Ikäraja: S
// Felicita muokkasi ikärajan alkutietoihin!Tämä on vanha teksti jonka sattumalta löysin koneeni uumenista ja päätin sitten koittaa onneani ja laittaa sen tänne
pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä. Ja kommenttia olisi mukava saada
VerivalaKuulkaa tarinaani, siskot ja veljet, kuulkaa kun kerron ystävyydestä joka voittaa kaiken. Kuulkaa kerrontaani ja nauttikaa, siskot ja veljet. Eläkää tarinaani.
Olin nuori kun tutustuin häneen. En kuitenkaan liian nuori tajuamaan ystävyyttä, joka vallitsi välillämme alusta lähtien. Avoimesti kerroimme toisilemme kaiken tärkeän ja kaiken, mistä ei muille voinut puhua.
Tunsimme toisemme paremmin kuin kukaan. Musiikki ja mielipiteet yhdistivät meitä. Niinpä päätimme vannoa valan ikuisesta ystävyydestä, verivalan. Niinpä otimme esiin puukon, viilsimme sormenpäihimme viillot.
Seuraavana päivänä ystäväni soitti minulle, kertoen, että hänellä oli havaittu syöpä, joka oli levinnyt jo niin pitkälle, ettei sitä voitaisi enää parantaa. Näin ollen ystävälläni oli enää kaksi viikkoa elinaikaa. Kiirehdin ystäväni luokse tukemaan häntä vaikeana hetkenä. Päätimme elää viimeiseen asti parhaina ystävinä.
Juhlimme ja elimme täysillä, mutta mikään ei vienyt pois sitä tosiseikkaa, että ystäväni ei enää kauan olisi kanssani. Viimeisinä kuukausina kävimme paljon filosofisia keskusteluja kuolemasta. Hän lupasi suojella minua taivaasta ja vierailla luonani valkoisena kyyhkynä, jos hän kuoleman jälkeen pääsisi taivaaseen.
Kun ystäväni joutui sairaalaan viimeiseksi kuukaudeksi, valvoin hänen vierellään. Olin koko ajan läsnä. Joka päivä rukoilin ystäväni puolesta, mutta lopulta hän kuoli. Olin luvannut ystävälleni, etten koskaan luovuttaisi, jatkaisin aina elämää, sillä kaikki eivät saaneet elää kokonaista elämää. Ystäväni kuolema teki minusta taiteilijan, opin välittämään tunteeni yleisölle esiintyessäni.
Eräänä päivänä kun muistelin yhteisiä hetkiä ystäväni kanssa, avasin ikkunan ja yhtäkkiä ikkunasta lensi lumivalkoinen kyyhky kantaen tulipunaista ruusua. Kuulin linnun puhuvan minulle ystäväni äänellä. Lintu kertoi, ettei tunne enää tuskaa ja että kaikki on niin kaunista, missä hän minua katselee. Hän toi minulle toivoa ja voimaa jatkaa elämää. Ruusu ei ole vieläkään kuollut, eivätkä muistot hänestä ole haihtuneet.
Verivalan ansiosta pystyimme pitämään yhteyttä kuolemankin takaa. Aitoa ystävyyttämme ei kukaan pystynyt tuhoamaan. Ikävöin häntä, mutta aina kun olen masentunut, avaan ikkunan ja valkoinen kyyhky tulee puhumaan kanssani. Siitä kyyhkystä on tullut suojelusenkelini, paras ystäväni on aina läsnä, hän kulkee aina mukanani sydämessäni.
Kyyhkyn näkeminen herätti minut uskomaan kuoleman jälkeiseen elämään. Nyt, tässä kuolinvuoteellani kirjoitan tarinaani vapisevin käsin, jokainen sana vaatii minulta paljon työtä. Silti tahdon välittää muille tämän sanoman. Pian olen kirjoittanut loppuun, silloin nousen seisomaan, avaan ikkunan ja viimeisen kerran tuo valkoinen kyyhky ilmestyy. Silloin sillä tulee olemaan mukana punainen ruusu, jota pidän kädessäni, kun irtaudun ruumiistani ja lennän kyyhkysen kanssa sinne, missä ei enää ole surua tai tuskaa.
Toivon, että jälkeenjäänyt omaisuuteni lahjoitetaan lastensairaaloille, niin että kaikilla olisi mahdollisuus elää pitkä ja täysi elämä.
