// Alaotsikko: "3 kertaa kun..." haaste
Title:Kolme kuutamo yötä
Author: Milgia
Pairing: Remus/Tonks
Genre: Romance, fluffy, drama
Rating: S
Disclaimer: Olisikin minun...
Warnings: Hahmot eivät välttämättä niin IC
Summary: Kolme täysikuuta elämämme tiellä
A/N: Osallistuu "3 kertaa kun..." haasteeseen, 3 täysikuuta. Toivottavasti pidätte, sanokaa jos ikärajaa pitää nostaa.
I
Oli alkuilta, sinihiuksinen nainen oli päättänyt kertoa Remukselle tunteistaan,
Tonks ei vain muistanut mikä ilta tänään oli kyseessä.
Aivan täpinöissään Tonks koputti puuoveen.
”Mitä sinä täällä, tänään on täysikuu”, Remus hämmentyi.
”Ainiin, en todellakaan muistanut, mutta minulla on sinulle aivan pikaista ja hyvin tärkeää asiaa”, Tonks sanoi.
”Tule sitten sisälle, ja sano nopeasti nimittäin en tahdo että sinulle käy jotain” Remus huokaisi.
”Kiitos”, Tonks sanoi.
”No kerropa”, Remus aloitti.
”Vaikka oletkin itsesi mukaan liian vanha, köyhä ja vaarallinen, taidan rakastaa sinua” Tonks sanoi nopeasti. Remus kyllä kuunteli mutta näki samalla täysikuun taivaalla.
”Sinä mitä!?” Remus ihmetteli.
”Rakast… ” Tonks aloitti.
”Täysikuu, sinun on pakko lähteä”, Remus säikähti.
”Ihmettelen miksi noin Dora, mutta sinun on ihan oikeasti pakko lähteä” Remus sanoi kiihtyneellä äänellä ja puristi kättään nyrkkiin todella kovaa.
Yhtäkkiä sudenvarjo häivähti miehen lämpöisissä silmissä ja kasvoilla, muodonmuutos oli alkamaisillaan millä hetkellä hyvänsä.
Remus karjaisi kivusta ja hätyytteli Tonksia pois.
II
”Oi miksi juuri tänä yönä, kun on täysikuu” Tonks huokaili, yrittäen kestää supistusten aiheuttamia kipuja.
”Sille ei ole mitään selitystä, tulisit nyt tähän makaamaan, parantaja tulee aivan pian” Hermione sanoi.
”En voi kuitenkaan antaa lapsen vielä syntyä, joten voin seistä… Hän halusi … halusi olla mukana, mutta nyt … ” voihkaukset keskeyttivät lähes koko ajan Tonksin puheet.
”Istuisit nyt edes, uskoisit nyt…” Hermione huokaisi.
Viimeisenä ajatuksena omassa mielessään ennen suden mieltä Remus ajatteli vaimoaan ja tulevaa lastaan. Suden mieli otti miehestä pian vallan, ja hän roimaisi tassullaan tavarat alas pöydältä.
”Hengitä syvään… noiiin, nyt ponnista” parantaja sanoi rauhallisesti tuskaiselle Tonksille, joka puristi Hermionen kättä kaikilla voimillaan samalla ponnistaen ja karjaisten kivusta.
”Nymphadora, vielä kerran, vielä kerran… hengitä syvään ja kerää kaikki voimasi” Parantaja sanoi.
”Älä käytä tuota nimeä” Tonks puuskutti, ja ponnisti viimeisen kerran.
Huoneen täytti lapsen itku, Parantaja kietoi peitteen lapsen ympäri ja ojensi hänet väsyneelle mutta onnelliselle Tonksille.
”Sinulla on nyt kaunis tyttö” Parantaja sanoi hymyillen.
”Ei… minulla JA Remuksella on kaunis tyttö” Tonks korjasi katsellessaan sylissään olevaa omaa tytärtään lumoutuneena.
”Hän on todella kaunis, Remuksen silmät… ja näköjään sinun hiuksesi” Hermione hymähti.
”Hän ei tiedä vielä asiasta mitään” Tonks sanoi väsyneenä.
”Shhh… nuku sinä vain, minä huolehdin kyllä siitä, nyt on sitä paitsi jo aikainen aamu” Hermione sanoi hiljaa.
”Kiitos” Tonks sanoi.
Hermione koputti oveen ja astui sekamelskaan, mikä vallitsi aina täysikuu yön jälkeen, hieman samalla raivaten tietä Hermione etsi Remusta.
Keittiössä nainen siisti pöydän, ja laittoi veden kiehumaan.
Remus tuli pian todella uupuneena keittiöön.
”Enkö ole sanonut että en tarvitse apua?” Remus tuhahti.
”Olet” Hermione sanoi aurinkoisena ja jatkoi puuhasteluaan aamiaisen parissa.
”Ajattelin että haluat tietää jotain” Hermione sanoi ja kaatoi höyryävää vettä Remuksen kuppiin ja laski paahtoleipää kupin viereen.
”Kiitos, mitä minä haluaisin tietää?” Remus kysyi kiinnostuneena.
”Mitä erikoista oli viime yössä?” Hermione kysyi Remukselta.
”Ei mitään, täysikuu” Remus vastasi.
”… Ja tyttäresi syntymähetki” Hermione sanoi.
”Et ole tosissasi, hänen piti syntyä vasta ensi viikolla” Remus ihmetteli.
”Olen olen, sinusta tuli viime yönä isä, haluatko palata heti kotiisi?” Hermione sanoi.
”Mielelläni” Remus vastasi heti.
”Vahva ja urhea vaimoni” Remus sanoi ja suuteli naista vielä hikiselle otsalle.
”Olet aivan kamalan näköinen” Tonks sanoi.
”Ei välitetä minusta nyt, rakastan sinua ja sinua pikkuiseni” Remus sanoi ja suuteli hellästi tytön päälakea.
”Tyttö on hyvin vahva, ja hänellä on Mionen mielestä sinun silmäsi ja minun hiukseni” Tonks sanoi.
Remus nosti hellästi pehmeän huopamytyn syliinsä, ja heijaten hän katsoi pientä lumoutuneena.
”Hei pikkuiseni, isän oma kulta, et tiedäkään minkälaiseen perheeseen jouduit, aluksi tämä on hyvin vaarallisen oloista, mutta pidämme sinusta huolen… ja rakastemme sinua hyvin paljon. Äiti on vähän väsynyt mutta minä huolehdin sinusta” Remus lepersi tytölle heijaten häntä samalla.
III
”Menkää muualle, teille ei saa käydä mitään, Molly ottaa teidät varmasti vastaan, menisitte nyt” Remus sanoi.
”Pärjäämme kyllä täälläkin, pysymme vain toisessa kerroksessa ja laitan oven lukkoon, emme lähde mihinkään” Tonks sanoi.
”En halua että teille käy mitään” Remus huokaisi.
”Ei käy, älä pelkää” Tonks sanoi ja suuteli miestä poskelle.
”Ei hätää kulta, isällä on kaikki hyvin, vaikka ei kuulosta siltä” Tonks kuiskasi juuri itkeneelle tytölle jota yritti saada uneen.
Tämä yö oli kaikin tavoin poikkeus, tyttö heräsi usein ja Remus oli joutunut kärsimään muodonmuutoksensa kotonaan.
Aina kun tyttö tuhisi hiljaa, alakerrasta kuului rämähdys, kolahdus tai karjaisu, ja saman tien hän oli hereillä.
”Mitä teen sinun kanssasi” Tonks haukotteli ja heijasi pikkuista edes takaisin, jotta hän rauhoittuisi.
Tonks oli todella väsynyt ja olisi vain halunnut nukkumaan, tyttö rauhoittui pian mutta heti kun hän meinasi laskea tytön kehtoon, lapsi pillahti itkuun.
Tonks laski lapsen vierelleen sängylle, ja makasi pian itsekin, Tonksin läheisyys sai pikkuisen rauhoittumaan ja nukahtamaan melusta riippumatta.
Pian he molemmat nukkuivat sängyllä, Tonks kyljellään pikkuisen vieressä, ja tyttö vatsallaan hiljaa tuhisten.
Seuraavan aamuna Remus raahautui laiskasti yläkertaan hakemaan vaihtopaitaa makuuhuoneesta, jossa Tonks ja pikkuinen nukkuivat sängyllä.
Remuksen avatessa kaappia tyttö inahteli siihen malliin että rupeaisi aivan pian itkemään,
mies otti tytön syliinsä ja lähti alakertaan.
”Sinulla taitaa olla nälkä. Ei herätetä äitiä, annetaan hänen nukkua kunnolla, kun tuppaat väsyttämään häntä aikalailla” Remus sanoi lämmittäessään maitoa taikasauvaa heiluttaen.
Maito oli valmista, ja Remus syötti pullosta tytölle keittäen samalla kuumaa vettä itselleen.
”Sinulla olikin kova nälkä … noiin, ja vaihdetaan sinulle kuivat ylle” Remus sanoi röyhtäyttäessään pikkuista.
Vaihdettuaan kuivat Remus meni olohuoneeseen pikkuisen kanssa jotta Tonks sai nukkua rauhassa, he makasivat sohvalla, Remuksen torkkuessa ja pikkuisen nukkuessa rauhallisesti miehen vatsalla.
Parin tunnin päästä Tonks tuli haukotellen alakertaan, mennessään keittiöön hän meni olohuoneen ohi ja pysähtyi katsomaan hellyyttävää näkyä, kun Remus nukkui tyttö vatsallaan.
Mennessään keittiöön, Tonks näki käytetyn pullon ja huokaisi kuinka ihanan miehen kanssa hän olikaan naimissa.
A/N2: Kai tämä kelpaa vaikkei olekaan mitään raapaleita?