Feeniksin tuhkaa, S

[Mortti]

// Alaotsikko: George angstia ja surua Fredin kuoltua ( S, angst, one-shot )

Title: Feeniksin tuhkaa
Author: Mortti
Raiting: S
Genre: one-shot, angst...
Disclaimer: Rowling omistaa Potter maailman ja kaikki sen hahmot jne.
Summary: Pieni osa Georgen kärsimystä hänen menetettyä kaksoiveljensä.
A/N: Hmm... Viime viikolla käsittelin mielessäni Frediä, ja tämän kuolemaa. Tälläinen idea taisi sitten syttyä, alkuperäinen suunnitelma oli hieman pidempi, ja piti päättyä Georgen itsemurhaan, mutta ihastuin tämän version viimeiseen lauseeseen, joten se jäi suunniteltua lyhyemmäksi. Hyvin lyhyt, mutta itse olen siihen tyytyväinen. Toivon että kommetteja saisin  
Täältä pääset toiseen George-ficciini.


Feeniksin tuhkaa

Hän oli kylmä kuin jää, kalman kalpea. Hänen silmänsä tuijottivat mitään näkemättöminä kaukaisuuteen ja kasvoillaan veljelläni oli edelleen se merkityksetön kuolonvirne.

Tuska musersi minua, sisuskaluni tuntuivat huutavan tuskasta. Kaikki mitä näin oli kuollut veljeni. Mätkähdin polvilleni hänen elottoman ruumiinsa viereen.
  “ Fred “, kuiskasin tuskan murtamana. Ravistelin häntä, kuin yrittäen löytää hänestä pienimmänkin elonmerkin. Ainoa mikä kaksosessani liikkui oli punainen hiuskiehkura, joka putosi hänen jähmettyneille kasvoilleen. Tunsin kuinka kylmät kyyneleet valuivat pitkin poskiani. Tärisin ja ulisin kärsimyksestä, jollaista en ollut koskaan ennen tuntenut.

Tapahtuiko tämä oikeasti minulle? Naiivisti olin kuvitellut, ettei sota veisi minulta koskaan rakkaintani, mutta nyt tiesin sen olevan totta.
 En saanut happea keuhkoihini, näköni tuntui sumenevan kyyneleistä, puristin kädessäni edelleen veljeni kylmää kättä. Tuskastani huolimatta sydämeni jatkoi tykyttämistä, pitäen ruumiini elossa, vaikka sieluni oli pirstoutunut juuri verenpunaisiksi sirpaleiksi.

Ilman veljeäni, sieluni oli kuin feenikslinnun tuhka, josta uutta lintua ei koskaan syntyisikään.

[jaina]

Oi, tämä oli nätti ficci!

Söpö nimi, tykkään Feenikseistä paljon. Kaksoset ovat yksi lempihahmoistani, mutta pelkkä George... surullista. Olit kirjoittanut tämän kauniisti, vaikka taisin pari virhettä kyllä löytää. Teksti oli kaunista, ei tökkivää, paitsi ehkä jossainkohdin (jotenkin minusta nyt tuntuu että kommenttini taitaa tökkiä ja pahasti)

Kiitoksia siis tästä söpöstä surullisesta.

[Mortti]

jaina: Kiitoksia kommentistasi. Pidän myös itse kaksosista, joten minulle oli todella kova isku lukea Fredin kuolema. Kiitoksia vielä kerran kommentistasi ja kehuistasi. 

[Eeyore]

Tässä oli tosi kaunis (ja surullinen) idea. Otsikko kiinnitti huomioni enkä pohtinut ollenkaan, millainen ficci olisi kyseessä, mutta tämä oli tosi kaunis. Georgen suru oli oikeanlainen ja tunnelma oli hyvin kuvattu. Surullisesti, mutta aidosti. Pienillä sanoilla ja lyhyillä lauseilla sait paljon aikaan. Minä-muoto oli hyvä, koska silloin pystyi tän kuvittelemaan paljon paremmin juuri Georgen tunteiksi ja ajatuksiksi kuin että jos olisi lukenut "hän sanoi tai hän ajatteli".

Ilman veljeäni, sieluni oli kuin feenikslinnun tuhka, josta uutta lintua ei koskaan syntyisikään.

Tää vertaus oli loistava ja tuli miulle ficeissä ihan ekaa kertaa vastaan, pointsit siis siitä, että olit osannut käyttää sitä oikeanlaisessa tunnelmassa ja kohtauksessa hyvin.

[Mortti]

Eeyore: Kiitoksia paljon kehuistasi.  Päädyin minä - muotoon, koska tälläiseen lyhyeen ficciin, joka käsittelee lähinnä tunteita, se sopi mielestäni juuri hyvin. Olen itse aika ylpeä ( itserakkautta ilmassa  ) tuosta viimeisestä lauseesta, en tiedä kuinka keksin sen, mutta se oli juuri täydellinen lopetus tälle ficille. Kiitoksia todella paljon ihanista kehuistasi ja kommentistasi, olen hyvin iloinen nyt.   

[Hp-fani4EveR]

Kaunis ja surullinen, surullinen ja kaunis.
George parka! Harmi, että Fred kuoli, en voi kuvitellakkaan millainen tuska on menettää veli, vieläpä kaksoisveli.

Kiitos tästä kauniista ja surullisesta ficistä, minuutin hiljaisuus Fredille.

<3

[Mortti]

Hp-fani4EveR: Kiitoksia. Se tämän tekemisessä olikin hankalaa, etten tietenkään voinut tarkalleen ottaen tietää miltä tuntuisi menettää joku yhtä läheinen ihminen, kuin Fred oli Georgelle. Yritin kuitenkin parhaani, mietin miltä voisi tuntua parhaan ystävänsä ja läheisimmän ihmisensä menettäminen. Kiva kun kommentoit, ja mukavaa kun pidit tästä. 

[Belsissa]

Olet kirjoittanut hyvin kauniin, lyhyen ficin.

Olit kuvaillut Georgen tunteet erittäin hyvin ja realistisesti. Voin hyvinkin kuvitella hänen tunteneen juuri noin.
Kaksosta kävi kovasti sääliksi, mutta minusta tuntuu, että sodan alkaessa poika saattoi ajatella kuten olit sanonut, eli ettei menetä sodassa ketään rakkaimmissaan. Tuskin tämä uskoi menettävänsä ainakaan Frediä.
Virheitä en tekstistäsi löytänyt, mutta toistit ehkä hieman liikaa sanaa "hän". Kuvailusi oli kuitenkin erittäin kaunista.

Mutta kiitoksia, pidin tästä kovasti, vaikka tämä oli aika tavallinen pikkuinen ficci. 

[jaa]

en tajunnu tätä.
mut oli tää hyvä.

-jaa
http://s5.fi.bitefight.org/c.php?uid=28441

[Laattityttö]

Joo nätti ficci oli. Ja surullinen.
Miusta teksti oli kyllä ihan sujuvaa, ei tökkivää tai mtn.
Kaksoset oli suosikkihahmojani, tuntuu kamalalta et Fred kuoli :'/
Just kun oli pilapuoti pystyssä ja kaikkee.

[Amanecer]

Ei hitsi, todella surullinen ja kaunis. Vetää hiljaiseksi, eikä kommenttia tahdo syntyä.

Teksti oli sujuvaa, eikä minun alitajuntaani ainakaan jäänyt mitään tökkivää. Virheitäkään ei ollut (joka muuten jotenkin luo tunnelmaa, kun ei välillä tarvitse pistää muistiin, mistä pitää sitten kritisoida jne ).

Olen samoilla linjoilla kuin Laattityttö, kaksoset olivat yksiä minunkin suosikkihahmoistani, joten ei oikein iskenyt Rowlingin päätös, että Fred kuolee. Oli tottunut, että kaksoset aina vetivät kaikesta läppää. Ja sitten kun se muuttui Georgen angstiksi, niin...

Ääh, jotenkin tuntuu, että menee pian offiksi. Kiitän siis vain nöyrästi ja pakenen takavasemmalle.

- Amanecer