Hermione sanoi ja nousi ylös.
”Sanotaanko, että tästä tulee tasapeli?” Hermione ehdotti ja Draco naurahti.
”No ei tasan. Minähän voitan ja sitten näette, että Luihuiset eivät todellakaan pelkää haasteita.” Draco sanoi ja kääntyi lähteäkseen.
”Sinä et todellakaan jätä minua tänne yksin jäätymään! Odota!” Hermione huusi vihaisena ja käveli lumihangessa, joka ulottui tyttöä polviin asti, Dracon luokse.
”No yritä sitten pysyä mukana, koska minulla on kylmä, kun piti mennä leikkimään ritaria.”
”Anteeksi nyt vaan! Minä en pyytänyt sinulta mitään takkia, okei. Tässä-” Hermione otti takin ja heitti sen Dracolle.
”P-Pärjään aivan hyvin i-ilmankin.” Hermione sanoi, mutta hänen hampaansa kalisivat merkiksi, että tyttö ei todellakaan pärjännyt. Hän käveli silti reippaasti Dracon ohi ja poika jäi katsomaan hämmentyneenä tytön perään.
Hetken kuluttua Draco seurasi tyttöä ja laski takin tämän harteille.
”Minä nyt esitän ritaria ja nielen kylmyyden niin kuin kunnon Luihuinen. Sitä paitsi, jos sinä jäädyt kuoliaaksi, niin minä saan syyt niskoilleni, kun en huolehtinut sinusta.”
”Kiitos”, Hermione sanoi.
He kävelivät jonkin matkaa, kun alkoivat kuulla ääniä.
”Shh!” Draco nappasi Hermionen kädestä, mutta tyttö ei ollut varautunut pysähdykseen ja pyörähti päin Dracoa ja heidän kasvonsa olivat vain sentin päässä toisistaan.
”Tiesitkös, että ripsesi ovat jäätyneet?”
”Tiesitkös, että silmäsi ovat jäätyneet?”
He tuijottivat toisiaan ja Draco kumartui alas suutelemaan Hermionea. Tyttö vastasi samalla mitalla ja siinä he seisoivat, aivan kuin olisivat jäätyneet huulistaan kiinni.
Lopulta he irtautuivat ja katsoivat hetken toisiaan sanomatta sanaakaan.
”Lämpenikö?”
”Minä vai?”
”Ei, kun huulesi, ne olivat ihan siniset.” Draco sanoi ja Hermione kosketti huuliaan ja tunsi, kuinka veri rupesi kiertämään.
”Voi kuinka olet huomaavainen, et ihan perinteinen Luihuinen”, Hermione sanoi ja he jatkoivat matkaa hitaasti.
”Mistäs sinä tiedät millaisia me perinteiset Luihuiset olemme?” Draco kysyi.
”Pah, olen tuntenut teidät viisi vuotta, joten enköhän tiedä minkälaisia te olette.”
”Entä, jos olen tehnyt uuden vuoden lupauksen. Jos minä olenkin kiltti tämän vuoden.”
”Juu, okei, jos sinä lupaat olla kiltti koko tämän vuoden minä lupaan seurustella kanssasi tämän vuoden.” Hermione sanoi naurahtaen, mutta taas Draco pysäytti tämän.
”Oliko tuo lupaus?”
”Mitä sinä oikein tarkoitat?”
”Lupaatko seurustella kanssani, jos minä lupaan olla kiltti?”
”Kuule Draco, sinä et voi olla kiltti, vaikka puukolla uhattaisiin.” Hermione sanoi, mutta Draco näytti olevan tosissaan. He tuijottivat toisiaan hetken, kunnes Hermione ojensi kätensä.
”Selvä, sovitaan sitten. Ei yhtäkään huonoa vitsiä Rohkelikoista, ei yhtäkään kirousta, ei mitään kenenkään suvuista tai mitään, okei?”
”Selvä. Ja sinä lupaat seurustella kanssani avoimesti, eli se tarkoittaa juhlat, viikonloput, illat kaikki, minun seurassani. Ja kaikki ketkä kysyvät, vastaat, että seurustelemme.”
”Selvä. Taidat olla hullumpi, kuin luulin.” He löivät kättä päälle ja jatkoivat taas matkaan.
Ensimmäiseksi he näkivät Blaisen ja Hermione piiloutui erään puun taakse, ja Draco puskaan. Blaise käveli ja kääntyessään selin heihin Hermione sai pojan kiinni muutamalla askeleella, eikä tämä ehtinyt tehdä mitään.
”Voitto!” Hermione huusi ja Blaise näytti lyödyltä. Draco tuli puskasta ja näytti myös pettyneeltä. He kävelivät aukiolle, johon pikkuhiljaa ilmestyivät muutkin.
”Rohkelikko voitti!” Hermione ilmoitti iloisena ja kaikki hurrasivat, he olivat matkalla Linnaan, kun Draco sanoi hieman kovemmalla äänellä.
”Hermione, nähdäänkö huomenna aamiaisen jälkeen?” Draco kysyi ja kaikki pysähtyivät. Hermione käveli Dracon luokse.
”Totta kai.” Hermione sanoi ja he suutelivat. Hermione käveli Harryn ja Ronin ohi vinkaten Kaylalle silmää ja tyttö hymyili. Hän vilkaisi Blaisea ja poika nyökkäsi. He tapaisivat myös aamiaisen jälkeen.
Niin Rohkelikot, kuin Luihuiset tiesivät, että tästä tulisi loistava vuosi.
***
Huomasin vasta vähän aikaa sitten, että tämä oli kirjoitettu jo loppuun, joten laitetaan nyt tänne sitten
Kommentointi ei ole vapaaehtoista, se on elämäntapa
~Amy
