Write: hunajameloni
Title: Salaa haluavat
Genre: Romantiikkaa??
Paring: Draco/Ginny
Rating: K-11
A/N:
Tää on vasta sitten mun toinen ficci, että arvosteluja! Että osaa kirjoittaa seuraavan sitten paremmin, Ja jos joku haluaa tälle jatkoa niin SANO!
Nauttikaa:
”Mikä ääliö” Julie Thomas tuhahti ystävälleen Ginny Weasleylle heidän kulkiessaan Draco Malfoyn ohi.
”Niin…” Ginny sanoi. Hän vihasi Malfoyta yhtä paljon kuin Juliekin, ellei enemmän. ”Ajattelin mennä kuntosalille tänään, tuletko mukaan?” Julie kysyi ystävältään.
”No, ei minulla ole parempaakaan tekemistä ja ainahan on hyvä kuntoutua” Ginny vastasi.
Haettuaan kuntoiluvarusteensa makuusaleista, tytöt lähtivät kävelemään kohti kuntosalia.
”Miten sinulla sujuu Jonathanin kanssa?” Ginny kysyi ystävältään heidän juoksiessaan juoksumatoilla.
”Hyvin, kokeillaanko vatsalihaslaitteita?” Julie vastasi.
”Hyvä on.” Ginny ajatteli Harrya ja miten ihana poikaystävä tämä olisikaan. Mutta niin mahdoton.
”Minä taidan lähteä suihkuun, olen ihan hikinen” Julie sanoi.
”Selvä. Minä olen vielä vähän aikaa. Odota minua oleskeluhuoneessa.” Ginny pyysi.
”Sopii, nähdään siellä” Julie sanoi kävellessään kohti pesuhuonetta.
Noin tunnin päästä Ginnykin siirtyi suihkuun.
Draco Malfoy käveli kuntosalia kohti. Ajatuksissaan hän avasi pukuhuoneen oven ja käveli pesutilaan, jonka läpi pääsi pukuhuoneeseen. Yhtäkkiä hän seisahtui paikalleen tuijottamaan eteensä. Vähän matkan päässä Ginny Weasley pesi saippuaista ihoaan suihkun alla. Hän näytti seksikkäältä alastomana ja märkänä. Tytöllä oli silmät kiinni joten hän ei huomannut poikaa. Poika katseli ahnaasti tytön liikkeitä ja kasvoja ja muotoja. Äkkiä tyttö avasi silmänsä ja kirkaisi.
”Tämä on tyttöjen pukuhuone, Malfoy!” Ginny huusi yrittäen peitellä itseään. Malfoy punastui ja juoksi ulos pukuhuoneesta. Poika unohti olevansa menossa kuntoilemaan ja juoksi suoraan syömään Suureen Saliin. Pojalle ei maistunut kuitenkaan ruoka hänen ajatellessa Ginnyä.
Ginny käveli oleskeluhuoneeseen hermostuneena. Hän ajatteli Malfoyn katsetta kun tämä näki hänet alastomana. Miten ahnaasti hän katseli minua, Ginny ajatteli. Pojan katse oli ollut jotenkin tuupertunut ja lempeä. Poika oli näyttänyt todella hyvältä siinä seistessään.
”Hei, onko kaikki hyvin? Olet jotenkin kalpea.” Julie kysyi Ginnyn tökkiessä ruokaansa.
”Ei minulla mikään ole.” Ginny vastasi.
Illalla Ginny makuusaleihin johtavan käytävän ikkunan laudalla katsellen taivasta. Yhtäkkiä hän kuuli alhaalta, aivan seinän vierestä ääniä. Ikkuna oli auki joten tyttö kurkotti katsomaan kuka piti meteliä. Juuri kun hän näki Malfoyn harjoittelemassa yksin huispausta, hän horjahti ja tippui alas ikkunasta. Kirkuen Ginny ajatteli kuolevansa tippuessaan kolmannestatoistakerroksesta mutta sitten hän tunsi kuinka vauhti pysähtyi. Häneltä kesti hetki tajuta tilanne mutta sitten hän tajusi makaavansa Draco Malfoyn sylissä joka seisoi luudallaan.
”Öh, kiitos” Hän sai sanotuksi. Draco ei vastannut vaan lensi takaisin ikkunalle ja laski Ginnyn siihen ja lensi pois.
Aamulla Ginny heräsi aikaisin mutta kuitenkin virkeänä. Hän päätti lähteä kävelylle rantaan, koska oli niin kaunis ilma.
Alhaalla rannassa hän nautti meren tuomasta tuulesta ja hengitti syvään. Sitten hän kääntyi katsomaan taakseen ja huomasi jonkun juoksevan rantaviivaa pitkin. Ja se joku oli Draco Malfoy. Miten minusta tuntuu että näen häntä koko ajan? Ginny ajatteli.
”Hei, odota!” Ginny huusi pojalle joka oli juuri juossut hänen ohitsensa. Poika pysähtyi ja kääntyi. Ginny katseli hänen sotkuista tukkaansa ja kireää, hikistä t-paitaansa. Draco näytti niin ihanalta ja seksikkäältä. Ginny jäi tuijottamaan naamallaan typerä ilme.
”Niin?” Poika kysyi tympääntyneenä.
”Niin, sitä minä vaan että…niin että kiitos, siitä eilisestä siis” Ginny soperteli.
”No, ei kestä. Ja sitä ei sitten tapahtunut.” Poika sanoi ja lähti juoksemaan poispäin.
Draco olisi halunnut jäädä juttelemaan enemmänkin mutta hän ei voinut, sillä nähdessään Ginnyn , hän ajatteli ainoastaan tätä alastomana ja halusi tätä. Poika ei voinut tunteilleen mitään ja vaikka hän yritti, hän ei saanut Ginnyä mielestään. Ja vielä eilen kun hän oli pelastanut tytön, hänen oli ollut pakko viedä tämä heti takaisin, ettei olisi suudellut tämän pehmeitä huulia. Tämän on loputtava, poika ajatteli juostessaan.
Seuraavina päivinä Ginny ei pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin Dracoa. Tyttö halusi tätä koko kehollaan ja mielellään. Oli joululoma, ja suurin osa oppilaista oli kotona. Ginnyn vanhemmat olivat lentäneet kuitenkin hääpäivänsä kunniaksi Thaimaahan, ja Ron oli mennyt katsomaan Charlieta. Ja Harry oli tietenkin hänen mukanaan. Ginnyä ei ollut huvittanut lähteä minnekään koska Draco pyöri hänen mielessään, eikä tyttö siksi kyennyt keskittymään mihinkään.
Ajatuksissaan Ginny käveli alas portaita eikä huomannut kirjaa, joka lojui rappusilla. Tyttö liukastui kirjaan ja kieri alas portaita ja jäi tajuttomana makaamaan maahan.
Draco oli jäänyt joululomaksi Tylypahkaan, koska ei jaksanut kuunnella Luciuksen mäkätystä. Poikaa ei kiinnostanut hänen oletko-kiusannut-Potteria-tarpeeksi – saarnansa.
Kävellessään portaita ylös kohti Luihuisten makuusaleja poika huomasi Ginnyn makaavan tasanteella.
”Ginny!” Poika huusi ja kyyristyi tytön viereen. Poika ravisteli tyttöä mutta tämä ei herännyt. Sitten hän otti tytön syliinsä ja juoksi Sairaalasiipeen.
”Matami Pomfrey, löysin Ginny Weasleyn tajuttomana portaiden juurelta” Draco kertoi laskiessaan tyttöä sairaalasängylle.
”Hyvä kun toit hänet tänne, annas kun tutkin häntä” Matami sanoi ja sysäsi Dracon sivuun. Poika katseli kun Matami tutki tytön taitavasti.
”No, paraneeko hän?” Draco kysyi huolestuneena.
”No, paranee. Annoin hänelle antikolhumusta joten hänen kolhunsa paranevat ja hän herää muutaman päivän sisällä, luulisin.” Matami Pomfrey vastasi.
Draco istui Ginnyn vierellä joka päivä, kävi välillä vain syömässä ja nukkumassa. Sitten neljän päivän jälkeen, tyttö heräsi viimein.
”Hei, näin unta että sinä olit siinä koko ajan” Ginny kertoi Dracolle.
”Mmm..” Poika vastasi.
”Mitä tapahtui?” Ginny kysyi.
”Löysin sinut portaiden juurelta tajuttomana ja toin tänne” Draco selitti. ”Matami Pomfrey sanoi että saat lähteä kun olet herännyt”
”Hyvä.” Ginny sanoi ja nousi vuoteesta. Dracon ja hänen katseensa kohtasivat. Yhtäkkiä he syöksyivät toistensa kimppuun ja se oli sellaista suutelun ja vaatteiden repimisten sekamelskaa. Ihan kuin he olisivat halunneet ottaa kaiken menetetyn takaisin. Ja sitten he makasivat sairaalasängyllä ja Ginny ratsasti Dracon päällä. Äkkiä lääkehuoneen ovi aukesi ja Matami Pomfrey tuli vuodeosastolle. Matami kirkaisi. Ginny kirkaisi.
”Mitä ihmettä te kaksi teette?” Matami kysyi järkyttyneenä katsoen alastomia nuoria.
”Öh, emme me… Ei kun…” Draco soperteli ja vetäisi peiton heidän ylleen.
”Nyt ulos täältä! Heti!” Järkytys muuttui pikkuhiljaa suuttumukseksi. Ginny ja Draco ottivat vaatteensa lattialta ja juoksivat käytävään. Kun he olivat käytävässä, ja katsoivat toisiaan, he alkoivat nauraa aivan hulvattomasti. Kesken naurun he kuulivat ääntä selkänsä takaa:
”Kröhöhöm…Vaikka olenkin iloinen Luihuisen ja Rohkelikon ystävyydestä, toivoisin että pukisitte päällenne ja menisitte makuusaleihinne.” Dumbledore sanoi. Ginny ja Draco katsoivat rehtoria hämmästyneenä ja tajusivat sitten että heillä ei ollut vaatteita päällään.
”Öh, kyllä Dumbledore” He vastasivat ja lähtivät kohti makuusaleja.