Nimi: Ensisuudelma
Kirjoittaja: Minää!
Beta: Oma erehtyväinen silmäilyni
Pairing: Draco/Hermione, mainintana Draco/OC
Genre: Aikas lailla fluffyksi meni
Ikäraja: K-11
// Kaapo selvensi ikärajaaA/N: Osallistuu, yllättävää kyllä, FF100:n ja sanalla
85. NainenInspiraation sain Aikakoneen Ensisuudelma -biisistä, ja kuten yleensä, mielikuvitus vei teoksen hyvin kauas kyseisestä laulusta, mutta ei piitata siitä
Tää on sit näitä "aah, pakko kirjoittaa fluffya parissakymmenessä minuutissa" -ficcejä. SE EI KUITENKAAN ESTÄ TEITÄ KOMMENTOIMASTA, EIHÄN??
Draco tuijotteli ympärilleen tylsistyneenä. Naamiaistanssit, kenen älypään idea sekin oli? Ja lisäksi vielä se typerä sääntö, että jokaisen täytyi tulla yksinään sisälle, ilman ystäviään.
Tietenkin hän tiesi, minkälaisissa vaatteissa hänen ystävänsä kulkivat, mutta silti. Nyt hänellä kuluisi vain turhaan energiaa etsiä hidasälyisiä ystäviään. Vaikka ruokapöydän äärestähän heidät varmaan todennäköisimmin löytäisi.
"Anteeksi", kuului säikähtänyt ääni Dracon vasemmalta puolelta herättäen hänet nykyhetkeen. Peikkotyttö oli törmännyt suoraan hänen olkapäähänsä.
"Katso seuraavalla kerralla eteesi", Draco tyytyi murahtamaan. Peikkotyttö katosi nopeasti väkijoukkoon.
"Mahtaisinko saada tämän tanssin?" pehmeä naisääni kysyi Dracon selän takaa. Draco kääntyi yllättyneenä ympäri ja katsoi silmiin suoraan Marilynia. Ei tietenkään aitoa, mutta varsin taidokkaasti matkittua.
"Mikä ettei", Draco lähes hymyili. Hän ojensi kätensä, ja Marilyn tarttui siihen kevyesti. He valssasivat hiljaisuuden vallitessa, kunnes Marilyn henkäisi yllättäen:
"Zorro on mahtava ja erittäin rohkea henkilö, ja ihanan salaperäinen. Minä olen aina ollut heikkona salaperäisiin miehiin."
Tämän sanottuaan Marilyn naurahti ja laski vasemman kämmenensä Dracon rintakehälle.
Draco hätkähti. Mitä ihmettä, yrittikö tuo tyttö todella iskeä häntä? Tuntematonta Zorroa, jonka maineesta kerrotut huhut olivat täysin tuulesta temmattuja?
Draco ei siis tiennyt, mitä vastata tähän selvään iskuyritykseen. Lopulta hän tyytyi vastaamaan mahdollisimman diplomaattisesti ja lyhyesti:
"Vai niin."
"Haluaisitko sinä tulla käymään kanssani ulkopuolella?" Marilyn oli siirtynyt yhä lähemmäs häntä pystyäkseen kuiskimaan hänen korvaansa.
"Ei kiitos, en minä nyt", Draco kieltäytyi yrittäen kuulostaa mahdollisimman kohteliaalta.
"Älä viitsi olla tylsä", Marilyn jatkoi kiehnäämistään, "kyllä minä tiedän että sinäkin haluat."
"Ha-haluan mitä?" Draco änkytti ällistyneenä.
"Hölmö, pikaisen matkan taivaaseen ja takaisin, tietysti", Marilyn kuiskasi ja hänen vasen kätensä siirtyi Dracon nivusten lähistölle.
Draco nielaisi.
"Nyt en taida oikein ymmärtää", hän sopersi.
"Minä haluan sinua ihan hirveästi", Marilyn kehräsi ja tarttui pehmeästi Dracoa jalkovälistä.
Draco vetäytyi kauhistuneena irti.
"Anteeksi vain, tuo ei nyt käy."
"Älä viitsi, varmasti sinä haluat tätä ihan yhtä paljon kuin minäkin", Marilyn kuiski ja yritti nojautua lähemmäs Dracoa.
Dracon nenään löyhähti heikko tuliviskin tuoksu. Tyttö oli siis ilmeisestikin juonut. Silloin Draco alkoi jo hieman huolestua. Mitä jos hän ei onnistuisikaan karistamaan tyttöä kannoiltaan?
Draco katseli ympärilleen etsien jotakin pelastusta. Hänen katseensa pysähtyi tyttöön, joka oli pukeutunut itämaiseksi tanssijaksi. Hänen kasvoistaan näkyivät vain silmät, mutta millaiset silmät!
"Tyttöystäväni ei pitäisi siitä, mitä juuri nyt teet", Draco ärähti yrittäen kuulostaa kovalta.
"Mikä tyttöystävä?" Marilynin pää kääntyili etsivästi puolelta toiselle.
"Minun tyttöystäväni", Draco toisti.
"No tyttöystäväsi ei estänyt sinua tanssimasta minun kanssani, joten hän ei tiedä että olet seurassani, tule nyt minun kanssani", Marilyn yritti maanitella.
"Minä en voisi koskaan pettää tyttöystävääni. Nyt sinä saat häipyä", nyt Dracon ääni oli oikeasti pelkkää terästä.
"Miten vain, miten vain", Marilyn mutisi, "mutta muista, sinä tavallaan annoit minulle jo luvan. Tulen tarkkailemaan sinua."
"Minä poistun nyt."
Draco lähti kulkemaan kohti itämaista tanssijaa. Hänen sydämen sykkeensä kiivastui joka askeleella. Uskaltaisiko hän puhua tuolle jumalaisuudelle yhtään mitään?
"Sinun on autettava minua", Draco töksäytti päästessään tytön luo. Repliikin jälkeen hänen teki mieli purra kielensä irti, mutta sanottu mikä sanottu.
"A-anteeksi?" tanssija kysyi yllättyneenä
"Voisitko tanssia kanssani? Kannoillani on eräs erittäin sinnikäs naishenkilö, josta mieluiten pääsisin eroon", Draco selitti ja väläytti tanssijalle hymyn.
Hymy näytti tepsivän, tytön piirteet pehmenivät hänen vastatessa hymyyn.
"Ehkä minä voin sinulle tanssin luvata, kun ystäviänikään ei näy missään", tanssija lupasi hymyillen.
Tyttö tarttui Dracon käteen ja antoi tämän johdattaa itsensä tanssilattialle. Taustalla soiva kappale oli hidas, joten Draco laittoi kätensä tytön vyötäisille samalla kun tyttö kiersi kätensä hänen kaulaansa. He tanssivat hiljaisuuden vallitessa.
Uskomaton tuuri, Hermione ajatteli voimatta uskoa onneaan. Hän ei ollut alun perin edes lähdössä tanssiaisiin.
"Mitä minä siellä seinäruusuna tekisin?" Hermione oli ärähtänyt, kun Harry ja Ron olivat kertoneet tanssiaisista.
Älä nyt viitsi, Hermione. Siellä tulee varmasti olemaan hauskaa", Harry oli maanitellut.Hermione oli aikonut pysyä päätöksessään. se, mikä hänen mielensä oli muuttanut, oli nyt hänen yllään. Hän oli kulkenut Tylyahossa ihan normaalisti, kunnes oli huomannut erään liikkeen ikkunassa suorastaan seksiä tihkuvan asun. Hermione oli rynnännyt kauppaan, ja myyjä oli tehnyt hänelle itämaisen tanssijan asusta tarjouksen, jota ei voinut sivuuttaa.
Hermione ei kuitenkaan ollut sanonut Harrylle ja Ronille mielenmuutoksestaan. Hänestä tuntui, että Harry ja Ron järkyttyisivät liikaa hänen muodonmuutoksestaan. Niinpä hän oli teeskennellyt jäävänsä tyttöjen makuuhuoneeseen poikien lähtiessä.
Hermione oli tuntenut itsensä rohkeaksi ja salaperäiseksi pukeutuessaan asuun, josta häntä ei voinut mitenkään tunnistaa. Hänestä ei näkynyt kuin silmät ja vatsa, johon hän oli vuosi sitten uhmassaan laittanut jästimäisen lävistyksen. Kukaan ei tiennyt korusta, ei hänellä ollut tapana mainostaa tekemisiään, eikä kukaan ollut nähnyt hänen vatsaansa, jostain kumman syystä. Nyt Hermione oli iloinen korusta, se takaisi hänelle varman tuntemattomuuden. Kukaan ei osaisi kuvitella, että seksikäs itämainen tanssija olisi kaikkitietävä Hermione Granger.
Kun Zorro oli ilmestynyt kuin tyhjästä hänen eteensä, hän oli säikähtänyt pahanpäiväisesti. Hermione oli huomannut Zorron Marilynin kanssa tanssilattialle hetkeä aikaisemmin, ja hän oli ollut varma, että he lähtisivät salamyhkäisinä ulos ja palaisivat myöhemmin vaivalla salattu hymy huulillaan.
Hermione oli tuntenut kateuden vihlaisun, vaikkei tiennyt, mille oli kateellinen. Olisiko hän halunnut Zorron, vai vain jonkun, joka soisi hänelle hieman läheisyyttä? Tietenkin Ron olisi lähtenyt innolla leikkiin mukaan, jos hän olisi yllyttänyt. Hermione ei kuitenkaan halunnut Ronia, sillä hän oli aivan liian paljon kuin veli hänelle.
Niinpä hän oli kärvistellyt yksinäisyydessään, kunnes Zorro oli tullut ja lähes anellut häntä tanssimaan kanssaan. Hermione oli epäröinyt ensin, Zorrosta oli huokunut ylimielisyys ja vallanhalu, jotka saivat hänet miettimään, pitäisikö kyseisestä henkilöstä pysyä mahdollisimman kaukana. Hänen mielensä oli kuitenkin muuttanut melko nopeasti Zorron hymy. Se hymy oli ollut lupauksia täynnä.
Joten siinä Hermione nyt oli, Zorron sylissä tanssien. Eikä se ollut mitenkään epämiellyttävää.
"Kiitos, että pelastit minut", Zorro kuiskasi yllättäen saaden Hermionen punastumaan.
Dracon sydän hypähti, kun tytön poskille nousi kevyt puna. Tyttö oli niin kaunis. Niin vahvan, mutta silti samalla hennon näköinen. Tyttö herätti Dracossa suojelunhalun, mitä ei ollut tapahtunut koskaan aikaisemmin. Hän oli aina onnistunut hillitsemään tunteensa. Hänen ympärillään oli vahvat suojamuurit, joita ei ollut kukaan onnistunut lävistämään.
Ja sitten, yhtäkkiä, tämä tyttö tulee ja murtaa muurit vain olemassaolollaan.
"Täytyy kyllä sanoa, että ilo on kokonaan minun puolellani", tyttö naurahti.
"Saanko kysyä, kuinka sinä minuun päädyit?"
Draco nosti katseensa tytön silmiin.
"Tietenkin saat kysyä. Saanko minä vastata, että upeat silmäsi vangitsivat minut täydellisesti?" Draco katsoi tyttöä tiiviisti silmiin. Tyttö laski katseensa alas selvästi hämmentyneenä.
"Älä liioittele”, hän mutisi.
Draco nosti hellästi tytön leukaa ylöspäin, jotta sai taas katsekontaktin.
"En minä liioittele, minä olen ehdottoman tosissani. Minun mielestäni olet upea. Niin upea, että voisin.." Draco vaikeni.
"Että voisit mitä?" tytön kysymys oli melkein kun pelkkä henkäys.
Draco pysyi vaiti, miettien. Olisiko hän valmis jakamaan ensisuudelmansa tämän tytön kanssa?
Olisi, ja olisi valmis jakamaan myös paljon enemmänkin.
"Voisin tehdä tämän", Draco sanoi ja laittoi kätensä kuin lupaa kysyen tytön poskelle. Tyttö nojautui lähemmäs Dracoa katsoen tätä suoraan silmiin.
Viimein heidän huulensa kohtasivat. Aluksi kosketus oli höyhenenkevyt, aivan kuin he molemmat olisivat pelänneet toisen vetäytymistä. Kun sitä ei tapahtunut kummankaan osalta, suudelma muuttui rohkeammaksi, haluavammaksi.
Draco veti tyttöä yhä lähemmäs itseään, haluten päästä niin lähelle kuin mahdollista. Hänen huulensa vaelsivat tytön huulilla, kieli leikitteli tytön suussa, ja se oli upeaa. Upeampaa kuin hän olisi voinut ikinä kuvitella. Se oli niin upeaa, että hän olisi voinut jäädä siihen ikuisesti.
Hetken keskeytti Batman pareineen törmätessään heihin, ja Draco vetäytyi hämillään kauemmas tytöstä. Tyttö kuitenkin painautui välittömästi Dracoa vasten painaen päänsä hänen rinnalleen. Niin he tanssivat kaikessa hiljaisuudessa, molemmat miettien äskeistä hetkeä.
Yhtäkkiä tyttö nosti päätään ja suuteli Dracoa uudestaan. Draco vastasi suudelmaan, ja heidän tanssinsa pysähtyi.
"Oho", tyttö henkäisi irrottauduttuaan.
"Mitä?" Draco kysyi ällistyneenä.
"Oho. Minun täytyi äsken varmistaa, oliko se todella niin upeaa", tyttö selitti hämillään.
Draco kohotti kulmiaan.
"No, oliko?"
"Oikeastaan, se oli vielä upeampaa", tyttö henkäisi. Draco kumartui tytön puoleen ja suuteli tätä uudelleen, pehmeästi ja hellästi.
Musiikki päättyi taustalla, ja se sai tytön vetäytymään irti Dracosta.
"Minun täytyy mennä nyt", hän totesi.
"Näemmekö me vielä?" Draco kysyi hädissään.
"Totta kai, mehän opiskelemme samassa koulussa. Ja minä ainakin opiskelen tosi usein tuntien jälkeen kirjaston pehmeillä sohvilla", tyttö hymyili vihjaavasti ennen kun hävisi väkijoukkoon jättäen hämmentyneen Dracon keskelle tanssilattiaa ihmettelemään, mikä oli tuon jumalaisen tytön nimi.
