Alaotsikko: Spurttiraapale, Albumihaaste, angst, deathfic, triplaraapale
Title: Haurasta, lasia
Author: Mmminä Scarlett
Beta: Valitan
Pairing: Fred/George
Rating: S
Genre: angst, deathfic, twincest, slash, triplaraapale
Warnings: insesti, Deathic, twincest
Words: 300
Tense: Pääasiassa imperfekti
Disclaimer: Rowlingin kaksoset.
Summary: ”Yksi maailma, jonka suunnan räjähdys vaihtoi toiseksi, kuului George Weasleylle. ”A/N: Tämä on kauan kadoksissa olleen inspiraation tulos, joka osallistuu
Albumihaasteeseen 30 Seconds to Marsin kappaleella
A Modern Myth (sanat
tässä),
Spurttiraapaleeseen päivälle perjantai (lasi) ja vielä lisäksi
sataseen (071. Rikki).
Haurasta, lasiaJos lasin pudottaa ilman, että sen saa kiinni, se menee rikki heti ensimmäisestä kosketuksestaan maanpintaan ja särkyy lukemattomiksi, näkyvistä katoaviksi sirpaleiksi, niin haurasta lasi on. Jos lausuu tappavan räjähdyksen aikaansaavat sanat ilman, että joku ehtii estää niiden toteutumista, kaikki lähellä oleva hajoaa heti osiin ja muuttaa siinä pienessä hetkessä monen hauraan maailman suunnan.
Yksi maailma, jonka suunnan räjähdys vaihtoi toiseksi, kuului George Weasleylle.
Heillä oli ollut Fredin kanssa monenlaisia positiivisia suunnitelmia hieman haaleaa valoa loistavaa tulevaisuutta varten. He olivat omistaneet toiveita yhteisestä, menestyksekkäästä elämästä vielä silloin, kun George oli taistelun aamuna suudellut Frediä pitkään varmana siitä, että vuorokauden kuluttua siitä hetkestä he molemmat olisivat elossa ja onnellisia Pimeyden lordin kukistumisesta.
Joskus George unohtui elämään todellisuutta paremmassa kuvitelmassa, että hän oli keksinyt kaiken - vain kehittänyt Fredin kuoleman ja luonut omat unelmansa heidän veljeyttä lähemmästä suhteestaan. Mutta joka kerta hauras kuvitelma romahti, kuihtui pois.
George oli lukenut lukuisia kirjoja läpi, mutta hän ei ollut löytänyt niistä mitään uutta, mikä auttaisi Frediä. Henkiin herättämiseen ei ollut olemassa minkäänlaista loitsua - jos kerran kuoli, ei enää pystynyt palaamaan takaisin. Sen George oli alkanut pikkuhiljaa käsittää, hän oli alkanut ymmärtää että Fred oli tosiaankin kuollut.
Yhden kysymyksen vastaus kuitenkin ulottui hänen käsityskykynsä ulkopuolelle: mitä olivat ne virheet, jotka Fred oli tehnyt ansaitakseen kuoleman?
”Kulta, sitä ei voi kukaan tietää”, Molly oli sanonut, kun George oli kysynyt häneltä asiasta. Mutta vastaus ei tyydyttänyt Georgea, sillä vaikka hänelle olikin ehkä alkanut palautua takaisin kyky jättää hyvästejä, hän
halusi olla se, joka tietää, hän halusi niin kovasti olla ei kukaan.
George halusi myöskin niin kovasti elää siinä toisessa maailmassaan, joka oli olemassa vain hänelle ja Fredille. Siinä maailmassa hän olisi yhä saanut olla kokonainen ja tuntea ihollaan Fredin syntiset, huumaavan tunteen aiheuttavat kosketukset, se maailma olisi ollut paljon vahvempi kuin nykyinen, joka särkyi palasiksi pienimmästäkin raapaisusta pintaan.