Ja muutenkin Tvailaittien haitallisesta vaikutuksesta; lapsukaiset ottavat mallia ja hankkivat täydellisen näköisen kusipään, menevät 18v. naimisiin, hässivät koko ajan ilman ehkäisyä ja kasvattavat lapsensa päin mäntyä. Hallelujaa.
Puhumattakaan siitä, että kuvittelevat, että poika, joka stalkkaa niitä mustasukkaisesti, tekee sen siksi, että ah se välittää heistä niin paljon ja se imartelee heitä.
Kyse on omistushalusta ja mielenterveysongelmista, ei mistään ihanuudesta, jos jollakin on pakkomielle tulla ikkunasta sisään stalkkaamaan. Okei, vampyyrinä se saattoi tulla myös pelkästään sen tuoksun takia, mutta se seuraileminen oli epätervettä.
Sellon ammuskelija on aivan loistava esimerkki siitä.
Näyttää todella monet tytöt kuvittelevan, että esimerkiksi jos Bella olisi valinnutkin Jacobin, Edward olisi vain herrasmiesmäisesti väistynyt. Lol. Tuolla sen pakkomielteellä se olisi mennyt siitä vielä enemmän sekaisin, että Bella olisikin valinnut jonkun muun (joo joo, kyllähän Bella uskoi sen sanaan, että hän on läsnä vain niin kauan kuin Bella haluaa, mutta jos se olisi joutunut oikeasti koetukselle, asia olisi ollut toinen. Ja eipä Edward kuitenkaan toimi Bellan tahdon mukaan juuri koskaan) ja jossain vaiheessa pimahtanut niin, että lopulta sudet olisivat joutuneet todella vartioimaan Bellan turvaksi 24 tuntia tai päätymään sopimuksen rikkomiseen.
(Jälleen vertaa Sellon ammuskelija. Pakkomielteiset stalkkerit ei lopeta ennen kuin joko ne tai "uhri" pääsee hengestään)
Toki Edward saattoi olla "niin ihana", kun Bella ei koko kirjasarjassa käskenyt sen painua hittoon. Moni mies muuttuu uhkaavaksi ja oikeasti pelottavaksi ja väkivaltaiseksi vasta sitten, kun nainen sanookin niille ei, jos aluksi ovat vain myötäilleet tai eivät ole sanoneet suoraan. Edward, joka tuntuu aina olevan omasta mielestään oikeassa ja näköjään myös perheensä mielestä (kaikkien paitsi Rosalien), on enemmän kuin potentiaalinen muuttumaan uhkatekijäksi, kun sille sanoo ei. Eikä Edwardilla tuntunut olevan yleisesti mitään ongelmaa vampyyrien tappamisen kanssa, joten jos se vihastuu Bellalle vampyyrinä, se voi vielä tappaa sen tai vähintäänkin irrottaa siltä käden ja jalan.
Ja se olisi taatusti ollut mustasukkainen Renesmeelle, jos olisikin käynyt niin, että tytär olisi ollut äidille tärkeämpi kuin iskä. Hirviölapsi ei saa olla äiskälle tärkeämpi kuin iskä eikä hirviölapsi ole iskälle tärkeämpi kuin äiskä.
Tai vaikka Edward ei olisikaan ollut uhkaava mitenkään, se olisi silti stalkannut niitä lähistöllä ja häirinnyt niiden rauhaa riippumatta siitä pyydetäänkö sitä lähtemään vai ei. Sen reaktiot kaikkeen, mikä koski Bellaa sen jälkeen, kun se oli tullut Volterrasta takaisin, kielii siitä. En voi elää ilman sinua enää, kun kerran sen tein. Tietysti voi olla että Edward olisi vain tehnyt kauniin teon Bellalle, jos Bella olisi valinnut Jacobin, ja mennyt takaisin Volterraan, mutta toisaalta yhtä hyvin se olisi voinut alkaa uhkailla itsemurhallaan Bellaa ja pitää Bellan pelkästään sillä itsellään. Bellan ja Edwardin suhteessa kun oli tuota kiristämistä jo muutenkin.
Bella angstaa sitä, että se vaarantaa Cullenit, mutta Edwardista sitä ei sanota. Mua itseeni häiritsee, että sitä pidetään jotenkin tosirakkauden mittapuuna ja kauniina asiana, jos on valmis uhraamaan kaiken ja kaikki muut sen rakastetun puolesta. Musta vaan itsestä tuntuisi, että se olisi moraalitonta ja rumaa ajatella, että yhden ihmisen/vampyyrin&minkä hyvänsä (vaikkakin mulle hyvin rakkaan) hengen puolesta, mä antaisin joukon muita kuolla ja pitäisin sitä oikeutettuna, että mun onni tai sen toisen henkilön henki menee muiden onnen ja henkien edelle.
Että sen eteen voi uhrata vaikka mitä. Mun olisi hyvin vaikea katsoa itseäni oikeutetuksi sellaisiin tekoihin.
Ansku-Ransku, toi todella kuulostaa hyvin kierolta rakkauskäsitykseltä, kun sitä vähän ajatteleekin, vaikka varmaan Meyer, joka on Bellan ja Edwardinkin suhteen kohdalla korostanut sitä suojelua, pitää kauniina sitä, että naisella on suojelija, joka tekee tämän puolesta mitä vain suojellakseen. Voihan sen ajatella tekevän elämän turvallisemmaksi, kun on joku valmiina heittäytymään vaaraan oman hengen edestä.