Nimi: Rakkauskirje
Kirjoittaja: Minä, Leya
Paritus: enpäs kerro koska huomaatte ite.
Ikäraja: sallittu
Disclaimer:
Rowling omistaa hahmot enkä saa mitään korvausta tästä.No kun nyt kerta ystävänpäivää vietettiin niin se sai minut kirjoittamaan jotain hölmöä. Ja tämä jättää teille hiukan ajateltavaa osittain, ainaki luulen niin. (Ei mitään vakavaa.)Nauttikaa ja lukekaa.
RakkauskirjeTyttö istui sängyn nurkalla lukien rypistynyttä kirjettä pieni hymynkare huulillaan.
Lily Evans
Sinun liekehtivä tukkasi,
ja minun mustat sukkani.
Sinun smaragdin vihreät silmäsi,
ja pieni nöpönenäsi.
Et koskaan taida tunteisiini vastata,
vaikka muut toista sanovat.
Et sitä kovin usein huomaa
mutta kelmit ovat rakkauden luomaa.
Remus sanoo, olet rakastunut.
Peter kuiskaa, olen siitä vakuuttunut.
Siriuskin uskoo jo rakkauteen mutta sitä aina
ihmettelee et’ miten jästit antaa rukkaset.
Paistinpannul’ vai perinteisel’ kaulimel’,
kirouksia sulta lentää vaik vain rakkautta pyydän.
Ottaisitko haulikon vai ydinaseen tuhoisan?
Siitä aion ottaa selvää, miten jästit antaa toisilleen
selkään. Pakit sinne, toiset tänne. Rukkasilla mua
heittelet. Tuskin kukaan enää jaksaa oottaa
et’ mulle annat sen yhden mahiksen.
Saattaisin kaivata nyt lajitteluhatun apua,
tämä runo on todella tönkkö mutta tiedät,
en ole sönkkö.
PS. Älä kiroa minua ystävänpäivän kunniaksi.Tytön vierelle istui poika joka otti kirjeen hänen kädestään, katsoen samalla kysyvästi.
”Mikä tämä on?” poika kysyi uteliaana.
”Se on rakkauskirje. Sinulta.”
”Koska minä olen lähettänyt sinulle rakkauskirjeen?”
”Oletko unohtanut? Siitä on kauan aikaa. Lue se.”
Poika luki kirjettä virnistellen ja päätään pudistellen. Tyttö otti pojan käden omaansa ja puristi sitä.
”Se on tavallaan kaunis.”
”Minä en vieläkään muista.” Poika katsoo hiukan pettyneenä.
”Tuo on kirjoitettu paljon ennen poikamme syntymää, ennen kuin rakastuin sinuun.”
”Miten sinulla on tuo mukanasi? En minä saanut ikinä pakata tavaroitani ennen lähtöä.” Poika sanoo surullisesti mutta yrittää hymyillä. Tyttö katsoo poikaa lasittunein silmin. Hänen mieleensä palaa kaukainen muisto.
Katselin onnellisena poikaani joka nukkui sikeästi pinnasängyssään. James oli alakerrassa keittämässä lämmintä kaakaota. Istuin sängylleni ja kaivoin vanhan päiväkirjani jonka välissä oli vaaleanpunainen rypistynyt pergamentti. Luin sen ja olin pillahtaa itkuun, tunteet olivat aina pinnassa niinä aikoina. Kun olin katsellut kirjettä tarpeeksi pitkään, taittelin sen ja laitoin taskuun, kallein muistoni kouluajoilta. Tunsin suurta rakkautta aviomiestäni kohtaan, tuntui että sydän voisi pakahtua rakkaudesta sinä iltana.
Ja tunsin rakkautta myös yhteistä poikaamme kohtaan, se oli erilaista rakkautta. Äidin rakkautta. Sitä rakkautta minä toivoin kaikille ihmisille, sellainen tunne rinnassa antoi suurta toivoa huomiselle. Mitä ei kuitenkaan meille suotu.
Sinä samana yönä taloomme pääsi suuri vihollinen. Sydämeni valtasi pakokauhu mutta vain sekunneiksi. Suuri rohkeus valtasi minut, meidän lapsemme takia. Äidinrakkaudella.Tytön silmäkulmaan tuli pieni kyynel mutta hän hymyili iloisena.
”Sinä rakastit juoda kuumaa kaakaota ennen nukkumaan menoa.”
(Melodie lisäsi ikärajan myös alkutietoihin. ^^)