Tähden kuolema
Author:Molly
Rating: K11
Fandom: Twilight
Genre:Angst
Pairing: Bella/Edward
Beta: Johku ja Rebecca Lupin
Summary: Edward on kuollut ja Bella muistelee.
A/N: Koulussa kuvistunnilla kirjoitettu
Tähden kuolema
Juoksen. En tiedä, minne olen matkalla, mitä etsin tai mitä tahdon. Katson tähtistä taivasta.
Tunnen, miten kyyneleet nousevat silmiini, mutta kiellän niitä, sillä minun on oltava vahva.
Kuulen äänesi päässäni ja muistan, kun kerroit minulle elämästä, kerroit sinun elämästäsi, meidän elämästämme.
Puut kaartuvat kohti taivasta ja toivon, että pääsisin suojaan niiden alle, mutta mikään ei voi tarjota minulle suojaa, kuin sinä.
Muistan, kun sanoit, että minun ei tarvitse pelätä, väitit, että sinulle ei käy mitään. Väitit niin kahdesti ja ensiksi se oli totta. Oli hölmöä luulla, että pärjäisit vielä toisellakin kerralla, mutta ehkä luotin sinuun liikaa. Ehkä jaksoin uskoa sinuun liikaa.
Mutta ei se todellisuudessa mikään ihme ole, että uskoin ihmeeseen. Sinä olit ihme, minun ihmeeni, mutta myös muidenkin ihme. Meillä piti olla ihana tulevaisuus. Se oli ennalta nähty, mutta sitten teit valinnan, joka muutti kaiken.
Voi, kun olisit vain ehtinyt kuulla sen ennen kuin lähdit. Ja voi, kun olisit vain kuunnellut minua. Minä käskin sinua jäämään, minä pyysin sinua jäämään ja minä rukoilin, että jäisit, mutta ei.
Sinä olet aina tehnyt omat valintasi ilman muita. Miksi sinun täytyi aina olla niin jääräpäinen, miksi? Kunpa olisit edes hitusen verran kuunnellut minua. En olisi tässä nyt yksin.
Muistan kullanväriset silmäsi, jotka leiskuivat toisinaan. Muistan täydelliset huulesi, jotka kaartuivat usein ihanaan hymyyn, kun kerroit minulle elämäsi yksinkertaisimmista asioista ja nauroit avoimesti tyhmille kysymyksilleni.
Paitsi ehkä kysymykseni eivät olleetkaan niin tyhmiä.
Suljen silmäni ja näen mielessäni täydelliset kauniit kasvosi. Se on liikaa ja kaadun maahan. Vihdoin silmäni tulvivat yli.
Takerrun viimeiseen muistooni sinusta. Siihen, kun suutelit minua ja vakuutit, että kaikki menisi hyvin. En ehkä uskonut sinuun silloinkaan.
Kun kuulin sinun kuolleen, en uskonut, mutta kun näin liekit, minun oli pakko uskoa. Sisälläni ollut kipinä ikään kuin sammui ja katosi.
Silmäni rävähtävät auki ja näkevät taas tähtisen taivaan.
Mutta nyt tajuan, että minun tähteni on sammunut ja kuollut lopullisesti.
Huokaan hiljaa.
”Minä rakastan sinua Edward”, lausun vihdoin hänen nimeensä.
Nyt ei tarvitse enää kuin miettiä, miten pääsen hänen luokseen.
Oli hän taivaassa tai helvetissä.
A/N: Kommentoikaa kiitos sekä risuja että ruusuja. Kappalejaot on nyt saatu kuntoon.
