Lauren Swann: Ooooo, et ees oo tainnut hakea hahmoksi tähän? Ihana kuulla, että oot kiinnostunut!
A/N: Team ollaan luikkuja (ninski tykkää tost saleen xD) kiittää kommentoinnista ja pyytää anteeksi viivästystä tämän kanssa. KIITOS, että haitte mukaan!
1.osaOli synkkä ja myrskyinen yö, jolloin monet finiläiset eivät erinäisistä syistä johtuen saaneet unta. Heitä oli sankoin joukoin kerääntynyt Finfanfuniin joko keskustelemaan, stalkkaamaan muiden tekemisiä tai lukemaan ficcejä. Jokainen heistä keskittyi omaan puuhaansa sen verran intensiivisesti, etteivät he aluksi huomanneet Finin alkavan muuttamaan väriään. Ensimmäisenä pienen paniikin oudosti käyttäytyvästä koneesta sai vaaleahiuksinen Jassmi, joka ei kuitenkaan kerennyt mennä Offtopiciin kertomaan huomioistaan muille, koska jotenkin hän tunsi tietokoneen imaisevan itsensä juuri sillä hetkellä.
Hän ei kerennyt edes apua huutaa, kun huomasikin jo olevansa ihmisten ympäröimänä. Sekalainen seurakunta availi ja sulki suitaan, pälyili ympärilleen, mutta pieneen iäisyyteen yksikään heistä ei osannut sanoa mitään. Adrianne Castellani mietti, uskaltaisiko hän avata suutaan tuntemattomien kuullen. Ainoa, mikä hänelle tuli mieleen asioista, joista voisi puhua, olivat banaanit, muttei ollut varma, kuinka muut suhtautuisivat hänen pervoihin sutkautuksiinsa kyseisistä hedelmistä. Hän kuitenkin rohkaisi mielensä, pudisti banaanit pois ajatuksistaan ja sanoi:
”Hei. Tämähän on aika mielenkiintoisen näköinen paikka.”
”Mikä ihme tämä paikka on?” tummahiuksinen Nemethys kysyi kääntyillen ympäri saadakseen paremman kuvan alueesta, mihin oli joutunut noin neljänkymmenen muun henkilön kanssa keskellä yötä.
”Ja keitä te olette?” Nemethys jatkoi vieläkin päätään käännellen niin, että hänen pitkät hiuksensa heiluivat. Samaan aikaan tapahtuva itsensä esittely johti siihen, että volyymit nousivat suhteellisen korkeaksi, kun kaikki koittivat saada äänensä kuuluviin. Hetken aikaa sekametelisoppaan kuunneltuaan Snapu huoahti, pudisteli päätään ja huudahti niin lujaa, että kaikki varmasti kuulivat:
”Seis! Ei tästä tule mitään, jos kaikki huutaa samaan aikaan!”
”No, mitä sinä sitten ehdotat?”
”Koitetaan selvittää, mitä tapahtui. Missä te olitte ennen kuin jouduitte tänne?”
”Koneella”, kuului monen suusta.
”Finissä?” Snapu kysyi kokeilevasti.
Koko lauma nyökytteli päitään eri tahtiin.
”Ja sitten tietokone teki jotain ja jouduin tänne”, silmälasipäinen Sirina Black huitoi silmät suurina. Häntä alkoi pikkuhiljaa ottaa päähän, mutta koitti kuitenkin olla ystävällinen kaikille. Hänellä kun oli suuttuessaan tapana sanoa, mitä sylki suuhun toi, eikä se ehkä ollut paras tapa aloittaa uusien ihmisten kanssa olemista.
”Minulta jäi hyvä ficci kesken, prkl”, pörröhiuksinen Ceatrix kirosi karua kohtaloaan. Hän olisi oikeasti halunnut lukea kyseisen ficin loppuun, kun siihen oli vihdoin ja viimein tullut jatkoa. Hän sai vieressään seisovalta palmikkopäiseltä Mikealta lohduttavan taputuksen selkään.
”Minä taas olin juuri kirjoittamassa pitkää viestiä”, Jennea huokaisi melkein kompastuen samalla.
Mistä ihmeestä puun juuri tähän ilmestyi, tyttö mietti omassa päässään.
”Mihin topsuun?” iloiselta vaikuttava Kelmikiti kysyi innoissaan.
”Rakkaustopiciin”, Jennea sanoi edelleen maahan katsellen, jos vaikka samainen juuri tulisi taas hänen eteensä.
”Ryppyjä rakkaudessa?” Kelmikiti hieman laski ääntään, etteivät kaikki olisi kuulleet.
”En minä haluaisi tässä niitä kertoa. Käykää lukemassa sieltä”, Jennea tuhahti ollen lähes varma siitä, että äskeinen juuri oli hyökännyt hänen kimppuunsa, eikä hänellä itsellään ollut mitään tekemistä sen kompastumisen kanssa, vaikka hänellä joskus olikin tapana kävellä erinäisiä asioita, kuten ovia, päin.
”Jaa millä koneella?” hieman goottimaisesti pukeutunut Giladra naurahti kuivasti saaden Snapu on Pyörylän myöskin naureskelemaan.
”Koitetaan nyt keskittyä tähän nykyiseen ongelmaan, jooko?” Tossu toppuutteli rönsyilevää keskustelua ajateltuaan, että hänen tulisi Finin adminia pitää homma edes jotenkin kasassa. Hän sai kun saikin ihmiset hijaiseksi.
”Niinpä, missä me olemme?”
”Voisikohan tämä mitenkään liittyä Finiin?” hetken aikaa hiljaa ollut Snapu ehdotti.
”Häh? ”välillä hieman pitkät piuhat omaava pipopäinen Tinppa kysyi nostaen toista kulmaansa.
”Me olimme kaikki Finissä silloin kun tämä tapahtui, eikö niin?” Snapu jatkoi katsellen lähellään seisovia ihmisiä.
”Maailman pahimmat datikset on kerätty yhteen saamaan rangaistuksen”, kanelitanko sutkautti saaden monet tyrskähtelemään.
”Älä puhu tuommoisia, tämä voi olla vaikka kuinka mukavakin paikka”, Snapu tuhahti silmiään pyöritellen.
”Kuten?” kanelitanko jatkoi hieman skeptisenä.
”Potterversumi, olisikohan mahdollista?” Snapu sanoi saaden monet hihkumaan toisilleen. Tätä he olivat odottaneet siitä lähtien, kun he Potterin maailmaan tutustuivat. Päästä nyt itse sinne! Olivatkohan he missä? Ehkä Tylypahkassa?
”Mutta mitä ihmettä me täällä teemme!”
”Siitä minä voin kertoa teille vähän enemmän”, vanha mies sanoi saaden aikaan yliäänistä kirkumista ja lähimpänä seisovan ihmisen halailua omaksi turvakseen.
”Ööh.. Professori Dumbledore?” Ankka kysyi hämmästyneenä.
”Oikein arvasit, neiti hyvä.”
”Sehän näyttää vielä enemmän Gandalfilta kuin kuuden elokuvan trailerissa!” kanelitanko hihkaisi.
”No olkoon vaikka Gandalf, minä jo pelästyin, että joku pedofiili hyökkää meidän kimppuumme”, precious tokaisi mietteliäänä.
”Nyt voisinkin pyytää teitä tulemaan linnaan sisään, koska näyttää siltä, että kohta alkaa sataa ja emmehän me halua teidän tulevan kipeiksi”, Dumbledore sanoi ystävällisesti.
Sekalainen lauma nuoria lähti seuraamaan harmaahapsista miestä linnan suurista ovista sisään. Sieltä täältä kuului oo-huudahduksia, kun he näkivät, kuinka aaveet lipuivat seinien läpi ja portaat siirtyivät itsekseen uusiin asentoihin. Jopa haamuille keskustelemaan jääneet Susie ja Kelmikiti oli saatu revittyä muun joukon mukaan.
”Aivan mahtavaa! Minä olisin halunnut jäädä vielä keskustelemaan lisää sen, sen, mikä sen nimi nyt oli? Susie, kenen kanssa äsken juteltiin?” Kelmikiti höpötti silmät leiskuen innostuksesta.
”Harmaa leidi? Neiti?” Susie yritti saada Korpinkynnen tupakummituksen nimen mieleensä.
”Leidi se taitaa olla”, kanelitanko sanoi heidän vieressään hymyillen. Monilla muillakin alkoi pikkuhiljaa paniikin taso laskea ja lähes jokaisen huulilla oli jo karehtinut hymy; toisilla kestohymyn muodossa, kun taas toisilla pienenä suupielen nostona.
Dumbledore pysähtyi sairaalasiiven ovien eteen ja päätti kertoa nuorille, miksi he olivat siellä ja kuinka kauan.
”No niin. Tämän ensimmäisen yön saatte nukkua koulumme sairaalasiivessä, koska emme ole vielä kerinneet lajitella teitä tupiin. Olette luultavimmin tietoisia siitä, että koulussamme on neljä eri tupaa?”
Joukko nyökytti lähes niin samanaikaisesti, että professoria alkoi hymyilyttää.
”Siitä voimme keskustella vielä huomenna lisää, mutta tänään haluan vielä kertoa teille syyn siihen, miksi olette tänne joutuneet.”
Selkeästi jokainen terästäytyi kuulemaan syyn outoon paikkaan tempautumiselleen. Dumbledore jatkoi puhuen yhtä rauhallisesti kuin aiemminkin.
”Teidät on valittu taikaministeriön toimesta kotiuttamisprojektiin. Tällä tarkoitetaan sitä, että tutkimme, kuinka helposti tai vaikeasti jästit pystyvät sopeutumaan velhoyhteiskuntaan.”
”Oho, mutta miksi meidät erityisesti on valittu?” Afael kysyi ihmeissään ja katseli ympärilleen joukossa.
”Koska te tiedätte jo jonkun verran aiheesta, joten luulemme sen hieman helpottavan eloanne täällä.”
”Ihan pätevää syy, ei siinä mitään. Mutta minulla olisi vielä yksi pieni kysymys. Mikä vuosi nyt on?” Afael mietti.
”1997.”
”Gaad, ysäriä. Traumoja on siitä ajasta jo valmiiksi”, LaLuna kailotti dramaattisesti saaden ikätoverinsa nyökkäilemään hyväksyvästi.
”Miksi ihmeessä me olemme tulleet ajassa taaksepäin?” Mikea kysyi.
”Olemme tutkineet Finfanfunin käyttäjäkuntaa vuosi vuodelta ja päädyimme teihin, koska teitä on niin joka lähtöön. Saamme mahdollisimman paljon uutta tietoa eri näkökulmista. Ja tähän vuoteen olemme tuoneet teidät, koska kuten jo aiemmin sanoin, te tiedätte aiheesta jotain ja ajattelimme, että myös tutut henkilöt voisivat edesauttaa tätä prosessia”, professori selitti rauhallisesti.
Susihukka pyöritteli kyllästyneen näköisenä silmiään. Hetken tuhahdeltuaan hän avasi suunsa ja kysyi rehtorilta:
”Mitä meidän sitten pitää tehdä?”
”Teidän pitää käyttäytyä niin kuin te käyttäytyisitte normaaliolosuhteissakin.”
”Eli ei mitään labraeläinjuttua? Saadaan olla kuten oltaisiin kotonakin?” minnahh kysyi peloissaan.
”Juuri näin.”
”Entäs kauan me olemme täällä?” Kelmikiti ihmetteli.
”Ministeriön kanssa suunnittelimme, että olisitte kuukauden. Sinä aikana kerkeätte jo tottumaan arkeen täällä.”
”Hyvä homma, nyt voi varmaan mennä nukkumaan?” Giladra huudahti niin, ettei vanha mies voinut enää jatkaa selostustaan. Giladra ei vaan niin yhtään pitänyt Albus Dumbledoresta, eikä olisi jaksanut kuunnella tämän selostuksia enää sekuntiakaan kauempaa.
”Toki. Huomenna toivoisin teidän saapuvan aamupalalle kello 8.30.”
”Nähdään”, minnahh toivotti nopeasti ja oli jo sisällä sairaalasiivessä varaamassa itselleen petiä yöksi. Muutkin änkesivät sisälle isoon huoneeseen, missä oli monia sänkyjä vieri vieressä.
Jokainen löysi lopulta oman punkkansa. Toiset halusivat välttämättä olla viereisissä sängyissä jo tuttujen finiläisten kanssa, kun taas toiset menivät sinne, missä oli vapaata. niiina kikatti Lallulle sitä, kuinka oli ollut ennen Dumbledoren kertomusta aivan varma siitä, että jompikumpi heistä oli jotenkin onnistunut sähläämään Zonko´sin asetuksia niin, että se olisi vaikuttanut finiläisiin. Naurunremakkaan yltyivät myös viereisissä sängyissä loikoilevat Sue ja ensimmäisenä suureen huoneeseen ängennyt minnahh. Nauru sai muutkin finiläiset liikkeelle ja kohta kaikki olivatkin raahanneet sänkyjään niin, että he mahtuivat istumaan ringissä. Pre oli kuitenkin sitä mieltä, että lattialla olisi paljon mukavampi loikoilla, joten ei aikaakaan, kun lattialla oli finiläiskasa, josta kuului iloinen nauru sängyillä olevien korviin. Myös pre oli kasassa kikattamassa, vaikka vain hetkeä aiemmin oli ollut hieman masentuneen oloinen.
Puheensorinan volyymi pysyi vielä tovin korkealla, kun kaikki paikalla olevat innostuivat esittelemään itsensä. Jokainen kertoi itsestään jotain pientä, Kelmikiti esimerkiksi kertoi muille pelkäävänsä klovneja. Tytön ihmetykseksi hän ei ollutkaan ainut pellekammoinen porukasta, vaan aiemmin Harmaan leidin nimen tiennyt kanelitanko, Rita Luodikoa ihaileva Kita sekä ruskeahiuksinen Saasta ilmoittivat omaavansa saman pelon.
Tyler puolestaan kertoi punastellen toivovansa tapaavansa Oliver Woodin, mikä saikin vihellyskuoron aikaiseksi muissa paikallaolijoissa. Tylerin paljastuksen jälkeen muutama muukin intoutui kertomaan omista toiveistaan potterversumissa. Diamond oli Tylypahkassa vietettyjen tuntien aikana päättänyt, että opettaisi kaikki osaamansa kirosanat jollekin rohkelikoista ja Mikea puolestaan mumisi vieressään makailevalle Puhille siitä, kuinka on ehkä hieman ihastunut Seamus Finneganiin.
Vaikka päivä oli ollutkin mielenkiintoinen, alkoi jo ensimmäisiä hieman väsyttää, joten yhteisestä sopimuksesta yleishälinän volyymia laskettiin, että unikeot saisivat nukuttua. Keskustelut jatkuivat tämän jälkeen hieman pienemmissä kuppikunnissa; jotkut kertoivat vitsejä, toiset suosittelivat ficcejä uusille tovereilleen ja loput suunnittelivat jo innoissaan uuden koulun käymistä ja sitä, keihin he haluaisivat tutustua.
Adrianne oli jo tuntien ajan joutunut pitämään pervot banaanijuttunsa omina tietoinaan, eikä enää kyennyt hallitsemaan itseään. Hänen kanssaan samalla sängyllä istui kiharahiuksinen Ceatrix sekä koko yön hiljaisena pysytellyt Travers.
”Nyt on pakko kertoa mauton vitsi. Monta banaania on tertussa?” Adrianne aloitti itse jo hieman hekotellen vitsilleen.
”Öh... Sanotaan nyt vaikka viisi?” Ceatrix vastasi tarkastettuaan ensin Travesilta, että vastaus sopi tälle. Travers nyökäytti toiselle pienesti päätään.
”Hiukan väärin meni. Sehän on aivan Tertun oma asia”, Adrianne hihitti vastauksen, kun toiset olivat ensin vastanneet väärin.
”Mikä on tertun oma asia?” Susihukka istahti kysellen Ceatrixin viereen. Hän oli kuullut Adriannen kikattavan ja halunnut kuulla, mikä toista niin nauratti. Giladra oli samaan aikaan kierrellyt kuuntelemassa muiden juttuja, muttei ollut pahemmin mistään käydystä keskustelusta kiinnostunut, joten oli hänkin päättänyt suunnata vitsiniekan seuraan ja kerkesikin juuri kuulemaan vitsin idean.
”Se, että kuinka monta banaania tertussa on”, Travers sanoi hymyillen.
”Kamoon, tuo oli jo huono”, Susihukka tirskahteli.
”Silti sinä naurat”, Adrianne vastasi naurunsa lomasta pidellen samalla vatsastaan kiinni.
”Minä nauran aina huonoille vitseille”, Susihukka jatkoi edelleen naureskellen.
Giladra jäi istuskelemaan kovin ujolta vaikuttavan Traversin viereen saaden nuoremman tytön kuikuilemaan ympärilleen hämmentyneenä. Giladran olisi tehnyt mieli sanoa ääneen ”aww”, mutta päätyi vain tirskahtamaan hieman punastelevalle tytölle.
”Suloinen”, hän ajatteli kääntäen katseensa huonoja vitsejä laukoviin Susihukkaan ja Adrianneen.
~
Aamulla poppoo heräsi enemmän tai vähemmän virkeinä ja huomasivat ilokseen heidän sänkyjensä päätyihin ilmestyneen koulukaavut, joita he innoissaan alkoivatkin sovittelemaan. Afael, zougati sekä Mini miespuolisina katselivat seinille, kun heidän vieressään vilkkuivat rintaliivit. Jo edellisen illan aikana olivat finiläiset kerenneet tutustua toisiinsa sen verran, että jo nyt oli muutamia kuppikuntia. Susie ja Kelmikiti vertailivat kaapujaan keskenään, kun taas Susihukka juoksenteli ympäri salia toivotellen hyvät aamut kaikille.
Vihdoin ja viimein massiivinen porukka saatiin liikkeelle, kun viimeisetkin oltiin saatu hereille. He lähtivät suuntaamaan rappusia alas ja huomasivat onnekseen, että suuren salin löytäminen oli helppoa, kun tarvitsi vain katsoi mihin kaikki koulun oppilaat suuntasivat. He menivät suureen saliin aiheuttaen kohahduksen oppilaiden keskuudessa. Oppilaat olivat luultavimmin jo saliin tullessaan ihmetelleet sitä, miksi lajitteluhattu oli tuotu sinne kesken lukukauden.
Mitään varoittamatta lajitteluhattu alkoi laulaa kovempaa ja selkeämmin kuin vuosiin.
”Ehkä kuulut Rohkelikkoon, jos sydämmes urhoollinen on, on sinulla ritar..” Hattu ei kerinnyt pidemmälle, koska rehtori tukki tämän suun kädellään.
”Jos vaikka ensin kertoisimme, miksi meillä on hattu täällä keskuudessamme kesken lukuvuoden”, Dumbledore sanoi katsoen ensin hattuun, jonka jälkeen siirsi katseensa häntä katseleviin koululaisiin.
”Me olemme saaneet keskuuteemme suomalaisia vaihto-oppilaita, jotka elävät seuraavan kuukauden aivan niin kuin mekin. Heidät lajitellaan tupiin ja he ovat mukana kaikissa koulumme aktiviteeteissa alkaen oppitunneista ja päättyen huispausotteluihin. Pyydänkin siis, että otatte heidät ilomielin vastaan ja käyttäydytte parhaanne mukaan. Jos asiasta on enemmän kysyttävää, voi joltakulta opettajista kysyä tai sitten minulta. Mutta nyt ilman enempiä puheita voisinkin antaa suunvuoron uudemman kerran lajitteluhatulle”, vanha mies jatkoi nostaen kätensä pois hatun suun edestä. Hattu näytti hetken loukkaantuneelta, mutta kun oli varma, että kaikkien katseet olivat itsessään, alkoi taas laulamaan.
”Ehkä kuulut Rohkelikkoon,
jos sydämmes urhoollinen on,
on sinulla ritarin uskallus
ja olet kumman peloton.”Vaaleahiuksinen Ollie mietti seistessään finiläisten muodostaman jonon viimeisimpänä, olisiko Rohkelikko sittenkin hänen paikkansa kuullessaan hatun laulavan kyseisestä tuvasta. Hän olisi kaikkein mieluiten Korpinkynnessä, mutta ei Rohkelikkokaan paha vaihtoehto olisi. Ainakin hämähäkkipelon omaavia siellä olisi muitakin, hän ajatteli tirskahdellen.
Vihreät sukat vilkkuen Nica puolestaan koitti kurkkia rohkelikkojen pöytään nähdäkseen, minkä näköisiä ihmiset olivatkaan. Hän tunnisti monet pöydässä istuvista henkilöistä ja hän oli hetki hetkeltä varmempi siitä, että halusi Rohkelikkoon. Hän melkein taputti käsiään nähdessään Colinin kameransa kanssa pöydän keskivaiheilla. Lajitteluhattu jatkoi laulunsa seuraavaan säkeistöön, mikä kertoi puuskupuheista.
”Ehkä on luontosi rehti Puuskupuh,
sinuun aina voi luottaa,
ei malttisi petä ja aherrus sulle
vain silkkaa iloa tuottaa.”Nican vieressä seisova Kita-san oli erityisen ihastunut puuskupuhien tupaan, vaikkei koskaan ollutkaan pitänyt kokeisiin lukemisesta. Ehkä hän voisi olla ahkera jollain muulla saralla. Maisamiisa heidän vieressään katseli ympärilleen seesteisesti ollen hänkin puuskupuh omasta mielestään. Hänen poissaoleva ilmeensä ei kuitenkaan kertonut tästä innostuksesta ja hän katselikin hattua hieman tylsistyneenä, kun tämä jatkoi lauluaan seuraavasta tuvasta.
”Kenties viisas Korpinkynsi
on koti sun alttiin mielen.
Siellä älykkäät ja terävät oppii
yhdessä taikuuden kielen. ”
Korpinkynteen haluavista Kuura ja Dina seisoivat vieretysten ja toivoivat, että pääsisivät samaan tupaan, koska olivat edellisenä iltana keskustelleet jo toistensa kanssa jonkun verran. Dina ei kyllä uskonut siihen, että tuvat olisivat esteenä ystävyydelle, mutta olisihan se mukavaa, jos olisi joku tuttu samassa tuvassa. He jäivät hymyillen kuuntelemaan myös viimeisestä tuvasta kertovaa säkeistöä.
”Tai voihan olla että Luihuisesta
sä löydät ystävät aidot.
Ovelat velhot ei keinoja kaihda,
ovat tarpeen kaikki taidot.”Moni paikalla olevista vanhemmista halusi itsensä Luihuiseen. Olisikohan Severus
Kalkaroksella asian kanssa mitään tekemistä? Snapu joutui tökkimään kyynärpäällään Puhia, joka tuijotti miestä melkein kuolaten.
”Keskity”, Snapu kuiskasi toiselle.
”Varmasti joudun johonkin Puuskupuhiin”, Lallu kuiskasi niiinalle pyöritellen silmiään.
”Hyss”, kuului heidän takaansa Enkulin hyssytellessä kaksikkoa.
”Soorii”, niiina jatkoi kääntyen takaisin niin, että näki lajitteluhatun. Nemethys heidän vieressän nosti toista kulmaansa aikeinaan sanoa jotain, mutta tyytyi kuitenkin vain tuhahtamaan.
Kun laulu oli vihdoin loppunut, oli aika lajitella uudet oppilaat tupiinsa. Ensimmäisenä penkille istahti Afael, joka katseli iloisia nettituttujaan samalla, kun hänen päähänsä laskettiin vanha ja kauhtunut hattu.
”Korpinkynsi!” hattu huusi saaden korpinkynnet taputtamaan sivistyneesti. Afael lampsi virnistellen Korpinkynnen pöytään istumaan ja odottamaan seuraavia finiläisiä.
Seuraavaksi jakkaralle istui Ancka, joka vilkuili epäilevästi hattua.
”Puuskupuh!”
”Jes!” Ancka huudahti lähtien suuntamaan pöytään, missä hänelle taputettiin ja hurrattiin. Ancka sai seurakseen pitkästä finiläisletkasta maisamiisan, Saastan, raitakarkin , Tinpan , Kita-sanin sekä viimeisenä lajitteluun päätyneen zougatin. Zougati olisi ehkä toivonut pääsevänsä muiden miespuolisten finiläisten kanssa samaan tupaan, mutta ei hänellä naiskauneuttakaan mitään vastaan ollut.
Vaikka Tinppa olikin miettinyt, olisiko sopinut paremmin Rohkelikkoon vai Puuskupuhiin, oli hattu näköjään sitä mieltä, että hänen luonteenpiirteensä sopivat oikein hyvin suhteellisen rauhallisina tunnettujen puuskupuhien seuraan. Puuskupuhiin lajiteltu konkkaronkka alkoi heti tehdä tuttavuutta uusien tupakavereidensa kanssa ja olivat yksimielisesti varmoja siitä, että heillä tulisi olemaan hauska kuukausi.
Minnahh tummien meikkiensä kanssa seisoskeli joukon reunoilla nähdäkseen paremmin, mitä salin edessä tapahtui. Hän ryysäsi muiden ohi kuullessaan oman nimensä. Hän hymyili nopeasti istahtaessaan penkille. Vaikka hän melkein aina hymyilikin, ei häneltä nyt saanut irti kuin pienen hymyn, koska häntä jännitti tuleva tupansa. Minnahh osasi olla manipuloiva ja olikin hieman sitä mieltä, että Luihuinen olisi hänelle ehkä oikea paikka, mutta toisaalta häntä kiinnosti myös ihmiset, joita oli Korpinkynnen tuvassa.
”Korpinkynsi!” hattu huusi, kun se oli hetken aikaa tummahiuksisen tytön päässä keikkunut. Minnahh kohautti olkiaan ja lähti tavanomaisen hymynsä kanssa suuntaamaan korpinkynsien pöytään.
Korpinkynteen lajiteltiin myöskin kanelitanko (joka mietti sopivuuttaan myöskin luihuisen tupaan), Ankka, Jassmi, Adrianne Castellani, Snapu on Pyörylä, Dina, nukkekoti, Mikea, Katherine, willow, Kuura sekä Tossu. Ankka naureskeli pöytään päästyään sitä, kuinka tuvassa oli niinkin monta stalkkaajaksi tunnustautunutta.
”Mehän ollaan tunnetusti fiksuja”, Snapu sanoi virnistellen.
”Ja vollotetaan”, Ankka jatkoi.
”Sinä vollotat”, Jassmi kikatti.
”Ja sinä puhut hauista. Taipuukos se noin?” Ankka kyseli.
”Jotenkin sinne päin”, Kuura ilmoitti hymyillen. Hän odotti innolla uusiin ihmisiin tutustumista ja oli iloinen, että oli päässyt Korpinkynteen asustelemaan niinkin mielenkiintoisten uusien tuttavuuksien kanssa.
Susie seisoi joukossa kädet puuskassa ja nosti kulmiaan hämmentyneenä, kun hattu pyysi hänet koko koulun eteen penkille istumaan. Onneksi hän tunsi itsensä hyvin yllytyshulluksi ja oli valmis tekemään tämän. Hän istui varovasti penkille, kun hattu laskettiin hänen päähänsä.
”Rohkelikko!” hattu huudahti.
Hymy ilmestyi Susien kasvoille, kun tämä hyppelehti uutta tupapöytäänsä kohti. Hänen perässään alkoi pian kävellä muitakin finiläisiä, jotka tuntuivat olevan tyytyväisiä uuteen tupaansa. Ceatrix, Kelmikiti, precious, Ollie, Jennea, Diamond, Nica, TylerDurden, Weill, Sue, Nat ja Indiko päätyivät lopulta Rohkelikkoon ja alkoivat puhella innostuneena keskenään ja vilkuilemaan muita tupalaisia.
”Tästä tulee nastaa”, Jennea tokaisi.
Laluna katseli ihmeissään ympärille ja ei voinut kun huokaista ääneen.
”Vähän vauhtia, piru vie”, hän mumisi.
”Älä nyt polta pelihousujasi”, niiina tokaisi.
”Olkaa nyt shh”, Nemethys murisi huvittuneena ja säikähti, kun hänen nimensä sanottiin.
”Voi ei!”
Laluna ja niiina nauroivat vahingon iloisena, kunnes Nemethys mulkaisi heitä ja nämä hiljentyivät vetäen suunsa yli näkymättömän vetoketjun.
Nemethys istui penkille kädet hieman hikoillen ja hattu huudahti kovaan ääneen: ”Luihuinen!”
Nemethys huokaisi helpotuksesta ja yritti etsiä katseellaan Dracoa luihuisten tupapöydästä. Hän istui alas kiherrellen ja hänen perässään tulivat pian Laluna ja niiina irvistellen.
”Et sinä meistä niin helposti eroon pääse”, Lallu letkaisi ja tämä sai Nemethyksen pyörittelemään silmiään.
Muita finiläisiäkin alkoi hyppelehtiä heidän vierelleen istumaan. Susihukka, Giladra, Sirina Black, Travers, Deehoo, Lord Puhdemort, Enkuli, Kivikausi, turkinpippuri, Whitegirl, purr, Lilyena ja Mini olivat innoissaan uudesta tuvastaan.
Giladra kiitti onneaan, että oli päässyt aiempana iltana söpöksi toteamansa Traversin kanssa samaan tupaan, kun taas Puhilla oli opettajat mielessään.
”Kalkaros... Kalkaros tulee pomottamaan minua, tulee hallitsemaan minua… Fantasiani toteutuu”, Puh puhui transsissa ja sai muut finiläiset nauramaan huvittuneena.
”Pitihän se arvata”, Sirina Black tuhahti huvittuneena. Tästä se alkaisi. Finiläiset Tylypahkassa.
Shit.A/N2: Mul meni vollottajat ja haukeilijat sekasin aivan varmasti xD
