Title: Lintujen tarkkailua
Pairing: James/Sirius
Rating: S
Genre: drama, kevyehkö angst ja humour
Summary: Poika, jolla ei ollut silmälaseja, oli nimeltään Sirius. Hänen suurinta huviaan torilla oli kyyhkysten kiusaaminen, mutta tänään niiden pelottelun sijaan hän kyykistyi niiden vierelle ja katseli tarkkaan, kun ne nokkivat kivetyksestä leivänmuruja.
A/N: Juu.
Lintujen tarkkailua
Oli tavallinen lauantaiaamu, kesäkuun kolmaskymmenes tarkalleen ottaen, kun kirkon kello löi yhtätoista. Samaan aikaan tapahtui monta asiaa; kyyhkysparvi ostoskeskuksen katolla laskeutui kevyesti torin kivetykselle, kojujen myyjät hiljenivät kuuntelemaan noita yhtätoista kumeaa kellonlyöntiä, monet kaupat avasivat ovensa ja pieni osa torilla kävelevistä ihmisistä katosi kirkkoon kuuntelemaan päivän saarnaa.
Kuten arvata saattoi, kaksi nuorta, noin kaksitoistavuotiasta poikaa, eivät osallistuneet kirkon menoihin. Heitä ei voinut vähempää kiinnostaa saarnat nuorison vaikeuksista tai vanhojen ja köyhien vuotavista vessoista. He olivat enemmän kiinnostuneita torilla käyskentelevistä kyyhkysistä. Toisella pojalla oli hieman tavallista pidempi musta tukka, jonka hän toisinaan veti taaksepäin estääkseen niitä roikkumasta kasvoilla. Toisella pojalla taas oli pyöreät silmälasit ja mustat hiukset, joita tämä pörrötti toisinaan aivan kuin se olisi hänelle pinttynyt tapa, josta ei ollut päästä eroon.
Poika, jolla ei ollut silmälaseja, oli nimeltään Sirius. Hänen suurinta huviaan torilla oli kyyhkysten kiusaaminen, mutta tänään niiden pelottelun sijaan hän kyykistyi niiden vierelle ja katseli tarkkaan, kun ne nokkivat kivetyksestä leivänmuruja. Hän yritti koskea yhteen kyyhkyistä, jolloin se hypähteli nopeasti poispäin pelästyttäen muutaman lähellä olevan kyyhkyn mukanaan.
- James, miksi kyyhkyset ovat vaaleita? Sirius kysyi seuraten kyyhkyä hitaasti. Se karkasi aina vain kauemmas ja kauemmas, mutta poika ei tuntunut väsyvän jahtaamisesta.
- No eivät ne nyt mustiakaan voi olla, Jamesiksi kutsuttu poika, se jolla oli silmälasit, vastasi. Hän ei ollut niinkään kiinnostunut kyyhkysistä, vaan enemmänkin jäätelökioskista muutaman kymmenen metrin päässä, jossa myytiin herkullisia jäätelöannoksia. Sen lisäksi, että se oli halpa, annokset olivat niin suuria, ettei niitä edes jaksanut syödä kokonaan itse.
- Mikseivät? Sirius intti. Hän oli vakaasti päättänyt, että kyyhkyset voisivat olla myös mustia, - Katso! Tuolla on yksi musta!
- Se on varis, James totesi kyllästyneellä äänellä vilkaistuaan mustaa varista, joka pelotteli kyyhkysiä saadakseen parhaimmat leivänpalat. Niiden joukossa saattoi olla herneitä, joskus jopa mansikoita. Ne tuntuivat olevan joskus lintujen suurinta herkkua, vaikka James epäilikin, etteivät ne tehneet hyvää linnuille, - Tule. Mennään jäätelölle!
- Äh, eikä mennä! Tule katsomaan tätä yhtä! Sen kaula on ihan kummallinen, tuollainen muhkurainen, Siriuksen ääni kuulosti niin innostuneelta, että James käveli hänen luokseen onnistuen pelästyttämään linnut kauemmas. Sirius älähti turhautuneena ja lähti taas hitaasti niiden perään.
- Se on varmaan nielaissut jättikokoisen hiiren, James ehdotti ja otti Siriusta paidasta kiinni vetääkseen tämän mukanaan, - Tule nyt. Minun tekee mieli jäätelöä.
- Ihan sama, mene yksin, Sirius mutisi ja repi itsensä irti Jamesin otteesta. Mikään ei voinut olla kiinnostavampaa juuri tällä hetkellä, kuin kyyhkynen, jonka kaula oli muhkurainen. Jamesin oli pakko olla väärässä, eivät kyyhkyset syöneet hiiriä! Vai söivätkö?
James katseli sivulta, kuinka Sirius käveli kyyhkysten perässä. Hän näytti olevan erityisen kiinnostunut siitä muhkurakaulaisesta, mutta Jamesin mielestä siinä ei ollut mitään erikoista, kuten ei muissakaan kyyhkysissä. Kaikki olivat vain samanlaisia typeriä puluja, jotka pitivät kummallista kukluttavaa ääntä. Sen lisäksi ne olivat erittäin inhottavia, kun ne lähtivät lentoon suoraan kasvojen edestä, että joutui kallistumaan taaksepäin, jotta ei osuisi sen suuriin siipiin. Inhottavia olioita kaiken kaikkiaan. James katseli kaihoisasti kohti jäätelökioskia, toivoen, että Sirius kyllästyisi pian kyyhkysiin.
Kello oli minuuttia vaille yksitoista, eikä Sirius ollut vieläkään lopettanut kyyhkysten tarkastelua. Muutamat myyjät seurasivat kiinnostuneina ja samalla huvittuneina pojan touhuja ja yksi leipäkauppias oli tuonut Siriukselle palan leipää, jotta tämä voisi antaa sitä kyyhkysille. Sirius oli ollut ihastuksissaan, kun ne olivat lähestulkoon syöneet hänen kädestään ja oli haltioissaan, kun ne uskaltautuivat niin lähelle häntä.
Kun kello tuli tasan yksitoista, kirkon kellot alkoivat jälleen soida. Tapahtui jälleen monta asiaa samaan aikaan; kyyhkysparvi lähti lentäen torilta kohti ostoskeskuksen kattoa, ihmiset hiljentyivät hetkeksi kuuntelemaan kellon kumahduksia ja Sirius nousi seisomaan. Hän lähti kävelemään kohti Jamesiä samaan aikaan, kun kyyhkysparvi lensi hänen ylitseen. Yhtäkkiä jokin läsähti hänen päähänsä. Se kuulosti – ja tuntui – samalta kuin kananmuna olisi tipahtanut hänen päähänsä. Jotain märkää valui hänen poskeaan pitkin, ja James räjähti raikuvaan nauruun. Kun Sirius tajusi, mikä häneen oli osunut, hän muuttui tulipunaiseksi ja juoksi lähimpään kahvilaan, jossa oli vessa. James ei edes välittänyt lähteä mukaan, vaan odotti kunnes Sirius tuli kasvot kuurattuna ja hiukset märkänä takaisin torille.
- Jäätelölle? James ehdotti viitaten jäätelökioskille, - Minä tarjoan.
Sirius nyökkäsi ja he lähtivät kävelemään kohti kioskia. Sirius päätti pitäytyä tässä lähin kyyhkysten pelottelussa, eikä tutustua niihin enää koskaan tarkemmin.
