T/N: Tässä on tämä seuraava luku. Tämä onkin hiukkasen pidempi kuin edellinen, mutta ei paljoa.
Olisi kiva saada lisää noita ihania kommentteja.
Luku 2Olimme Port Angelesin elokuvateatterissa. Matkustin Edwardin selässä ja vaikka hän kantoikin minua, hän oli nopeampi kuin sisaruksensa, vaikka minusta kuitenkin tuntui, ettei Rosaliella ollut mitään kiirettä päästä sinne.
Edward laski minut alas teatterin sivukujalle, koska paikka oli vielä täynnä väkeä. Meidän piti odottaa vähän aikaa, että muut saapuisivat.
”Onko tämä sellaista totuutta ja tehtävää, jota te yleensä pelaatte?” kysyin empien.
”Joo, jotain tällaista.”
Muut saapuivat parissa minuutissa. Alice ja Jasper johdattivat meidät, käsi kädessä, teatterin eteen. Kun valitsimme elokuvaa, Edward ehdotti uutta lastenelokuvaa, Run Dog Run.
Rosalie kääntyi Edwardia kohti ja huusi: ”EI IKINÄ, MINÄ HALUAN NÄHDÄ HUMPATHONIN!”
Alice, joka luultavasti näki tämän reaktion, yritti hiljentää Rosalien samalla, kun monet päät kääntyivät meitä kohti. He luultavasti ihmettelivät, mikä ikäryhmä huusi sanan ”humpathon”. Sitten he luultavasti jatkoivat tuijottamista, koska he katsoivat upeaa, pahantuulista vampyyria.
”EI, MINUN PITÄÄ SAADA UUSIA LIIKKEITÄ, JOITA VOIN KÄYTTÄÄ EMMETTIIN!” Vihdoin hän lopetti miettien, oliko hän tarpeeksi pahantuulinen.
Tunsin itseni hiukan noloksi viimeisimmästä lauseesta, jonka hän huusi. Ajattelin hänen vetäneen sen överiksi. Edward puristi kättäni. Jasper naurahti hiljaa ja, tai niin ainakin oletin, lähetti minun vuokseni ikävystymisen aallon kohti Rosalieta.
Kävelimme sisälle ja Rosalie lähti ostamaan liput. Täytyy sanoa, että kaupungiksi, joka epätoivoisesti kaipaa ostoskeskusta, he olivat todella kuluttaneet rahaa tähän elokuvateatteriin!
Pystyin näkemään Rosalien ja naisen tiskin takana, vaikka minun tarvitsi vain kuulla heidät.
”Niin… hei?” nainen kuulosti tylsistyneeltä, kuin hän olisi tätä enemmän kuin tarpeeksi. ”Mitä teille saisi olla?”
”Hmm… Big Mac.” sanoi Rosalie erinomaisesti näytellen, aivan kuin hän oikeasti luulisi sen olevan McDonald’s.
”Anteeksi, mitä sanoitte?”
”Minä haluan Big Macin. Antakaa minulle Big Mac.” Rosalie sanoi tämän kovaa, jotta jokainen teatterissa voisi kuulla sen.
”Olen pahoillani, mutta tämä on elokuvateatteri, ei McDonald’s.” sanoi myyjä ankarasti.
”Eikä ole,” vastasi Rosalie terävästi takaisin, ”ulkopuolella on jättikokoinen M.”
”Niin siellä onkin,” nainen sanoi, jopa minä saatoin sanoa hänen olevan ärsyyntynyt, ”M-kirjainta seuraa O ja V ja I ja E,” nainen suoristi harteitaan, ” ja jos sinä et nyt lähde, aion soittaa vartijat.”
”Mutta M!” huusi Rosalie.
”Nyt riittää.” myyjä mutisi ottaen puhelimen pidikkeestään ja alkoi valita numeroa.
Rosalie painoi nopeasti sammutus nappia. ”Öhöm… kuusi lippua Run Dog Runiin, kiitos.” hän sanoi sen suloisimmalla ja tyttömäisimmällä äänellä, minkä olin ikinä kuullut.
Myyjä näytti typertyneeltä, kuin yrittäen käsittää, oliko Rosalie eri ihminen kuin äsken tai ehkä hän huomasi Rosalien kauneuden vasta nyt. Hän katsoi alas ja antoi liput prameasti.
Edward naurahti.
Rosalie tuli takaisin ja tuskin kuiskaten sanoi Alicen korvaan. ”Minä vihaan sinua.” Pikkuinen vampyyri vain kikatti ja sanoi: ”Tässä on vähän rahaa, käy ostamassa Bellalle rinkeli.”
En kuullut, mitä Rosalie sanoi ruoka tyypille, kunnes kuulin huudon. ”LOPETA ASIAKKAIDEN KANSSA FLIRTTAILU JA ANNA HÄNELLE SE RINKELI!”
”Mitä on tekeillä?” kuiskasin Edwardille, joka nähtävästi kuuli kaiken mitä siellä oli tekeillä.
”Rosalie flirttailee sen tyypin kanssa tiskillä saadakseen tämän unohtamaan, mitä hänen täytyy tehdä. Hänen pomonsa miettii, pitäisikö hänelle antaa potkut.”
Kuulin Emmettin nauravan ja arvasin, ettei asia häntä vaivannut. En oikein ollut kiinnittänyt huomiota toisiin, jäin juuri kiinni ajattelemattomuudesta.
Jasper yritti tukahduttaa nauruaan Alicen kanssa. Edward oli ainoa, joka onnistui siinä.
Juuri silloin Rosalie saapui näyttäen kaunaiselta. ”Talolle.” hän mutisi antaen loput rahat takaisin Alicelle ja minulle rinkelini.
Pääsimme elokuvasaliin ilman sen kummempia kommelluksia, lukuun ottamatta sitä, että Rosalie meni taaperojoukon luo ja kysyi, haluaisivatko he oppia uuden sanan. Kun he vastasivat myöntävästi, hän huusi kirosanan.
Minua nolotti olla hänen lähellään.
Minä ja Edward istumme aivan Rosalien taakse, kun hän meni eteen Emmettin kanssa. Alice ja Jasper lähtivät omille teilleen, tietäen, että he voisivat hauskuuttaa toisiaan ilman elokuvan apua.
Kun mainokset alkoivat, kuulin Rosalien sanovan säännönmukaisella äänellä, joka täytti koko salin. ”Mitä helvettiä.”
Kaikkialla oli hiljaista ensimmäisten parin mainoksen aikana ja sitten tuli kuin tyhjästä. ”MITÄ HELVETTIÄ!!! MINÄ MAKSOIN NÄHDÄKSENI ELOKUVAN, EN ELOKUVISTA JOITA EN EDES KERKEÄ NÄKEMÄÄN ENNEN KUOLEMAANI!” Rosalie oli jaloillaan ja nappasi yllättäen kourallisen popcornia vieressään istuvalta ihmiseltä ja alkoi heittää niillä Emmettiä. ”JA SE ON SINUN SYYSI, ETTEN TULE KOSAAN NÄKEMÄÄN NIITÄ… SINÄ JA SINUN SEKSITAUTISI!”
En ollut koskaan tiennyt Emmettin olevan niin hyvä näyttelijä, mutta hän suurensi silmiään ja sanoi säikähtäneenä: ”Minä en edes tunne sinua.”
Nainen Rosalien vieressä nappasi nopeasti lapsensa syliinsä ja vaihtoi paikkaa samalla, kun Rosalie sanoi pienesti: ”Oho”. Kaikki kuulivat, koska oli hiljaista. ”Pyydän anteeksi röyhkeyttäni.”
Kuulin pienen kuusivuotiaan tytön kysyvän äidiltään, mitä seksitauti tarkoittaa.
Minä olin mukavasti Edwardin syleilyssä ja vaikka se oli lastenelokuva, pidin siitä kovasti. Unohdin kokonaan pelin, jota pelasimme.
Kuulin äänen, joka oli ihan jotain muuta kuin elokuvassa.
”Minä… minä rakastan sinua Emmett.”
Aivan minun ja Edwardin edessä Rosalie ja Emmett muhinoivat kovakouraisesti, aivan kuin he olisivat olleet painimassa, eivätkä he välittäneet pitää voihkaisujaan ja muita ääniään hiljaisina.
Juuri silloin vartijat saapuivat ja tarttuivat Rosalieta vyötäröltä ja sanoivat: ”Teidän olisi parasta tulla mukaamme, neiti.”
Rosalie ”jotenkin” pääsi irti vartijoiden otteesta.
Kuulin naurun kirkaisun salin nurkasta. Käännyin ympäri ja näin Alicen nauravan lattialla samalla, kun Jasper yritti hiljentää häntä.
”Tuo oli… tuo oli todellakin sen arvoista.”
Sitten Edward auttoi minut jaloilleni ja tiesin, että olimme lähdössä takaisin Cullenien talolle. Olin hiukan pettynyt; olisin halunnut tietää miten elokuva loppuisi.
”Ostan sinulle kopion mustasta pörssistä.” Edward mutisi korvaani. Halusin kuitenkin tietää mitä eettisiä sääntöjä on lastenelokuvien myymisessä mustassa pörssissä.
Ja seuraavaksi toiselle kierrokselle…
